Karim, kerrohan onko sinulle tuttu tämä aivan legendaarinen tapaus "Gimli Glider"? Jos ei ole niin käyn tapauksen lyhyesti läpi:
Air Canadan lento 143 joutui ongelmiin Ontario-järven yllä 41000 jalan korkeudessa 469 solmun nopeudessa. Molemmat moottorit sammuivat (toinen äänekkäästi pamahtamalla) yllättäen. Syynä oli väärin laskettu polttoainemäärä lennolle Montrealista Edmontoniin. 24 tonnin sijasta koneessa oli vain reilut 9000 kg löpöä, kyseessä oli aikansa hienoin matkustajakone, Boeing 767-200.
Kapteeni Pearsonilla oli käsissään laajarunkoinen, 132-tonninen purjekone, joka vajosi 2000 jalkaa minuutissa, lähes pystysyöksyä siis. Ja tämä vain siksi, että kone säilyttäisi 220 solmun nopeuden, jonka kapteeni Pearson arvioi olevan optimaalinen liitonopeus 767:lle. (Manuaaleissa ei puhuttu mitään täydestä moottoririkosta ja siitä seuraavasta pakotetusta liitotilasta). Pearson teki arvion kokeneena purjelentäjänä, täysin perstuntumalta.
(Tässä vaiheessa huomautan sinulle Karim, että kone oli sitten täynnä vääräuskoisia, siis sinun näkökulmastasi.)
Kapteeni Pearsonille kävi varsin nopeasti selväksi, että 767 ei koskaan liitäisi Winnipegiin, minne hän ajatteli alunperin tehdä hätälaskun. Ainoa vaihtoehto oli nyt 12 merimailin päässä oleva hylätty Gimlin lentokenttä (joka oli muuten muutettu kilparadaksi...kiitotie 32L oli jaettu metallikiskolla kahteen osaan kiihdytysradaksi...)
Mutta uusi ongelma alkoi: Massiivinen Boeing 767 oli jäänyt vaille sähköä, myös hydrauliset paineet laskivat nopeasti. Pian kone ei ehkä olisi ohjattavissa. (ohjaamo oli mennyt pimeäksi 28 000 jalan korkeudessa). Vain hätäturbiini tuotti hydraulista painetta ohjainpinnoille, mutta edessä oli silti "dead stick landing".
Alhaalla kiitotiellä oli meneillään autokisa, kapteeni Pearsonilla ei ollut käsitystäkään siitä, että kiitotie oli täynnä ihmisiä ja carting-autoja, joilla radalla sinä päivänä kisattiin. Pearson keskittyi laskeutumiseen. Hän lähestyi liian kovaa ja korkealta, joten kunnon purjelentäjän tavoin kapteeni Pearson potkaisi 132-tonnisen liidokkinsa sivuluisuun laskeakseen korkeutta ja uhratakseen lentonopeutta.
raskas 767 jysähti Gimlin kiitotielle päätelineet edellä, periaatteessa oikeaoppisesti. Ihmiset juoksivat karkuun kiitoradalle laskeutunutta konetta, joka jyräsi tietään eteenpäin vääjäämättömästi kapteeni Pearsonin jarrutusyrityksestä huolimatta. Samassa etulaskuteline petti jyristen, koneen nokka jysähti kiitotielle, samoin kuin suihkumoottorien etuosat, kipinäsuihkut lensivät kirkkaina ilmassa. Kaiken lisäksi kiitotietä jakava raide lähestyi uhkaavasti.
Kaiken jälkeen kapteeni Pearson toi koneensa pysähdyksiin 3000 jalan kiidon jälkeen, kukaan ei ollut jäänyt alle kiitotiellä, koneessa kaikki olivat kunnossa. Hetken hiljaisuuden jälkeen kapteeni miehistöineen sai matkustajilta uskomattoman äänekkäät aplodit, he olivat selviytyneet kaikki elossa ja kunnossa laskeutumisesta, joka oli päättyä helvettiin.
-------------------------------------------------
Kerrohan Karim, tarkoittiko Allahisi lennon 143 matkustajat kuolemaan? Kaikkihan näytti vievän kohti katastrofia vielä Ontario-järven yllä ja viime hetkeen saakka ennen laskeutumista hylätylle kiitotielle. Huijasiko kapteeni Pearson miehistöineen kuolemaa laskiessaan raskaan liitokoneen purjelentäjän erikoistaidoilla onnistuneesti kiitotielle 32L?
Minun mielestäni kapteeni Pearson näytti onnistuneesti keskisormea Allahisi "tuomiolle". Vääräuskoinen matkustajakonkkaronkka pelastui ja jopa onnettomuuteen joutunut 767 palasi palvelukseen vain 2 päivää hätälaskunsa jälkeen. Kapteeni Pearson palveli Air Canadaa vuoteen 1991 saakka, jolloin hän lähti eläkkeelle.
Kapteeni Pearsonin suosituksesta Gimlin lentokentän autoratarakenteet purettiin ja kenttä avattiin jälleen laskeutumispaikaksi, siltäkin osin moni muu lento tapahtui "Gimli Gliderin" jälkeen turvallisemmin.
Air Canadan lento 143 joutui ongelmiin Ontario-järven yllä 41000 jalan korkeudessa 469 solmun nopeudessa. Molemmat moottorit sammuivat (toinen äänekkäästi pamahtamalla) yllättäen. Syynä oli väärin laskettu polttoainemäärä lennolle Montrealista Edmontoniin. 24 tonnin sijasta koneessa oli vain reilut 9000 kg löpöä, kyseessä oli aikansa hienoin matkustajakone, Boeing 767-200.
Kapteeni Pearsonilla oli käsissään laajarunkoinen, 132-tonninen purjekone, joka vajosi 2000 jalkaa minuutissa, lähes pystysyöksyä siis. Ja tämä vain siksi, että kone säilyttäisi 220 solmun nopeuden, jonka kapteeni Pearson arvioi olevan optimaalinen liitonopeus 767:lle. (Manuaaleissa ei puhuttu mitään täydestä moottoririkosta ja siitä seuraavasta pakotetusta liitotilasta). Pearson teki arvion kokeneena purjelentäjänä, täysin perstuntumalta.
(Tässä vaiheessa huomautan sinulle Karim, että kone oli sitten täynnä vääräuskoisia, siis sinun näkökulmastasi.)
Kapteeni Pearsonille kävi varsin nopeasti selväksi, että 767 ei koskaan liitäisi Winnipegiin, minne hän ajatteli alunperin tehdä hätälaskun. Ainoa vaihtoehto oli nyt 12 merimailin päässä oleva hylätty Gimlin lentokenttä (joka oli muuten muutettu kilparadaksi...kiitotie 32L oli jaettu metallikiskolla kahteen osaan kiihdytysradaksi...)
Mutta uusi ongelma alkoi: Massiivinen Boeing 767 oli jäänyt vaille sähköä, myös hydrauliset paineet laskivat nopeasti. Pian kone ei ehkä olisi ohjattavissa. (ohjaamo oli mennyt pimeäksi 28 000 jalan korkeudessa). Vain hätäturbiini tuotti hydraulista painetta ohjainpinnoille, mutta edessä oli silti "dead stick landing".
Alhaalla kiitotiellä oli meneillään autokisa, kapteeni Pearsonilla ei ollut käsitystäkään siitä, että kiitotie oli täynnä ihmisiä ja carting-autoja, joilla radalla sinä päivänä kisattiin. Pearson keskittyi laskeutumiseen. Hän lähestyi liian kovaa ja korkealta, joten kunnon purjelentäjän tavoin kapteeni Pearson potkaisi 132-tonnisen liidokkinsa sivuluisuun laskeakseen korkeutta ja uhratakseen lentonopeutta.
raskas 767 jysähti Gimlin kiitotielle päätelineet edellä, periaatteessa oikeaoppisesti. Ihmiset juoksivat karkuun kiitoradalle laskeutunutta konetta, joka jyräsi tietään eteenpäin vääjäämättömästi kapteeni Pearsonin jarrutusyrityksestä huolimatta. Samassa etulaskuteline petti jyristen, koneen nokka jysähti kiitotielle, samoin kuin suihkumoottorien etuosat, kipinäsuihkut lensivät kirkkaina ilmassa. Kaiken lisäksi kiitotietä jakava raide lähestyi uhkaavasti.
Kaiken jälkeen kapteeni Pearson toi koneensa pysähdyksiin 3000 jalan kiidon jälkeen, kukaan ei ollut jäänyt alle kiitotiellä, koneessa kaikki olivat kunnossa. Hetken hiljaisuuden jälkeen kapteeni miehistöineen sai matkustajilta uskomattoman äänekkäät aplodit, he olivat selviytyneet kaikki elossa ja kunnossa laskeutumisesta, joka oli päättyä helvettiin.
-------------------------------------------------
Kerrohan Karim, tarkoittiko Allahisi lennon 143 matkustajat kuolemaan? Kaikkihan näytti vievän kohti katastrofia vielä Ontario-järven yllä ja viime hetkeen saakka ennen laskeutumista hylätylle kiitotielle. Huijasiko kapteeni Pearson miehistöineen kuolemaa laskiessaan raskaan liitokoneen purjelentäjän erikoistaidoilla onnistuneesti kiitotielle 32L?
Minun mielestäni kapteeni Pearson näytti onnistuneesti keskisormea Allahisi "tuomiolle". Vääräuskoinen matkustajakonkkaronkka pelastui ja jopa onnettomuuteen joutunut 767 palasi palvelukseen vain 2 päivää hätälaskunsa jälkeen. Kapteeni Pearson palveli Air Canadaa vuoteen 1991 saakka, jolloin hän lähti eläkkeelle.
Kapteeni Pearsonin suosituksesta Gimlin lentokentän autoratarakenteet purettiin ja kenttä avattiin jälleen laskeutumispaikaksi, siltäkin osin moni muu lento tapahtui "Gimli Gliderin" jälkeen turvallisemmin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuntien hän selittää että se vain näytti siltä että se olisi ollut lentokone täynnä ihmisiä. ;)
no karimhan vastaa tietysti suunnilleen näin:
Me emme VOI tietää MITÄ ALLAH on varannut näiden ihmisten varalle. EHKÄ nämä ihmiset kääntyvät ISLAMIIN?
---Kerrohan Karim, tarkoittiko Allahisi lennon 143 matkustajat kuolemaan?---
Siis eikö se silloin ollut "Allahin TAHTO" että nämä ihmiset pelastuivat, jos pelastuivat, tavallahan ei ole väliä? Sitähän monet muslimit käyttävät perustellessaan kohtaloa, predestinaatiota, että monet ihmiset ovat selvinneet elossa (ja ehjinä) vaikka kaiken järjen mukaan heidän olisi pitänyt kuolla (kuten vasta "usko tai älä"-sarjassa ollut rautatangon päähänsä saanut mies), siis he sanovat että siitäkin huomaa ettei kukaan todella kuole ennen kuin on aika tullut täyteen.
Siis sehän juuri sanotaan Koraanissa että kukaan ei kuole kuin silloin kun Allah tahtoo niin. Allah laittoi vain pientä koettelemusta, järkytystä ja pelkoa näiden matkustajien ja muiden elämään, jollakin se saattaisi synnyttää vaikkapa halun tutustua uskontoihin siitä selvittyään ("kuoleman vältettyään").
Koraanin mukaan joku voi olla kyynäreen päässä helvetistä, ja silti mennä paratiisiin.
---Minun mielestäni kapteeni Pearson näytti onnistuneesti keskisormea Allahisi "tuomiolle".---
Eikö Allah olisi saanut koko koneen tuhottua ja kaikki tapettua jos olisi tahtonut? Silloinhan se vasta olisi ollut "tuomio" (siis Islamin mukaan TUOMIO tulee vasta kun "taivaskin on kääritty kasaan", eli universumi romahtanut/laajentunut tyhjyydeksi)!
Ja eikö se ettei kukaan (kenties muuten helvettiin joutuva) kuollut, ole sinusta Allahin puolesta puhuvaa? Antoihan Hän heille kaikille paljon enemmän aikaa etsiä Totuutta!
...sillä kaikki mitä täällä tapahtuu (tai ajattelemme/teemme) johtuu siitä millaiset luonnonlait (Allahin tahdosta) tähän universumiin tulivat (ja millaiseksi ne muokkasivat meidät), rajoittaen ja ohjaten kaikkea täällä tapahtunutta.
Eli sen ansiosta se kone ei räjähtänyt kappaleiksi osuessaan maahan. Sen ansiosta kitka ja vastus oli sen verran suurta/pientä että kaikki ehtivät alta pois. Kapteenikin varmasti teki valinnat joita ei olisi tehnyt painottomana limamöykkynä.
Se vain on niin simppeliä: Kun joku kuolee, se on Allahin antamat päivät käyttänyt loppuun ja Allah on ohjannut hänet siihen elämään, aikaan ja paikkaan, että hän kuolee sillä tietyllä tavalla. JOS JOKU EI KUOLE, HÄNEN AIKANSA EI OLE TÄYNNÄ.
Jos te menette hulluiksi ja alatte vainoamaan/tappamaan muslimeita, Allah on saanut teidät menemään hulluiksi ja määrännyt niiden muslimien kuolevan silloin. Mutta eihän muslimeilla ole mitään hätää silloin, ainoastaan niillä jotka Allah on laittanut kuolemaan muslimin käsien kautta heidän puolustaessaan itseään.