pidättyväinen silloin lähelläni? Tiedän sen, että ei tunnettu, heijastit käytöstäni ja katsottiin toisiamme, mutta silti ihmettelen miten pystyit olemaan niin vakava. Muuten olet todella iloinen ja puhelias, mutta minun lähelläni olit oman itsesi vastakohta.
Miksi olit mies niin
MiksiOlitSilloin
111696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 111
Vanhimmat
Tuskin täällä olet.
Olen vain pohtinut miksi hän oli sellainen
Olen kai sekaisin. Pitäisi käydä ostamassa lääkkeitä. Tykkään jutella itselleni.
En ole sekaisin. Kirjoitin palstalle, en itselleni.
Voi tietää?-)
Kipsi mikä kipsi. Niin käy kuule.
Koska hän pitää sinusta ja halusi olla kohtelias sinua kohtaan. Uuden ihmisen kanssa monesti käy näin alkuun :)
Ajattelinkin sen olevan vain alun vakavuutta. En tiedä hänen tunteistaan, enkä oikein tunne häntä. Hän silti jollain tapaa vetää puoleensa.
Voisin tunnistaa tuosta ehkä itseni.
Joidenkin ihmisten kohdalla olen pidättyväinen kun en tiedä miten he suhtautuvat.
Lisäksi toisinaan olen omissa ajatuksissani ja mietteissäni tavalla joka voi saada osan ihmisistä tuntemaan että olen "vakava" tai "aivan kuin en olisi paikalla" tai "ihan eri ihminen kuin hetki sitten".
Olisko mahdollista että hän heijasteli sinun käytöstä jos sinä olit vaikkapa vakava ja jäykkä hänen seurassaan?
Se ei välttämättä tarkoita että toinen on ihastunut tai kipsaa tunteiden takia vaan yksinkertaisesti ei tiedä miten suhtautua toiseen tai kohtelee häntä hyvin neutraalisti.
Tiettyjen naisten seurassa olen myös oppinut olemaan neutraali ihan sen takia etteivät ahdistu minusta tai saa kuvitelmia että yritän flirtata heille.
Samoin joissakin tilanteissa on sysättävä tunteet syrjään koska tiedossa kuitenkin on tappioita myöhemmin joten parempi vain piilottaa ne.
Nainen saa tehdä aloitteet minulle tai ainakin tulla reippasti vastaan ja hänen on parempi olla hymyilevä, vastaanottavainen eikä mikään myrtsi ämmä.
En jaksa sellaista jännittineisyyttä yms. jossa pitää miettiä mitä saa sanoa tai ei tai miten toiselle pitää flirtata että sen pillu kostuu.
Rasittavaa paskaa.
Kirjoitit yleisesti naisista. Tarkoittaako se, että et ole kiinnostunut kenestäkään erityisestä? Entä jos oikein pidät jostain tietystä naisesta, etkö tee aloitetta?
Miksi tekisin?
Joko aloite ei onnistu tai nainen muuttaa mieltään myöhemmin joten lopputulos on minun kannalta huono joka tapauksessa.
Oletko ollut joskus kiinnostunut tai oletko tällä hetkellä kiinnostunut jostain naisesta? Tuo yleisesti naisista puhuminen kuulostaa pleijeriltä.
Se että useampi nainen on häärännyt ympärillä ei tee minusta pleijeriä.
Hitonko väliä sillä olenko kiinnostunut vai en, ei siitä tule kuitenkaan mitään koska ei ne naiset näytä kiinnostusta tarpeeksi tai jos näyttävät ja asiat etenee jonka jälkeen nainen toteaa "no et oo kuitenkaan tarpeeks hyvä, en mä ookkaan kiinnostun...lällllää"
niin mulle on ihan sama.
Eikö sinulla ole omia tunteita? Kuulostaa, että sinä et edes tunne tunteita tai halua naista siinä mielessä. Miksi naiset hääräävät ympärilläsi? Johtuuko se ulkonäöstäsi vai luonteestasi?
Luonteesta, Jos olisi ulkonäköä niin tietysti naiset viihtyisivät seurassani pitempään.
Olen oppinut että miehen ä minun tunteilla ei ole mitään väliä, vain naisen tunteilla on.
Oletko varma ettei ulkonäkösi muka viehättäisi? Miehelle, kelle tein aloituksen todellakin naiset juoksevat suurimmaksi osaksi hänen perässään ulkonäönsä takia. Luonteessakaan hänellä ei ole mitään vikaa, hän on hyvin iloinen, kohtelias ja puhelias. Miehen tunteilla on väliä! Tunteiden tulee olla molemminpuoliset, jotta suhde voi syntyä.
tunnetila
Mikä tunne?
Olen mies seurallinen huumorintajuinen ja yleisesti pidetty, läheisten"sisaret vanhemmat" kanssa pidättyväinen aina kahden kesken.
Ihastuneen kanssa sama juttu, muuten vieraan vaikka nainen kahden olen erittäin seurallinen. Ole tunteellinen, ehkä joidenkin mielestä liikaakin.
Olen tällainen minä, kun en ole kukaan muu.
Eli kohdallasi, jos olet ihastunut tuntemattomaan naiseen, olet pidättyväinen ja vakava? Lisäksi katsot häntä usein kaikkialla.
Näen hänet joka paikassa, vaikka hän ei ole se.
Kohdatessa luulen tunteiden puhuvan, pelkään rikkoa jotain niin arvokasta.
Mikä on sinulle niin arvokasta rikottavaksi? Miksi pelätä tunteita?
Pelkää rikkovansa tuon yhteyden "hellän, ihanan" tunteen, jonka toivoo kasvavan ... rakkauteen.
Siinäpä tuo kun tunne syö sanat, pelkää sanoa "tehdä" mitä ei tunne.
Ei ole todellista rakkautta toiseen ilman tutustumista. Rakkaus tarvitsee myös sanoja, tekoja ja tutustumista toiseen. Se tunne, ne tapaamiset ja se yhteys loppuu ajallaan, kun toisesta ei enää kuulu mitään, ei näy missään. Tunteiden haihtumisen jälkeen jää vain tyhjää käteen, harmittelua, kuinka olisi voinut silloin joskus tehdä ratkaisevan liikkeen ja olla pelkäämättä. Rikkoa se raja, astua toisen elämään pysyvästi.
Tiedolla ja taidolla ihmiseen on helppo tutustua ja esitellä itsensä.
Toisen tunteiden tulkitseminen, vastaan ottaminen, aistiminen, arvostaminen, huomaaminen, kestäminen, helliminen ja mennä niihin mukaan yhdessä elämään vaatii rakkautta, sen syntymistä ei tiedolla taida.
Tunteita voi tosin pettää tai tulkita väärin ja se rikkoo, siksi kait olla haluan varovainen tai varoa.
Miehessä ihanaa on juuri herkkyys. Tunteellinen saa olla. Ihastuneena olen minäkin pidättyväinen. Itse olen puheliaskin, mutta ujo kuitenkin. Eräälle miehelle en meinaa saada sanotuksi mitä todella tunnen. Mä en vain ole koskaan tuntenut ketään kohtaan niin suurta tunnetilaa kuin häneen. Sen myönnän. Herkkä olen itsekin ja tunteet helposti pinnassa. Jokainen on juuri sellainen kuin on ja hyvä niin ja se riittää.
Voi ihmisestä nähdä tunteen monella tapaa, voi aistia vetovoiman välillä, mutta ilman suoraa tunnustusta toisen tunteista ei voi tietää, mitä hän sinua kohtaan todella tuntee. Tunteita voi huijata, mutta varsinkin rakkaudessa, pahimmatkaan huijarit ei voi huijata olevansa rakastuneita. Se tulee selville heidän sanoista ja tunteiden ilmaisuista pidemmässä ajassa. Rakkaudessa ja suhteen muodostamisessa pitää uskoltaa ottaa se riski, tutustuminen on ensiaskel eteenpäin. Siitä voi myöhemmin päättää haluaako enempää vai ei kaikessa varovaisuudessa.
Välikommentista: on hyvä purkaa tunteitaan.
"pidättyväisyys" saa kyllä aikaan katumusta ja itse syytöstä, tielanteen ja ns oikean ajan hukkaamisesta.
ihastuksen tunteen aistiminen, kun vie minulla oman aikansa, olen siinä, onneton ymmärtämään myöhään ja tuota tilaisuutta toista, kun ei tule niin tulee itku ikävän, kun omat tunteet kasvaa ja syvenee.
Minä miehenä haluaisin kuulla tilanteessasi nuo ajatuksesi, vaikka itse en ehkä siihen kykenisi.
Niin hän se on. Tajuaa liian myöhään. Mielestäni tunteet syvenee vain näkiessä toista enemmän lyhyillä tauoilla, ei näkemättä. Minulla ja hänellä miehellä on varmasti vielä tilaisuuksia (näemme arkena). Meillä kyse rohkeudesta tai en ole varma onko hän tarpeeksi kiinnostunut minusta tutustuakseen enemmän.
Onnea!
Kiitos keskustelustasi, oli ihan kivoja kysymykset sulla.
kirjoittelen runoja, kun en muutakaan voi.
Hyvää yötä
unihiekkaa silmäkulmaas ja korvantaa
unilaaksoa katsomaan
kurjen kutsua kuulemaan
nukun onnen aikaan
rakkauden taikaan
oispa uni elävää
niin olisit ihana pakkaus mun rakkaus elämää
Osuiko "tunnisteeni" sinuun?
Osuiko "tunnisteeni" sinuun?
o ou anteeks että karkasin
kunpa olisinkin tunnisteesi
sinulle rakentaja ja ratkoja
tueksi ja turvaksi.
Hei Onnea sulle! On sulla mahdollisuus kohdata ihastuksesi, minä huutelen tuuliin.
Eiköhän tuo sinulta onneen ohjaa, evääsi on sulle sinne annettu.
Eväät on hyvä juttu matkassa. Nää keskustelut on niin vetoavia vaikka ventovieraat vaan vaihtaa mielipiteitä. Kannattaisi puhua suoraan sille kaivatulle naiselle / miehelle. Tilanteet voi olla mutkikkaita mutta puhumisesta ei kukaan voi suuttua. Sillähän se sitten selviää onko kiinnostusta vai ei.
Mulla oli hirveä kakkahätä.
Okei, tuskin olet hän.
Mulle tää alotus vaikka päteekin yhteen asiaan. Keskustelu sen paljasti että ei ole mun tarina kyseessä.
Ainakin kerran olin aika vakavana. Olin kai jo silloin ihastunut, mutta en tunnistanut sitä. Elämässäni oli tapahtunut ikäviä asioita enkä ollut lähestymään uusia ihmisiä silloin.
Sittemmin aurinko on taas alkanut paistaa ja olen alkanut saada elämäni jälleen takaisin raiteille. Itsehän olen tällä hetkellä täysin ihastunut. Samalla mietin turhuuksia kuten, mitä hän ajattelisi, jos nyt lähestyisin. Lienee varmaan nähnyt tunteeni ja pitäisi outona.
Olisin todella helpottunut, jos hän lähestyisi minua. Vihdoin saisi jutella hänelle, tutustua häneen ja olla lähellä. En todellakaan pitäisi häntä outona.
Oletko sinä siis jo lähestynyt häntä ja kuinka useaan otteeseen? Itse olen ollut tyhmä ja ollut lähes tuppisuu jokaisena kertana. En edes tiedä, miksi. Itsekseni ajattelen, että seuraavalla kerralla olen avoin ja rento, mutta joka kerta olen kuin jähmettyneet moottoriöljyt. Hävettää, aikuinen mies kuitenkin.
Kerran olen lähestynyt itse.
Paljonko siitä on aikaa? Hän lähestyi minua viimeksi niin kauan sitten, että olen jo aivan sekaisin siitä, mitä hän mahtaa ajatella minusta - jos edes ajattelee mitään.
Kuukausia. Aika on vain kulunut liian nopeasti, tunteet ovat pysyneet.
Tämä ihastuksesi vaikuttaa varsin samanlaiselta kuin minä, tosin naiset eivät mielestäni perässäni juokse.
Olen puhelias, useimmiten iloinen ja pystyn aloittamaan keskustelun ventovieraidenkin kanssa - naistenkin. Mutta ihastuneena olen aivan päinvastainen - ujo, arkaileva, pahimmillaan jopa välinpitämätön. Hyvin helposti peilaan ihastukseni käytöstä, kun en tiedä, mitä hän minusta ajattelee. Toisen ihmisen merkeistä ei voi tilannetta käsittää, jos tämä ei nyt heti ole käymässä iholle.
Oma käytökseni johtuu todennäköisesti vuosien koulukiusaamisesta, mikä aluksi aiheutti tarpeen peittää se tunne, että sattuu. Tällöin kasvaa sellaiseksi, joka ei näytä tunteitaan - olivat ne tunteet surullisia tai iloisia -, jos ei luota ihmiseen, ja miten ventovieraaseen edes voisi. Vaikka koenkin suuremmilta osin päässeeni tuosta kiusaamisesta yli, toimin todennäköisesti edelleen alitajuntaisesti / "vanhasta muistista" tilanteissa, joita en ole juurikaan harjoitellut/kokenut.
Hän tuskin tietää ajatuksistasi ja kokee todennäköisesti samanlaista epävarmuutta kuin sinä. Tai sitten hän kokee sinut kiinnostavana ja viehättävänä, mutta ei siten kuten sinä hänet. Asia ei kuitenkaan selviä, jos sitä ei selvitä. "Minä aloitin, sinun vuoro" -ajatuksiin ei kannata liiaksi takertua. Entä, jos yrittäisit rohkaista häntä? Esimerkiksi tervehdi tai lähesty häntä hänen ollessaan yksin. Toimii ainakin minun kohdallani. Jollain se jää on joka tapauksessa rikottava, että saatte mahdollisuuden tutustua toisiinne.
En tiedä mitä kirjoittaa, vaikutat niin häneltä. Eivät ne naiset niin sanotusti juokse hänen perässään, häntä vain ihaillaan. Harmittavaa tuo koulukiusaaminen, varmasti tuntunut pahalta. Olen näyttänyt hänelle selkeästi tunteeni (ainakin omasta mielestäni). Tiedän, että hänelläkin on pakko olla jotain tunteita katseiden takia. Ei kukaan katso sellaista ihmistä montaa kertaa, jos ei olisi mitään kiinnostusta. En tiedä miten voisi lähestyä häntä, hän/minä olemme harvemmin yksin, lisäksi olen hieman epävarma hänen tunteista vaikka hän jotain kiinnostusta on näyttänytkin. Kynnys tutustumiseen on todella suuri, sillä olemme hyvin eri tyyppisiä.
Mitä tarkoitat erityyppisellä?
Jos olisin hän, niin kirjoitustesi perusteella vaikuttaisit varsin samanlaiselta personaalta kuin minä. :) Vaikutat sanojesi perusteella sellaiselta ihmiseltä, jollaiseen minä voisin rakastua ja jonka kanssa voisin kuvitella eläväni yhdessä. Jos olisin siis kiinnostunut sinusta / ihastunut sinuun.
Mutta koska emme tiedä, olenko minä hän ja sinä ihastukseni, koemme kumpainenkin ihastuksemme varmasti kovin erilaiseksi. Myönnän, että ainakin oma ulkoinen olemukseni on varsin erilainen verrattuna siihen, millaisen kuvan olen antanut itsestäni kommenteissani. Tai no, se on se puoli, jonka näytän heille, jotka eivät ole läheisimpiä. :) Ei minunkaan ihastukseni ole ulkoiselta olemukseltaan samanlainen kuin minä. Muilta osin en häntä sitten tunnekaan.
En tiedä, koen hänet vain hyvin erilaiseksi, jopa minun vastapuolekseni. Onko se sitten hänen ulkoista olemustansa? Hän voi ulkoa olla sellainen, mutta sisältä hyvin samankaltainen kanssani. Ainakin näin hänen olevan herkkä sisimmässään, hänen katseensa sen minulle kertoi.
Hänkin voi kokea sinut vastapuolekseen, vaikka olisittekin sisimmässänne samanlaisia.
Mutta pystyn ainakin samaistumaan tilanteeseesi. Itsekin koen lähestymisen vaikeaksi juurikin siksi, että olen epävarma hänen ajatuksistaan. Kiinnostavan ihmisen tekemiset ja olemiset jäävät mieleen paremmin ja niistäkin muodostunut kuva on ristiriitainen. Joko hän on aivan erilainen tai todella samanlainen kuin minä. Tiedän myös sen, että arkeni saattaisi olla kiusallista, jos lähestyisin häntä eikä hän olisikaan samalla tavalla kiinnostunut minusta.
Samoin, mutta joltain osin olen huomannut hänellä olevan tunteita. Haluaisin tutustua ensin kunnolla ja sitten katsoa johtaako se mihinkään suurempaan. Ne katseet ovat erityisesti jääneet mieleeni. Luulin kaiken sen viehätyksen johtuvan siitä, että hän on hyvännäköinen. Niinhän kaikki yleensä alussa viehättyvät ulkoisista asioista, mutta hänessä on silti jotain muuta. Nämä tunteet eivät lopu vaikka mitä muuta näkisin tai tekisin. Hän on jäänyt mieleeni, jokin hänessä vetää minua puoleensa.
Aivan kuin omia ajatuksiani hänestä.
Missä asut? Kerro sillä tarkkuudella, jolla rohkenet.
Suomessa. En etelässä, enkä pohjoisessa.
Siellä minäkin. Länsi-Suomen läänissä tarkemmin sanottuna.
Tai siis nykyisinhän pitäisi sanoa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella :)
Ei täsmää minulle. Voi harmi.
No ainakin se tuli selvitetyksi. Oli mukavaa keskustella kanssasi, toivottavasti saatte mahdollisuuden tutustua hänen kanssaan.
Näitkö kaivattusi tänään mies?
En ainakaan vielä. Tosin en ole vielä käynyt missään.
Milloin näit kaivattusi viimeksi?
Lisäksi oletko kipeä, jos et ole ollut tänään töissä?
Viime viikon puolessa välissä suunnilleen. Milloin sinä häntä?
En ole töissä :)
Ei sekään kyllä täsmää. Itse näin hänet viime viikon maanantaina viimeksi.
Missä sitten olet?
Opiskelen
Onkohan mitään mahdollisuuksia, että olisit hän?
Opiskeletko siis itsekin?
Oman kaipaukseni näin maanantain jälkeenkin kuten hänkin minut :/
Opiskelen. Taisin nähdä hänet myös vilaukselta tiistaina.
Jos asut eri puolella Suomea kuin minä, en valitettavasti voi olla hän. :/
Näitkö sinäkin häntä viimeksi tiistaina?
Näin. Missä sinä näit hänet silloin?
Näin hänet ja hän näki minut vain pienen hetken. Sen jälkeen hän näki minua enemmän ilman, että itse olisin pystyin katsomaan häntä.
Mielestäni hän näki kyllä minua enemmän kuin tuon verran. Ja minä häntä.
Olitko estynyt tuon hetken jälkeen vai tarkoitatko, ettet uskaltanut/rohjennut katsoa ensimmäisen näkemisen jälkeen? Aika varovaisesti katsoin itsekin häntä.
Lisäksi olisi kiva tietää tuo, miksi et ollut käynyt tuohon aikaan vielä missään? En nähnyt häntä tänään sen takia.
Ei ollut luentoja tai harjoituksia tai muita asioita.
Katsoin häntä siis vain kerran silmiin nopeasti, sen jälkeen en pystynyt katsomaan enää.
Onko sinulla aina maanantai vapaata?
On.
Voisitko millään olla hän? Pelottavan moni asia täsmää. Alkaako nimesi vokaalilla?
Tai ainakin yleensä
Yleensä?
Ei ala
Alkaako nimesi M-kirjaimella?
Toinen niistä
Etunimesi alkaa M-kirjaimella?
Toinen nimi
Ja etunimesi alkaa jollain ihan muulla kirjaimella ja ei myöskään ala vokaaleilla?
Juurikin näin
Ja näet häntä arkena. Anteeksi kauheat kyselyni. Varmistin vain, että ei valitettavasti tunneta eli en ole hän, etkä sinäkään ole hän ihminen kenelle tein aloituksen. Hyviä sattumia silti, että olemme mm. nähneet kaivattumme tasan samana päivänä ja kirjoitetaan samoja ajatuksia.
Asutte eri puolilla Suomea, totesit jo ylempänä ettei voi olla hän sen takia ja silti intät vastauksia jos hän olisi sittenkin hän... Ei vittu mitä tyhmyyttä.
tiesin ensinäkemästä että tulen rakastumaan suhun ja tiesin että satutat, kun et ole tosissasi. Olinkin aivan oikeassa ja tämähän vituttaa kun aina olen oikeassa. olisi pitänyt olla pidättyväisempi vielä kauemminkin. Heti kun alettiin juttelemaan niin joka kerta ihastuin enempi ja lopulta rakastuin. Nyt sitten rakastuneena katselen maailmaa yksin. Olisi kaikki helpompaa jos en ois rakastunut.
Satutan? Me ei juteltu hänen kanssaan kuin kaksi kertaa.
No joskus harvoin näen muulloinkin, mutta odotinkin etten ole hän. Mutta kerro nyt vielä hänen etunimensä alkukirjain. :)
Miksi haluat tietää?
Mielenkiinnosta, onko sattumia vielä enemmänkin. Jos etunimen alkukirjain ei täsmää, voimme molemmat olla varmoja, ettemme ole toistemme hän.
Kuulostat liian uteliaalta. En pysty kertomaan sitä. Juuri tuosta syystä, että en halua antaa hänen nimeään yhdelle minua vainoavalle ihmiselle. Hän on niin ilkeä ihminen, valehtelee liikaa. Valehtelee usein sukupuolensa mieheksi vaikka on nainen, sairas ihminen. Toivon, että olet oikeasti mies, etkä hän. Hän kysyisi juuri tuota alkukirjainta uteliaisuudessaan. Hän ei osaa jättää minua rauhaan.
Mies minä olen, voi tulla vaikka tarkistamaan. :) Miten tämä sinua vainoava henkilö sinut täältä edes tunnistaisi? Et ole kuitenkaan omia nimikirjaimiasi paljastanut.
Minä haluaisin vaan olla varma, ettet ole hän.
Eikö silloin sinun pitäisi kysyä minun nimestän, eikä kaipaamani miehen nimestä? Minä varmistin jo aikasemmin nimesi ja, että et ole hän kaipaamani. Tämä vainoava ihminen on niin sairas narsisti, tekee vain pahaa ympärilleen. Tulee paha olo kirjoittaa tai edes ajatella häntä, yököttää.
Et kertonut täsmäsikö toisen nimen alkukirjain. Ilmeisesti ei. Jos minä en ole kaipaamasi, et sinä ole kaipaamani.
Mutta taidan lähteä unten maille, oli jälleen mukavaa keskustella.
Kysyit silti etunimen alkukirjainta hymynaaman kera, et toisen nimen. Kertoo, että jokin on vialla tässä. Vaikutit liian uteliaalta ja nyt yrität kääntää aiheen muualle. Totesin jo aiemmin ennen kysymistäsi, että en ole hän. Kuulostat valitettavan paljon häneltä vainoajalta :/
Sinähän kysyit minulta nimieni alkukirjaimia. Aluksi ajattelin, että toisen nimen alkukirjain täsmäsi ja kysyin sen takia ensimmäistäkin. Olisi aika sattumaa, jos molemmat olisivat täsmänneet.
Luin vastauksesi nyt myöhemmin uudestaan ja ei tainnutkaan täsmätä. Ei tässä ole minun mielestä mitään ihmeellistä, koita pitää avoin mieli vaan.
Kyselyiden jälkeen totesin, että ei tunneta ja en ole hän. Sitten kysyit etunimensä etukirjainta mielenkiinnosta vaikka aiemmin totesin, että ei tunneta. Tämä herätti epäilykseni. Olisi itse pitänyt kirjoittaa selkeämmin, että eivät kirjaimet täsmänneet. Yhdistin vain tähän tuon pahan entisen ihmisen elämästäni, joten saatoin taas mennä vähän yli. En vaan voi sietää häntä missään muodossa enää. Toivottavasti ymmärrät, en pahalla sitä tarkoittanut.
Ihmiset useimiten käyttäytyvät noloiten ja mitä pidättäytyväisemmin ihastuksensa lähellä..
Niin se yleensä on. Pidättyväisyys voi silti tarkoittaa myös päinvastaista tunteiden ilmaisua.
Sepä se. Sanoi minullekin kerran eräs, että taidan inhota häntä, kun siltä mukamas näytin. Sellaista ilmettä minulla ei kyllä ollut, mutta taisi turhautumiseni näkyä kasvoilla, kun asia ei edennyt.
Sitten, kun molempien kasvoilta paistaa tämä ja molemmat osaavat toisiaan lukea, niin vaikea siinä on kummankaan lähestyä - jos ei sitten satu olemaan tarpeeksi rohkea.
https://youtu.be/4gzlNv-Bd7U ehkä tässä on vastaus mitä etsit
Tuo ajatus sinusta auttaa voittamaan pelon minusta,
sillä voin vain samaistua sinuun, koska kukaan muu en ole, olen vain minä, silti olen sinua varten.
Miten ikuisuudessakaan voisin sinusta luopua, kun emme yhdessä olleet edes hetkeä samassa ajassa, oi kunpa aika ja sattuma eivät olisi sisaria, jotta voisivat suudella toisiaan.
siksi koska....... https://youtu.be/4gzlNv-Bd7U
täällä kirjoitellaan.-))
liikaa
Todennäköisesti ei koske mua