Missä lajissa sinä olet hyvä tai suorastaan parhaimmistoa?
Vai onko täällä sellaisia erityisen taitavia ja lahjakkaita?
Oletko sinä voittanut joitain tai jonkun kilpailun?
Millä alalla?
Missä lajissa?
Milloin?
Millaisen?
Miten sinut palkittiin?
Minä voitin hiihtokilpailuja vielä murrosiässä ja menestyin hyvin pallopeleissä.
Aikuisena olen voittanut pari kirjoituskilpailua. En ole muihin (vielä) osallistunutkaan. ;)
Vai onko täällä sellaisia erityisen taitavia ja lahjakkaita?
Oletko sinä voittanut joitain tai jonkun kilpailun?
Millä alalla?
Missä lajissa?
Milloin?
Millaisen?
Miten sinut palkittiin?
Minä voitin hiihtokilpailuja vielä murrosiässä ja menestyin hyvin pallopeleissä.
Aikuisena olen voittanut pari kirjoituskilpailua. En ole muihin (vielä) osallistunutkaan. ;)
Vastaukset 72
Vanhimmat
Tein ÄÖ-testin. Olen enempi kuin tyytyväinen tulokseen ; ))
No, lisääpä haastetta ja tee ÖÄ-testi.
Korjaan kirjoitusvirheeni sinulle bessie, että tein ÄO- testin.
Toivottavasti ymmärrät mistä testistä on kysymys. Kirjoitit tehneesi vaikeahkon ÖÄ-testin ja kehoitit minua kokeilemaan, laittaisitko linkin, kiitos.
Älykäs ei tee tuollaisia kirjoitusvirheitä. Toisaalta ethän sanonutkaan olevasi älykäs, vaan tyytyväinen testin tulokseen.
En kirjoittanut tehneeni (ihan hiljan), mutta pystyn kyllä erittäin sujuvasti luettelemaan aakkoset ööstä äähän. Itseasiassa pystyn luettelemaan ne ööstä aahankin melko sujuvasti, arvioisin että menee kolme neljä kertaa enemmän aikaa kuin aasta ööhön höpöttämisessä.
Linkkiä en voi laittaa kun keksin koko testin tänään 14:01.
Pitänee uskoa sinua, joten hiiteen Mensan testit 😆 vielä kun osaa luetella aakkoset väärin päin 😊 jo vain on uskottava.
Ööstä äähän menee ainakin suht leikiten.
Mää osaan äästä äähän ja ähäkuttia päälle.
Uskotaan vähemmälläkin eikä sinulla tullut yhtään kirjoitusvirhettäkään. Viisas olet, tosi viisas.
Minä en osaa äästä ööhön enkä ööstä äähän mutta tein aikoinaan aikani kulkusi ja paremman tekemisen puutteessa sellaisen tietokoneohjeman jokaa osaa äästä ööhön ja ööstä äähän, sen lisäksi se osaa kääntää kaiken tekstin nurin päin ja nurin käännetyn tekstin oikein päin.
Änim ne aaso ätsää nöhöö äkne ätsöö nähää attum niet naaniokia inakia isukluk aj nammerap nesimeket asseettuup nesialles namejhoenokoteit aakoj aaso ätsää nöhöö aj ätsöö nähää, nes iskäsil es aaso äätnääk nekiak nitsket nirun niäp aj nirun nytennääk nitsket niekio niäp.
Mää ku en pst järjel loistama nii mää ole rehkin urheilukentäl ,Suame mestar mää ole .
Hyppäsin pitut nii maa perustellisest piäne prinika sai vaivoistani
Kova urheilija olin minäkin kouluaikoinani. Kolmen parhaan joukossa olin pääsääntöisesti. Teen mitä haluan ja muut mitä osaavat ; ) Tämä motto on seurannut minua läpi elämäni.
Onko tuloksesi edelleen Suomen paras?
Minä suoriuduin murrosikäisenä 56 parhaan ikäluokkani edustajan joukkoon. Siitä alkoi kaikenlaisten testien kierre. Koin tilanteen tylsäksi, eikä Mensan jäsenyys ole minua koskaan houkuttanut.
Mnaah
Biljardi ja perhokalastus. Niissä oli edessä loistava tulevaisuus. Kumpikin olleet telakalla nyt muutaman kymmenen vuotta. Kuitenkin koko ajan teoreettisesti harrastanut molempia. Noin ammatin puolesta jotain palkintoja tullut, muuten palkintosaalis lähinnä koostuu kansakouluaikaisista kahvilusikoista, joita sai aina luokan hitain hiihtäjä, sekä joku "kuntoviikon" voitto, mistä sain oikein mitallin, kun valehtelin tympiintyneenä viikottaisen hiihtomääräni jotain kymmenkertaiseksi.
En ole erityisen kilpailuhenkinen, riittää, että on paras :D
=DW=
Olen hyvä seksissä
Miten se on mitattu?
Kärjestä tyveen
Väärin mitattu.
Lapsena rekkitangossa kieppuminen oli must. Isot pojat jättivät tangon todella korkealle, joten sinne päästäkseen oli hilauduttava sivutukea pitkin ylös ja jotenkin kammettava toinen jalka koukkuun tangolle. Heijaamalla sai vauhdit ja sitten kymmeniä kertoja ympäri. Joku ihmeellinen vauhdin hurma ja se omin voimin osaaminen, kun oli tarkkaillut poikia. Nojapuut oli toinen juttu, missä oli kiva keksiä temppuja.
Hei, mä olin samassa tosi hyvä :)
Kuulostaa hyvältä. Peukutin, mutta veti punasen ja alaspäin vielä. Ei näköjään onnistu korjaaminen.
Jonkun kirjoituskilpailun, murrosikäisenä. Palkintoa en muista.
Voitin myös jonkun sanoituskilpailun lauluun ja sain palkinnoksi LP-levyn jossa oli vuoden hitit. Todellinen klassikko :)
Pienenä palomana hiihdin, juoksin ja harrastin kaikenlaista yleisurheilua ja palkintolusikoita on yksi (pieni) kaapillinen.
Koulussa ekana päivänä minä ja Lea saimme virsikirjat, koska olimme ainoat jotka osasivat jo lukea. Muut saivat joskus myöhemmin.
Oppikouluun pyrkiessäni sain neljänneksi parhaat pisteet. Edelläni oli kolme tyttöä.
Koulujen välisessä urheilukisassa jäin ennätykselläni kuulantyönnön viimeiseksi.
Sinähän olet melkein yhtä viksu kuin kummityttöni. Hän meni kouluun 6-vuotiaana - siis oli ns. seuraavan vuoden lapsosia. Tuli kotiin eka koulupäivän jälkeen ja ilmoitti että vain minä ja opettaja osataan lukea :D)
Montako pistettä sait? Muistatko vielä?
Heh : )
En muista. En edes muista mitä suuruusluokkaa ne pisteet olivat.
Koko jutunkin muistan ehkä vain siksi että ylpeä äitini vuosien varrella toistuvasti muistutti siitä.
Mä+oon+aina+ollut+lajista+riippumatta+huonoin.++Kävin+juuri+ÖÖÖÖÖ-testissä+ja+lukema+oli+vain+1.+Tosin+virhemarginaali+on++-+5+%.++Sen+sijaan+mun+panoindeksi+oli+ihan+huipputasolla++=+n.+22.
Yhden päivän indeksi?
Pitkän matkan kävelyssä.
Entäs pitkäs juoksus
Juu ei, tämä astmaatikko ei juokse pitkiä matkoja.
Kävely sujuu hyvin, pisin päivämatka Luostolla oli 21 kilsaa.
En halua kateellisten kavalkaadia perääni joten kehumatta (olen) paras.
Ja minä vähän parempi kuin toiseksi paras.
Oikeastaan en ole haka oikein missään, tasapaksu keskiverto jolta puuttuu kilpailuvietti. Heti kun sana kilpailu ilmaantuu, leikin kuollutta.
Muksuna osallistuin kerran hiihtokilpailuun, muut joutuivat odottamaan mua maaliin kun yhtäkkiä iski paskahätä. Noloa änkyttää maalissa että miksi kesti, mutta ainakin mun posket oli punaiset.
12 vuotiaana aloitin tupakanpolttamisen, siihen loppui kaikki urheilut. Niihin palasin kolmekymppisenä, mutta pelkästään omaksi iloksi.
Mutta mottona on, jos kerta pitää tehdä, niin tehdään kunnolla.
Minä nyt olen niin hyvä kaikenlaisessa, etten kaikkea jaksa muistaakaan.
"Du är den bästa nånsin", sanoi yksikin alle kouluikäinen tyttö minulle työmaallani. Palkinnoksi hän varmaan kakkasi lähimpään hämärään rappukäytävän nurkkaan.
Raittiuskilpakirjoituksesta sain joskus kirjapalkinnon.
Koulun piirustuskilpailusta sain kerran lusikan, kun levisi värit sekaisin revontuliin, koska en malttanut odottaa vesivärien kuivumista välillä.
Muistan joskus lukeneeni ketjua, jossa lähes jokainen kirjoittaja oli saanut kansakoulussa ekapalkinnon kirjoituskilpailussa. Ja kyllä sen huomaa hyviä kirjoittajiahan täällä.. ..joo
Minä voitin yhesti kristillisen tyttökerhon laulukilpailun. Palkinnoksi sain jotai kristillistä en tarkkaan muista liekö ollut virsikirja.
Piirtämisessä olin haka. Kansakoulun päästötodistuksessa on maininta erinomaisista taiteellisista taipumuksista. Jokohan kehuin taas tarpeeksi.
Huokasen ja päästän rakkikoirat irti ; )
Kiitoksia siivooja makeista nauruista. Tuo pikkutytön palkinto sai ilon pintaan.
Se raittiuskilpakirjoitus taisi olla kauan aikaa joka vuosi joka koulun joka luokalle omansa.
Kyllä siinä varmasti aika moni ehti saada palkinnon vaikka ei ihan noopelitasolle yltänytkään.
Tähän voisikin jatkaa, että minullapa kaksinkertainen peruskoulutus... kansakoulun-, keskikoulun ja lukion päästötodistukset.
Nyt olisi hyvä hetki vetää esiin ne Hymytyttö- ja -poikapatsaat.
Mitähän tämänpäivän koululainen kirjoittaisi raittiuskilpakirjoitukseen.....mielenkiintoista olisi lukea.
En ole ikinä saanut hymypatsasta. Sinä olet muistaakseni vai muistanko oikein ; )
En ole saanut, mutta on mulla monta kirjoituskisapalkintoa, yhdessä on allekirjoituksena Johannes Virolaisen kopioitu nimmari. Liekö ollut siihen aikaan opetusministeri.
Muistelen, että koulujen henkisissä kilpailuissa olisi myös ollut laulukilpailu? Pianon ja huuliharpun soitostakin jonkinlainen hämärä muistikuva. Ne eivät olleet minun lajejani, mutta sellainen muistikuva, että veljelleni ostettiin uusi huuliharppu kilpailujen takia. Itse muistan varmasti kilpailleeni kolmessa eri sarjassa, mutta nyt en kerta kaikkiaan saa päähäni mikä se kolmas oli, piirtämisen ja kirjoittamisen lisäksi.
Henkisiä kilpailuja en muita muita kuin kirjoitus- ja piirustuskilpailut.
Talja järjesti liikennekilpailuja ainakin meidän koululla. Luultavasti muillakin kouluilla sitten.
Mitä minä olen kommenttejasi seuraillut, niin tunnut olevan ensimmäisten joukossa joka asiassa.
Soppajonosta lähtien.
Vähän hämärästi minäkin muistan, mutta siitä kuitenkin olen varma että osallistuin kolmeen eri kilpailuun henkisissä kilpailussa. Varmuudella muistan myös lausunnan olleen yksi laji, mutta se ei todellakaan ollut se minun kolmas lajini.
Tiedätkö jos olen ensimmäinen se tarkoittaa sitä, että haluan antaa potkua aloitukseen ja usein olen huomannut sen tepsivän..hups kehuinkohan minä nyt taas huomaattaa itseäni..no, pois se minusta, tää ketjuhan on tarkoitettu itsekehuun, kysymykseni sinulle, missä sinä olet hyvä?
Mä aina remusin ja lemusin ja rahaa vippasin.
Kavereitten paukut vielä salaa kippasin.
Mä olin häirikkö, mä aina öykkäsin ja möykkäsin ja naiset säikytin.
Jaa-a, urheilut ei ole koskaan ollut minun juttuni. Penkkiurheilua jonkin verran harrastan.
Empä osaa sanoa missä olisin huippu.
Montaa hommaa osaan kohtuullisen hyvin, mutta varmaan löytyy aina joku, joka osaa vielä paremmin.
Ton laiskuure tähre määki fillaroin ,eiks se oo penkkiurheilu ku saa istuu?
Juu on se. Tuo kilpailuvietti kun on kääntynyt minulla niinkuin sisäänpäin.
Jotta, kun haluan olla vielä parempi, haluan olla parempi, kuin ennen olin.
Että, jotta, jos kaadan tänään 15metriä pitkän puun, niin ensviikolla kaadan 16metriä pitkän puun.
Silloin, kun laiskuus minut yllättää teen sen ihan tieten tahroin.
Välillä on ihanaa olla ihan laiskasti, kun on sen päättänyt, että nyt olen.
Unohdin sanoo, jotta se penkkiurheilu on myös semmosta, että voi maata.
Kauanko sinulla on tuota puunkaatokilpailua itsesi kanssa kestänyt?
Kuinka pitkiä puita teillä siellä kasvaa? 52 metriä pitempiä vuodessa. Jos olet kymmnen vuotta kilpaillut, niin sinulla pitäisi olla jo 520 metrinen kaatumassa.
Jaa että kirjaimellisesti taas otettiin.
Sehän oli vertaus. Mutta jos sen nyt haluat tietää niin 22 metrinen koivu on ennätys. Mutten enää ala, ikä painaa. Onneksi osaan delegoida.
Ihan vaan semmosen noin 15 metrisen kaadoin tänään.
Kun sain ehdot saksan kielestä oppikoulun neljännellä luokalla ja opin kuukaudessa kolmen vuoden aikana opetetun, totesin, että kielten opiskelu on minulle todella helppoa. - Niin opettajakin sanoi ja vähän sättikin aikaisemmasta laiskuudestani. Opin kaiken tarvittavan niin nopeasti, enkä enää tehnyt yhtään virhettä, vaan sain jatkossa yleensä aina täydet pisteet.
Vasta nyt vanhemmilla päivillä alkaa olla vaikeuksia muistaa itse puhuessa, mitä sanoja pitäisi käyttää toisiaan lähellä olevista kielistä, ellei ole niitä käyttänyt pitkään aikaan. Olen ahnehtineet vähän liikaa kieliä ja osa harvemmin ja vähemmän käytetyistä alkaa unohtua.
Mä olin paras luokalle jäämisissä. Kukaan ei jäänyt luokalleen niin monta kertaa kun meikä. Palkkioksi opettajat armahtivat ja sain päästötodistuksen jo 15 vuotiaana vaikka oikea raja kai olisi ollut 16.
No ei sillä todistuksellakaan yliopiston ovet auenneet, kansakoulun leimalla.
Taisin kouluvuosina kunnostautua "sisällöntuottajana". Minusta koulussa oli tylsää ja minä ja paras kaverini keppostelimme paljon. Ainoina saimme kotimuistutuksiakin.
Kiusaajia emme olleet, hauskuuttajia pikemminkin tai ainakin meillä oli hauskaa keskenämme. Kaverini oli hyvä piirtäjä ja kun Kalevalaa piti opetella ulkoa, hän piirsi sisällön. Minä taas sävelsin algebran sääntöjä.
50-luvun koulumaailmassa - ainakin meillä päin - julkinen esiintyminen oli kauhistus.
Meille se ei ollut. Näyttelimme, toteutimme levyraadin.
Uskon, että jotakin tuosta ikäväntorjujan roolista säilyi aikuisikään saakka. Liittyihän työhistoriaanikin erilaisten ryhmien "vetämistä" ja vaikka luonteeni on depressiivinen, humoristinen näkökulma asioihin löytyy helposti.
Mitenkä tämä "erityisosaamiseni" on palkittu ? Minulle on tarjottu mielenkiintoisia tehtäviä, olen saanut tutustua kiinnostaviin ihmisiin, saamani palautteet ovat olleet myönteisiä, sillonkin kun olen saanut kenkää tai joutunut boikotoiduksi...
Muita palkintoja en ole saanut, enkä ole kilpailuhenkinen. Minä en kuulemma uhkaa ketään..))
Kilpailuhenkisyys on kyllä sukurasite.
Olin ja olen vieläkin innokas työntymään kilpailuun kuin kilpailuun. Koskaan en mikään ykkönenole ollut, mutta aina innolla mukana joukon jatkona.
Lapsena urheilin ja maastojuoksujakisoissa piti kulkea pitkin pitäjiä joka viikko. Palkintopallilla oli kiva seisoa, vaikka tuskin koskaan sillä korkeimmalla seisoinkaan.
Mulla oli jumppamaikka, joka innosti osallistumaan milloin mihinkin. Pelasin koripaloa ja lentopalloa ja vaikka mitä palloa, ei silloin tytöt varmaan jalkapalloa pelanneetkaan, kait olisin sitäkin silloin pelannut.
Sitten mulla oli isä, joka raahas joka viikonloppu suunnistuskilpailuihin, niistä on mitaleita, ikäkausi piirinmestaruuksia ja muitakin lätkiä löytyy ajalta, jolloin vielä oli olemassa keski-suomen lääni.
Käsityökilpailuihin olen osallistunut ja on jotakin palkittuja juttuja, samoin kirjoituskilpailuihin. Niihin on kiva osallistua, silloin tulee kirjoitettua enemmän. Viimeksi kun yhdessä pienessä kirjoituskilpailussa palkittiin, siinä kilpailussa oli runo ja proosasarja ja sain kummastakin lahjakortin, sitten pojalleni esittelin, että katos mitä äitis on saanut, niin hän sanoi, ”perkele noin helpolla tommoset” ei hän osannut kuvitella kuinka kauan olin niitä rivejä kasaan loppujen lopuksi rustaillut.
Vieläkin innokkaana osallistun milloin sukkakisaan milloin kirjoittelen, se on ihan hauskaa, en enää mitään oikeastaan tavoittele, mutta mukana olo onkin jo se voitto ja voi olla tyytyväinen, kun vielä sentään jotain saa aikaiseksi.
Ehkä sinun olisi pitänyt käskeä poikaasi itse rustaamalla runoja ja proosaa päästäkseen palkintosijoille, jos se hänestä on niin helppoa.
Äidin väheksyminen onnistuu vielä helpommalla.
Ehei, ei siinä ollut väheksymistä, se oli vain hänen hauska toteamuksensa, toisaalta tunnen poikani, konemies, joka ei koskaan kirjoittele mitään ja lukee korkeintaan Vuorista kaiken maailman koneopusten lisäksi.
Osastolla oli elämäntyönsä terveydenhoitajana tehnyt ihminen, joka hyvästejä jättäessään sanoi että sinä olet omalla alallasi. Samoin on sen erityislahjakkuuteni kanssa, jota eivät huomaa ja osaa noteerata kuin ihan oikeat alan ammattilaiset. Siksi ei ole palkittu eikä muutakaan meriittiä kertynyt aiheesta kun täältä 'piilosta' maan korvesta kukaan ei osaa tulla 'hakemaan'.
Kilpaillutkin olen vaikka siihen ei ole viettiä, enemmänkin inhoan aihetta. En ymmärrä miten monta hyvää voidaan panna jonoon ja paremmuusjärjestykseen. Tai miksi minun pitäisi osoittaa olevani parempi kuin joku toinen joka myös osaa homman hyvin.
Jokaisen sanasi ymmärrän.
Kiitos, kiwa. Sitten kai ajattelet jotenkin samansuuntaisesti. Tai olet kunnianhimoton, joka kalskahtaa omaankin korvaan jotenkin huonolta kun elämässähän pitäisi janota kunniaa niiin prkl:esti.
Ja kaikista viimeiseksi kunnian takia tahtoisin tehdä sitä mitä kaikista parhaiten osaan. Tai ainakin kaikista eniten haluaisin.
Ei mulla ole sellaista kilpailuviettiä, että pitää olla parempi jossain, kun joku toinen.
Kun tuota sanaa, kunnianhimo ajattelee, mitä se oikeastaan on?
Ja miksi kunniaa pitäisi himoita?
Himo lienee vietti, joka vie ... Joskus pahaan, hyvin harvoin hyvään, siihen liittyy jonkinlainen maanisuus päteä, olla jossain aiheessa parempi, kaikista parhain, jalustalle nostettu, ihailtava, julkisesti tunnustettu ja tunnistettu ...
Kunnianhimoinen ei ajattele, että "vaatimattomuus kaunistaa", hänestä huokuu itseriittoisuus ja oman arvon tunto, joka ei kestä lyttäämistä. Tai ehkä joskus kestääkin, ehkä harvemmin, kun on kulkenut jo pitkän tien ja oppinut jotain - elämästä.
Minä olen parhaimmistoa kaikissa hommissa mihin ryhdyn. Huippuälykäs, urheilullinen ja komea kun on, on helppo päteä.
Luulen työ-haastattelussa oli vain yksi oli vain yksi on kai mykkä tänään.
Tässä iässä ollaan. Vielä monet taidot tallella.
Vielä fyysisesti olen ok. Jospa saisin nuoruudessa opitut fyysiset taidot takaisin, kunhan löytyisi kiva kumppani kannustamaan.
Olin myös ainoa luokallani joka kouluun mennessä osasi lukea.
Opettajien mukaan minulla oli harvinaisen tarkka muisti, se ei enää pidä paikkaansa, joku on sanonut että muistan vain ne asiat jotka haluan.
Olen ostanut ja myynyt asuntoja ihan omin päin, olen aika hyvä siinä, voittoakin on tullut ihan mukavasti. Sekin on jäänyt, nykyisin ei asunnot mene kaupaksi ainakaan meillä päin.
Olen tullut paremmaksi ihmiseksi .Nykyään osaan arvostaa myös itseäni ❤ On huikeata huomata kuinka arasta ja epävarmasta ja vaikeista olosuhteista kasvaneesta minästäni on juurtunut sitkeä kataja Vaikka väliin tuule ja humisee korvien välissä sekä toisten sanomiset koskevat kipuiluna rinnassa , niin tyynenä totean huomenna on pouta sää ja aina on uskonk ja toiveeni parenmasta käynyt toteen.