olen sairastanut depression ja bulimian,olen kärsinyt vaikeasta tuskaisuudesta,itsetuhoisuudesta jne.olen ollut mielisairaalassa alaikäisenä vuoden,nyt olen avohoidossa.mulla on edelleen vahva lääkitys päällä,sairaala-aikana söin noin kymmentä lääkettä yhteensä,nyt enää kahta, masennuslääkettä ja vahvaa psyykelääkettä.oon kyllästynyt. haluan olla normaali ja pärjätä jo ilman lääkkeitä joita vihaan. tiedän että ne on auttanu mua tosi paljon,mutta en koe enää niitä tarvitsevani,eikä ne oo mua eniten auttaneet vaan tuki ja terapia,toiset ihmiset.Mutta mun psykiatri ei anna mun vieläkään niitä lääkkeitä lopettaa. lääkkeet on pilannu mun ulkonäön ja tuntuu että ne ois pehmentäneet mun aivot..olen tosi yksinäinen ja itken joka päivä salaa edelleen.Mieli tekisi viiltää,mikään muu ei mua siinä pidättele kuin se että mä ymmärrän että se sattuis enemmän mun läheisiä kuin mua itteäni,enkä halua peitellä käsiäni tai salata huonoa oloa.ennen viiltelin itseäni,poltin ja leikkelin ja kun multa oli viety kaikki esineet joilla satuttaa itseäni niin sitten räävin kynsilläni käteni verille.bulimiakaan ei oo väistynyt ajatuksistani mihinkään,mutta taistelen sitä vastaan,koska asun vielä kotona. osaisiko kukaan mua auttaa?...
apua..
pronssienkeli
1181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinun pitää hyväksyä itsesi, et sinä ole huono eikä sinussa ole mitään vikaa. Vaikka niin ajattelisitkin, niin totuus on se että olet se mitä annat itsesi olla. Eli sinun pitää muuttaa tapa millä lailla näet itsesi. Se tuntuu vaikealta mutta sinä pystyt siihen.
Anna itsellesi anteeksi ja luovu syyllisyydestä koska se vain estää sinua olemasta se hieno, hyvä ja kaunis ihminen joka todellisuudessa olet. Kyllä, sellainen sinä todellisuudessa olet sanovat muut mitä tahansa, koska kuitenkin loppujen lopuksi sinä päätät millainen annat itsesi olla.