Kaikki hyvin Heinolassa paitsi....

Aloittaessani varovasti päiväni avaamalla paikallisaviisin huokasin helpotuksesta. Edellisen päivän valtuuston kokouksesta huolimatta näytti rauha ja entinen ruususen uni vallitsevan kaupungissamme. Etusivun merkittävin uutinen käsitteli suomalaisen naisen ryhtiongelmaa, joka kulminoituu meikkiin. Muut etusivun aiheet olivat paikallisen span tiloissa järestettävän laulukilpailun jutunmuotoinen mainos ja mainoksen muotoiset mainokset kahdesta loppuunmyynnistä. Pääkirjoitus taas pitää lottovoittona ruotsalaisten hävittäjien vierailua kaupungissamme ja kertoo suurimman osan lusilaisista olevan vahvasti lentotoimintaharjoituksen hengessä mukana. Rauha maassa ja hävittäjät ilmassa, meikit kuntoon ja loppuunmyyntiin!

Lähes helpottunein mielin selailin lehteä eteenpäin. Mielipidepalstalla Heikki Niinimäki tiiviiseen tapaansa tällä kerralla uusimpaan tilastolliseen vuosikirjaan ( 2011 chic! ) tukeutuen puolustaa valkoselkätikan ja liito-oravan elinmahdollisuuksia. Samalla hän sohaisee muurahaispesään, jossa "hämärään kätketty nimettömien kuntalaisten joukko määrää kunnallispolitiikan ja -pääoman suunnat". Tästä määräämisestä Niinimäen mukaan kuntalaiselle kertyy 95 % tappio, jota lieventänee rantatonttien tulos aina 60% asti. Prosentit eivät avaa menetyksen euromääräistä suuruutta, mutta toisaalla jutussa Niinimäki esittää jokaiselta kaupunkilaiselta ( vauvasta vaariinko? ) nipistettäväksi 3600 €.

Jos Niinimäki on oikeassa, asia vaatii muutakin kuin mielenosoituksen kaupungin vaakunaeläimiksi korotettavien liito-oravan ja valkoselkätikan puolesta. Voisiko Niinimäki tai joku muua asian tunteva tai asiantuntija kertoa, ketkä ovat kummallispäätöseten takana oleva "hämärään kätketty nimettömien kuntalaisten joukko", joka ilmeisen taitavasti takoo tulosta meidän kaikkien kukkaroista ja vielä ottaa omistukseensa parhaat palat yhteisestä omaisuudestamme? Vaalien läheisyys tekee asiasta entistä oleellisemman.

Kaupungin selvityksiin asiasta en oikein jaksa uskoa, sillä edelleen lehdestä luin valtuuston päättäneen jättää talousjohtajan ehdotetun viran perustamisen tekemättä, koska asiaa aiemmin käsitellyt ja perustamista esittänyt kaupunginhallitus olikin yksimielisesti vetänyt esityksen pois valtuuston listalta. Kaupunginhallituksen viisaus oli yllättäen lisääntynyt, kun ryhmien kanssa neuvotellen olikin huomattu parhaaksi odottaa eläkkeelle jäämisten ja organisaatiouudistusten selkiintymistä ennen päätöksen tekoa. Paikallinen päätöksenteko alkaa olla kesäteatterinkin voittava farssi: merkittävimmissä päätöksissä luottamushenkilöt ilman asiakirjoihin kirjautuvia perusteita poikkeavat laajasti perustelluista esityksistä ja toisinaan ovat rohkeasti tänään yhtä ja huomenna toista mieltä. Parasta paikallisuutta lienee se, että kumpaakaan kantaa ei myönnetä vääräksi.

Monet kaupunkilaiset odottavat toiveikkaasti eläkkeelle jäämisiä myös luottamustehtävistä. Ehkä näin tulisi valoa myös Niinimäen kirjoituksessa mainittuun hämärään kätkettyyn kuntalaisten (päättäjien) joukkoon.