TULKAA LAUSUMAAN RUNOJA KANSSANI !

Tuli korppi, velhon lintu.
Munat laski paskat ruiski,
siitä skeptikot sikesi,
valtavat valehtijat nousi.

Skeposet valtaa veivas,
Pilsut sulle, massi mulle,
Rahaa haaskalle lekurille,
Kultasuulle kusettajalle.

Tuli hoito hirmuinen,
energiat ovella ärjyi,
sokeripillerit dosetissa paukkui.

Skepo parka huokaeli,
huokaeli, henkäeli,
Vesi silmässä valitti:
"Näimpä tiesin, Näimpä luulin,
arvelin ala ikäni:
Tiedot, luulot rakkahat repivät,
sokkotutkimukset paukuttavat.
Minä valheessa likoan.

Skeponenpa itseksensä
vastauksia viritteli.
Viritteli viisauksiansa.
Taitojansa tutkittuja.

Mutta.
Asiasta asiasta aivot puuttui.
Puuttui punainen lanka.
Hukkunut huomio hämeen hitaan.
Asia aito unohtunut.
Tieto taidosta aidosta.

Puheen olla piti asiasta oikeasta.
Tietoa terveydestä.
Särystä, kivusta, kivistyksestä
Vaivasta vakavasta.
Monen mummun murehesta.
Vaarin vaikeudesta.

Vaan skeponenpa keksi juonen:
Käsillänsä käppyröillä.
Sormillansa soppeloilla.
Koputteli koskettimia.
Koskettimia kotoisen koneensa.
Joilla juoni jutun uuden.
Jutun uuden ja jouhevan.

Teki jutun juksautuksen.
Jutun ilmoille itseksensä.
Itseksensä paukahutti.
Kaiken kansan katseltavaksi.
Ihmisten ihmeteltäväksi.

Siitä asia aito puuttui
Ajatus aito ja oikea.
Niitä näitä pajatteli.
Turisi turhia sanoja.
Juttuja joutavia.
Joutavia sanoja.

Sanat juoksee hämyisesti.
Hömelösti heittelehtii.
Asiat oikeat unohtaen.
Unohtaen värssyt vakavat.
Vakavat ja painavat.

Tiedois` ja tutkimuksis` tarkoissa.
Kirjailuissa skeposen.
Vilisevät viisastelut.
Hörhöttelyn höpinät.
Hörhöttelyt heikon hengen.
Mielen maisen ja matalan.
Seas` skepon sokkojen selitysten!