Se_oli_jo
29.9.2016 14:19
toissayönä, keskellä sysipimeää yösydäntä kun heräsin huutoon ja möykkeeseen "Nyt se kaatuu!". Se oli kai Kalevi Laakso Heinolasta? Kuka sellaisessa metelissä pystyisi nukkumaan? Melkein ilkosillani ryntäsin ovesta kadulle, jonne kertynyt muutakin kauhistunutta porukkaa ja ikkunat helisivät ja joku viritteli ilotulitusta. Ja siinä se oli! Jumalan valtakunta maahan lyötynä, melkein tuhkakasana, poljettuna. Kalevi oli voittanut...
Mulle tuli suru ja toivottomuus. Onneksi olin ulos rynnätessäni ottanut nortit mukaan ja niin panin tupakaksi ja silmäillessäni kaadettua ja kadulle tallattua Jumalan valtakuntaa. Vähän kiertelin katselemassa sitä eri puolilta ja pohdin, saataisiinko siitä enää kalua, mutta ei se kyllä hyvältä näyttänyt.
Ajattelin, että historia toistaa itseään, koska melko tarkalleen kaksituhatta vuotta sitten oli käynyt samalla tavalla kun syljetty ja ruoskittu Jeesus oli lyöty maahan ja nääntynyt ristinpuun alle meidän syntiemme tähden, ja kun koko silloinen kansanjuhla eli ristiinnaulitsemistapahtuma uhkasi tämän totaalisen väsähtämisen takia peruuntua, Kalet ja Kesit ja siinä paikalla ollut muu porukka puoliväkisin raahasivat siihen avuksi yleisön joukosta Simon Kyreneläisen
http://www.ortodoksi.net/index.php/Simon_Kyreneläinen
(googleta "Simon Kyreneläinen", koska linkki ei toimi)
joka oli roteva musta mies ja pituudeltaan 189 cm niin kuin yksi heinolalainen tennistähtikin (nykyisin eläkkeellä), ja tämä Simon tempaisi Jeesuksen ristin maasta olkapäälleen ja toiseen kainaloonsa hän otti poikkiväsyneen ja heiveröiden Jeesus-rievun. Ja arvatkaas mitä!
Jeesuksen hampaat oli lyöty kurkkuun ja hän yski verta! Simon Kyreneläinen pysähtyi, laski raskaan ristin hetkeksi maahan ja lorautti kenttäpullostaan viiniä Jeesuksen suuhun, ja Jeesus sanoi "Kiitos, Simon".
Mutta kun Kale ja Kesi ja muut fariseukset sen näkivät, niin he kiroten tönivät Jeesusta ja Simonia jatkamaan matkaansa, koska eihän voitu viivytellä koko pääsiäisen aikaa, vaan piti päästä syömään ja juomaan ja juhlimaan ja tanssimaan. Jeesus rohkaisi Simonia, että mennään nyt niin kyllä tässä lopulta hyvin käy, kun Isän Jumalan iankaikkiset aivoitukset ovat toteutumaisillaan.
Siellä yleisön joukossa Marian seurassa itkeskelivät Juntunen ja Voittonen ja oli siinä muutakin porukkaa rauhanyhdistyksen piiristä ja Amerikastakin joku Waaraniemi (sama joka viime kesänä puhui seuroissa eri puolilla Suomea). Ja niin risti saatiin kuin saatiinkin pystyyn Golgatan kallioiseen maaperään. Jeesuksen veri alkoi hiljalleen vuotaa kallioille käsistä ja jalkojen haavoista ja Jeesuksen kasvot vääntyivät tuskasta ja raskashan se oli se kaiken maailman syntienkin taakka, joka noina hetkinä oli painamassa heiveröisen ja ylönkatsotun miespolon hartioita.
Mutta onneksi se veri kuivunutkaan Golgatan kallioille ollakseen vain historiallisena tosiasiana muisteltavamme, vaan Isä Jumala säilöi sen veren voiman syntien sovituksen sanaan, jonka tänäänkin voimme kuulla Jumalan valtakunnassa ja jonka kautta meillä on pelastus.
29.9.2016 14:19
toissayönä, keskellä sysipimeää yösydäntä kun heräsin huutoon ja möykkeeseen "Nyt se kaatuu!". Se oli kai Kalevi Laakso Heinolasta? Kuka sellaisessa metelissä pystyisi nukkumaan? Melkein ilkosillani ryntäsin ovesta kadulle, jonne kertynyt muutakin kauhistunutta porukkaa ja ikkunat helisivät ja joku viritteli ilotulitusta. Ja siinä se oli! Jumalan valtakunta maahan lyötynä, melkein tuhkakasana, poljettuna. Kalevi oli voittanut...
Mulle tuli suru ja toivottomuus. Onneksi olin ulos rynnätessäni ottanut nortit mukaan ja niin panin tupakaksi ja silmäillessäni kaadettua ja kadulle tallattua Jumalan valtakuntaa. Vähän kiertelin katselemassa sitä eri puolilta ja pohdin, saataisiinko siitä enää kalua, mutta ei se kyllä hyvältä näyttänyt.
Ajattelin, että historia toistaa itseään, koska melko tarkalleen kaksituhatta vuotta sitten oli käynyt samalla tavalla kun syljetty ja ruoskittu Jeesus oli lyöty maahan ja nääntynyt ristinpuun alle meidän syntiemme tähden, ja kun koko silloinen kansanjuhla eli ristiinnaulitsemistapahtuma uhkasi tämän totaalisen väsähtämisen takia peruuntua, Kalet ja Kesit ja siinä paikalla ollut muu porukka puoliväkisin raahasivat siihen avuksi yleisön joukosta Simon Kyreneläisen
http://www.ortodoksi.net/index.php/Simon_Kyreneläinen
(googleta "Simon Kyreneläinen", koska linkki ei toimi)
joka oli roteva musta mies ja pituudeltaan 189 cm niin kuin yksi heinolalainen tennistähtikin (nykyisin eläkkeellä), ja tämä Simon tempaisi Jeesuksen ristin maasta olkapäälleen ja toiseen kainaloonsa hän otti poikkiväsyneen ja heiveröiden Jeesus-rievun. Ja arvatkaas mitä!
Jeesuksen hampaat oli lyöty kurkkuun ja hän yski verta! Simon Kyreneläinen pysähtyi, laski raskaan ristin hetkeksi maahan ja lorautti kenttäpullostaan viiniä Jeesuksen suuhun, ja Jeesus sanoi "Kiitos, Simon".
Mutta kun Kale ja Kesi ja muut fariseukset sen näkivät, niin he kiroten tönivät Jeesusta ja Simonia jatkamaan matkaansa, koska eihän voitu viivytellä koko pääsiäisen aikaa, vaan piti päästä syömään ja juomaan ja juhlimaan ja tanssimaan. Jeesus rohkaisi Simonia, että mennään nyt niin kyllä tässä lopulta hyvin käy, kun Isän Jumalan iankaikkiset aivoitukset ovat toteutumaisillaan.
Siellä yleisön joukossa Marian seurassa itkeskelivät Juntunen ja Voittonen ja oli siinä muutakin porukkaa rauhanyhdistyksen piiristä ja Amerikastakin joku Waaraniemi (sama joka viime kesänä puhui seuroissa eri puolilla Suomea). Ja niin risti saatiin kuin saatiinkin pystyyn Golgatan kallioiseen maaperään. Jeesuksen veri alkoi hiljalleen vuotaa kallioille käsistä ja jalkojen haavoista ja Jeesuksen kasvot vääntyivät tuskasta ja raskashan se oli se kaiken maailman syntienkin taakka, joka noina hetkinä oli painamassa heiveröisen ja ylönkatsotun miespolon hartioita.
Mutta onneksi se veri kuivunutkaan Golgatan kallioille ollakseen vain historiallisena tosiasiana muisteltavamme, vaan Isä Jumala säilöi sen veren voiman syntien sovituksen sanaan, jonka tänäänkin voimme kuulla Jumalan valtakunnassa ja jonka kautta meillä on pelastus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tästä pelastuksesta saarnaamme Vapaakirkossa. Tervetuloa!
lukea esimerkiksi Päivämies-lehdestä:
http://www.paivamies.fi/
Ainakin viikonloppuisin voimme kuunnella seuroja täältä:
http://www.nettiseurat.info/#
Saarna-arkistosta voimme kuunnella saarnoja milloin tahansa:
http://rauhanyhdistys.fi/fi/seurat/saarna-arkisto/
palstalla joskus käydä joku, joka etsii rauhaa ja syntiensä sovitustä. Heille tuosta voisi olla apua. Sen toki kaikki ymmärrämme, että Sinä Kalevi et mitään kaipaa.