Jos tarkoittaa ihan rakkaussuhdetta niin ei voi sillä tavalla. Tietenkin voi oppia pitämään ja rakastamaan ns. kaverillisesti sillai kuin ystäviä ja sukulaisiakin. Kiintyy.
Olen itse joskus nuorempana käyny tästäkin oppikouluni. Yritin tapailla yhtä tyyppiä siksi koska se niin kovasti sai sen iloiseksi ja ajattelin että ehkä minä opin häntä rakastamaan. Olimme kyllä hyviä kavereita ja juttu luisti. Kyllähän mä hänestä pidin ja paljon pidinkin, mutta en vain sillai kun rakkaussuhteessa kuuluisi.
Ei se kaverillinen pitäminen ole yhtään samanlaista kuin oikeassa rakkaussuhteessa rakastaminen. Puuttuu kaikki intohimo ja se palava rakkaus joka kuuluu asiaan ja erottaa kaverisuhteen rakkaussuhteesta.
Ei se juttu hyvin päättynyt sitten, kun se tyyppi loppujen lopuksi tajusi ihan itse etten minä ihan ollut samalla tavalla mukana siinä tapailussa kuin se. Sehän loukkaantui tosi paljon mulle.... Se oli nuoren kokemattoman naisen vaikeutta sanoa ei ja vaikeutta tuottaa pettymystä niin paljon ihastuneelle miehelle.
Ei tuollaisesta kuitenkaan seuraa kuin surua jonka takia siitä viisastuneesta jaan aika surutta pakkeja niille joita kohtaan koen kaveritunteita. En halua uusintaa nuoruuteni tyhmyydestä kokea kun se ei hyvin päättynyt.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos ei päässään ymmärrä normaaleja asioita
Ei voi
Kun olin oikein nuori
Isäni sanoi .Opettele rakastamaan
Ei mene niin(*_*)❤
Tarviiko ystävyyssuhteeseen rakastamista. Eikö siihen riitä että harrastaa yhdessä ja keskustelee.
se on kaverisuhde
Kyllä voi oppia rakastamaan muussa mielessä kuin eroottisessa mielessä. Eroottinen rakkaus vaatii yhteen sopivuuden, en usko että kemiaa voi oppia.
Jos tarkoittaa ihan rakkaussuhdetta niin ei voi sillä tavalla. Tietenkin voi oppia pitämään ja rakastamaan ns. kaverillisesti sillai kuin ystäviä ja sukulaisiakin. Kiintyy.
Olen itse joskus nuorempana käyny tästäkin oppikouluni. Yritin tapailla yhtä tyyppiä siksi koska se niin kovasti sai sen iloiseksi ja ajattelin että ehkä minä opin häntä rakastamaan. Olimme kyllä hyviä kavereita ja juttu luisti. Kyllähän mä hänestä pidin ja paljon pidinkin, mutta en vain sillai kun rakkaussuhteessa kuuluisi.
Ei se kaverillinen pitäminen ole yhtään samanlaista kuin oikeassa rakkaussuhteessa rakastaminen. Puuttuu kaikki intohimo ja se palava rakkaus joka kuuluu asiaan ja erottaa kaverisuhteen rakkaussuhteesta.
Ei se juttu hyvin päättynyt sitten, kun se tyyppi loppujen lopuksi tajusi ihan itse etten minä ihan ollut samalla tavalla mukana siinä tapailussa kuin se. Sehän loukkaantui tosi paljon mulle.... Se oli nuoren kokemattoman naisen vaikeutta sanoa ei ja vaikeutta tuottaa pettymystä niin paljon ihastuneelle miehelle.
Ei tuollaisesta kuitenkaan seuraa kuin surua jonka takia siitä viisastuneesta jaan aika surutta pakkeja niille joita kohtaan koen kaveritunteita. En halua uusintaa nuoruuteni tyhmyydestä kokea kun se ei hyvin päättynyt.