Kuin henkiin herääminen, palaa tuhkaksi ja nousta jälleen, löytää tie ulos vaikeasta tilanteesta, kantaa arvokkain aina mukanaan, hiljaisuuden tuolla puolenkin, kuun takana, Ajattelen sinua.
Yötä kohden
kuukuvia
17132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kuka oletkaan :)
Kivääri , itsekkyys
valta , himo ja raha
pelkäävät vain
kahta ihmistä sylikkäin
jotka rakastavat
ja tuntevat aidosti
Ajatus sinulle.
Älä pelkää rakkaani, en tule tämän lähemmäksi, en puhalla kuin kylmä tuuli, en pakota sinua kääntymään, en ravistele maata allasi. Haluan vain istua hetken tässä ja levätä, syysauringon hehku kasvoillani ja hymyillä.
Ajatuskin tuosta hehkun kauneudesta saa minut heti syviin mietteisiin.
Mieti ja ajattele:
Syvät haavat
vaikea parantaa.
Silmissä kekäleet.
Haaveiden leiritulet.
Rakkauden kukat.
Siksi meillä on suut
jotta nuolisimme
toistemme haavat.
Ihanasti kirjoitettu.
Niin kauniita.
Koskettavia.
Kiitos.
Ihania unia.
Yötä kohden käyden, miettien.
Mikä on arvokasta.
Millä on väliä.
Voiko jaksaa rakastaa
jos vastineeksi ei mitään saa.
Olen palanut
ja palanut
ja palanut.
Ja siltikin vielä,
palannut.
Sytyttää tuli
Sytyttää liekki
palaa
palaa
syntyy palohaavat
kuin kävelisi huoneen
poikki luotisateessa
ja osuisi
osuisi
mutta on hengissä
kunnes
kävelee huoneen poikki
kävelee sinä
syntyy rakkaus
ja palohaavat unohtuu.
ja pölyhiukkanen koskettaa.
Tiedän tunteen. Elämä on heittänyt eteen vain varattuja miehiä kuin sanoakseen - katsoa saa, mutta ei koskea, rakastaa saa, mutta ei koskea, ja minäkin lopulta nostan käteni ilmaan ja sanon: Hyvä on, olen sitten yksin sanojeni, kirjojeni ja taiteeni kanssa, kulutan pois päiviä kuin aika olisi pylväs, jota voi hioa hiekkapaperilla.
Hiekkapaperin pylväs
josta hioutuu taideteos.
Jyvästä hiomalla
jauho
josta elämän leipä.
Veden virrasta hiomalla
löytyy kultahippu.
Rakkaus
Malttamatonta purjehdusta
kohti satamaa
jota ei ole
pelkoa
päästä perille
jospa laskisi purjeet
pysähtyisi
ja lakkaisi kaipaamasta kauas.
ja näkisi kultahipun.
Jaksamista.
Tämä elämä mikään taideteos ole. Välillä jo miettii onko missään mitään mieltä.
Muuttaa maailmaa
ikään kuin verryttelisi
Seuraa hämärä
sydämen yllä.
Ripset räpyttelee.
Näinkö sitä pelästyy.
Kunnes tapahtuu
mitä silmät oikeasti laulaa.
Katse kutsuu
ja näet halun ja tahdon
ja silmät aukeaa...
Mitä jos verkkarit repee?
Peffa paistaa?
Talvi saapuu, yöt vailla nuotioita. En tiedä miten tämän kestän - hiljaisuuden ja tunteen, että jokin on väärin, vialla, nyrjällään, lattia kaltevampi, vailla tukea.
Hyvin kuvattu.
Tuntuu tuolta.