Onko tosiaankin niin, että jonkun mielestä ihmisen pitäisi VL-joukosta irroittautumiusen jälkeen sitoutua toiseen fundamentalistien joukkoon?
Eiköhän jokaiselle riitä jo maalaisjärkikin osoittamaan sen, että ajatus on mieletön. Lisäksi, kun tänne kirjoittelevia muiden ryhmittymien edustajia tarkkailee, he eivät juuri vakuuta.
Eiköhän jokaiselle riitä jo maalaisjärkikin osoittamaan sen, että ajatus on mieletön. Lisäksi, kun tänne kirjoittelevia muiden ryhmittymien edustajia tarkkailee, he eivät juuri vakuuta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sehän riippuu siitä, miten ihminen itse asian kokee.
Olen oman paikkani löytänyt täältä uskovaisten joukosta, ja vaikka arvostan ja kunnioitan muidenkin uskonsuuntausten edustajia, en silti kykene ajattelemaan että sieltä minun paikkani voisi löytyä. Saati että ajattelisin, että voisin oman paikkani sieltä löytää. Sittenkään, jos tulisi sellainen tilanne että tulisi jostain syystä tarve kieltää usko. Tosin sellainen ei ole käynyt mielessäkään.
Et tietenkään näe mahdollisena "uskosi kieltämistä" - vähän jännä itse tuo sanonta. Jos näkisit sen mahdollisena, olisit jo tiellä kohti eroamista.
Uskovaiset viljelevät aktiivisesti sanavalintoja ja käsitystä, joiden mukaan uskominen on ihmiselle jotenkin välttämätöntä. Uskon ulkopuolinen maailma maalautuu noissa suoranaisissa saduissa rumana ja likaisena. Uskovainen ihminen on onneton ja tyhmä. Hän ei näe "totuutta", joka luonnollisesti löytyy vain siitä omasta taustajoukosta. Siellä ovat viisaus ja ne Oikeat Tulkinnat Raamatusta. Muilla eivät.