Vietän tässä toista välivuotta lukion jälkeen, en ole oikeastaan edes kunnolla yrittänyt päästä mihinkään opiskelemaan kun mikään ei kiinnosta. Nyt alkaa taas kohta olla ajankohtaista tuo haku ja pääsykokeisiin lukeminen ja kaikki mutta ei ole niin minkäänlaista motivaatiota. Ei mitään hajua mikä olisi se mun ala. Ja ahdistaa ajatuskin että olisin väh. neljä vuotta jumissa jossain oppilaitoksessa. Toisaalta en haluaisi loppuelämääni työskennellä tehdastyössä tai vastaavassakaan ilman koulutusta. Sukulaisista on ihan käsittämätöntä jo tää toinen välivuosi, pelottaa ajatellakin että pitäisin kolmannen, mutta mitä muutakaan voin tehdä? Hajoan. Onko täällä ketään samanlaisessa tilanteessa?
muita samanlaisia?
väsynyt
3336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on muitakin ihan samassa tilanteessa olevia.
itse vietän kolmatta välivuotta.tuntuu etten ole saanut mitään aikaiseksi. en vieläkään tiedä mihin hakisin, eikä viitsisi hakea sellaiseen joka ei kiinnosta. mieluummin en sitten hae vielä ollenkaan. meinasin että jos vaikka lähtisi ulkomaille töihin vuodeksi.
en sinuna huolehtisi niistä sukulaisista. sinun elämäsihän se on. kyllä kaikki lopulta järjestyy:)
Motivaatiosta en osaa sanoa, sillä olen itse aina pitänyt opiskelusta. Jossain vaiheessa se alkaa tuntua puuduttavalta, mutta kun sen kynnyksen on ohittanut, opinnot sujuvat kyllä loppuun asti.
Oman alan hakemisesta sen verran, että olen itse opiskellut kaupallista-alaa, tietojenkäsittelyä, tv- ja elokuva-alaa, työskennellyt mainostoimistossa copywriterina... Ja nyt aion hakea yliopistoon taas aivan uudelle alalle. Jonka jälkeen pidän aivan mahdollisena, että hakisin jälleen opiskelemaan. Minäkään en nimittäin tiedä yhtään mikä on alani. Mutta olen lopettanut asian stressaamisen: opiskelen niin kauan kuin se oma juttu löytyy, kaikki kouluttautuminen on aina hyödyllistä joten ei se niin haitallista ole jos pari kertaa lähtee vähän väärään suuntaan :). Aina voi aloittaa alusta.
Tsemppiä sulle, kokeile vaan erilaisia juttuja niin ehkä se oma ala sieltä sitten löytyy!
Tutulta kuulostaa... itse olen 27-v. ja nyt vasta viime syksynä löysin VIHDOINKIN sen oman alani. Olin jo oikeastaan menettänyt toivoni... mutta vieläkin, vaikka se oma ala löytyi, opiskelu ahdistaa- tai siis juuri se, että on tässä koulussa kiinni seuraavat 4 vuotta. Hyi. Mutta minkäs teet...
Älä huolehdi vaikkei mikään ala juuri nyt tuntuisikaan omalta; mieltymykset muuttuvat ajan mittaan ja ensi vuonna joku asia voikin alkaa kiinnostaa.