Periksi en enää anna.

Taisi mennä mönkään tuo yritys .

Tosin nyt on uusi menossa ja tämä on mennyt paremmin, eihän se helppo aina ole.
Tästä on ollut hyötyä , olen tehnyt selväksi jotta joulukuun 6.päivään asti neuroosit ovat kiellettyjä.

Kannattaa tehdä luja päätös jonka pitää, muistuttaa itseään joka päivä mihinkä on sitoutunut. Voi ottaa jonkun korun tai vastaavan mitä pitää aina mukana, joka muistuttaa päätöksestä.

tuumajasitteneiyhtään kirjoitti:

Taisi mennä mönkään tuo yritys .

Tosin nyt on uusi menossa ja tämä on mennyt paremmin, eihän se helppo aina ole.
Tästä on ollut hyötyä , olen tehnyt selväksi jotta joulukuun 6.päivään asti neuroosit ovat kiellettyjä.

Kannattaa tehdä luja päätös jonka pitää, muistuttaa itseään joka päivä mihinkä on sitoutunut. Voi ottaa jonkun korun tai vastaavan mitä pitää aina mukana, joka muistuttaa päätöksestä.

Lue lisää

No onnea sitten uuteen yritykseen ja kiitti neuvoista. Inspiroi itseäänkin kun on muitakin jotka ovat päättäneet laittaa kampohin!

Koska on näin sitkeä tauti, niin periksi ei kannata antaa, ja usein kun tämä on oikein valtoimenaan päällä, niin on todella todennäköistä että tulee niitä mokia että antaakin tilapäisesti periksi. Niin kovin tuttua!

Olen pari kertaa tämän selättänyt elämässäni, ja oikeastaan tämä tauti menee juuri tuolla "anna pikkusormi niin vie koko käden"-periaatteella, ja samalla periaatteella se taitaa sitten lähteäkin, mutta toki käänteisesti toteutettuna.

Moi

Pakko-oireita voi olla erilaisia mutta kyllä useampiin toimii juuri se ettei tottele "pakkoa" ja kestää sen ahdistuksen mitä tulee ja sitä kautta ongelma helpottuu.

Jos taasen "pakkoa" tottelee niin ahdistus saattaa helpottua välittömästi hetkeksi mutta seuraava pakko tulee varmasti, siinä vain kaivetaan hautaa.

Tää on tosi hyvä ohje. Minulla kanssa nuo lakot menevät aina lopulta siihen, että se pakkomielle tulee sieltä korkoineen kimppuun, ja olen huomannut että se toimii sillä periaatteella että jos annat pikkusormen se vie koko käden. Pitäisi ottaa pikku hiljaa, ja olla mindful koko ajan tilanteen suhteen ja tunnistaa kaikki epämääräiset ja häiritsevät ajatukset OCD:n kepposiksi. Yleensähän se on se, että pysähtyy ja jää kuuntelemaan niitä ja sitten se on taas menoa.

Tässä on kanssa mielenkiintoisa tutkimus liittyen tuohon esim. amygadalan rooliin: http://eknygos.lsmuni.lt/springer/385/62-67.pdf

Tuo Ali Graymond on hyvä myös!

Joo, pikku korjaus vielä nimeen eli tuo henkilö on Ali Greymond ja hän laittaa säännöllisesti sisältöä Youtubeen ja hänellä on erinomaisia ohjeita nimenomaan puhtaasti mentaaliseen pakko-oireisuuteen liittyen (= pure obsessional).

Jos on tieteellisesti kiinnostunut miten aivoissa tuo pakko-oireisuus käyttäytyy niin Jeffrey M. Schwartz on huippuasiantuntija ja häneltä löytyy myös Youtubesta materiaalia ja tietysti kirjoja (esim. You are not your brain). Isossa roolissa on aivojen Error detection part, joka sijaitsee silmien yläpuolella olevassa etuaivojen osassa, sen lisäksi Amygdala on isossa roolissa (Flight or Fight - response). Kyseessä on ilmeisen monimutkainen juttu, mutta mindfulness on todella hyvä tapa vaikuttaa asiaan, pitkään harjoitettu mindfulness muuttaa aivojen toimintaa ihan fyysisesti. Eli jatkuvasti pitää olla valppaana omien ajatusten suhteen ja tunnistaa obsessiot ja todeta vain tyyliin, että nyt tuli taas mieleeni obsessio, mutta en välitä siitä ja sen jälkeen kohdistaa taas huomio muihin asioihin, samalla pitäen itsensä mahdollisimman rauhallisena, koska hermostuminen ruokkii OCD:ta. Tämä on aluksi hankalaa, jos on tottunut ottamaan omat ajatuksensa tosissaan. Täytyy opetella siisi sivuuttamaan omat ajatuksensa, vaikka mieleen tuleva obsessio olisi tosi voimakas.