Pohdiskelma

Filosofinland kirjoitti:

Palstaa seuranneena olen huomannut kuinka suuri muureja ihmiset ovat rakentaneet mutteivät todennäköisesti pelkästään siksi että kukaan ei pääsisi kiipeäämän niiden ylitse vaan että joku olisi oikeasti valmis murtamaan ne, ei hajottaakseen vaan eheyttäkseen. Kaikki ihmiset eivät ole pahoja. Kun rikkinäinen ihminen sanoo toiselle/toisille että; - '' Pysy kaukana ! '' Ehkä he sisimmissään huutavat äänettömästi että; - '' Tule lähelle ''. Pelkäämme päästää ihmisiä lähelle vaikka oikeasti se on ainut mitä toivomme. Ihminen joka sanoo; - ''Tekisi vain mieli kadota '' niin ehkä hänkin vain haluaa tulla löydetyksi jonkun ihmisen toimesta. Ihminen joka on rakentanut vuosikaudet näitä oman mielensä muureja jotta sydämeen ei sattuisi, ei pelkää rakastaa vaan todennäköisesti ei tahdo antaa itseään ohjailtavan ihmisten toimesta jotka manipuloivat tai käyttävät vain hyväkseen. Ulkoapäin tälläinen ''tunteiden ihmisraunio '' voi vaikuttaa kylmältä vaikka todellisuudessa hänen sisällään kytee tunteiden palo joka olisi valmis roihuamaan ja kun se roihuaa, se lämmittää myös hänen kanssaolijan sydäntä. Mutta miksi pelkäämme tuntea jotain aitoa ja ehdotonta ? - Koska ihmisillä leikitään jatkuvasti ja materiaa rakastetaan. Siispä neuvo teille ja sitä kautta itselleni; Jos pääset jonkun toisen lähelle niin että tuntuu kuin omat huolesi olisivat jossain kaukana kuin niitä ei olisi olemassa koska sinun on hyvä olla ja vaikka olisitte kaukana toisistanne, teillä olisi sielunyhteys kuin olisitte lähellä toisianne niin se on jotain ainutlaatuista jota tulee ruokkia ja vaalia. Ja vaikka tuntisit olevasi eksyksissä kaiken muun suhteen mitä elämältä haluat niin hänen kanssaan se ei enää haittaa koska olet jo löytänyt sen ja ei ole väliä vaikka kadottaisitkin itsesi hänen kanssaan koska sinut on jo löydetty etkä tunne enää olevasi eksyksissä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä