Kertokaapa meikäläiselle mikä on parasta poliisin ammatissa? Mikä motivoi ja miten jaksatte tai aikoinanne jaksoitte työtä tehdä?
T.Tuhma, EVP, Kenttäkonstu jne
Kysymys poliisimiehille
123050
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kun pääsee pamputtamaan. Ai ai se tuntuu hyvältä. *spruit*
Itselläni ainakin suurin motiivi oli siinä, että ajattelin että poliisina pääsee olemaan oikeasti hyödyksi ja auttamaan ihmisiä ja ottamaan väärintekijöitä kiinni.
Samat asiat ne tietysti edelleenkin motivoivat, mutta enää ei voi ajatella ihan noin idealistisesti. Pikkuhiljaa ihanteet häviää ja työ muuttuu työksi. Silti edelleen voi olla tyytyväinen kun kokee että on auttanut jotakuta.
Saatko koskaan työssäsi kiitosta asiakkailta tai työkavereilta? Vai onko palaute aina vain negatiivista?
Itse kun olen aloittamassa poliisikoulun ja paljon miettinyt sitä kuinka työta jaksaa tehdä ilman kiitosta. Tosin ei kai tässä yhteiskunnassa juuri missään kiitosta muutenkaan kuule. Poliisin työssä saa varmasti paljon enemmän p*skaa niskaan kuin kiitosta ja arvostusta. Miten itse koet tämän? En ole lähdössä alalle odotukset korkealla maailman pelastamisesta, vaan aika realistisesti ja sillä mielellä, että kestän kaiken negatiivisen mitä työ tuo tullessaan, jos vaan edes joskus saan auttaa ihmistä hädässä ja kokea, että olen positiivisesti vaikuttanut jonkun ihmisen elämään. Ja kaipa se on niinkin, että monet ihmiset ei edes tajua miten poliisin toimenpide (epämieluinenkin sellainen) voi olla avuksi ja herättäjänä. Se kai riittää, jos poliisina itse kokee auttaneensa, vaikka se toinen ei sitä samoin sillä hetkellä kokisikaan.
Kyllä sitä kiitosta toisinaan tulee. Olen vain huomannut, että poliisihallinto on sellainen paikka jossa positiivista palautetta ei hirveästi jaella. Silloin kun sitä tulee, niin onhan sitä mukava saada ja tietää että aiheesta tuleekin.
Kyllä kansalaiset aika useinkin kiittelevät poliisia. Kerran eräs nuori mies sanoi sakon saatuaan, että on mukava asioida kun on asiallisia poliiseja. Paljon on omasta käytöksestäkin kiinni minkälaista palautetta tulee, ainakin mitä tulee ns. "normaaliin" kansanosaan.
Kyllähän sitä herjaakin saa aika paljon kuulla mutta tavallisesti se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Turhapa siitä on kimpaantua kun se kuitenkin kohdistuu virkapukuun eikä poliisimieheen henkilönä (näin vormupukuisen näkökulmasta). Tavallinen tallaaja arvostaa poliisia edelleenkin aika korkealle ja kyllä sen kentällä huomaa.
Sulla on tosi asiallisia kommentteja, huomaa, että olet ammattikuntasi fiksuimmasta päästä:) Hienoa, jatka samaan malliin. Toivottavasti saan joskus itsekin tehdä työtä tällä hienolla alalla sun kaltaisten tyyppien kanssa.
5v jaksoin kattella,usein tunsin iteni yhteiskunnan sylkykupiksi,nyt onnellisesti uudessa ammatissa,lapsen hankinta ajatuksetkin varmasti liittyi ammatin vaihtoon vielä vauvaa ei ole mutta on monia ammatteja MISSÄ PÄÄSEE VAIKUTTAMAAN AUTTAMAAN JA PELASTAMAAN,itselleni se oli tärkeintä että voin jatkaa samoilla arvoilla eteenpäin.
Olipa kauniisti sanottu, kiitokset! :)
T.Tuhma ja Evp. ovat sama henkilö.
helsingin puolen hyvävelitoiminta pitää huolen
omistaan
ei muuta kun päälliköntoimesta pakkolomalle
ratista kärynneenä naama turvoksissa
sitte konsultoimaan eläkkeeseen asti kovalla
liksalla
ja pidot jatkuu
varsinainen saatanan suojatyöpaikka
vitun mamsellit
Kaiken takana on hyvät työkaverit. Jos työpaikan
henki on hyvä, niin raskaassakin työssä kyllä
jaksaa. Tämä kyllä harvoin toteutuu, sillä polii-
sissakin on monenlaista. On kyräilyä, kuppikun-
taisuutta, kateutta ja jopa työpaikkakiusaamista.
Esimiehet eivät myöskään yleensä kiitä juuri
lainkaan hyvin menneestä tehtävästä. Jos ei men-
nyt, niin varmasti moittivat.
Mutta, kun on paksunahkainen ja saa hyviä kave-
reita, niin kyllä siinä hommassa pärjää.
Päivästä toiseen vilkuttavat pikkulapset, kadulla kiittelevät ikäihmiset ja apua tarvitsevien auttaminen motivoi minua työssäni.
Työkaverit ovat oma lukunsa. Hyvässä porukassa on hyvä tehdä töitä. Lähes joka päivä tulee eteen jotakin uutta, tai ainakin eri muodoissa. Kolmen vuoden kenttätyön jälkeen tietynlaiset toimenkuvat ja tehtävät ovat alkaneet tuntua työltä niiden toistuvan luonteen vuoksi, mutta muutoin en edes tunne olevani töissä, koska viihdyn hyvin. Jossain vaiheessa tämä varmasti laantuu, mutta nyt on näin ja olen siitä tyytyväinen.
Ja adrenaliini-narkomaani ei voi ikinä saada liikaa adrea... Työ on liikkuvaa ja vaihtelevaa. Kehut ja kiitokset menköön niille, jotka niitä tarvitsevat, minulle riittää kun oma työyhteisöni pitää minua (ja kaikkia muita) tasavertaisena tuloksentekijänä.
Minua ei haittaa se että positiivista palautetta ei usein tule, vaan se että ylipäänsä palaute puuttuu. Ei itseään voi kehittää jos ei saa joskus "paskaa" niskaan.
Negatiivista palautetta odotellessa.
Palautetta saa tietysti tulla aiheesta jos toisestakin, kunhan se palaute vaan on perusteltua. Monesti huomaa, että joku on saanut negatiivista palautetta mitättömistäkin asioista.
Kyllä korpeaa, jos tekee jatkuvasti kovasti töitä ja ainoa palaute mitä saa on jatkuvat haukut. Itse en ole onneksi tätä vielä joutunut kokemaan mutta sivusta on tullut seurattua. Toisaalta poliisihallinnossa on erittäin hyviäkin esimiehiä joiden ammattitaito on aivan omaa luokkaansa mutta valitettavasti näitä "management by perkele" -johtajiakin tuntuu löytyvän.