Mihin sijoitan perinnön?

Ei ainakaan pääkaupunkiseudulla 200 tuhatta riitä moniin yksiöihin, korkeintaan kahteen ja vuokratuloista maksat veroa.

PK-seudulta 200 tuhannella ei saa kuin yhden hyvän yksiön. Saa kaksi surkeaa yksiötä joihin on tulossa putki sun muuta remppaa, ei kannata. Vuokraamisessa on oma vaivansa eikä tuotto ole parempi kuin osake ja korkorahastoissa. Pankin rahastoissa kannattaa pysyä kaukana, ne ovat kalliita. Indeksirahastoja suosittelen.

Huono ehdotus. Pankin sijoitusneuvoja kauppaa pankin kalliita aktiivisia rahastoja. Samaa tavaraa saa paljon halvemmalla eli sijoita rahat indeksirahastoihin tai indeksiosuusrahastoihin (etf). Osake ja korkorahastojen suhde oman riskinsietokyvyn mukaan.

Ei.pankkiin kirjoitti:

Huono ehdotus. Pankin sijoitusneuvoja kauppaa pankin kalliita aktiivisia rahastoja. Samaa tavaraa saa paljon halvemmalla eli sijoita rahat indeksirahastoihin tai indeksiosuusrahastoihin (etf). Osake ja korkorahastojen suhde oman riskinsietokyvyn mukaan.

Lue lisää

Minkä verran ajattelit, että ap on asiaan perehtynyt? Ihan tästä syystä ehdotin toimimista asiantuntijan johdolla ja opastuksella, parempi sekin kuin rahan tilillä makuuttaminen.

Riippuu hekilösuhteista. Perausajataus kuitenkin on, että pankin ihmisen on ajateltava työnantajansa etua. Etua voi tarkastella lyhyellä täntäyksellä tai pitemmällä jolloin asiakkaan sitoutumisen osana ovat hänen saamansa hyvät palvelut kuten neuvot.

Olen itse ollut turhan skeptinen. Aikanaan neuvoskelija kysäisi muun asian yhteydessä josko olen harkinnut sijoittamista Fortumiin. Epäilin enkä sijoittanut. Fortumin kurssi nousi vuodessa 70%.
Toisen kerran naapurikaupungista tullut neuvoskelija piti profiiliani riskialtiina ja teki omia ehdotuksiaan mutta en uskonut.
Elettiin vuotta 2008.
Muutaman kuukauden kuluttua alkoi takkiin tulla niin perkeleesti.

Toisaalta, eräällä matkallamme tutustuimme pikkukaupungin eläköiytyneeseen nimismies / pankkirouva pariskuntaan. Rouva sanoi, että jo aikanaan häntä säälittivät varsinkin vanhemmat asiakkaat joille oli myytävä pankin tuotteita vaikka hän tiesi ne kehnoiksi.

Päättele nyt noista jotain!

"Rahastot eivät ole ikinä minulla toimineet, harmittaa se kun kulut otetaan pääomasta, joka näin vähenee koko ajan."

Aktiivisissa rahastoissa vuotuinen hallinnointipalkkio on 1,5%-2,5% välillä mutta indeksirahastoissa 0.4%-0.6% luokkaa. 3-4 indeksirahastolla saa Yhdysvaltain, Euroopan, Aasian ja kehittyvien markkinoiden osakkeet salkkuun. Rahat ovat sadoissa osakkeissa, maantieteellinenkin hajautus tulee. Ei pelkästään Suomeen kannata sijoittaa. Rahastoissa osingot menevät uusiin osakkeisiin, ei tule veroseuraamuksia vasta sitten kun rahastot voitolla myy.

Ei.pankkiin kirjoitti:

"Rahastot eivät ole ikinä minulla toimineet, harmittaa se kun kulut otetaan pääomasta, joka näin vähenee koko ajan."

Aktiivisissa rahastoissa vuotuinen hallinnointipalkkio on 1,5%-2,5% välillä mutta indeksirahastoissa 0.4%-0.6% luokkaa. 3-4 indeksirahastolla saa Yhdysvaltain, Euroopan, Aasian ja kehittyvien markkinoiden osakkeet salkkuun. Rahat ovat sadoissa osakkeissa, maantieteellinenkin hajautus tulee. Ei pelkästään Suomeen kannata sijoittaa. Rahastoissa osingot menevät uusiin osakkeisiin, ei tule veroseuraamuksia vasta sitten kun rahastot voitolla myy.

Lue lisää

Joo sijoitin Aasian rahastoon kerran, persuuksilleen meni, ovat sen verran suuri-riskisiä.

Suomessa voi ostaa indeksirahastoja joissa hallinnointipalkkio on vuodessa 0,4-0,6%. ETF on indeksiosuusrahasto niissä vuotuiset hallinnointipalkkiot ovat vielä pienempiä, 0,07-0,25% mutta koska niitä ostetaan ja myydään kuin osakkeita tulee siinä kaupankäyntikuluja. Kannattaa itse laskea kummat tulee edullisimmiksi.

Apinan ohjeita!

Apina voittaa aktiivisten rahastojen salkunhoitajat mennen tullen. Kun apina valitsee tarpeeksi monta osaketta tulee siitä indeksi ja indeksin voittaminen pitkässä juoksussa on äärimmäisen vaikeaa. Tätä on Nobel palkitut taloustieteilijät vuosikymmeniä Yhdysvalloissa tutkineet ja tulokset ovat hyvin selviä, fiksu sijoittaa indeksirahastoihin tai indeksiosuusrahastoihin (etf). Aktiivisten rahastojen hulppeat palkkiot ovat hukkaan heitettyä rahaa.

"Me puolisoni kanssa olemme onnellisia ja tyytyväisiä ihmisiä, rahaperintöä ei paljoa jää mutta lapsemmekin arvostavat muita asioita kuin maallista mammonaan."

Kyllä minä sen uskon että nyt olette onnellisia mutta entä sitten kun jäätte eläkkeelle ja tulot romahtaa 40%? Jokainen voi miettiä onko mukavampaa eläkepäiviä viettää persaukisena vai niin että on 100-200 tuhannen euron sijoitussalkku. Voi viettää talvet etelän lämmössä mutta kaipa jotkut pitää Suomen pimeästä ja kylmästä talvesta. Vettä, räntää, rakeita, lunta ja sitä helvetin pimeyttä, ei kiitos.

Tulot romahtaa 40 %, no sitten ne romahtaa ja elellään sen mukaanb. En usko, että onnellisuus olisi kiinni siitä, onko meillä joku sijoitussalkku (joka sinällään ilman realisointia, ei ole minkään arvoinen) vai ei. Ja sijoitussalkun omistamisen vastakohta ei ole persaukisuus. Moni viettää talvet etelän lämmössä (ja ottaa päälle avioeron) mutta tosi on, että esim. minä tykkäänSuomen talvesta ja erityisesti syksystä.

Me olemme onnellisia ja lapsemme myös, tiedän että se ärsyttää kun tuota maallista mammonaa ei ole paljoa. Olen itse lähtöisin rikkaasta perheestä, rikkaasta ja onnettomasta, ja tiedän tasan tarkkaan, että raha ei tuo onnea vaan pitää olla muutakin.

Sinulle meidän eläköityminen näyttäytyy persaukisuutena, meille keskiluokkaisuutena ja ihanana vapautena tehdä kaikkea puolison kanssa, moni haluaisi samaa, myös ne onnettomat salkunomistajat

Raha tuo onnea. Aika harva persaukinen on onnellinen.

Me olemme vaimoni kanssa ihmisiä jotka ovat aina kuluttaneet vain mahdollisuuksiensa, ja sittemmin vain omien tarpeidemme mukaan antamatta trendien tai muidenkaan ulkopuolisten vaikutteiden ohjata päätöksiämme.
Tuolla periaatteella eläen on pienistäkin tuloista jäänyt jonkin verran käyttämättä kulutukseen.
Marginaali on sijoitettu osakkeisiin ja rahastoihin, kahteen sijoitusasuntoon, ja jäätyämme pois työelämästä 5-kymppisinä, henkilökohtaiseen hyvinvointiin yksityisen terveydenhuollon ja kylpylöiden muodossa.
Laiskistumisesta lähtien on matkustelu ollut suurin yksittäinen kulukohde.

Olemme nyt 7:n kympin kahden puolen, toteutamme mielitekojamme ja olemme hyvillämme, ettemme aikanaan pakonomaisesti tärvänneet pieniä tulojamme lyhyen tähtäyksen oikkujen toteuttamiseen.
Silloinkaan emme kokeneet pihistävämme mistään. Elimme tarpeidemme mukaan.

Kukin tavallaan.

IloinenmummiI kirjoitti:

Tulot romahtaa 40 %, no sitten ne romahtaa ja elellään sen mukaanb. En usko, että onnellisuus olisi kiinni siitä, onko meillä joku sijoitussalkku (joka sinällään ilman realisointia, ei ole minkään arvoinen) vai ei. Ja sijoitussalkun omistamisen vastakohta ei ole persaukisuus. Moni viettää talvet etelän lämmössä (ja ottaa päälle avioeron) mutta tosi on, että esim. minä tykkäänSuomen talvesta ja erityisesti syksystä.

Me olemme onnellisia ja lapsemme myös, tiedän että se ärsyttää kun tuota maallista mammonaa ei ole paljoa. Olen itse lähtöisin rikkaasta perheestä, rikkaasta ja onnettomasta, ja tiedän tasan tarkkaan, että raha ei tuo onnea vaan pitää olla muutakin.

Sinulle meidän eläköityminen näyttäytyy persaukisuutena, meille keskiluokkaisuutena ja ihanana vapautena tehdä kaikkea puolison kanssa, moni haluaisi samaa, myös ne onnettomat salkunomistajat

Lue lisää

Tulojen romahtaminen 40%?! Sehän riippuu työhistoriasta.
Oma eläkkeeni perustuu 27:ään työvuoteen ja se lasketaan kaikkien työsuhteiden mukaan, myös alkupään pienipalkkaisten.

Pelkästään vajaat työvuodet pudottavat laskentaa noin 60% ja pienituloiset vuodet vielä lisää. Totuus lienee, että eläkkeeni on jossakin 30%:n tasossa verrattuna viimeisen vakituisen työsuhteeni palkkaan.

60%:n taso ei päde likimainkaan kaikkien kohdalla!

Jos rahat pitää pankkitilillä joka vuosi niitä syö inflaatio. Kymmenessä vuodessa inflaatio on syönyt 200 tuhannesta eurosta useita kymmeniä tuhansia. Kymmenessä vuodessa voi odottaa noin 50% tuottoa sijoitetulle pääomalle joten on valtava ero siinä pitääkö rahat pankkitilillä nollakorolla vai sijoittako ne osakkeisiin ja korkopapereihin. Jos osaat yhtään laskea tulet itsekin tähän johtopäätökseen.

Ei.pankkiin kirjoitti:

Jos rahat pitää pankkitilillä joka vuosi niitä syö inflaatio. Kymmenessä vuodessa inflaatio on syönyt 200 tuhannesta eurosta useita kymmeniä tuhansia. Kymmenessä vuodessa voi odottaa noin 50% tuottoa sijoitetulle pääomalle joten on valtava ero siinä pitääkö rahat pankkitilillä nollakorolla vai sijoittako ne osakkeisiin ja korkopapereihin. Jos osaat yhtään laskea tulet itsekin tähän johtopäätökseen.

Lue lisää

Näin on.Olet oikeassa.Voi odottaa että sijoitettuna tilillä on teoreettisesti 300 t mutta inflaatio syö yhtä lailla ja tulos on nähtävästi vähemmän.Jos hyvin käy niin voi saada voittoa ja olkoon vaikka 70 tonnia.Kymmenen vuoden kuluessa.Tai tulee takkiin ja voitto onkin huomattavasti vähemmän ja verojen kanssa lähes nolla.
Kaikkihan tekisi rahaa jos se on noin helppoa.
Parilla sadalla tonnilla ei rikastu,mutta miljoonalla ehkä,jos osaa.
En ole koskaan ollut kiinnostunut oikeasti sijoittamisesta,en siten että voittaisin suuremman saldon.Nautin enemmän rahaa käyttäessäni kuin numeroita tuijotellessani.

Kuulostaa monimutkaiselta, eikö sijoittaminen voi ja pidä olla mahdollisimman yksinkertaista?

Pankkitilille jätän sen verran rahaa että vähintään viisi vuotta niillä pärjään, luultavasti pidempään. Ei siis ainakaan viiteen vuoteen tarvitse sijoituksia myydä.

Kaikki loput laitan osakkeisiin. Eurooppa, USA, kehittyvät markkinat. Indeksirahastoihin tai indeksiosuusrahastoihin. Ostan ja pidän, en edes katso miten sijoitukset kehittyvät sillä enhän ole niitä myymässä kuin aikaisintaan viiden vuoden kuluttua. Tuskin edes silloinkaan ja kun alan myymään niin 5% vuodessa neljässä erässä. Sijoitus siis riittää noin 20 vuotta, sitten olenkin jo valmis puupalttooseen. Luultavasti olen jo sitä ennen heittänyt lusikan nurkkaan.

Miksi ostaa kun voi vuokrata kalustettuja huoneistoja? Jos ostaa on kiinni samassa paikassa, kun vuokraa voi joka talvi mennä uuteen paikkaan jos tahtoo. Jos/kun vuodessa on vain max. viisi kuukautta ulkomailla on asunto yli puoli vuotta tyhjillään.

Tuo on varteen otettava vaihtoehto. Riippuu tietenkin henkilön luonteesta ja tarpeista kuten harrastuksista ja reunaehdoista kuten kielitaidosta, "suomalaisrakkaudesta" yms.

Talven mittaisia ja varsinkin pitempiä vuokrasopimuksia voi tehdän varsin edullisesti. Tietysti sittenkään ei asuminen ole aivan "oman" veroista mutta ehtii kotiutumaan ja katsomaan muita vaihtoehtoja.

Kun me aikanaan vuokrasimme asuntoamme porteron välityksellä, niin tyypillisin vuokrasuhde oli syksystä kevääseen. Pisin sopimus oli 3,5:n vuoden mittainen. Nainen kahden alaikäisen lapsensa kanssa asukkeina.
Ennen eläköitymistämme emme vuokranneet lyhyemmiksi ajoiksi.

Ennen ensimmäistä sitoutumista kannattaa tutustua valitsemaansa alueeseen ja vaihtoehtoihin siellä.