Elämässä jotain? Ilmeisesti toisten osa on vain ottaa paskaa jotta toiset voivat elää.
koskahan mä saisin tässä
seuraavassaelämässä
550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juu, varma keino saada hyvä elämä on uhriutua ja ääni vvväääristenn valittaa osaansa. Jos on huono suunta ollut tähän asti, niin tee jotain toisin. Tarve: parempi elämä, miten tarve täytetään: valitaan jatkossa toisin.
Meikä komppaa
Jotain voi tehdä itsekin mutta on asioita joihin ei voi paljon vaikuttaa.
Ystäväni elämää jo 26 vuotta seuranneena olen alkanut epäillä, onko jokin karmatyylinen juttu olemassa. Että miten ihmeessä hänen elämänsä nyt on kamalaa takkuamista, kun hän on kuitenkin niin ystävällinen, empaattinen ja huolehtiva ihminen. Että onko hän elänyt ennenkin ja ollut silloin paskiainen joka nyt maksaa siitä. En kyllä haluaisi uskoa mutta jokin selitys on pakko ollut keksiä ;).
En usko noihin, se on vaan tuuria minkälaiset ihmiset tapaat ja kenen uhriksi joudut. Mutta se on kyllä totta, että ritarien aikakaudet on ohi. Jos et sitten ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ole oikeasti tarpeeksi leidi, saanut siihen loistavan kasvatuksen ja näytä seurapiirikaunottarelta... Onneksi minulla ei ole tyttöjä, olen nimittäin vakavasti alkanut pohtia, pitäisikö kasvatukseen lisätä hyvän itsetunnon, koulutuksen sijaan lisätä viettelystaitoja. Pääsikö elämässä oikeasti helpommalla, että tähtäisi vain ovelasti rikkaisiin naimisiin ja olisi sitä vainua rikkaisiin miehiin.
Hiekkalaatikolla opeteltaisiin miten viedä lapio toiselta ilman että toinen repisi silmät päästä, ja sitten saisi myös muilta lapiot. Opettaisi vain kävelemään korkkareilla, käyttämään selluliittuvoidetta, tuntemaan nälkää, nauramaan oikealla asteella, laittamaan kiekuran korvan taakse ja sitä rataa.
Tässä juttuaihe seuraavaan kasvatusjuttuun:
"tekeekö hallaa jos kasvattaa tytöistä vahvoja, vai pitäisikö heille opettaa kissatappelun taidot, ja krokotiilin kyyneleet"
Totta puhuakseni, en minäkään usko, mutta olen alkanut epäillä.
En lähtisi tuolle sinunkaan linjallesi, joka oli varmaankin heitetty kuitenkin ihan kieli poskessa.
Kyllä edelleen olen sitä mieltä, että kaikenlainen kieroilu, oveluus ja päämäärätietoinen viettely ja laskelmointi, uh, ei se ole oikeaa elämää. Minulla on tyttö ja toivon hänen elävän oikeudenmukaisen elämän omana rehellisenä itsenään ja saavan tarpeeksi hyvän itsetunnon (samaa toivon tietenkin pojalleni), jotta uskaltaa olla lähtemättä vehkeilyihin tai alistumatta kiusaamiseen jne. Hän on sen ikäinen, että esimerkiksi luokkatovereiden taholta on alkanut ilmetä tietynlaista laumasieluista esiteinimeininkiä, josta ei aivan ota selvää, onko se kiusaamiseen kallellaan vai silkkaa ajattelemattomuutta. Toivon hänen pysyvän rohkeana ja vahvana olemaan itsensä ja niiden puolella, joihin se kohdistuu. Toivon myös että ne vaikeudet, joita elämä vielä tuo hänen eteensä, eivät kaada häntä tai että hän ainakin kykenisi jälleen nousemaan, jos kaatuukin.