Anu.......

Elikkä näillä näkymin ensi viikon torstaina päivät ovat meikäläisen osalta niin sanotusti luetut.
Game over.

Sellainen pieni vaaleako?

Perjantai-illan tilitystä.

Minusta ei ole aloitetta tekemään. Olen elämäni aikana jo tarpeeksi monta kertaa ollut vastaavassa tilanteessa "aivan varma" ja aina joutunut pettymään. Lopulta päätin kylmettää ja kovettaa itseni, olla lotkauttamatta korvaakaan eikä vaivata päätäni millään sydämen asioilla. Paitsi tietysti sitten, jos asia ilmaistaisiin selkokielellä päin naamaa. Mutta tässä sitä taas ollaan pala kurkussa ja jotenkin tämä kerta tuntuu erilaiselta. Samaa tosin muistan ajatelleeni aiemminkin ja silti olin väärässä. Se siitä.

Me kaksi taas ei olla päästy sitä moikkailuastetta pidemmälle ja kokemusteni valossa en uskalla pitää sitä normiystävällisyyttä kummempana, vaikka pienen ujohkon(?) hymynkareenkin saan joskus kaupanpäälle. Semmoisen Mona Lisa -tyylisen.

Kesällä näin hänet muutaman kerran vapaa-ajallakin ohimennen, mutta tiedän, että hän asuu nykyisin eri kaupungissa. Tämän tiedän, koska facebookista kävin sen tekaistulla profiilillani lukemassa ja asuinpaikka lukee siellä erittäin selkeästi.

Tekaistua profiilia käytän siksi, koska olen sen verran jääräpäinen juntti, että mielestäni kaikki ns. sosiaaliset mediat ovat joutavanpäiväistä hömppää ja pysyn niistä poissa jo senkin vuoksi, että valtaosa ihmisistä tuntuu siellä olevan. Siksi en sinne omalla nimelläni mene. Olen aina ollut vähän oman tieni kulkija ja itsepäinen monessakin asiassa.

Joku kysyi tuossa ylempänä jotain koosta. Hän on ehkä naiseksi keskivertoa pidempi, luulisin. Suunnilleen itseni pituinen ja hoikka. tummahkot hiukset.
En tiedä olisiko meillä mitään yhteistä, mutta semmoisen olen huomannut, että hänkin pitää semmoisista bootcut -tyylisistä housuista kuten minäkin. Tai en ole varma käytetäänkö naisten vaatteissa siitä mallista samaa nimeä.

Tuuleen huutamista taitaa tänne kirjoittelu olla. Mutta saapahan edes purettua pahaa oloa tätä kautta.

Tuli mieleen eräs kappale jota ei ollut vuosikausiin tullut kuunneltua. En ole uskonnollinen ihminen, mutta tässä kappaleessa on kaikessa synkkyydessäänkin suorastaan uskonnollisen harras tunnelma. Sopii hyvin tilanteeseen. Ehkäpä se siksi tulikin mieleen.

https://www.youtube.com/watch?v=4A5W-N4ky0Y

Olen hämmentynyt. Olin eilen menossa hakemaan saapunutta pakettia semmoisesta kaupunginosasta jossa ei juurikaan muulloin tule liikuskeltua, vaikkei sinne täältä kovin pitkä matka olekaan.

Siellä matkan varrella hänet koiransa kanssa näin. Ja taaskaan ei saanut muuta kuin hätäisesti moikattua. Siinä oli jotain muutakin porukkaa lähietäisyydellä, enkä ollut varma oliko hän siinä heitä odottamassa tai jotain muuta vastaavaa. Vähänkö olisi nolo tilanne ollut kummankin kannalta. Ja minä kun en niin puheliasta sorttia ole muutenkaan, niin mitä ihmettä minä oikein voisin sanoa?

Sitä asuinpaikkaa ihmettelin, että asuuko hän nyt loppujen lopuksi siellä vai täällä tai kenties vuoronperään molemmissa paikoissa.

Minulle on tulossa toinenkin paketti samaan paikkaan. Luulin sen tulevan tänään, mutta tuleekin todennäköisesti huomenna. Pitäneekö lähteä taas samaan aikaan, jos satuttaisiin taas näkemään? Se taisi olla suunnilleen kolmen aikaan.

Tämä tulee minulle aika kalliiksi, jos joudun tilailemaan itselleni kamalat määrät tavaraa voidakseni tehdä tikusta asiaa ja lähdettyä siellä päin käymään.

Ajattelin, että pitäisiköhän tänään lähteä pimeän tultua, tuossa joskus viiden jälkeen käymään iltalenkillä ja kiertää myös sitäkin kautta. Samalla testaisin uutta pyöränvaloa. Se oli se, mitä eilen olin hakemassa kun hänet näin.

Tänään taas tuli kierrettyä siellä hoodeilla, missä tuon nimeltä mainitun daamin silloin marraskuun alussa sattumalta näin. Ei vilaustakaan. En tiedä asuuko hän edes siellä.
Toisinaan tulee "auton ulkoilutuspäivinä" niilläkin nurkilla käytyä ihan siinä toivossa, jos sattuisi näkymään.
Haluan toivottaa hyvää joulua, vaikka en jouluihmisiä olekaan ja tuskin hän edes näitä sattuu lukemaan.