Vapaus on tavoiteltu olotila. Jokaisella on kuitenkin elämässään ja ympäristössään tekijöitä, jotka asettavat erilaisia rajoitteita elämään.
Opiskelu, työ ja muut velvollisuudet vievät suuren osan ajastamme. Monilla on erilaisia fyysisiä tai henkisiä rajoitteita. Henkilökohtainen taloustilanne vaikuttaa paljon arkipäiväämme ja mahdollisuuksiimme.
Tuhannet lait ja asetukset määrittelevät hyvin tarkasti sallittujen ja kiellettyjen tekojen rajoja. Niiden lisäksi on paljon sosiaalisia normeja, jotka ohjaavat käyttäytymistämme. Emme ole vapaita tekemään mitä vain. Pysäyttävin rajoite on itsensä Jumalan asettama: ”Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.” (Job 14:5.)
Vääränlainen vapauden tavoittelu
Nykyajan ihminen pyrkii usein minimoimaan elämää rajoittavia tekijöitä ja tavoittamaan sitä kautta mahdollisimman suuren vapauden. Tällaisessa vapauden tavoittelussa on omat riskinsä. Aika herkästi se johtaa itsekkyyteen ja oman edun tavoitteluun.
Vapautta kaipaavan ihmisen voi olla vaikea sitoutua mihinkään. Voi myös olla, että Jumalan tahdon mukainen elämä tuntuu liian rajoittuneelta. Luontomme viehtyy herkästi maailmallisiin asioihin. Meitä houkuttelee ajatus antaa itselle ja toisillekin vapautta tässä mielessä.
Oman edun tavoittelu ja synnin luvallisuus eivät kuitenkaan anna ihmiselle hänen toivomaansa vapautta. Vaikka ihminen saavuttaisikin suuren vapauden tehdä mitä haluaa, hänen sisimpänsä ei ole vapaa, jos omatunto kärsii syntien takia. Ihmisestä on tullut kuin huomaamatta synnin orja.
Lain orjuus
Päivän evankeliumi kertoo toisenlaisesta orjuudesta eli lain orjuudesta. Fariseukset ja lainopettajat seurasivat tarkasti Jeesuksen tekemisiä ja sanomisia. He halusivat saada hänet kiinni lain rikkomisesta. Heidän mielestään Jumala odotti ihmiseltä nimenomaan lain tarkkaa noudattamista. Se onkin toisaalta totta. Edes Jeesus ei tullut tekemään Jumalan lakia turhaksi (Matt. 5:17).
Lainopettajat menivätkin harhaan siinä, että he kuvittelivat voivansa täyttää lain riittävän hyvin. Jeesus joutui osoittamaan heille esimerkein, että tuijottaessaan tarkasti jotakin lain kohtaa he tulivat samalla rikkoneeksi toista. Lakihenkisyys oli tehnyt heistä kovasydämisiä. Heillä ei ollut elävää uskoa, jonka avulla he olisivat osanneet erottaa lain hengen sen kirjaimesta. Rakkauden laki oli heille tuttu kirjoituksista, mutta ei sydämestä.
Evankeliumi tuo vapauden
Parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua, on saada synnit anteeksi. Jumalan valtakunnan evankeliumi avaa vapauden käsitteen uudenlaisena. Anteeksi saanut ihminen ymmärtää, että tärkeintä ei ole vapautua elämään liittyvistä maallisista rajoitteista ja velvoitteista. Monin verroin tärkeämpää on olla vapaa sisimmässään – omistaa hyvä omatunto!
Se antaa myös voimaa kantaa vastuuta, kestää elämän rajallisuutta ja ajatella toisen parasta: ”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.” (Gal. 5:13.)
Anteeksiantamus vapauttaa turhan yrittämisen kierteestä sellaisen ihmisen, joka ennen yritti luottaa oman elämänsä hyvyyteen. Lain ahdistava taakka putoaa harteilta, kun saa armosta uskoa omat synnit anteeksi. Paavali kuvasi tätä galatalaisille: ”Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme. Mutta sitten kun usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla.” (Gal. 3:24–25.)
Lopullisen vapauden uskovainen saavuttaa kerran taivaassa. Silloin jäävät vihdoin maalliset rajoitteet taakse. ”Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.” (Room. 8:20–21.)
Opiskelu, työ ja muut velvollisuudet vievät suuren osan ajastamme. Monilla on erilaisia fyysisiä tai henkisiä rajoitteita. Henkilökohtainen taloustilanne vaikuttaa paljon arkipäiväämme ja mahdollisuuksiimme.
Tuhannet lait ja asetukset määrittelevät hyvin tarkasti sallittujen ja kiellettyjen tekojen rajoja. Niiden lisäksi on paljon sosiaalisia normeja, jotka ohjaavat käyttäytymistämme. Emme ole vapaita tekemään mitä vain. Pysäyttävin rajoite on itsensä Jumalan asettama: ”Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.” (Job 14:5.)
Vääränlainen vapauden tavoittelu
Nykyajan ihminen pyrkii usein minimoimaan elämää rajoittavia tekijöitä ja tavoittamaan sitä kautta mahdollisimman suuren vapauden. Tällaisessa vapauden tavoittelussa on omat riskinsä. Aika herkästi se johtaa itsekkyyteen ja oman edun tavoitteluun.
Vapautta kaipaavan ihmisen voi olla vaikea sitoutua mihinkään. Voi myös olla, että Jumalan tahdon mukainen elämä tuntuu liian rajoittuneelta. Luontomme viehtyy herkästi maailmallisiin asioihin. Meitä houkuttelee ajatus antaa itselle ja toisillekin vapautta tässä mielessä.
Oman edun tavoittelu ja synnin luvallisuus eivät kuitenkaan anna ihmiselle hänen toivomaansa vapautta. Vaikka ihminen saavuttaisikin suuren vapauden tehdä mitä haluaa, hänen sisimpänsä ei ole vapaa, jos omatunto kärsii syntien takia. Ihmisestä on tullut kuin huomaamatta synnin orja.
Lain orjuus
Päivän evankeliumi kertoo toisenlaisesta orjuudesta eli lain orjuudesta. Fariseukset ja lainopettajat seurasivat tarkasti Jeesuksen tekemisiä ja sanomisia. He halusivat saada hänet kiinni lain rikkomisesta. Heidän mielestään Jumala odotti ihmiseltä nimenomaan lain tarkkaa noudattamista. Se onkin toisaalta totta. Edes Jeesus ei tullut tekemään Jumalan lakia turhaksi (Matt. 5:17).
Lainopettajat menivätkin harhaan siinä, että he kuvittelivat voivansa täyttää lain riittävän hyvin. Jeesus joutui osoittamaan heille esimerkein, että tuijottaessaan tarkasti jotakin lain kohtaa he tulivat samalla rikkoneeksi toista. Lakihenkisyys oli tehnyt heistä kovasydämisiä. Heillä ei ollut elävää uskoa, jonka avulla he olisivat osanneet erottaa lain hengen sen kirjaimesta. Rakkauden laki oli heille tuttu kirjoituksista, mutta ei sydämestä.
Evankeliumi tuo vapauden
Parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua, on saada synnit anteeksi. Jumalan valtakunnan evankeliumi avaa vapauden käsitteen uudenlaisena. Anteeksi saanut ihminen ymmärtää, että tärkeintä ei ole vapautua elämään liittyvistä maallisista rajoitteista ja velvoitteista. Monin verroin tärkeämpää on olla vapaa sisimmässään – omistaa hyvä omatunto!
Se antaa myös voimaa kantaa vastuuta, kestää elämän rajallisuutta ja ajatella toisen parasta: ”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.” (Gal. 5:13.)
Anteeksiantamus vapauttaa turhan yrittämisen kierteestä sellaisen ihmisen, joka ennen yritti luottaa oman elämänsä hyvyyteen. Lain ahdistava taakka putoaa harteilta, kun saa armosta uskoa omat synnit anteeksi. Paavali kuvasi tätä galatalaisille: ”Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme. Mutta sitten kun usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla.” (Gal. 3:24–25.)
Lopullisen vapauden uskovainen saavuttaa kerran taivaassa. Silloin jäävät vihdoin maalliset rajoitteet taakse. ”Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.” (Room. 8:20–21.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aadamilla ja Eevalla oli Jumalan lasten vapaus ennen syntiinlankeemusta, he saattoivat puhua Jumalalle suoraan kuin Isälleen. He eivät tarvinneet välittäjää lähestyäkseen häntä. He olivat synnittömiä ja kuuluivat Jumalan maalliseen perheeseen. Tämä toivo on edelleen olemassa, se odottaa toteutumista Jumalan sovitusjärjestelyjen kautta.
voimme tutustus tuolla:
http://www.nettiseurat.info/
Päivämiehestä voimme lukea kirjoitettua Jumalan sanaa:
http://www.paivamies.fi/
Siellähän on esimerkiksi paljon tavallisten uskovaisten ihmisten kirjoittamia blogeja.
Jos rakastamme liikkuvaa kuvaa, jota ei enää pitkään aikaan ole pidetty Jumalan valtakunnassa syntinä, voimme katsoa YleFem:n dokumentin Vaasan Suviseuroista 2015 tästä:
http://areena.yle.fi/1-2600953
Arkistosaarnoja kuuntelemme esimerkiksi tästä:
http://rauhanyhdistys.fi/fi/seurat/saarna-arkisto/
Paraikaa nyt klo 20.48 voimme kuunnella Jumalan sanaa englanniksi:
https://outlookllchurch.org/listen-online/
Vilkaisu päivämiehestä.
kirjoitus ”Kuka on tehnyt sen synnin?"
Annettu päätelmä:
"Vastauksessaan Jeesus kuitenkin kumoaa perinteisen käsityksen rangaistuksesta. Hän viittaa Jumalan ajatusten ja suunnitelmien ylivertaisuuteen. Onnettomuuden takana voi olla jotakin, mitä me emme pysty kuvittelemaan. Erään intiaaniheimon keskuudessa vammaisen lapsen syntymää pidettiin Jumalan erityisenä lahjana suvulle ja heimolle. Lapsi sai aikaan jotakin sellaista hyvää, jota muuten ei olisi tapahtunut."
Raamattu:
Tällaisen takana on yksinkertaisesti Aadamin synninteko ja että hän siirsi vajavaisuuden kaikkiin meihin hänen lapsiinsa. Siksi tämä epätäydellisyys voi esiintyä eri muodoissaan. Jeesus tulee Sovittajana tekemään tyhjäksi kaikki Aadamin synninteosta hänen lapsilleen koituvat vammat.
Huomaa myös, ettei Jeesus sanonut, että Jumala olisi tarkoituksellisesti aiheuttanut tuon miehen syntymisen sokeana, jotta Jeesus voisi tulla parantamaan hänet jonain päivänä. Miten julmaa ja kyynistä se olisikaan ollut! Olisiko se tuonut kunniaa Jumalalle? Ei olisi. Sitä vastoin ’Jumalan teot tehtiin ilmeisiksi’ siten, että sokea mies parannettiin ihmeen välityksellä. Jeesuksen suorittamien monien muiden parannustekojen tavoin se heijasti Jumalan vilpitöntä rakkautta kärsivää ihmiskuntaa kohtaan ja vahvisti sen Jumalan lupauksen luotettavuuden, että Hän tekee lopun kaikista ihmisten sairauksista ja kärsimyksistä omana määräaikanaan (Jesaja 33:24).