Olen vajavainen ihminen, virheineni ja puutteineni.
Olen joskus heikko ja ahdasmielinen, joskus taas iloinen ja tasapainoinen.
Olen silloin tällöin surullinen ja joskus riemastunut.
Joskus päivä menee tasaisella tunteella, tai sitten on niitä päiviä kun kaikelle röhöttää ja vitsailee.
En ole tietynlainen tyyppi, uskallan olla pahalla tai riehakkaalla päällä, ja nautin siitä ilon tunteesta 100% ja kiukkukin laantuu nopeasti .
Yksi ihminen maailmassa saa minut kätkemään todellisen itseni.
Käpertymään kuoreeni ja pidättymään.
Yksi ihminen saa mut huomaamaan itsessäni paljon huonoja piirteitä.
Tämä ihminen saa minut tuntemaan itseni huonoksi, kelpaamattomaksi ja vialliseksi.. Jota olenkin monella tapaa, myönnän. Hän on aina niin tasapainoisen oloinen ja "tunteettoman kylmä" mutta aina hyvällä tuulella.
Olen itsekäs, mutta annan paljon.
Nauran muille, mutta parhaat naurut saan kun itse mokaan ja minulle saa nauraa. Itseironia on parasta!!
Haluan jotain niin teen kaikkeni, enkä luovuta mutta nyt on luovuttettava..
Tämä ihminen on sellainen keneen tunsin valtavaa rakkautta ja hän kosketti sieluani.
Tämä ihminen pyytää minua avautumaan ja olen kertonut kaiken.. tunteeni ja vastineeksi saan, hiljaisuuden.
Häiriinnyin..
Mutta silmäni avautui.
Olen edelleen kaikkea tunteiden vuoristorataa kokeva ihminen, mutta enemmän vakava kuin elämästä kaiken irtiottava, keskityn paljon omakuvaani ja koetan kitkeä heikkouteni pois..
Toivoisin kelpaavani hänelle, vaikka hän väittää ettei itse riittäisi minulle.
Miten ihmisen sisäisesti nakertaminen muuttaa, se tyhjentää ja tekee tasapainoisen "tunne kylmäksi"
Koska välitän.
Olen joskus heikko ja ahdasmielinen, joskus taas iloinen ja tasapainoinen.
Olen silloin tällöin surullinen ja joskus riemastunut.
Joskus päivä menee tasaisella tunteella, tai sitten on niitä päiviä kun kaikelle röhöttää ja vitsailee.
En ole tietynlainen tyyppi, uskallan olla pahalla tai riehakkaalla päällä, ja nautin siitä ilon tunteesta 100% ja kiukkukin laantuu nopeasti .
Yksi ihminen maailmassa saa minut kätkemään todellisen itseni.
Käpertymään kuoreeni ja pidättymään.
Yksi ihminen saa mut huomaamaan itsessäni paljon huonoja piirteitä.
Tämä ihminen saa minut tuntemaan itseni huonoksi, kelpaamattomaksi ja vialliseksi.. Jota olenkin monella tapaa, myönnän. Hän on aina niin tasapainoisen oloinen ja "tunteettoman kylmä" mutta aina hyvällä tuulella.
Olen itsekäs, mutta annan paljon.
Nauran muille, mutta parhaat naurut saan kun itse mokaan ja minulle saa nauraa. Itseironia on parasta!!
Haluan jotain niin teen kaikkeni, enkä luovuta mutta nyt on luovuttettava..
Tämä ihminen on sellainen keneen tunsin valtavaa rakkautta ja hän kosketti sieluani.
Tämä ihminen pyytää minua avautumaan ja olen kertonut kaiken.. tunteeni ja vastineeksi saan, hiljaisuuden.
Häiriinnyin..
Mutta silmäni avautui.
Olen edelleen kaikkea tunteiden vuoristorataa kokeva ihminen, mutta enemmän vakava kuin elämästä kaiken irtiottava, keskityn paljon omakuvaani ja koetan kitkeä heikkouteni pois..
Toivoisin kelpaavani hänelle, vaikka hän väittää ettei itse riittäisi minulle.
Miten ihmisen sisäisesti nakertaminen muuttaa, se tyhjentää ja tekee tasapainoisen "tunne kylmäksi"
Koska välitän.
Vastaukset 13
Vanhimmat
http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/sinulla_on_oikeus_muuttua_ja_15_muuta_jokanaisen_oikeutta
jokaisella on oikeus olla.
ketäs sä nimität kipeäski?
Tilannetta, se on kipeä ja kuvaa myös tätä kokonaisvaltaista tilannetta ja suhdetta häneen.
Asioilla on aina tapana järjestyä, niinkuin ne kuuluukin olla ja mennä.
Ilman hötkyilyä.
Kipu on tie kasvuun..
Vaikkakin se sattuu, kiitän siis kipeää. ;)
Oletko?
No, me kaikki ollaan vajavaisia. Itse henkilökohtaisesti en täydellistä jaksaisikaan, siinä oma vajavaisuus korostuisi. Tosin en ole nähnyt täydellistä vielä tänä päivänä, sellainen joka on sitä omasta mielestään, kiinnostaa kaikista vähiten.
jokaisella meistä on vajavaisuutemme.
Jos keskittyisit vähemmän tarkkailemaan itseäsi.
Sekin aika koittaa vielä kun tunnen itseni, koen läpikäymisen tärkeänä osana kasvua tässä vaiheessa elämää..
Tasapainoisuus elämässä.. Ei se miten elät, tai millaista elämänlaatu on, vaan se miten pääsee vastoinkäymisistä jaloilleen, miten rankasti kokee epäonnistumiset ja jääkö niihin roikkumaan. Kykeneekö vastaanottamaan opin kivusta vai onko vaan että hälläväliä..
Kyky ymmärtää muita ja itseään.. Hyväksyä, mutta ei masentua vaikka asia saattaa olla kivuliaskin ja paljastaa todellisen pirullisuuden luonteessaan.
Oletko harkinnut köyden ostoa? Suosittelen oikein vahvaa.
En, mihin mahtaisin sitä tarvita?
En osta turhaa tavaraa, perustele!!!
;)
Hmm, toisaalta jos syttyisi tulipalo niin sitä pitkin pääsisi laskeutumaan alas parvekkeelta jos ovesta ei pääse.
Nimittäin aikaa vievää touhua sitoa lakanoista apuväline..