se että kun olen vaimon vuorotyön takia huomattavasti enemmän keskenäni lasten kanssa kuin vaimoni. Eikä edes vituta se vaan se että minulla ei ole lähes lainkaan mahdollisuuksia omiin menoihin tai harrastuksiin. sitten kun ollaan molemmat kotona niin pitäs kaikki pyhittään perheelle. Kun vaimo on töissä pitää olla lasten kanssa. Meillä ei ole oikein muita hoitamaan lapsia kuin vaimon vanhemmat ja sekin.. kerran erehdyin kysymään että kattoisko että pääsisin salille oli vastauksena kitinä siittä että harrastukset pitää unohtaa siksi aikaa kun lapset ovat niin pieniä etteivät voi olla kotona sitä aikaa. (eli 18v) sanottiin iäksi.
Eipä meillä ole parisuhteellekaan ylimääräistä aikaa. Ollaan päästy kahdestaan viimesen parin vuoden aikana menemään oikeen vanheimpain iltaan, Koska pari suhde pitää unohtaa siksi aikaa kun on lapsia kotona.
Eipä meillä ole parisuhteellekaan ylimääräistä aikaa. Ollaan päästy kahdestaan viimesen parin vuoden aikana menemään oikeen vanheimpain iltaan, Koska pari suhde pitää unohtaa siksi aikaa kun on lapsia kotona.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Älä vikise, mijas kattoo muksuja kun meet salille. Jupinat sikseen, pariskuntana reissuun ja vanhapari hoitamaan. Älä pyydä, käske.
Mitä se vaimo tekee silloin kun sinä olet töissä ja vaimo ei?
Niin mitä se vaimo tekee? Vie ne muksut hoitoon koska ne on kuitenkin pakko viedä kun vaimon työt alkaa paria tuntia ennenkuin mä pääsen töistä. Vie ne hoitoon ja menee odottamaan töihin lähtöä. Ja sinne salille yms lenkille en pääse koska "onko sun pakko mennä just nyt kun ollaan kaikki kotona". Mutta jos kaupassa yms täytyy käydä niin minä käyn muksujen kanssa että kotona saadaan huilata. Mukava kuunnella päälle anopin valitukset että munkin pitäs olla joskus lasten kanssa ja osallistuu. Mutta jos vaimolla on meno niin anopilla on hätä et mitenkä pärjään muksujen kanssa..
Sanoppa sille anopille joskus suoraan mutä ajettelet jos valittaa jostain ja älä anna pompotella sinua mitenkään ja jos ottaa nokkiinsa niin siinähän ottaa. Itse ole nuoruudessani sanonut ihan suoraan jos minua on yrittänyt joku ex naisten äiti yrittänyt määräilla tai ohjeitanut niin olen tehnyt selväksi että ei onnistu ja se siitä.
Tiettekö sellanen fiilis että hetkeekään en antais pois, mut voisin vähän maksaakin et sais hetken
Olen äiti ja tunnistan tuon fiiliksen perheen ruuhkavuosilta. Nyt kun ne ovat ohi, olen monesti ajatellut että ne menivät ohi liian nopeasti. Huomaamatta tärkeintä ja olennaista ennen kuin oli myöhäistä.
Ikävän kuulloista valitusta. Asennehan sinulla on aivan väärä, pidät lapsia elämäsi jarruna ja syytät heitä kun sinulla "ei ole omaa aikaa". Kyllä lapset ovat siihen täysin syyttömiä. Onnistuisiko asenteen vaihto, ajattelisit, että on hienoa olla isä ja hienoa, että saat ja voit vietää aikaasi lastesi kanssa - heitä parempaa seuraa saat etsiä.
Parisuhteessanne on luultavasti ongelmia, eikä vähiten siksi, että tunnut olevan läpeensä katkeroitunut etkä näe asioita, jotka ovat hyvin tai toimivat vaan keskityt asioihin, jotka mielestäsi ovat pielessä.
Valitettavan usein sinun laisesi viisastuvat vasta sitten kun on jo myöhäistä. Et ole ainoa isä, joka vinkuu harrastustensa perään ja valitettavan moni arvottaakin omat menonsa lastensa edelle ja myöhemmin sitten korjaa tätä satoa, ja on taas katkera. syyttöen muita.
Kyllä lastenhoidosta pitää saada vapautusta omille harrastuksille edes pariksi tunniksi jonain iltana viikon varrella. Vaikka lapset ovatkin ihania ja ja heidän kanssaan viihtyy, niin aikuisten ihmisten seura on välttämätön jokaiselle, on sitten isä tai äiti.
Olisi kohtuullista, jos voisit sopia vaimon kanssa salille menon kerran viikossa.
Kyllähän sitä vanhemmilla joku henkireikä on hyvä olla edes silloin tällöin.
Tuollaisesta ei seuraa mitään hyvää, eikä se nyt ainakaan lapsen parhaaksi ole, jos jompi kumpi vanhempi ei pääse yhtään välillä itseään toteuttamaan. Edes pariksi tunniksi viikossa.
Ja miehet huom! Sama pätee tietysti myös äiteihin: heillekin pitää antaa välillä ihan omaa aikaa.
Onkos aloittajan perheessä nyt ollenkaan sellaista aikaa, että äiti ja lapsi ovat vain kahdestaan? Ihmettelen, jollei äiti ollenkaan sellaista halua.
En ymmärrä kommentteja henkirei'istä. Eivätkö laspset ja perhe ole juuri niitä voimaannuttavia ja tärkeitä elämän syrjässä kiinnipitäviä asioita? Kuullostaa kun ne olisivat rasitteita, joista pitää päästä huilaamaan.
No, ei minun tarvitsekaan ymmärtää. Itse olen aikoinani nauttinut lapsperhearjesta suunnattomasti ja kaipaan sitä aikaa nyt kun on sitä omaa aikaa liiaksikin.
Onhan nekin, mutta joskus ihminen kaipaa hetken muutakin. Mitä se itse kullekin on, on sitten eri asia.
Mulle esimerkiksi kävely metsässä koiran kanssa on sitä, jollekin toiselle se voi olla kuntosali, lenkkipolku, auton ropaaminen, kansalaisopiston kurssit ja vaikka baari-iltakin.
Muista kanssa että kun appivanhemmat tarvitsevat apua jossain hommassa niin sanot suoraan että hoitakaa hommanne ihan itse tai palkakkaa joku tekemään että sinä et tee kun ei hoida lapsianne.
Arki on arki. Se nyt vaan hoidettava. Omaa aikaa pitää olla molemmilla. Mutta ei mene kauan - kun lapset kasvavat ja eivät tarvitse enää teitä joka hetki. Lapset on lainaa ja lähtevät omille poluilleen. Toki lasten iästä riippuen - voi niidenkin kanssa harrastaa kaikkea.
Kuntosaleilla on lapsiparkkeja. Vaihda saliin josta sellainen löytyy tai ehdota omalle salillesi, että perustavat sellaisen. Äidit katos on jo nämä ongelmat ratkaisseet. Isiä ei ole paljon kiinnostanut
Nauti lastesi seurasta kun vielä voit, mikään ei tuo sitä aikaa takaisin. Tiedän kun itse olen eronnut ja lapsia näen välillä turhan harvoin. Anopille voit haistattaa pitkät, et ole hänen kanssaan naimisissa. Toivottavasti saat sovitettua aikaa myös itsellesi , jos et niin aikaa tulee kun kersat kasvavat. Toivottavasti ymmärrät tämän, sille itse ymmärsin sen liian myöhään.