Viime aikoina on mediassa ollut kovasti keskustelua (etupäässä negatiivisessa sävyssä) julkisen terveydenhoidon (jatkossa jth) asiakaspalvelun laadusta ja yleisesti asiakkaiden kohtelusta.
Itse olen aika vähän joutunut käyttämään jth palveluja, lähinnä paikallisen terveyskeskuksen palveluja. Kokemukset ovat olleet kokonaisuutena paremmat verrattuna siihen, minkä käsityksen saa mediasta.
TAYK:sin ensiavusta on viimeisen 10-vuoden ajalta yksi 2-jakoinen kokemus, etenkin kun nyt julkisen porinan siivittämänä sitä mietin.
Oli muistaakseni la ilta ja poljeskelin pyörällä iloisessa laitamyötäisessä kotiappäin. Eräällä bussiseisakkeella oli kaksi nuorta naista ja fiksusti ajattelin näyttää heille vähän polkupyörätaitotemppuja. Kuinka ollakaan, hallinta petti, taju sammui ja huomasin että makasin ojanpohjalla. Päästä tuli verta, maistui suolaiselta. Sanoin tytöille, ei hätiä mitiä, asun tuossa lähistöllä ja pistän siellä laastarin ottaan. Ei ne päästänyt vaan soittivat ambulanssin ;) Silloin se tuntui turhalta mutta näin kun ajattelee, olipa fiksuja tyttöjä. Ei muuta kun baareille ja lanssiin ja TAYKsiin.
Kyllä homma kävi. Abt. tunnissa minulle tehtiin enemmän kokeita ja kuvauksia kuin koskaan. Otsa tikattiin ja sain kuulla, että aika lähellä oli vakavampi, jopa tappava vahinko sisäelimissä. Eli tähän asti homma sujui 10 . Sitten jäin odotteleen - jotain - ensiavun odotustilaan.
Yritin kysellä, missä mennään ja mitä seuraavaksi. Kukaan ei oikein vastannut mitään, sanovat vaan että pitää odotella. Ajattelin, että varmaan jotain tuloksia, odotellaan. Istuskelin odotustilassa epätietoisena tuntikausia (päälle pakkaavassa laskuhumalassa). Sitten sanoin päivystäjälle, että nyt lähden kotiin. Se toppuutteli ja lupas selvittää mikä on tilanne. Selvisi että aamulla tehdään vielä yksi kuvaus, joka sitten tehtiin, hyvä niin ja kaikki oli kunnossa. Hieno homma. Sitten vielä erikseen kyselin yhdeltä sun toiselta mitäs nyt. Lääkäri kutsui 12 h odottelun jälkeen luokseen ja selvitti koko homman ja antoi luvan lähteä kotiin.
Se mitä tuossa olis voitu tehdä mielestäni paremmin on, että joku olisi kertonut hiukan aikatauluista ja tilanteesta. Oli meinaan elämäni pisin 12 tuntinen odotustilan kernipenkeillä. Koko yön aikana päivytykseen tuli lisäkseni ainoastaan yksi toinen potilas joka jäi toimenpiteiden jälkeen myös hetkeksi odotteleen, mutta lähti kun kuulemma alkoi meneen krapulan puolelle.
Kuitenkin - loppu hyvin - kaikki hyvin :)
Itse olen aika vähän joutunut käyttämään jth palveluja, lähinnä paikallisen terveyskeskuksen palveluja. Kokemukset ovat olleet kokonaisuutena paremmat verrattuna siihen, minkä käsityksen saa mediasta.
TAYK:sin ensiavusta on viimeisen 10-vuoden ajalta yksi 2-jakoinen kokemus, etenkin kun nyt julkisen porinan siivittämänä sitä mietin.
Oli muistaakseni la ilta ja poljeskelin pyörällä iloisessa laitamyötäisessä kotiappäin. Eräällä bussiseisakkeella oli kaksi nuorta naista ja fiksusti ajattelin näyttää heille vähän polkupyörätaitotemppuja. Kuinka ollakaan, hallinta petti, taju sammui ja huomasin että makasin ojanpohjalla. Päästä tuli verta, maistui suolaiselta. Sanoin tytöille, ei hätiä mitiä, asun tuossa lähistöllä ja pistän siellä laastarin ottaan. Ei ne päästänyt vaan soittivat ambulanssin ;) Silloin se tuntui turhalta mutta näin kun ajattelee, olipa fiksuja tyttöjä. Ei muuta kun baareille ja lanssiin ja TAYKsiin.
Kyllä homma kävi. Abt. tunnissa minulle tehtiin enemmän kokeita ja kuvauksia kuin koskaan. Otsa tikattiin ja sain kuulla, että aika lähellä oli vakavampi, jopa tappava vahinko sisäelimissä. Eli tähän asti homma sujui 10 . Sitten jäin odotteleen - jotain - ensiavun odotustilaan.
Yritin kysellä, missä mennään ja mitä seuraavaksi. Kukaan ei oikein vastannut mitään, sanovat vaan että pitää odotella. Ajattelin, että varmaan jotain tuloksia, odotellaan. Istuskelin odotustilassa epätietoisena tuntikausia (päälle pakkaavassa laskuhumalassa). Sitten sanoin päivystäjälle, että nyt lähden kotiin. Se toppuutteli ja lupas selvittää mikä on tilanne. Selvisi että aamulla tehdään vielä yksi kuvaus, joka sitten tehtiin, hyvä niin ja kaikki oli kunnossa. Hieno homma. Sitten vielä erikseen kyselin yhdeltä sun toiselta mitäs nyt. Lääkäri kutsui 12 h odottelun jälkeen luokseen ja selvitti koko homman ja antoi luvan lähteä kotiin.
Se mitä tuossa olis voitu tehdä mielestäni paremmin on, että joku olisi kertonut hiukan aikatauluista ja tilanteesta. Oli meinaan elämäni pisin 12 tuntinen odotustilan kernipenkeillä. Koko yön aikana päivytykseen tuli lisäkseni ainoastaan yksi toinen potilas joka jäi toimenpiteiden jälkeen myös hetkeksi odotteleen, mutta lähti kun kuulemma alkoi meneen krapulan puolelle.
Kuitenkin - loppu hyvin - kaikki hyvin :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on vain hyviä kokemuksia julkisesta terveydenhuollosta, terveyskeskuslääkärini Monica P. panostaa todella potilaaseensa, on ystävällinen asiat luistaa kiitettävästi, joskus näinkin päin elikkä kehuja jos aihetta löytyy.
Hyvä juttu muuten, mutta pettää yhressä kohrassa: jos on tehty "enemmän kokeita ja kuvauksia kuin koskaan" ja tikattukin jostain paikasta niin potilasta / asiakasta ei panna odotushuoneeseen istumaan. Hän on kyllä melkomoisen varmasti pitkällään ja pötköllään vuoteessa.
Siinä olet kuitenkin aivan oikeassa, että kertomisen, tiedottamisen ja tavalla tai toisella kipeän ihmisen ajan tasalla pitämisen kulttuuri on vieläkin auttamattomasti lasten kengissä. Kaikki muu kehittyy, palvelu tai oikeastaan palvelualttius ei juurikaan.
Kävin minäkin näyttämässä koipeani, kun siinä oli ensin punainen läiskä joka vain kasvoi ja tuli siihen valkea pilkkukin niinkuin wanhoissa romaaneissa spitaaliin tulee. Kolme tuntia ja vartin odottelin, sitten pääsin käsittelyyn. Kyseltiin, mitattiin ja lääkärikin kävi ihmettelemässä. Otettiin koepala ja tulos luvattiin kahden viikon päästä. Kun ei kolmeen viikkoon mitää kuulunut, jonotin ja kävin kyselemässä. Vastaus oli, että joskus venyy. Kahden kuukauden päästä tuli ilmoitus, että verisuoniluomi jonka ympäriltä iho paksuntunut.
Se vain, ettei siinä mitään luomea ole koskaan ollut.
Nyt on läiskä vain kasvanut, ihoon tullut kuoppa sille kohtaa, kumman värinen ja aika usein tuntuu kuin siinä ei olisi nahkaa ollenkaan. Lienee turha mennä jatkotutkimuksiin ja maksaa siitä taas. Ei riitä 29 000 euron verot viime vuodelta siihen, että jotain saisi vastineeksi.
Nykyajan terveydenhuolto toimii niiin yli- ja täyteen mitoitettuna, pahasti turvoksissaan, että jos ihminen itse ei osaa tai hokaa kiinnostua omista asioistaan ja ongelmistaan ja kysellä ja huudella niitten perään, niin vuorenvarmasti unohtuu 'pinon' ja kaiken maailman asioitten alimmaiseksi.
Oli se oikein, väärin tai oikein väärin että luvattua tulosta ei kuulu niin kaikista eniten asian pitää kuitenkin hetkauttaa sinua, joten toimi ja tee jotakin muutakin kuin kirjoittelet tänne. Täältä apua vaivaasi ei ainakaan tule.
Minulla on hyviä kokemuksia lääkäreiden osalta julkisesta terveyden huollosta. Harmi vain että hoitajapuolelle on pesiytynyt osaamatonta porukkaa, jotka usein pilaavat lääkäreiden hyvän hoidon. Kaikki hoitsut eivät osaa lukea sen vertaa, että perehtyisivät potilaan tilaan, etenkin jos kyse on vanhuksesta. Olen itse menettänyt äitini peräti kahden hoitajan tekemän hoitovirheen takia.