Uskotko? Oletko samaa mieltä?
Onko sinulla nukahtamis- tai uniongelmista?
Ovatkohan sellaiset yleisiä ikääntyneillä?
Miten unen laatuun voi satsata ja mitkä asiat vaikuttavat siihen?
Itse en haluaisi ottaa mitään pillereitä tms. Mitä voisin tehdä?
YÖUNEN syvin, maukkain ja virkistävin osa on heti alussa. Ennen ajateltiin, että aamuyön vilke- eli rem-uni on se yöunen tärkein vaihe, mutta jos haluaa virkistyä, kannattaa satsata alkuun.
”Parhaiten virkistää syvä uni eli niin sanottu kolmannen vaiheen uni. Sen aikana aivot elpyvät, ja niistä poistuu kuona-ainetta. Kolmannen vaiheen uni ajoittuu yöunen ensimmäiseen kolmannekseen. Alkuyön uni on tärkeää virkistymisen kannalta”, kertoo unilääketieteeseen erikoistunut neurologi, Helsingin yliopiston dosentti Markku Partinen.
Onko sinulla nukahtamis- tai uniongelmista?
Ovatkohan sellaiset yleisiä ikääntyneillä?
Miten unen laatuun voi satsata ja mitkä asiat vaikuttavat siihen?
Itse en haluaisi ottaa mitään pillereitä tms. Mitä voisin tehdä?
YÖUNEN syvin, maukkain ja virkistävin osa on heti alussa. Ennen ajateltiin, että aamuyön vilke- eli rem-uni on se yöunen tärkein vaihe, mutta jos haluaa virkistyä, kannattaa satsata alkuun.
”Parhaiten virkistää syvä uni eli niin sanottu kolmannen vaiheen uni. Sen aikana aivot elpyvät, ja niistä poistuu kuona-ainetta. Kolmannen vaiheen uni ajoittuu yöunen ensimmäiseen kolmannekseen. Alkuyön uni on tärkeää virkistymisen kannalta”, kertoo unilääketieteeseen erikoistunut neurologi, Helsingin yliopiston dosentti Markku Partinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
”Parhaiten virkistää syvä uni eli niin sanottu kolmannen vaiheen uni. Sen aikana aivot elpyvät, ja niistä poistuu kuona-ainetta."
Täälläkin näkee syväunikirjoittajia elvyttelemässä aivojaan.
Kuinka on itsesi laita. Et pääse muiden yläpuolelle ilmiselvän katkeruutesi takia, sellainen elämänasenne tekee äreäksi ja piikikkääksi.
Omalla kohdalla päivän fyysinen aktiivisuus auttaa nukahtamiseen ja syvään uneen. Liekö auttanut sekin, että ei tarvitse pakkonukahtaa, kun ei aamulla kello soi. Eli nukun nyt eläkeläisenä paremmin kuin työelämän aikaan.
Valvon pari yötä viikossa lähes kokonaan. En näe siinä mitään ongelmaa. Jaksan seuraavan päivän työt kohtalaisesti, joku hetki ohimenevästi nukuttaa, mutta silti.
Yöllä ehkä keitän kahvit ja katson äänitettyjä ohjelmia tv:stä. Syön jotain kevyttä jos on nälkä. Luen lehtiä, en mitään jännitystä, koska se ärsyttää aivoja. Mietin, mitä voisin kodissa muuttaa, verhoja, mattoja, maaleja jne. Nuorempana nousin silittämään, pyyhkimään pölyjä tai liimaamaan valokuvia. Nyt harvemmin mitään noista.
En syö lääkkeitä kun en katso itseäni sairaaksi, enkä valvomistani ongelmaksi, elämä soljuu aika mukavasti. Kun nukun, uskon nukkuvani sitä syvää laatu-unta, päättelen sen siitä että olen aika energinen ja kiinnostunut useista asioista ympärilläni.
Ressiä vai ollut joskus vuorotyöläinen?
Eikö se uni aaltoile? Suloinen syväuni iskee (jos on iskeäkseen) kun nukahtaa, mutta samassa tilassa olen jälleen yleensä kun kello soi. Sillä on joku nimikin, oliko REM? Remmiä on vissiin ollut tänä yönä, niska on jumissa. Jos tänään nyökkäilen, pitää olla varovainen.
Ei ole ressiä enkä ole vuorotyöläinen. En vain noudata rutiineja enkä säännöllisyyttä, ne turhauttavat ja pitkästyttävät. En syö määräaikaan vaan silloin kun on nälkä. En myöskään seuraa suoleni toiminnan säännöllisyyttä, koska sitä ei löydy. Mutta päällepäin näytän ihan tasapainoiselta, virkeältä mummukalta ja tunnen useimmiten olevani sitä myös sisäisesti, toki joskus elämäntuulet heiluttavat.
Ilta- jaa aamuvuoron väli on iän myötä mennyt heikoksi. Ilasta ei heti osaa rauhoittua nukkumaan ja aamuyöstä herää turhan aikaisin tai heräilee pariinkin otteeseen. Jos ei aamulla ole mihinkään lähtöä ei valvominen niin haittaa.
Töissä ollessa uni on tärkee mut nykyään nukkuu milloin nukuttaa.
No sanos miten koirulia on nukuttanut kun tuli muutos ja vieroitus emosta.
Koiruli on nukkunut erinomaisen hyvin. Virkeä pentu joka leikkii iloisesti, syö ja käy ulkona joka välissä. Väliin lirahtaa pikkuinen pissi lattialle mut harvemmin.
Otti olkkarin petin heti omakseen. Minä olen nukkunut sen kanssa olohuoneessa näin alkuun jotta se tottuu. Olkkarin sohvan viereen peti ja siinä nukkuu koko yön. Toki vahtii et jos joku liikkuu huoneistossa yöllä, kipittää heti perään. Häytynee katsoa et jos laittaa sen omaan huoneeseen nukkumaan kunhan vähän ensin leimaantuu ja laumaantuu. Itkua ja hammastenkiristystähän siitä tulee lähinnä koirulille, mutta tavoille pitää oppia. Yksinlokin opettelussa vasta. Pikku koiran elämä on rankkaa :).
Sul on sitten hineetä :)
Kyllä koira löytää tapansa mulla viimein koira halusi sänkyni alla, nii minkä rotuinen tulokas on ihan uteliaisuuttani.
Siis onko toi laittamasi valokuva uudesta pennustasi?
Oi Apua sentäs, miten suloinen koira. Ihan häjjjyä tekee tuo suloisuus.
Se ottaakin oman aikansa, kun koiruliinista tulee oikea koira.
Minun tekisi hirmuisesti mieli koiraa. En kuitenkaan koiraa ota, koska musta ja koirasta tulisi niiin pienen pikkuruinen lauma, että koiralla ei varmaankaan olisi kivaa vain minun kanssani.
Sunnuntaina käydessäni Vanhassa Vaasassa puhuin puhelimessa. Yhtäkkiä käännyin ja takanani olevasta autosta pullahti ulos kaksi Tanskandoggia. Jalathan siinä veteläksi vääntyi ja oli pakko sanoa puhelimeen, että lopetetaan soitan myöhemmin takaisin.
Harlekiinidoggi ja Sininen doggi, hyvin isokokoisia hevosmaisia otuksia. Niin niin niin harvoin tuon rotuisia näkee, että olen luullut, että täällä Vaasassa ei enää ole yhtään dogia.
Menin juttelemaan omistajan kanssa ja sanoin, että itselläni on ollut 3 tanskandoggia ja että olen täydellisesti niihin ihastunut. Omistaja sanoi, että heille tulee kuukauden kuluttua pentuja. Minä siihen sitten, että älä Vaaaaaaaaan sano, mikä sun nimesi on, äläkä anna puhelinnumeroasi, sillä pelkään etten voisi vastustaa Tanskandogin pentuja.
Kaikki koirulit on kivoja, rodusta riippumatta. Jokaisella kaiketi on kuitenkin se lempparirotu, johon on mielistynyt.
Minkä rotuinen koira tuo sinun koirasi on. Vähän vaikea päätellä, kun on vielä niin vauvan näköinen. Ehkä joku kääpiösnautseri, tai keskikokoinen snautseri äkkiseltään tulis mieleen?
Mitä tarkoittaa "hineetä" :) ?
Tuo meidän vauveli on Kääpiösnautseri. Kyllähän ajan mittaan koiran tavat muodostuu. Kuitenkin joutuu jatkossa olemaan pitkänkin päivän yksikseen niin pitää rajata sille sellainen pienempi alue missä kokee olonsa turvalliseksi eikä loukkaa itseään tai pääse tekemään yksinollessaan tuhoja. Aika hurvaton on vielä. Ulkona mielinaposteltavia männyn neulaset ja niitähän meillä täällä riittää.
Pieni lisäys jos passaa.
Nimittäin ootteko panneet merkille, miten ihanan hyvälle tuoksuukaan koiranpennun kuono? Joo, naurakaa vaan, mutta voisin haistella koiran kuonoa vaikka kuinka kauan aikaa :)
Juu kyllä tuo on meidän kauan suunnittelema vauveli, kääpiösnautserin narttupentu perjantaina tulee ikää 9vk. Lauantaina haettiin kasvattajalta, pienestä maallaolevasta ihanasta kotikennelistä. Elämän ilostuttaja ja sisällön tuottaja vapaa-aikaan :).
Koko koiruli haisee vielä ihanalle vauvakoiralle :)
"Hineetä " erityisen mukaavaa, kääpisnautseri, je pirteä vekkuli ja naama he he jääköön sanomatta melkein samannäköinen kuin tiibetin terrierillä joka oli mulla 70-luvulla tytön vaatimuksesta. Hyvä valinta koiran suhteen tai valitsiko koiruli mut hineetä riiittäköön.
On sitten "hineetä" :).
Kääpiösnautseri kuulemma omapäinen ja oman tiensä kulkijakin. Valitsee itse seuransa eli jokaista rapsuttelijaa ei hyväksy. Tämä meidän pentu on ainakin nyt sellainen ihmiseen suuntautuva, siis jo pienempänä kennelissä hakeutui ihmisen lähelle. Partatyttelihän tämä on ja turkki ei niitä kaikkein helppohoitoisempia. Nypityksen annan suosiolla jollekin asiantuntijalle pari kolme kertaa vuodessa. Väliputsit ja pohjavillanpoistot joutuu itse tekemään. Tervetullutta puuhastelua :). Onkin ollut aika aneemista :). Onneksi tällaisella aloittelijalla on kasvattajan täysi tuki ja asiaan vihkiytynyt trimmaaja tiedossa ja sovittu jo ekat treffit.
Ja tassut. Tassuhiki on mitä mahtavinta. Vielä jos just on käynyt ulkona, niissä tuoksuu multa ja sammal. Niitä vois impata koko päivän.
Tuli Heikku mieleen, kun sanoit että riittääkö yksi ihminen laumaksi. Niin toisaalta, yksi-ihmisen laumalla saattaa olla helpompaa järjestää enemmän aikaa kouluttamiseen ja leikkimiseenkin. Jos vertaa vaikka yksinhuoltajaan, missä on enemmän ihmisiä. Hyvin sekin menee.
Riittänee kai yksi ihminen laumaksi. Pitää vain sosiaalistaa koiraa järjestämällä sille tapaamisia ja kohtaamisia toisten koiruleiden ja koiranulkoiluttajienkin kanssa ja sosiaalistamisvaiheen aikana totuttaa se monenlaisiin ympäristöihin, ääniin ja kaikenikäisiin ihmisiin. Itse ajattelin viedä tuon meidän kahden aikuisen perheessä elävän viedä pentutapaamisiin heti kun on kolme viikkoa rokotuksista.
Oon kuullut, että snautseri on yhden isännän/emännän koira. Se ei kuulemma sopeudu uuteen kotiin, jos siitä joutuu luopumaan. Uskollinen koira.
Oon aina tykännyt snautsereista, kun ovat aktiivisia ja terhakkaita olemukseltaan. Vaikka kaikista koirista tykkäänkin, niin vähiten semmosista lammasmaisista, vetelyyskoirista. Oi ku kirjotin rumasti hyh hyh. Mutta kuitenkin vähän pirteämmät rodut ovat parempia.
Tassujen imppaaja:) Heheheheeee...
Jos asuisin omakotitalossa, niin olen varma, että minulla olisi koira. Kenties kaks. Kahdesta koirasta ja kissistä ja yhestä ihmisestä jo tulisi mukavan kokoinen lauma.
Omakotilaon ovesta voi päästää koiran aamupissulle ja muutenkin sinne pihaan pomppimaan vapaana. Siinä mielessä olis helpompaa, verrattuna jos aina pitäisi aamuhiekat silmssä lähteä lenkittämään koiraa jos kerrostalossa tai rivitalossa asuisi.
Vaikka Tanskandoggi on mun lempikoira, niin sen rotuista koiraa en enää ottaisi. Se on liian iso. JOS ottaisin koiran, niin ottaisin "käytetyn" koiran. Pitovaikeuksien tai allergian tai hylätyn koiran. Koiratarhasta esim. Vähän vanhempikin koira kävis. Eikä koiran välttämättä tarvitsisi olla rotukoira. Rotukoirista vähän tietää mimmonen se rotu on luonteeltaan, sekarotuisista ei välttämättä tiedä.
Omakotitalon aidatussa takapihasa on se haitta et kun koiruli ravaa ympäri pihaa, varsinkin pieni pentu, on riski että joku isompi kottarainen käypi noukkimassa sen mukaansa . Aidan sisäpuolelle maat pitkin kulkevat eivät ainakaa isommat niin helposti pääse.
Minä halusin pennut, lähes tabula rasan. Saan sitä itse muovata sen jälkeen kun kasvattaja on hyvälle alulle laittanut.
Nukuin. Käyttämäni lääke tömäyttää kuin niksnaks sikeään uneen - harvemmin painajaisunia
- uskon - tänäkin aamuna kuuluin myöhäisheränneisiin. Ihan kaikkien kanssa en ole samaa mieltä asioista. Aurinkoinen ja värikäs syyspäivä tekee päivästä hyvän työpäivän tänäänkin.
Kylkeä piinaavan kivun parhaiten unohtaa just työtä tekemällä jos ei satu pökräämään.
Anteeksi aloittajalle, kun tryykäsin tähän ketjuun juttelemaan ihan muista asioista, kuin aloituksen aiheesta. Mutku pääni pyörähti sekaisin suloisen koiran kuvasta ja siitä se sitten lähti, mun rönsyilyinto.
Korjaan nyt asian.
Elikkä nukun aina hyvin. Nukahdan n. yks-kaks minuuttia lukulampun sammutuksen jälkeen.
Onneksi minulla on sellainen työ, että meen vasta iltapäivällä töihin ja koska näin on, niin voin ihan koska tahansa mennä nukkumaan ja sammuttaa sen lukulampun.
Olen aikaisemmin jo maininnut, että nukun niin sikeästi, että en näe unia. Kaipa näen, mutta en tiedä näkeväni. Tai sitten aivoni tyhjenevät NIIN tyystin, että sielä pään sisällä ei ole tarpeeksi raaka-aineita muodostaakseen unikuvia.
En tarvitse tuntitolkulla nukkumista, vähempikin riittää. Johtuu ehkä siitä, että nukun niin täydellisen sikeästi. Vetelänä rättinä, kuin kuollut.
Ens yöks meni varmaan unet. Mummolle iski hauvavauvakuume :(
Eikö teilläpäin löydy lainakoiria?
Itselläni ollut joskus maailmassa koira ja toinenkin, mutta tuntuu vapaammalle, kun toinen on sen jo kouluttanut ja maksaa ruuat sille. Ottaa päävastuun muutenkin.
Minä senkun lainaan aina silloin, jos haluan lenkkeilykaverin ja silloin kun minulle sopii. Helposti niitä saisi ihan yökyläänkin, kun ihmiset matkustelevat niin paljon.
Hitsi, kun helikopteri veti matalalta mökin yli, koko pirtti tärisi, kuolleetkin olisi tuohon heränneet.
Nukkuminen sujuu ihan mukavasti, joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Olen tehnyt aikoinaan paljon ilta- ja yövuoroa, olen illan virkku, aamulla hitaasti heräävä.
Vaan mikäpä on ollessa, näin eläkemummuna, ei tarvitse kelloa tuijotella.
Älä lupaa, että kuolleetkin siihen heräisivät, kun en minäkään vaikka olen hengissä.
Meillä käy tuossa vanhainkodilla ihan vieressä usein helikopteri. Joskus kuulen unen läpi, kun se tulee siihen, mutta sen lähtemiseen en enää herää vaikka tiedän sen lähtiessään aina pyörähtävän ihan tuossa ikkunan takana sitä vaille, ettei sisään tule.
Pommeihinkin alan olla jo niin tottunut, etten herää niihinkään. Muualta saa kuulla, että taas on räjähtänyt, mutta minä se vaan olen nukkunut.
Nukuttihan muuten makeasti nyt päivällä, kun oli pyykkitupa epäkristilliseen aikaan seitsemältä yöllä. Nyt pääseekin mukavasti takaisin oikeaan unirytmiinsä.
No on Sinulla hyvät unenlahjat.
Kissakin nukkui sikeästi ja pomppasi pystyyn korvat oikosenaan, oli semmonen ryminä.