Jotain parempaa

En mä mitään parempaa voi löytää kun mä rakastan sua,
oon vaan alkanu uskoo et on vihdoin taas jatkettava elämää

Minä toivon että sinä löytäisit ihmisen elämääsi. Minä olen liian rikki nyt enkä tiedä kuinka kauan siitä selviäminen kestää. Liian monet turhat kädet ovat halunneet koskettaa ja saa minut vetäytymään yksinäisyyteen.

Pitääkö sitä vierestä katsoa?

Kannattaa varmaankin jotenkin yrittää saattaa se toisen tietoon.

Olet edelleen mielestäni ihastuttava ihminen, hauska, kaunis, lahjakas ja suloinen. Ajoitus vaan ei mennyt ihan nappiin.. ja olisitko todellakaan tahtonut minusta elämänkumppanin? Mua kun ei lyhyet suhteet kiinnosta. Annan sinulle tilaa, enkä häiritse enää mielenrauhaasi. Katselen kaukaa. Rakas olet. Olen onnellinen, että kerroin sulle tunteeni.

Ei nuo tyypit tunne rakkautta ikinä. Niin turhaa on rakastua niihin. Tuhlaa tunteesi muualle. Kuolee se, joka niihin syvästi rakastuu. Ja meitä on monta, hukattua, tuhlattua.

En mä mitään ole löytänyt. En parempaa, enkä huonompaakaan. En sinuakaan ole irl vierelläni koskaan nähnyt kädestäni kiinni pitämässä.

Jep. Syvää rakkautta tai sit ei.

Jos olisit hän jota joka päivä lämmöllä ajattelen, niin en voisi kuvitellakaan että olisi olemassa jotain parempaa kuin hän :) en haluaisi hänen ottavan etäisyyttä, päin vastoin, haluaisin lisää läheisyyttä ;)

Miksi katsot ja seuraat. Eikö olisi parempi etsi joku toinen. Ei täällä ole rakkautta, täällä on vain ääliöitä jotka rakentavat illuusiooita ja käyttävät ihmisiä hyväksi. Ihmiset tekevät kaikkensa, jotta pääsivät palstalta pois. Jos hän on täällä, ette ikinä pääse pois. Täällä tongitan ihminen kokonaan, hyödytään hänestä rshsllisesti ja sitten ettei tule murhia. Annetaan hyvityksenä tongittujen tietojen pohjalta uusi elämä, koska vanhasi on tuhottu rahasta. Jos et tunne kiitollisuutta sekoat ja sairastut. Ne tarkkailee ja vainoaa sinua niin pitkään ettet voi esittää. Et voi valehdella niille, ne ottavat elämäsi, minuutesi etkä voi tehdä mitään. Ihmiset ei joudu vankilaan koska tehdään yhteiskunnalle hyvää. Koska ripustetaan salkoon uusi suomen lippu. Ei tässä maassa voi vapaasti elää, tämä maa on vankila. Ei sinulla saa olla unelmia, et niitä saa toteuttaa. Ne päättävät miten elät ja mitä teet. Ihmiset laitetaan kilpailemaan, hävijöistä tulee orjia. Miten ihmiset tänne valitaan? Sen perusteella miten niistä hyödytään eniten. Kukaan ei löydä täältä rakkautta, pyritään korjaamaan vanhat suhteet ja jos haluaa erota sinun pitää hyvittää se, koska ovat tiettämättäsi jo valinneet sinulle nykyisen puolisosi. Mitä valitat? Etkö ymmärrä osaasi? Jos sanot vastaan elämäsi vaan pahentuu. Olet jäänyt kiinni verkkoon, jossa rimpuilemalla olet vaan entistä tiukemmin kiinni. Tämä on sairasmaa. Ne puhuu sielunrauhasta, mutta todellisuudessa se rikkoo sinun persoonasi ja järjestää identtiteettisi uudelleen jotta olisit yhtriskuntakelpoisempi, tuottavampi. Tottelet tai sekoat ja sairastut. Pian rukoilet kuolemaa, koska sinulta viedään kaikki. Saat tekisi mukaan uusia mahdollisuuksia, jos niillä on hyvä päivä. Et voi paeta, ne kuuntelee, laitteiden, juorukellojen ja ilmeisesti jonkinlaisten meedioiden avulla. Jos olet täällä, olet niiden vanki. Etkä kiinnosta niitä yhtään. Jos ne hyötyy sinusta, ne ottaa sen mitä tarvii, ja sinä voit miettiä uutta elämää jos hyvin käy.

Joskus mietin elämän valintoja, oliko ne niitä vaan oliko ne vaan valittavissa. Olen satavarma että sorruin valitsemaan myös vaihtoehtoja jotka oli valittavissa, enkä koskaan jäänyt odottamaan mitä minä haluan itse. Ja niin mun elämä meni huonosti ja hyvin, tein minkä tein ja myöhemmin, havahduin kaipaamaan jotakin muuta, olisin halunnut tyyliin... taivaalta kuuta :) siltä se silloin tuntui. Vaan kuu hymyili kelmeästi. Ja niin päädyin tyytymään siihen mitä on, en halua olla onneton.

Secon aivan hirvee tunne kun johonkin rakastuu tai ja ihastuu ja näkee toisen kanssa...

vaihdan hiippakuntaa, nii kaikki voi nukkua yönsä hyvin.. jälleen.

Kunhan purin tänne tunteitani, ei tod.ole se tyyppi täällä, onneksi. Mietin oikeesti, että miksiköhän mulle käy niin (tämä on kolmas kerta), että pikkuhiljaa rakastun vahvasti ihmiseen joka on ollut ainakin ihastunut minuun, mutta itselläni tunteet kehittyvät hitaammin ja ei tahdo olla rohkeutta niitä ilmaista. Sitten kun vihdoin olisin valmis, toisen elämään ilmaantuu oikeasti täydellinen ihminen ja minä katson sivusta, parantelen yksin sydäntäni. En tiedä, kestänkö enää, kun usko ja toivo paremmasta on mennyt. Toisilla vain onni näyttää olevan myötä, toisilla ei.

Se tuntuu sinusta hyvälle, vaikka kaipauksen pistos tuikahtaa rinnassa ja joudut ehkä menemään hetkellisesti syvälle itseesi.
Mutta, jos rakastaa, haluaa hänelle kaikkea hyvää, vaikka sen täydellisen kumppanin.
olet onnellinen hänen puolestaan.

Pystyn olemaan aidosti onnellinen muden puolesta silloin, kun suunnittelen itsemurhaa. Jos uskoisin, että minuakin joskus kohtaa onni, voisin olla adosti onnellinen muiden puolesta. Nyt se on väkinäistä johtuen siitä, että itseen koskee eikä sille mitään voi.

Joo eiköhän tästä selvitä...kunnioitan kuiteniin omia tunteitani sen verran, että en pakota iseäni olemaan onnellinen toisten puolesta, riittää kun otan etäisyyttä enkä myöskään vahingoita ketään. Elämä on epäreilua, se on vain hyväksyttävä ja iloittava siitä,mitä sattuu saamaan.

onnekseni olen säästynyt tuollaiselta kokemukselta. Luulen, että olisi ihan kamalaa. :/