Helpoimmat kurssit

En ole Helsingissä opiskellut, mutta omalla kohdallani huomasin varsinkin aineopintotenttien kohdalla helppouden taikka vaikeuden johtuvan pitkälti tenttejä tarkistaneista professoreista, tai kuka niitä tenttejä nyt sitten ikinä tarkisti ja arvostelikin.

Tenttiin voidaan olla valmistauduttu hyvin, ja luettu sekä huolellisesti että vastaanottavaisesti niin innolla kuin pirteällä mielelläkin. Tenttiin on voitu tultu luottavaisella mielellä ja kysymykset ovat olleet kuin juuri itseä varten tehdyt. Vastauksista tulee pitkähköjä, hyvin muotoiltuja ja huumorilla höystettyjä. On mielestään vastattu monipuolisesti ja kaikki kirjallisuudessa olleet faktat mukaan laittaen sekä tarkistettu mahdolliset pykälät ja muut muodollisuudet. Tulosten julkistamispäivänä ollaan ilmoitustaululla ensimmäisten joukossa ja mielessä palaa halu nähdä vitonen omalla kohdalla listaa. Ensin epäilee silmiään sitten järkeään, miten tästä tulikin hylsy.

Toisella kertaa koko tentin aihe tuntuu niin kaukaiselta kuin vieraaltakin. Lukeminen on työlästä ja sitäkin hitaampaa, pitäisi kerrata, mutta ei sitten ehdikään. Tenttiaamuna ei huvittaisi herätä ja saliin tullessa jännittää. Kysymykset ovat kuin teologisen hebreankielen tentistä ja vain vaivoin muistaa kirjallisuudesta mitään. Vastausta yrittää hahmotella konseptille, mutta sinne saa lähinnä aikaiseksi vain muutamia avainsanoja. Vastaus on vain väännettävä paperille ja siirryttävä seuraavaan kysymykseen, missä kaikki vaikeudet toistuvat jälleen. Lopulta tenttipaperin palauttaa uupuneena, kaikkensa antaneena ja itseään moittien.

Tuloksia ei ilmoitustaululta oikeastaan haluaisi edes nähdä, mutta ohimennessään vilkaisee kuitenkin. Yllätys on suuri kun omalle kohdalle tulikin kolmonen.

Joitain tenttejä (ei välttämättä aineopinto-) jouduin uusimaan jonkun kerran ja ymmärrän hylsyyn johtaneiden vastausteni olleen jollain tavalla puutteellisia. En kuitenkaan oikeastaan koskaan huomannut uudestaan tenttiin lukiessani tietomääräni taikka ymmärrykseni aiheesta juurikaan lisääntyneen, joitain poikkeuksia lukuunottamatta, esim. finanssi. Silti jossain vaiheessa pääsin läpi tenteistä, joista läpipääsyn kuvittelin olevan vaikeampaa kuin harmaasta kivestä. Uskon jopa vastanneeni pitkälti samalla tavalla sekä hylättyjen että hyväksyttyjen tenttien tapauksissa, joskin pieniä eroja on tietysti ollut.

En missään tapauksessa halua sanoa, että tenttien tarkastaminen olisi missään yliopistossa arpomista, totta kai kaikki vastaukset luetaan huolellisesti läpi ja arvostelu on tasapuolista. Tarkoitan sanoa, että asioiden ymmärtäminen laajasti ei vielä tarkoita, että se ymmärrys voitaisiin pukea tiettyyn sanalliseen muotoon.

Usein tenteissä on vain hyvin pelkistetty essee-kysymys, vaikkapa "lesken oikeudet?", ja vastaajan odotetaan tyhjentävän mielestään kaikki relevantit asiat, miten tenttikirjallisuudessa on asiaa käsitelty. Vastaustilaa on saatettu rajata yhteen taikka kahteen sivuun tai ei ollenkaan, jolloin se on käsittääkseni yksi konseptipaperi. On jokseenkin yksilöllistä, mitä kukin vastaaja annetun kysymyksen perusteella nostaa tenttikirjallisuudesta esiin. Monessa tapauksessa kysymystä tarkennetaan eri tavoin, mikä on hyvin toivottavaa, mutta ei aina.

On selvää, että vastaaja, joka ei tenttiin ole lukenut, ei myöskään kykene kysymyksiin järjellisesti vastaamaan, olivatpa ne miten avoimia taikka tarkkaan määriteltyjä tahansa. Sen sijaan huolellisesti tenttiin lukenut saattaa hämääntyä kysymyksen avoimesta luonteesta ja suunnata harhaan kuin marjastaja hillaisella aapasuolla.

En tarkoita, että vastaajille pitäisi antaa vihjeitä pisteisiin ja oikeaan vastaukseen. Tarkoitan, että heitä pitäisi ohjata kysymyksen muotoilulla oikeaan suuntaan, koska useimmilla, oikeastaan yhdelläkään opiskelijalla ei ole professorien kykyä erottaa joutavaa relevantista.

En toivota onnea opintoihin, koska onnesta ei ole oikiksessa mitään hyötyä. Ole sitkeä ja carpe diem.

Caveat emptor