Joskus asperger todella hävettää

Älä elämää lopeta! Kyllä aina on syytä elää! TV:stä tuli jokin aika sitten tästä englantilainen ohjelma ja siinä oli juttua kuinka oireita saatiin vähennettyä. Henkilöiden mieliala parani huomattavasti ja oireet väheni.

Itse ongelmahan on siinä häpeämisessä ja kun et kerta itsellesi mitään mahda eikä tila on parannettavissa, sen kanssa pitää vain elää ja oppia sietämään häpeää. Toddennäköisesti helpottaa iän myötä itsestään, mutta voi siinä häpeän kestämisessä harjaantua ja siihen kelpaa mikä tahansa sosiaalista häpeää aiheuttava toiminta, aloittaa voi esimerkiksi oleilemalla puolialasti muiden seurassa, puhumalla ruokottomuuksia ja pukeutumalla huomiotaherättävästi, miespuolisella vaikkapa pinkit kukkahousut jalkaan kaupungille tai ruokailemalla epäsovinnaisesti kuten aloittamalla jälkiruuasta seisovassa pöydässä.

Häntä pystyyn! EI ole mitään hävettävää – päinvastoin olkaamme ylpeitä erityisominaisuuksistamme http://healthland.time.com/2012/07/10/what-child-prodigies-and-autistic-people-have-in-common/ maailman fiksuimmat ovat autseja [Missä muuten on rakas Autisti-infomme - hänellä oli paljon neroja suvussaan - hänellä on autistinen koirakin, joka päihittää älykkyydessä kenentahansa netin
]

aspergerista se katoaa ensi keväänä kun lumet sulaa

Aspergerissa kai hävettää se, että ei ole samanlainen kuin enemmistö.
Kyllähän enemmistöstä poikkeaminen jollain tavalla ahdistaisi jokaista - ellei sitten ole kerta kaikkiaan maailman vahvin ihminen henkisesti. Assina ei ole ollut helppoa minullakaan mutta minulle nappiin sopiva itsekäsitys on löytynyt ja jopa vahvistunut sen jälkeen kun AS minulle selvisi. Assi tekee itselleen todella väärin, jos alkaa AS:n selviämisen jälkeen toivoa, että sitä ei olisi. Tieto sen olemassaolosta on hyvä ponnahduslauta itsensä ja käyttäytymisensä parempaan ymmärtämiseen ja samalla ymmärtää myös entistä paremmin, miten väärässä ovat ne monet, jotka puhuvat aspergerista ennakkoluuloista ja pelokasta höpöhöpöä tai elättelevät ja levittelevät joitain ikivanhoja harhakäsityksiä siitä. Tiedot aspergerista ovat enemmistöllä hyvinkin heikot ja sen havainnon perusteella olen ainakin minä tietoisena assina osannut valita loistavalla tavalla oikein ne aspergerista tietävät ihmiset, joita haluan tavata ja joita voin pitää ystävinäni ilman pelkoa petetyksi joutumisesta.

Minä tunnen olevani erityinen asperger.

Nimimerkille kun.on.vaan.niin.assi
haluan sanoa omasta kokemuksestani vielä, että on hyvin monta syytä eristäytyä, kun on assi. Siis eristäytymisellä tarkoitan yksin olemista, omassa juhlallisessa assin maailmassaan, jonne eivät enemmistön ei-assimaiset käyttäytymis-, aistimis- ja ajattelunormistot yllä. Yksin olemisesta on assille todella paljon hyötyä. Ei-assien maailma ei silloin häiritse. Se vaivihkainen, jatkuva ja outo "normaaliuden" vaatimus pysyy silloin loitommalla. Assin on silloin mahdollista paineettomasti olla oma paras itsensä eli assi. Ei-assien enemmistö tietenkin kokee olonsa vähän epävarmaksi, kun yksi ja toinen assi selvästi karttelee enemmistön eli "kunnon ihmisten" tapoja, suorastaan sanoutuu niistä irti ja eristäytyy enemmistön "niin loistavasta ja ainoasta oikeasta" elämäntavasta. Tasapäistävyyden paine on kova, kun on erilainen. Se on usein niin kova, että alkaa hävettää, kun ei ole muiden kaltainen, vaikka ne muut niin kovasti sitä toivoisivat.

Moni ei-assi eli ns. normaali enemmistön edustaja ei ymmärrä, miten mahdoton assin on muuttua ei-assiksi. AS on synnynnäistä ja pysyvää. Assille on siis täysin mahdotonta geeneiltään ja siis kaikilta synnynnäisiltä ominaisuuksiltaan muuttua toisenlaiseksi. Mutta se, mikä on mahdollista, on enemmistön kyky oppia tietämään, millainen ilmiö AS oikein on ja mikä tärkeintä, sitä kautta oppia sietämään ja ehkä lopulta jopa ymmärtämään asseja niin, että ei enää yritetä tahallaan tai edes tahattomasti vääntää asseista jotain muuta kuin he todellisuudessa ovat. Assit eivät ole tässä yhteiskunnassamme mitään enemmistön sekunda-edustajia, vaan vähemmistön ylpeitä lipunkantajia, erilaisuuden kautta rikkautta ja monimuotoisuutta lisääviä arvokkaita yksilöitä.

Assin häpeä ei nouse niinkään assiudesta itsestään, vaan siitä että ns. normaalilla enemmistöllä assin ympärillä on niin paljon ei-alkuisia näkemyksiä asseista. Enemmistö odottaa huomaamattaan pieneltä AS-vähemmistöltäkin enemmistön kaltaista ylisosiaalista käytöstä ja puhetapaa. Millä oikeudella? Asseille sosiaalisuus on hyvin harvoin elämässä numero yksi. Asseille on usein tärkeintä seurata eri asioihin kohdistuvia omia erityiskiinnostuksiaan. Juuri niiden kautta moni julkisuudessa assiksi arveltu merkkihenkilö onkin saavuttanut erinomaisia tuloksia ihmiskunnan historiassa, esim. taiteissa ja tieteissä. Ja myös moni kuuluisa keksijä on tai on ollut yhden jos toisen asiaa tutkineen mielestä enemmän tai vähemmän asperger-piirteinen. Tämän takia onkin kyseenalaista puhua aspergerin syndroomasta "häiriönä". Miten häiriö voisi olla sellainen, jossa on vahvuuksia. Onko Usain Bolt pikajuoksun häiriö, kun on niin erilainen kuin muut? Ehkä olisi paras vihdoin tajuta, että Asperger-ominaisuuksien yhdistelmä on normaaliuden muoto - mutta harvinainen sellainen.

Ennen assien määrää luultiin pienemmäksi kuin se todellisuudessa on. On paljastunut, että se ei ole ollenkaan niin harvinainen. Wikipediasta juuri luin, että tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan asseja noin 1,7 % eli hiukan yli 90 000. Arvio on selvästi noussut viimeisen 20 vuoden aikana, kun AS-tutkimus on edistynyt ja AS:n ilmenemismuodot eri ikäkausina on opittu tunnistamaan paremmin.

Edellisen vuoksi olen siedättänyt ympäristöäni kohtaamaan saksanpaimenkoiranpentuani siten, ettei sitä häirittäisi opettaessani sitä erilaisissa ympäristöissä sosiaaliseksi koiraksi, myös häiriönalaisena. Eli koiraan ei tulla koskemaan ilman lupaani. Olen onnistunut tässä hyvin, useiden ihmisten mielestä. Sama pätee itseeni; mikäli haluan olla rauhassa, minua ei tulla häiritsemään eikä varsinkaan kiusaamaan. Mikäli toisin tapahtuisi, seuraukset olisivat vakavat, sillä jos noin tapahtuisi, Suomen lain mukaan oikeus toteutuu aina, sillä jokaisesta eriarvoistavasta tapahtumasta, väärinkohtelusta, lähtee kanne Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Lakikirjan osaan ulkoa.

Tsemppiä kaikille.

Kirjoitin tuolla edellä: "AS:n ilmenemismuodot eri ikäkausina on opittu tunnistamaan paremmin." Näin on ja haluan lisätä, että AS:n ilmenemismuodot eri sukupuolilla on opittu tunnistamaan paremmin. Perinteisesti on opittu ensin tunnistamaan poikien ja
miesten AS, mutta nykyään tiedetään paljon uutta siitä, miten AS ilmenee tytöillä ja
aikuisilla naisilla. On huomattu paljon eroja eri sukupuolilla.
Varsinkin aikuisten naisten on ollut vaikea tunnistaa AS:aan.
Nykyään se ei ole niin vaikeaa kuin vielä esim. 90-luvulla.
Tulevaisuudessa se tunnistaminen varmasti uusien
tutkimustulosten myötä helpottuu edelleen.

Miksi asperger hävettää?
Siksi, että enemmistö tietää siitä niin vähän!