Kuinka mahdan pärjätä armeijassa?

Ole huoletta, kertomillasi ominaisuuksilla pärjäät aivan hyvin. Juoksumatkasta ei kannata huolehtia, kukaan ei ole kaikessa huippua. Itse pärjäsin paljon huonommalla fysiikalla kohtuullisesti. Intistä ei tarviikaan pitää, tylsäähän se on suurimman osan aikaa, mutta muutaman hyvän kaverin sieltä varmaan saat ja opit samalla elämän realiteetteja. Älä ole liian tunnollinen, se voi käydä raskaaksi, opetettele lusmuilemaan mahdollisuuksien rajoissa.

tulee vasta lopussa, koska jokainen lihoo viimesten inttikuukausien aikana. Kukaan ei tule solakampana takasin. Alussa juostaan, lopussa luumuillaan. Ja syödään tukevasti kolme kertaa päivässä plus munkit päälle.

Olen 58-vuotias ja kaikki kolme poikaani on käyneet armeijan, kaksi ensimmäistä vähän pitkin hampain mutta kuitenkin. Seurasin niitten tonttuiluja ja huomasin että kaikki jännitti jotenkin etukäteen ja vielä alokasaikana. Itsekin aikanaan Parolaan mennessä. Nykyään armeija on selvästi fiksumpi paikka kuin vielä 40 vuotta sitten. Sieltä on karsittu pahimmat typeryydet kuten simputukset ja älyttömät siivousjutut. Osa esimiehistä on kuulemma edelleen luonnevikaisia, mutta niin on siviilissäkin. Jälkeenpäin pojat ovat yhtä mieltä siitä että kokemus kannatti - nuorin sanoi vielä että ehdottomasti. "Siellä saa kavereita", on ollut yhteinen perustelu. Pitääkin paikkansa, että armeija on ainoa laitos Suomessa, jossa suurinpiirtein vajaaälyinen tampio seisoo samassa rivissä diplomi-insinöörin kanssa ja kumpaakiin kohdellaan samalla tavalla. Olemalla edes kerran elämässään "samassa liemessä" yhdistää porukkaa, ja jos aselajin sun muuta valitsee oikein, hyötyä on siviilissäkin. Rento meininki, vaikka tappamista opetellaankin.