Tutustuin mieheen treffipalstalla. Olimme pari kuukautta yhdessä. Nopeasti olimme todella tiiviisti yhdessä ja suunnittelimme asunnon ostoa. Yhdessäolon aikana huomasin että kalja maistuu turhankin usein. Mies kuunteli minua kun sanoin juomisesta ja oli välillä juomatta tai aloitti juomisen myöhemmin. Lyhyen suhteemme loppuajasta kaljaa alkoi mennä yhä enemmän. Yhden illan aikana joi jopa 14 tölkkiä (tästä itsekin vähän säikähti kun oli niin paljon mennyt) ja sitä seuraavina päivinä melkein yhtä paljon. Mies hörppii kaljaa siihen malliiin että aivan kuin se loppuisi. Silloin kun ei juonut, oli toisinaan hermostunut. Ja kun tiesi että kohta saa kaljaa niin silmät loisti.
Kaupassa käydessä aloin jännittää ostaako kaljaa. Alussa olin kassalla helpottunut ettei ostanutkaan tällä kertaa. Mutta sitten alkoi tekemään niin että sanoi kassalla mulle että hän käy hakemassa muutaman oluen. Muutama olut saattoi olla 18 tölkin pakkaus. Huomasin myös että aloin inhota jääkaapin ja tölkin avaamisen ääntä.
Nyt olen jättänyt miehen koska tiedän etten tulisi olemaan onnellinen siinä suhteessa. Kerroin hänelle miksi en halua olla ja pyysin hakemaan apua. Kertaakaan mies ei ole sanonut että haluaisi jättää alkoholin. Eli voisin olettaa ettei ole valmis myöntämään itselleen ongelmaa. Vaikkakin yhden kerran myönsi minulle että se taitaa olla jonkinlainen ongelma.
Nyt minulla on niin surkea olo tästä erosta. Kuitenkaan en ole valmis jatkamaan suhdetta koska tiedän etten halua semmoista elämää ja etten tulisi olemaan onnellinen. Miksi tämä ero kuitenkin tuntuu tältä?
Nyt sain selville että mies on ottanu toiseen treffikumppaniinsa yhteyttä, se jotenkin loukkaa minua. En siis ollut hänelle minkään arvoinen. Aika nopeaa toimintaa kun meidän erosta on muutama päivää.
Miten tästä eteenpäin?
Kaupassa käydessä aloin jännittää ostaako kaljaa. Alussa olin kassalla helpottunut ettei ostanutkaan tällä kertaa. Mutta sitten alkoi tekemään niin että sanoi kassalla mulle että hän käy hakemassa muutaman oluen. Muutama olut saattoi olla 18 tölkin pakkaus. Huomasin myös että aloin inhota jääkaapin ja tölkin avaamisen ääntä.
Nyt olen jättänyt miehen koska tiedän etten tulisi olemaan onnellinen siinä suhteessa. Kerroin hänelle miksi en halua olla ja pyysin hakemaan apua. Kertaakaan mies ei ole sanonut että haluaisi jättää alkoholin. Eli voisin olettaa ettei ole valmis myöntämään itselleen ongelmaa. Vaikkakin yhden kerran myönsi minulle että se taitaa olla jonkinlainen ongelma.
Nyt minulla on niin surkea olo tästä erosta. Kuitenkaan en ole valmis jatkamaan suhdetta koska tiedän etten halua semmoista elämää ja etten tulisi olemaan onnellinen. Miksi tämä ero kuitenkin tuntuu tältä?
Nyt sain selville että mies on ottanu toiseen treffikumppaniinsa yhteyttä, se jotenkin loukkaa minua. En siis ollut hänelle minkään arvoinen. Aika nopeaa toimintaa kun meidän erosta on muutama päivää.
Miten tästä eteenpäin?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Juokaa yhdessä.
Jos se ei kiinnosta niin teit oikean valinnan.
Mikäli ko. henkilö olisi valmis alkamaan käymään AA-kerhossa tai A-klinikalla ja alkaisi vähentämään tosissaan juomista, voisit antaa jatkoajan.
Olet tehnyt viisaasti. Siinä hän oli kyllä rehellinen ettei edes lupaillut, että tämä loppuu tässä pian. Mies näytti jo alussa tapansa ja avoimesti. Yleensä käy niin että alkoholisti pystyy salaamaan riippuvuutensa ihastumis- ja rakastumisvaiheessa, vaikka saattaa elää raittiina pitkänkin aikaa. Ajattelee, että nyt en enää juo, kun ihminen rinnalla. Se riippuvuus korvautuu silloin tunteen euforialla, mutta kun suhde arkistuu, niin tissuttelu ja putki taa repeää.
Teit oikein katkastessa suhteen hyvän sään aikana.
Kestääkö 1-3 kuukautta että kun en ole käyttänyt Naltreksonia voin taas juoda alkoholia päihtymystarkoituksiin.
Juo ihan rauhassa itsesi känniin, mitä pikemmin, sitä parempi.
Oon kuullut, että juominen ei maistu, jos syö naltreksonia eikä tule nousuhumalaa
Itse en halua juoda, se ei minua kiinnosta. Tiedän että olen tehnyt oikean ratkaisun, mutta silti ero käy kipeää. Onneksi huomasin näin pian että mies on alkoholisti. Olen ihan järkyttynyt kuinka paljon ihminen voi juoda, koskaan ennen en ole nähnyt kenenkään juovan niin paljon vaikka alkoholismia olenkin nähnyt elämän varrella.
Jos haluat lapsia ja perheen, niin ajattele, minkälaisen elämän,
esimerkin lapsesi saavat! Alkoholi vaikuttaa geeneihin.
Kukaan ei ole niin turvaton kuin alkoholistin lapsi!
Koulunkäyntiin ei kykene keskittymään.
Ne ovat harvat, jotka kykenevät nousemaan hyvään elämään.
Lapsi joka on kasvanut alkoholistin kanssa tietää se seuraavan
elämän läpi ja sukulaisiaan joutuu häpeämään, kieltämään.
Teit hyvä ratkaisun, sillä itsellä oli samanlainen tapaus ja alussa en huomannut. Kun aloimme yhdessä asumaan ja luulin et kaikki hyvin, niin alkoikin juomaan ja myös pelaamaan.
Kun huomautin, pinna kiristyi ja nimitti minua hulluksi. No hullu silloin olinkin kun uskoin juopon satuja.
Toivottavasti pääsit pakoon terveys tallella.
Sydän varmaan hoitelee vielä mustelmia.
Olet tuhti. Ole ylpeä itsestäsi! Alkoholisti hakkaa vaimon, lapset ja
minun isäni yritti myydä minut pelivelkojensa peitteeksi jo 9-vuotiaana.
Nykyisin vaimo ja lapset lähetetään varmaan huoraamaan lisää peliin...
Teit oikean ratkaisun. Totta kai se tekee hyvinkin kipeää, kun on alkanut tykätä kovasti toisesta, on alettu suunnitella tulevaisuutta jne. ja sitten tulee tuollainen pommi! Täysin inhimillistä että suret menetystä, sillä menetyshän se on, haaveiden ja uuden yhteisen elämän rakentamisen menetys.
Sure suru pois. Olet todellakin vahva ihminen. Ja varmasti opit koko joukon asioita tässä!
Mitä alkoholismin periytymiseen tulee, taipumus alkoholismiin on melko vahva peritytymään. Se ei kuitenkaan tarkoita että automaattisesti alkoholistin lapsesta tulisi alkoholisti. Sehän on oma valinta, alkaako juoda vai ei. Itselläni on vahva perimä äitini puolelta alkoholismiin. Äitini oli raivoraitis kuten isänikin, äidin suvussa oli alkoholisteja. Myös hänen veljensä oli. Itselläni olen jo nuoruuteni villeinä vuosina huomannut, miten helppoa siihen pulloon olisi tarttua, ja miten se niin äkkiä vie mennessään. Olen siis perinyt taipumuksen ja koska sen tiedän olen ikäni ollut raitis. Ei edes houkuttele. Alkoholismi on sairaus, joten kannattaa varoa!
Ikävä kyllä ex-miesystäväsi on alkoholisti, ja alkoholistina hän ei kykene rakastamaan sinua. Alkoholisti ei kykene rakastamaan mitään muuta kuin pulloaan. Hän haluaisi kyllä rakastaa lapsiaan tai puolisoaan, mutta ei kykene. Pullo vie kaiken rakkauden.
Siksi hänen oli helppoa palata takaisin suhteeseen jossa hän saa vapaasti juoda, ilman että pitää rakastaa ketään.
Alkoholisti vakuuttaa itselleenkin, kuinka rakkaita läheiset ovat. Lompakossa on vaimon ja lasten kuvat. Liikuttuu kyyneliin kun perheestä puhutaan. Uskoo voivansa pitää antamansa lupaukset, jos vain perhe tukee häntä.
Retkahduksen jälkeen hän toteaa, että perhe ei uskonut häneen, häntä ei otettu vakavasti. Hän veti johtopäätökset, siitäs saatte. Ette ymmärrä tosi rakkautta.
Aika on kullannut huonot muistot. Enää en muista tyytymättömyyttäni suhteessa, nyt on ikävä ja kaikki hyvät hetket mielessä. Järki sanoo ettei kannata haaveilla mitään, mutta tunteet meinaa jyrätä järjen äänen. Olen yrittänyt lukea mahdollisimman paljon alkoholismista jotta tunteet ei pääsisi liikaa valloilleen. Silti tuntuu että suhde loppui yhtäkkiä ja jäi kesken, säikähdin sitä juomista niin paljon että en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin erota. Pitäisi saada jotenkin palautettua ne tunteet mitkä oli erotessa eikä haaveilla tyhjää.