Mut sen kans voi elää,
välillä paremmin ja välillä huonommin.
Ja tänne mä kirjoitan koska en haluu sekottaa pakkaa. Tiijät et minä sinua niin perkeleesti...ja niin se nyt vaan on vaikka mitään meitä ei koskaan tulis :)
välillä paremmin ja välillä huonommin.
Ja tänne mä kirjoitan koska en haluu sekottaa pakkaa. Tiijät et minä sinua niin perkeleesti...ja niin se nyt vaan on vaikka mitään meitä ei koskaan tulis :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mistä sen sit toinen vii tietää että joku tykkää ihan hirveesti....
No siitä kun se joku kattoo silmiin ja sanoo niin...
No mitä sit jos se toinen ei tahdo sitä toista...
No sit opitaan elään sen ikävän kanssa ja jonain päivänä se väistyy jos on väistyäkseen :)
No mitä sit jos joku haluaa omia täällä anonyymejä tekstejä...
No ei siinä mitään, se on jokaisen oikeus...
Mutta oikea elämä on sitä mitä voi koskee, minkä kuulee, millä on väri ja tuoksu eikä sitä kannata täältä etsiä...
Entä jos se joku joskus katto jotain toista silmiin ja se toinen koki et niillä on joku mystinen yhteys ja ajatteli et se toinen on niin ujo et se ei osaa muuta kun punastua ja ottaa etäisyyttä...
No voihan se olla niin...tai sitten voi olla ettei se tahtoisi vielä irroittaa siitä ikävästä...
Se voi olla totta tuo mystinen yhteys.Sellaista kokee harvoin.Joskus ujo ihminen suojautuu ottamalla etäisyyttä.Elämässä voi olla jotain joka vaatii hänen energiansa ja huomionsa.Hän ei varmasti halua loukata tai hylätä käytöksellään.
Omia kokemuksia nämä.
Ei olekaan tarkoitus loukata ketään, mutta jos tunneherkän ihmisen oman alueen rajat jatkuvasti ylitetään jää stressitaso pysyvästi normaalia korkeammaksi ja sen poistaminen kestää hyvin kauan. Sinä aikana energia riittää pelkästään itsensä hoitamiseen. Silloin on tehtävä päätös lopettaa kaikki ja päästää toinen jatkamaan elämäänsä ilman kyseessä olevaa ihmistä. "Koska välitän haluan että saat hyvän elämän ja päästän irti sinusta."
Tuokin on kyllä totta.Ja ihmeen kauniisti ajateltu siitä toisesta ihmisestä.Jos todella välittää niin on valmis päästämään irti. Rakastaa niin paljon,että on valmis luoppumaan toisen hyväksi.
Entä se toinen.Onko hän tyytyväinen tähän ratkaisuun.Jää iso ikävä ja kaipaus.Hänen pitää ymmärtää toisen suuri rakkaus luopumisen kautta.Vaikka jäisi suunnaton ikävä toiseen.
Luopumaan
Toisen puolesta ei voi tehdä päätöstä eikä tietää mikä on hänelle hyväksi. Pelkkää oman mielen huijaamista.
Totta tuokin.Toisen puolesta ei voi päättää.
Samaa mieltä. Yhä kyllä sattuu se ettei työrauhaa ole. Pelkään että voin sen takia kohta niin huonosti etten pysty minkäänlaiseen muutokseen elämässäni. Ei turhia sanoja eikä minkäänlaisia asetelmia. Itse elän tunteella ja ulkopuolisten tekemät jutut eivät voi muuttaa mitään. Yhä voin valita yksinolemisenkin jos töissä stressaannun liikaa. Kun sen päätöksen teen se pysyy loppuelämäni ajan.
Pitäiskö tää omia? Omikoon joku muu.
Mut mä rakastan. Kyllä mä rakastan.
Aina enemmän.
Uusia sivuja, uusis lukuja.
Voisinpa vain..,
on mulla ystävä, ikävä
ikävä on uskollinen
se tulee kun muu jää
on se läheinen kun oomme kahden en muita nää
ikävään voi luottaa
se tulee aina jos jos joku tuskaa tuottaa
ikävä on helppo se ei vaadi onnistumista
ikävä on huomaavainen se ei häiritse jos on mulla hauskaa
vaan on se myös helppo jättää
ilman sit ei oo mittää hättää
Rakkaus on niin pitkämielinen ja lempeä.Aivankuin palstan tämänpäiväiset rakkauslaulut erosta ja luopumisesta.Uskomatonta kampetta.
Joku vaan löytää vahvalla intuitiolla tätä musaa jostain juutuupista..aikas ihanaa..
Sulla on ne omat ympyrät ex naiset ym ystävät ei siihen mua voi piirtää
Silti sydämessä kannan sua omana tunteena syvänä, välillä unohtaen.