kirjoittaisin sellaisesta asiasta kun pelkään ettei mieheni puhu totta, kaikki alkoi vuonna 01 .. olimme vasta hetken seurustelleet ja meni kk ja hän kertoi että käy töissä yms... aikaa kului ja ihmettelin kun palkkoja ei näy,asuimme yhdessä jo, kävi ilmi että hän oli joka aamu lähtenyt "töihin" vaikka todellisuudessa hän oli ollut milloin missäkih,hän jäi kiinni. asiat puhuttiin ja kunnes tuli toinen asia; hänellä oli puhliittymä minun nimissäni ja puhelin laskut alkoivat kasvamaan yms yms.. kesti todella kauan että hän MYÖNSI soittaneensa aikuisviihdenumeroihin, sitä ennen kielsi kaiken koko ajan, itkettiin ja puhuttiin ja sain kakistettua hänestä ulos että kukas muukaan on soittanut kuin hän, lasku todisteena yms.. .. siihen loppui soitat ja elämä jatkui, 02 mentiin naimisiin ja oltiin puhuttu kaikki! kunnes tänä vuoden alussa ja viimevuoden loppupuolella, ihmettelin eräänä yönä kun videot nauhoittaa, joka yö.. hokasin että pornoahan se, mulla sana aikuisviihde nostaa kuumeen ja raivon näiden tempausten takia, no sitten kysyin; en oo nauhoittanu,oho väärä kanava yms yms... löysin 30kpl nauhoitettua pornoleffaa!!! olin niin rikki ja yökkäsin koska hän oli salannut minulta asoita.. no sittten hänen äitinsä;hän on todella vaikea ihminen,on pitänyt ja taitaa pitää miestäni jossain otteessa vieläkin,ei tullut häihinkään tms.. no joulun alla hän kävi äidillään ja anoppi oli hänen sanojen mukaan ostanut ruokaa meille, olin ihan ällikällä lyöty, no tiliotetta seurailin ja samana päivänä kun hän oli käynyt siellä niin, siellä luki ostos samasta paikkakunnan kaupasta osto, kyssyin että ostitko kuitenkin itse ne ruuat,vastaus;en ole käynytkään siinä kaupassa yli vuoteen... miten se on mahdollista kun tiliotteesta näkyy aika,kauppa,ostomäärä yms... mitä mun pitäis tehdä, haluaisin uskoa mutta siskoni joka on talouttamme seurannut yms niin väittää että mieheni on sairas ..se sattuu minuun ja en tiedä mihin uskon, omakin pää alkaa sekoilla kohta.. sanoin miehelleni että selvitetään nämä ja rinnalla pysyn ,, JOS olisi sairaus niin tottakai lääkkeet saisi yms.. mutta mitä tämä on, mistä johtuu??kertokaa, mun ajatus ei kulje,haluaisin kaiken olevan ok ja aloittaa uskomaan/luottamaan taas kunnolla... .
valehteluako vaiko kaksoispersoona?
oinas76
132116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
joko miehesi on narsistinen psykopaatti (hae netistä tietoa mikä kuuluu taudinkuvaan ja vertaa miestäsi siihen)tai sitten miehesi on yksinkertaisesti huijari joka yrittää hyötyä sinusta. en suosittele yhteiselämän jatkamista kummankaan tapauksen kanssa, oma isäni on ensiksi mainittu ja hänen valehteluistaan ja muista tempauksistaan olemme saaneet kärsiä koko ikämme.Olen ihmetellyt kuinka äitini on jaksanut katsoa sitä kahelia jo 40 vuotta :(
tsekkasin mutta siinä oli ehkä 5/50 sopivaa .. hän on erittäin kiltti,rakastava, yms ei lyö, ei huuda, minä huudan.. mut nämä asioiden jättämisten kertomiset ja paskanpuhuminen..
haluaisin uskoa että puhuu totta, vaikeaa vanhojen asioiden takia. siihen työpaikka valehteluun hän olisi toivonut että hän olisi parempi ihminen kun sanoo olevansa töissä, nykyään hän käy oikeasti töissä, .. haluaisin vaan asioiden järjestyvän,koska kuitenkin rakastan häntä. eri asia jos olisi lyömistä yms.. niin lähtisin lennossa.
Miehesi ei tule muuttumaan. Persoonallisuushäiriöt eivät parane. Vaikeissa tapauksissa lääkkeet voivat lievittää oireita, mutta tuskin tässä tapauksessa. Jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää mihin voi rakastua, mutta se ei riitä... sen ei pitäisi riittää.. LÄHDE POIS!!
"jammu" -sedässäkin on varmasti hyvät puolensa...
Otti korvaani kun sanoit, että miehesi on ihana, hän ei huuda, sinä huudat. Hmm..olen ollut 4-vuotta narsistin kanssa ja suhteemme aikana (hänen uskomattomissa pauloissaan) olisin sanonut samoin, ei hänessä ole vikaa, minussa on minä menetän hermoni ja huudan. Kuitenkin nyt kun erostamme on 3-vuotta olen pikkuhiljaa alkanut uudessa suhteessani tajuta, että mikäli nykyinen siippani alkaisi varastaa ja laiminlyödä kaikkea sopimaamme, alkaisin huutaa hänellekin ja hulluna. Se on nimittäin normaali reaktio, jos sinua kohdellaan kohtuuttomasti ja käytetään hyväksi.
Narsisti vain käyttää tätä huonoa oma-tuntoasi hyväksi ja pääsee kuin koira veräjästä. Mikäs hänellä on hiljaa istuessa kun itse tietää, että toimii väärin ja sinä saat syyt päällesi.
Oma narsistini (en väitä että siippasi olisi tällainen varmasti, koska en teitä tunne), varasti, valehteli, petti, huijasi minua ja avoimesti myös muita tahoja, oli elänyt koko elämänsä itse tekemättä juuri töitä, vaikka päätä olisi löytynyt vaikka mihin, hän oli viehättävä ja osasi todella valita sanansa niin hyvässä kuin pahassa. Hän oli tavattoman mustasukkainen. Loppu vaiheessa suhdettamme mukaan tuli myös pieni väkivalta, töniminen ja hiuksista repiminen. Myös nämä asiat olivat minun oma vikani. Samoin kuin hänen huono työmenestyksensä. Samoin kuin suhteenne, meidänkin suhde eteni kihlaukseen ja yhteenmuutton tosi nopeasti. Hän levittäytyi elämääni salamannopeasti, pian jo kinuten pääsyä harrastuksiini ja lopulta päätyen mm. siihen että hän haukkuin vanhempiani ja oli ärsyyntynyt jos he soittelivat minulle. Minulla oli tuolloin niin huono itsetunto, että ajattelin kaiken olevan minun vikani ("niin, on totta että perheeni on kamala, ehkä minun pitäisi olla vain sinun perheesi parissa, kyllä rakas myös joulut").
Voin kertoa, että pakene todella lujaa suhteestasi kuulostaa liian tutulta. Minulta meni kaksi vuotta enne kuin pystyin edes uuteen suhteeseen , koska vasta suhteen loputtua ymmärsin, että olin ollut sairaan ihmisen oikkujen riepoteltavana ja tunsin oloni kertakaikkiaan tyhmäksi. Et tule pääsemään hänestä kirveelläkään eroon, vaikka ensin saatat luulla että se käy helpostikin.
Uusi suhteeni on terve ja saa edellisen uudestaan mieleen, koska ymmärrän taas paremmin mistä suosta olen noussut. Uusi mieheni nauroi ja oli hämmentynyt aluksi kun kysyin häneltä kaikkeen aivan luontaisesti lupaa ja tarkkailin hänen reaktioitaan, että mitäs se nyt oikeasti ajattelee. Tsemppiä uuteen elämään!
Ei kaikkiin mielen ongelmiin niin vaan lääkettä ole saatavilla. Ikävä kyllä. Psykologi olisi parempi vaihtoehto.
Jos ajattelet terveyttäsi,niin lähde.Miehelläsi on selvästi jonkinasteinen narsistinen persoonallisuuden häiriö.
Psykologit ei auta,koska miehelläsi ei omasta mielestään ole mitään vikaa.Korkeintaan hän löytää sinusta viat.
Olen itse ollut tollasen kanssa,ja hitaasti murenin henkisesti.Henkinen väkivalta,vähättely ja iva on kauheaa ilman lyöntejäkin.
Eihän sitä heti lähde.Varsinkin kun alussa oli ihan hyvin ja mies on usein mukava.Minä kestin 10v.Välillä meni paremmin ja sitten taas huonommin.
Vaikka et eroa,ota välimatkaa.Huolehdi omat asiasi ja pysy mahdollisimman itsenäisenä.Mutta kestätkö tosiaan typerät valheet,"pikkuasioiden"unohtelun.Kun mikään mitä sanot,sitä ei oteta vakavasti?
Keltikangas-Järvinen(muistaakseni)on kirjottanut aiheesta "Naamiona terve mieli."Sorry en muista ehkä oikein.Joku murhaaja psykopaatti on pahempi asia,mutta se ei sun miestäsi tee ihanaksi.Ei edes normaaliksi.
eihän sitä tiedä onko hänellä sitä, lääkäri sen kertoo, aion ainakin rinnalla pysyä ja tukea, on ollut yhteisiä isoja juttuja ja niitä tuskin tänne kannattaa edes kirjoittaa, odotan lääkärin diaknoosia ennenkuin uskon ketään..
kiitos tyhjästä..
Tuon kirjan kirjoittaja on Raimo Mäkelä. Mutta niin, mielestäni persoonallisuushäiriöistä puhutaan aina hiukan liian mustavalkoisesti. Varmaankin ääritapauksia voisi sanoa psykopaateiksi, ja selkeä ja viisain ratkaisu olisi vain paeta ja nopeasti. Mutta muistetaanhan kuitenkin, että ongelmat eivät ole ihan noin yksinkertaisia ja mustavalkoisia, että tietyt piirteet tekisivät ihmisestä kokonaisuudessaan psykopaatin. Sitäkin on eriasteista, ja tulkinnanvaraistakin se on. Niin. Että jos johonkin haluaa luottaa, niin psykologin arvioon ehkä. Mutta en nyt niitäkään ihan jumalana pidä.
Kun en ole enustajaeukko.Ja riippuu lääkäristä mitä saa selville.Persoonallisuushäiriöinen kun osaa olla,juuri niinkuin pitääkin.
Ei ole mitään mitä voi tehdä,jotta toinen muuttuisi.Sori,jos vastaukseni on sinusta niin tyhjä,mutta halusin kertoa oman tarinani.
Mustavalkosuudesta senverran,että oikeata persoonallisuudenhäiriötä ei voi kaunistella.Olen ikävä,mutta minusta olisi valhetta lohdutella ja taputella.Totuus on aika kova,ja olet väärällä tiellä,jos kuvittelet että voit tehdä jotain.
Ainoa mikä auttaa,on jos miehesi tosiaan haluaa muutosta.Silloin kyse ei ole persoonallisuuden häiriöstä.Mutta lopetan nyt tämän tyhjästä jauhamisen.En voi vastata niin kuin toivoit.
haet täältä tukea/apua/neuvoja mutta kun joku niitä antaa niin vedät herneen nenään kun totuus iskee liian kovaa vasten kasvoja. Oma on asiasi jos haluat pilata elämäsi tyypin kanssa,jonka sairaus vaan pahenee iän myötä, se ei parane. Pian sinä olet syypää kaikkeen ja sinut alistetaan aina vain pahemmille valheille ja kohtelulle. Usko minua, olen nähnyt omin silmin kuinka se tapahtuu, mutta äitini on onneksi vahva ihminen eikä ole romahtanut vaikka lähellä on ollut.Vanhan kansan ihmisiä kun on niin erilleenkään eivät osaa lähteä kun vihkivala on vannottu. Elämä heillä on nykyään sitä, että isä juo joka päivä, syyttää, haukkuu, syyllistää ja alistaa äitiäni ja keksii aivan uskomattomia tarinoita ja uskoo niihin itsekin. Tilanteesta isä syyttää äitiäni, ketäs muuta. Haukkuu kaikki elävät ja kuolleetkin siinä sivussa, ainoa hyvä ihminen on hän itse.
kannattaisikohan vielä harkita sitä "tukena" olemista...lähde pois kun vielä ehdit!
Halusin tuossa aiemmin vain korostaa, että kuka on jumala sanomaan, mihin se raja oikean ja ei oikean persoonallisuushäiriön välillä vedetään? Eivät mielenterveyden ongelmat ole sellaisia "tauteja" kuin fyysiset sairaudet, että ne joko ovat tai eivät ole. Ne ovat hyvin paljon epämääräisempiä, ja "tautien" diagnosointi sopimuksenvaraista. Kun psyykestä puhutaan, on jokainen tapaus yksilöllinen (jossain määrin kai jopa fyysisissäkin sairauksissa).
Minä haluaisin kieltää "sairaus" -sanan kokonaan, mitä mielen ongelmiin tulee. Häiriöiden nimitysten tulisi pikemminkin olla keskustelun apuvälineitä; kun tiedetään MINKÄ TYYPPISESTÄ ongelmasta (ei siis "mistä taudista") on kysymys, on asiaa helpompi käsitellä.
En mitenkään vähättele sellaisten ihmisten kokemuksia, jotka ovat joutuneet kärsimään ns persoonallisuushäiriöisistä. (Eli niistä jotka ovat epänormaaliudessaan siellä pahimmassa päässä.) Jotenkin vaan aika hurjilta vaikuttavat nuo yleistyksenne. Asia ei ikävä kyllä ole niin yksinkertainen, että jos mies valehtelee ja pitää pornosta, niin hänen täytyy olla psykopaatti! Herranjestas. Pahinta on, kun maallikko alkaa tehdä diagnooseja. Tarpeeksi haasteellinen homma se on ammattilaisellekin (mitä en itse ole).
Kysyjä puhui itse persoonallisuushäiriöstä,siksi vastasin.Samaa mieltä olen sairaus sanasta ja ettei diagnoosia voi tehdä niin vain,vain oletuksia.Olen kuitenkin sitä mieltä,että tiettyjä yhtäläisyyksiä tulee ottaa huomioon.Juuri tuollanen,eihän tuo eikä tuokaan ole vielä mitään erikoista,saa puolison uskomaan että vika on hänessä.Johonkin se raja on vedettävä.Lisäksi kukaan ei voi auttaa ja tukea toista siten että pilaa oman elämänsä ja alistuu ottaen syyn niskoille.
Lisäksi tässä ei ole kyse vain yhdenlaisesta ongelmasta.Siksi on oltava tarkkana,koska asiaan liittyy myös alistuvan henkilön ongelmat.
Olen pahoillani kun pelästyt yleistystäni,mutta n.k.oikea tunnehäiriö on aina vakava.Kyse ei ole vain vittumaisesta henkilöstä.Ja kuten sanoin alkuperäinen kysyi tunnehäiriöstä.En minä voi silloin sössöttää kyllä se siitä,kun on niitä hyviäkin hetkiä.Minä en siis tiedä mikä alkuperäsen puolisolla on,enkä diagnosoi ketään.Kerroin vain minkätyyppinen tyyli tunnehäiriöisillä usein on.Toivon tosiaan,ettei tässä tapauksessa ole.Harvemmin sellasta hetkessä edes sanotaan.Mutta pariterapia tämäntyyppisen kanssa on ajantuhlausta.Ai niin en tarkota mitään sosiopaatti murhaajaa.Voin nykysin tavata exääni ja lapsille hän on ok.Kyse ei ole totaalisesta ihmishirviöstä.Mutta tähän henkilöön ei voi luottaa,hän ajattelee vain itseään.Joo,niin tekee moni muukin,siinä on paljon eroa tavalliseen.
Minä olen kyllästynyt ehkä,toisaaltatoisaalta laverteluun ja kaunisteluun.Elämä on joskus hurjaa,mutta senkin voi kestää.Kaikki vaan ei ole niin yksinkertaista ja puhumalla selvitettävissä.
"Asian tuntija" neuvoi taas.Tiedän tyypin.
Sillä on ne samat neuvot: läheisesi on
persoonallisuushäiriöinen, jopa psykopaatti....
Juokse pois ja lujaa.
Läheisistään pitää, kuten teetkin;tukea, mutta
ottaa siinä sivussa selvää asioista sekä keskustellen hänen
ja oikeiden ammattiauttajien avulla.
Asian tuntija ja Kokenut(sama henkilö) tekevät
enemmän hallaa kuin ovat hyödyksi.
Tsemppiä sinulle Oinas 76!