mitä tähän voisi kirjoittaa, miun elämä on yhtä tuskaa ja paskaa...yritä tehdä mutta nekään ei onnistu, en vaan jaksa, yritän mutta se ei vaan onnistu, en nuku, en itke enää, mikään ei tule onnistu..en jaksa enää elää..miun elämä ei ole enää sen arvosta että elämä olis sen arvosta..miksi olen edes elossa, koitan mutta en vaan onnistu...vihaan itseäni!
masennus..
doorea
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elämä ON taistelua lähes kaikille lähes koko ajan. Joskus on parempi olla yksin, omassa seurassa, kuin muiden kanssa. Se on vaarallista jos ei saa nukuttua. Sitten alkaa pääkopassa tosiaan mennä asiat mönkään. Itse kuuntelen äänikirjoja ja monenlaisia puheita youtubesta kun laitan nukkumaan. Ei uniongelmia. Onko elämäntilanne huono? Esim. työssäkäynti tökkii ja vie kaiken energian? Stressiongelmia? Monenlaisia tunteita tulee ja menee... Väliaikaisia vieraita kaikki. Kuuntele itseäsi? Kuuntele sydäntäsi? Ole itsellesi armollinen! Opettele stressinhallintaa ja armollisempaa suhtautumista itseesi. Aluksi se vaati vähän työtä. Välillä tulee ihme oloja. Niistä pitää vain sinnitellä läpi, ja taas alkaa aurinko paistaa. Näin syksyn tullessa pitää opetella lisäämään elinvoimaa ja lämpöä kehossa, siihen liittyy myös elämästä nauttiminen ja seksuaalisuus ja kehon kuuntelu!
Arvoisa doorea. Oot ennenkin kirjotellu. Oon ennenkin lukenut sun juttuja ja olen toivonut ja rukoillut että sun olo helpottus ja sun asias järjestys jotenkin. Mutta taistelet edelleen! Sä et o ainoo joka pohtii omaa olemassaoloaan. Onks tää kärsimys joku merkitys muka? Onks täl oikeesti joku tarkotus? Koita kestää siellä. Mä koitan kestää omia ongelmiani täällä. Haluaisin halata sua ja sanoo kyl tää tästä. Eletään nyt kuitenkin.
Mä jatkan rukouksiani ja muistan sut niissä. Kuuntelen vielä steen1 iltasatu. Hyvää yötä...
;>