Vanha isäni 94 v. uskoo ainoastaan Jeesukseen Kristukseen, syntiensä Sovittajana. Ei hänellä ole mitään muuta mahdollisuutta. Näin hän itse sanoo.
Tällä uskolla hän on varmasti kerran pääsevä perille Taivaan Kotiin.
Hän ei koskaan ole puhunut Lapin miesten luottamuksesta, eikä myöskään Kuoroista uskonsa tukena.
Voi, kun me kaikki olisimme vielä rakkaudessa yhtenä seurakuntana!
Tällä uskolla hän on varmasti kerran pääsevä perille Taivaan Kotiin.
Hän ei koskaan ole puhunut Lapin miesten luottamuksesta, eikä myöskään Kuoroista uskonsa tukena.
Voi, kun me kaikki olisimme vielä rakkaudessa yhtenä seurakuntana!
Vastaukset 64
Vanhimmat
Minkälaisen vastauksen sinä haluaisit?
Kuinka suuria syntejä isäsi on tehnyt? Onko hän edes ikinä tunnustanut niitä? (kai muistat, että esi-isien synnit periytyvät pojille kolmanteen, jopa neljänteen sukupolveen asti 2.mooseksen kirjan 20.luvun mukaan)
Teillähän ei ihmisten henkistä pahoinpitelyä, vaimon tai lasten raiskausta pidetä edes syntinä siellä Lapin Miesten Salaseuroissa?
Sinäkö varmasti tiedät, mihin kerrokseen isäsi on menossa?
tien kulkija "opettaa".
""VANHA ISÄNI (SEURAT)""
SANON ENSIN , ETTÄ TOTAALISESTI vt:n AIKA ON MENNYT ,, VAIN SEN HISTORIALLISEN JA MOOSEKSEN AIKAISEN TOTUUDEN VOIME AISTIA ,.
-
ME OLEMME ELÄMÄSSÄ UT:n AIKAA , JA TÄMÄ ON HERRAMME JEESUKSEN
PERUSTAMAA LIITTOA , JONK AHÄN ON ISÄNSÄ KANSSA PERUSTANUT ,
VÄHÄN ENNEN SITÄ PÄÄSIÄISTÄ, KUN ANTOI RISTIN UHRIN. .
-
NIMITETTY SE ON KASTEEN LIITOKSI , JA SE ON HERRAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN PERUSTAMAN SEURAKUNNAN. YKSI TÄRKEÄ, KULMAKIVI..
MIKÄ ON KULMA KIVEN MERKITYS MUIHIN KIVIIN. SE ETTÄ SE ON KAHDELTA
PUOLISKOLTA EHJÄ JA KAUNIS , MUISSA KIVISSÄ RIITTÄÄ YKSI SIVU EHJÄ
SILLÄ SE PANNAN NÄKYVIIN ,,
-
SITÄ NYT EI VOI ITKEÄ , ETTÄ JR. HALUSI NIIN VALTAAN KUIN VOIMAAN.
JA SITÄ VAIN IHMETTELEN MIKÄ NYT ON TAPAHTUMASSA KUN EI UKKOO NÄY. EI KUULU , EIKAI SE LUULE JAKAVANSA MITÄÄN OMAISUUTTA YKSIN,
SE PITÄÄ TAPAHTU KAIKKIEN LÄSNÄ OLLESSA. TEEN MUUTEN SIITÄ VALITUKSEN ..
Katoppa raskas avaaja, kun nykyisin iisaksonilaisjohto Jellivaarassa vaatii lapinluottamuksen. Siksi liikkeeseen ei enään voi kuulua ne, joiden ainoa Herra on Jeesus.
Esikoislestadiolaisuus muutettiin vapaakirkoksi. Heillä johto toimii samankaltaisilla valtuuksilla kun paavi roomalaiskatolisissa kirkossa perinteisesti on toiminut. Siis erehtymättömänä Jumalan sijaisena maan päällä, jonka toimia ja opetusta ei kukaan saa arvostella. Eikä heitä (paavia ja hänen dynastiaansa) voi myöskään erottaa toimestaan, väärien Jumalan sanan vastaisten opetuksiensa vuoksi.
Mutta avaajalle tiedoksi että tuota oppia uskoa jota isäsikin edustaa, saa edelleen kuulla Esikoiset ry:n seuroissa. Siellä ei puhuta pahaa Jellivaaran kirkostakaan, eikä kielletä osallistumasta heidänkin jumalanpalveluksiinsa, jos itsestä siltä tuntuu. Tervetuloa kuuntelemaan.
Voi matkakertomuksia itkumuurilta en enää kaipaa
Katsopas rakas avaaja. Tuskin isäsi uskoo että kasteessa ihminen uudestisyntyy. Tuskin isäsi uskoo niinkin tyhmään asiaan että vain pappi saa jakaa ehtoollisen. tuskin uskoo sitäkään että ev lut kirkkolla on yksinoikeus jakaa. Ja päättää kelle lupa annetaan
Siellä kahden Jumalan palvelus tuntuu hyvältä. Ollaan avoimia ja tahdotaaan antaa lihalle tilaa.
Siellä saa vapaasti tehdä syntiä, sillä synti on maksettu jo etukäteen...
Sellainen on eriseura Esikoiset Ry.
Onko tämä jonkinlainen provo?
Silloinhan isäsi asiat on hyvin.
Ajattelen samalla tavalla isäsi kanssa.
Kristus on seurakunnan pää, Hän on seurakunnan perustus ja ainoa toivomme! Hän on meidän edesvastaajamme! Mihinkään muuhun emme voi uskoamme perustaa!
Tätä uskoa ja evankeliumia julistavat saarnaajat suomessa, ruotsissa ja ympäri maapallon, minne elävä kristillisyys on levinnyt!
Otaksun että isäsi ei ole myöskään koskaan puhunut pahaa, kristillisyytemme vanhimmista, vaan pitänyt korkeassa arvossa sitä JUMALAN SANAA, jota he saarnaavat PyhänHengen voimasta, samalla tavalla kuin saarnaajat suomessakin?
"Lapin luottamus" eli luottamus ruotsinlapin saarnaajiin, josta jotkut tahtovat tehdä suurta numeroa, ja josta erityisesti eriseura yrittää rakentaa elävän kristillisyyden epäjumalaa, tulee olla samanlainen, kuin luottamus, kaikkiin kristittyihin ystäviin, suomen saarnaajiin, omaan aviovaimoon jne.. ei enempää tai vähempää.
Ja näistä suurempi on Herramme Jeesus kristus! Joka siis asuu elävien kristittyjen sydämmissä, niin lapissa kuin suomessakin!
Just noin luottamuksen kanssa kuin viimeisessä kappaleessa on kirjoitettu.
Kiitos selityksestä. Voiko enää paremmin osata selittää asiaa! Ymmärtäkää vänkyrät ja änkyrät rakkaat nyt vihdoinkin
Kiitos, odotan usein mielenkiinnolla sinunkin kannanottoasi näihin viesteihin.
On mukavaa kun vielä jaksat vastat/kommentoida näillä palstoilla.
Olet varmaan monen rukouksissa.
Ja edelleen olet siinä käsityksessä,luulossa,ettei elävää kristillisyyttä ole missään muualla kuin juuri siellä missä sinä oletat.
Ainoat maanpäällä julistavat saarnaajat,ainoat joilla on Pyhän Hengen voima,ovat saarnaajat jotka ovat ansainneet Lapin miesten luottamuksen.
Elävää uskoa on siis sinun käsityksesi mukaan siellä,mihin juuri sinä olet sattunut syntymään.Onko siis niin että elävä usko periytyy sisäsyntyisesti,todellisuudessa hyvin heikosti kasvaa juuri tähän elävään uskoon syntymättömiin,kuitenkin mainostat että herätystä tapahtuisi kristillisyyden ulkopuolella ja saarnaajamme julistaisivat evankeliumia AVOIMESTI kaikkialla kun todellisuudessa he saarnaavat pääasiassa tähän elävään uskoon luonnollisesti syntyneille,sisäsyntyisille.
Kylmä tosiasia on että tähän elävään uskoon ei juurikaan liitytä ellei sitten esim.avioliiton puolesta tai ottolapsena.
Ihmisjumalia sinä palvot,Jeesus on vain sinun käsikassarasi.
Tätä se teettää kun täydelliseen kuplaan on syntynyt ja kasvanut.
Korostat vielä että heillä olisi jokin erityinen JUMALAN SANA jota ei ole missään muualla ja vain he,saarnaajamme jotka ovat ansainneet Lapin miesten luottamuksen tietäisivät,omistaisivat JUMALAN SANAN.
Herää harhaopeistasi,aukaise silmäsi ja korvasi.
Elävää kristillisyyttä on kaikkialla,eikä pelkästään siellä missä sinä haluat,toivot,luulet ja määräät.
#Lainaus
"Kylmä tosiasia on että tähän elävään uskoon ei juurikaan liitytä"
#Loppuu
Ei se evankeliumin vienti ole saarnaajien vastuulla, vaan kaikkien kristittyjen ihmisten vastuulla.
Minä olen itsekin pyytänyt monia seuroihin, ja kristittyjen kokoontumisiin, mutta vastaus on usein kielteinen. Tosin ahkerampi minun täytyisi olla siinä työssä.
Saarnaajia en voi syyttää, jollei kristillisyys kasva.
Mutta täytyy muistaa, että se on Jumala, joka antaa kasvun!
Matt 7: 13-14
13. Menkäät ahtaasta portista sisälle*; sillä se portti on lavia ja avara tie, joka vie kadotukseen, ja niitä on monta, jotka siitä sisälle menevät;
14. Ja se portti on ahdas, ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat, jotka sen löytävät.
#Lainaus
"Elävää kristillisyyttä on kaikkialla,eikä pelkästään siellä missä sinä haluat,toivot,luulet ja määräät."
#Loppuu
Kristuksen seurakunnalla on rajat! Erillaiset opit ja käsitykset. Raamattu sen määrittelee.
Se on yksi usko, yksi herra, ja yksi kaste!
Kirj, efesolaisille, 4.luku 4-6
4. Yksi ruumis* ja yksi henki , niinkuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut,
5. Yksi Herra*, yksi usko, yksi kaste,
6. Yksi Jumala ja kaikkein Isä*, joka kaikkein päällä on, ja kaikkein kautta, ja teissä kaikissa.
On turha luulla, että eri hengellisyydet eriopeissa ja seurakunnissa, ilman hengen yhteyttä, olisivat samaa kristuksen ruumista!
On paljon väärää oppia, väärää vanhurskautta, ja väärää todistusta ja lohdutusta, joka ei ole yhtenäistä, apostolisen opin ja seurakunnan kanssa!
Se että PyhäHenki tekee työtä, kautta koko maapallon ja suruttomien ja Jumalattomienkin keskuudessa ja vaikuttaa sielläkin missä ei elävää uskoa ole on totta, mutta raamattu ei vahvista että muualta löytyisi autuutta, kuin Jumalan seurakunnasta tämän maan päällä!
No niin,päästään vähän eteenkin päin,mites on,missä on Jumalan seurakunta?
Onko se siellä missä sinä luulet,tiedät,käsität,ymmärrät,uskot ja mihin olet oppinut?
Jos paketoit Jumalan seurakunnan näkyvään muotoon,olet harhaoppinen.
Jos rajoitat millä tahansa sanalla Jumalan seurakunnan johonkin nimettyyn ryhmään tai yhdistykseen,olet harhaoppinen.
Jumalan seurakuntaan kuuluvat kaikki Jeesuksen Jumalan Pojaksi tunnustavat kristityt vai oletko asettamassa ehtoja,vaatimuksia ja oppeja?
Elävä kristillisyys kumpuaa ainoastaan tästä elämän lähteestä.
Lopulta,lopuksi kaikki muu sälä on toisarvoista.
#Lainaus
Jumalan seurakuntaan kuuluvat kaikki Jeesuksen Jumalan Pojaksi tunnustavat kristityt vai oletko asettamassa ehtoja,vaatimuksia ja oppeja?
#Loppuu
Tässä meni pieleen!
Yksikään joka suullaan tunnustaa Jeesuksen Jumalan pojaksi, muttei ole uudestisyntynyt, ei kuulu Jumalan seurakuntaan!
On turha luulla että pelkkä suun tunnustus ilman sydämen ympärileikkausta riittäisi pelastukseen!
Se joka tulee lammasten huoneeseen muualta kuin ovesta on varas ja ryöväri!
Joh. 10:1
1. "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri.
Matt. 7:21-23
21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Jumala Seurakunta maan päällä, koostuu elävistä kivistä, niinkuin raamattu todistaa. Uudestisyntyneistä Ihmisistä, joiden sydämellä Jeesus asuu. Heissä on se asuvainen PyhäHenki, joka heihin helluntaina puhallettiin. Heidän kesken on rakkauden side, ja hengen yhteys.
Oikea apostolinenoppi on seinänä siinä seurakunnassa, Ja itse Jeesus Kristus on ovi. PyhäHenki on oven vartijana, ja kuten raamattu lupaa, että etsivä sen löytää ja kolkuttavalle avataan.
Se on se kolkutus, joka ihmisellä alkaa silloin, kun hän huomaa oman onnettomuutensa, syntisyytensä ja mahdottomuutensa.
Nimittäin onnettomuutensa kelvata Jumalalle kaikkine synteineen!
Kelvottomuutensa omilla töillään ja teoillaan lepyttää Jumalaa ja tienata autuutta.
Mahdottomuutensa hyvittää syntinsä Jumalan edessä.
Silloin ihminen alkaa etsimään ja kolkuttamaan ja anomaan.
Ja sille on lupaus.
Matt. 7:7 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
Mitä hän löytää? Mitä hänelle avataan? Mitä hänelle annetaan?
PyhäHenki ohjaa hänet silloin jonkun uudestisyntyneen kristityn luo, jolla on taivaan avain kielensä alla, ja joka siis on kristuksen seurakunnan jäsen. Siinä hänelle aukeaa tie taivaaseen, silloin hänelle annetaan se armo taivaasta, että kristityn ihmisen sanan kautta, hän saa uskoa itsensä niin huonona ja syntisenä ja perkeleen kaltaisena, kuin hän on, itsensä pelkästä armosta autuaaksi!
Uskon kautta Jeesuksen Lunastustyön omalle kohdallensa uskoen, hänen päältään otetaan lain kirous pois, ja hänestä tulee Kristuksen seurakunnan jäsen, eli Jumalan lapsi.
Ei omilla töillänsä, eikä parannuksillaan, vaan pelkästä Jumalan suuresta armosta!
Jumalan seurakuntaan siis synnytään. Se ei ole mikään rekisteröity yhdistys tai kirkko, tai kirkkokunta.
Se on elävien kristittyjen joukko, lukittujen ovien takana Jeesukselta perustettu, tähän päivään asti voimassaan pysynyt ja aina ajan loppuun asti pysyvä kristittyjen ihmisten joukko! Ja tässä seurakunnassa on vain yksi ruumis ja yksi henki. Sinne ei mahdu monet erilaiset opin käsitykset.
Siihen joukkoon saamme monet ystävät esikoislestadiolaisesta herätysliikkeestäkin tänäpäivänä Jumalan suuresta armosta kuulua!
Ja sen ulkopuolella on vain rotat ja hiiret.
Luther lisää vielä, että siinä seurakunnassa johon hän on saanut tulla, on myös yksi mieli. Luther siis tulkintani mukaan ajatteli, että ne jotka eivät ole yhdessä mielessä luterilaisten kanssa eivät ole samassa seurakunnassa. Onko aikamme eriseuralla yksi mieli meidän muiden kristityiden kanssa?
Hyvä lisäys!
Ja on pakko todeta että vaikka suomen Lutherilaisen kirkon paperille kirjoitettu tunnustus on oikea ja sen takana mekin tahdomme olla, niin silti monilta kirkon hengellisiltä työntekijöiltä, piispoilta ja papeilta, puuttuu se mieli joka Lutherilla ja lutherilaisilla aluksi oli! Eli siis sama mieli.
Tilalle on tullut maailman mieli, suvaitsevaisuuden mieli, ekumenian mieli, siis että kirkon pitää muuttua aikojen saatossa ihmisten mielten mukisesti.
Ja nyt kun uudestisyntyneet kristityt joilla on sama mieli kuin Lutherilla, ja vanhoilla kristityillä kirkossakin, tahtovat säilyttää saman mielen ja uskon ja sakramentit, niin eriseura huutaa että yhteys kirkkoon katkeaa.
Siinä on ilmeinen ristiriita!
Kun on kysymys Esikoislestadiolaiset Ry yhdistyksestä, niin poikkeiksetta ne samat ihmiset muistavat mainita, ettei kristuksen seurakunta ole näkyvä!
Taas silloin kun puhutaan kristittyjen itse jakamasta ehtoollisesta, niin näkyvästä kirkosta ja yhteydestä näkyvään kirkkoon tulee heille niin tärkeä, että se on uskon edellytys!
Silloin heiltä unohtuu se, ettei näkyvä kirkko tai joku rekisteröity yhdistys ole kristuksen seurakunta!
Se mieli, se mieli...
"Jumalan seurakuntaan siis synnytään. Se ei ole mikään rekisteröity yhdistys tai kirkko, tai kirkkokunta.
Se on elävien kristittyjen joukko, lukittujen ovien takana Jeesukselta perustettu, tähän päivään asti voimassaan pysynyt ja aina ajan loppuun asti pysyvä kristittyjen ihmisten joukko! Ja tässä seurakunnassa on vain yksi ruumis ja yksi henki. Sinne ei mahdu monet erilaiset opin käsitykset.
Siihen joukkoon saamme monet ystävät esikoislestadiolaisesta herätysliikkeestäkin tänäpäivänä Jumalan suuresta armosta kuulua!
Ja sen ulkopuolella on vain rotat ja hiiret"
Eli uudestisyntyneitä on muuallakin kuin esikoislestadiolaisessa seurakunnassa.
Siitä sinä et pääse yli etkä ympäri,missä heitä on.
"Sinne ei mahdu monet erilaiset opin käsitykset",siis kaikki muut opin käsitykset ei mahdu paitti esikoislestadiolaisuuden opit,niinkö?
Kovasti haluat eriseuralaisena kiistää muut seurakunnat paitsi omasi siinä että sinulle ei riitä että siellä tunnustetaan Jeesus Jumalan Pojaksi suun tunnustuksella kun et tiedä heidän saarnoistaan hölkäsen pöläystä.
Luulet vain ettei niissä saarnata Jumalan Sanaa kaksiteräisenä koska olet uskon umpiossa keskenäsi siellä lammashuoneessa ainoana ympärileikattuna uudestisyntyneenä.Ja huoneesi ympärillä on vain hiiriä ja rottia.
Jumalan seurakunta,kirkko:
Teesi I
Kirkko sanan varsinaisessa merkityksessä on pyhien yhteisö, so. kaikki ne, jotka Pyhä Henki on evankeliumilla kutsunut kadotetusta, kirotusta ihmissuvusta, jotka todella uskovat Kristukseen ja jotka tämän uskon kautta ovat pyhitetyt ja yhdistetyt Kristukseen. Ef. 1:22,23; Ef. 5:23-27; 1 Kor. 3:16,17; Hebr. 12:23; Matt. 16:18; Joh. 11:51,52.
Teesi II
Kirkkoon sanan varsinaisessa merkityksessä ei kuulu yksikään jumalaton, ei yksikään uudestisyntymätön, ei yksikään harhaoppinen. Room. 8:9; 1 Joh. 2:19; Joh. 15:6.
Teesi III
Kirkko sanan varsinaisessa merkityksessä on näkymätön. Luuk. 17:20,21; 1 Piet. 2:5; 2 Tim. 2:19.
Teesi IV
Tälle uskovien ja pyhien tosi kirkolle Kristus on antanut taivaan valtakunnan avaimet, ja sen tähden se on Kristuksen hankkimien ja Hänen kirkossaan esiintyvien hengellisten, jumalallisten ja taivaallisten tavaroiden, oikeuksien, valtuuksien, virkojen jne. varsinainen ja yksinomainen haltija ja omistaja. Matt. 16:15-19; Matt. 18:18; Joh. 20:22,23; Matt. 28:20; Ps. 68:13; 1 Kor. 3:21-23; 1 Piet. 2:9.
Teesi V
Vaikka tosi kirkko sanan varsinaisessa merkityksessä on olemuksensa puolesta näkymätön, sen olemassaolo voidaan kuitenkin varmasti havaita; sen tuntomerkkejä ovat Jumalan Sanan puhdas saarna ja Kristuksen asetuksen mukainen sakramenttien jakaminen. Mark. 4:26,27; Jes. 55:10,11; Matt. 28:18-20; Mark. 16:15,16.
Teesi VI
Epävarsinaisessa merkityksessä kutsutaan Raamatun mukaan myös kaikkien kutsuttujen, so. kaikkien, jotka tunnustautuvat ja pitäytyvät saarnattuun Jumalan Sanaan ja käyttävät pyhiä sakramentteja, näkyvää, sekä hyvistä että pahoista koostuvaa yhteisöä kirkoksi (yleiseksi [katoliseksi] kirkoksi); niin ikään kutsutaan sen yksittäisiä osia, so. siellä täällä olevia seurakuntia, joissa saarnataan Jumalan Sanaa ja jaetaan pyhiä sakramentteja, kirkoiksi (partikulaarikirkoiksi), siksi nimittäin, että tässä näkyvässä joukossa on kätkettynä näkymätön, tosi, varsinaisesti niin kutsuttu uskovien, pyhien ja Jumalan lasten kirkko; tämän kutsuttujen joukon ulkopuolelta ei tule etsiä valittuja. Matt. 13:47,48; Matt. 25:1,2; Matt. 22:2,11; Matt. 18:17.
Teesi VII
Niin kuin näkyvillä yhteisöillä, joissa Sana ja sakramentit vielä olennaisesti ovat, on Raamatun mukaan kirkon nimi niissä olevan tosi uskovien oikean, näkymättömän kirkon tähden, samoin niillä on myös se valta, jonka Kristus on antanut koko kirkolleen, niihin kätkettynä olevan oikean, näkymättömän kirkon tähden, vaikka se koostuisi vain kahdesta tai kolmesta. Matt. 18:17-20.
JATKUU...
Teesi VIII
Vaikka Jumala kokoaa itsellensä pyhän kutsuttujen kirkon myös siellä, missä Hänen Sanaansa ei opeteta sen täydessä puhtaudessa eikä sakramentteja jaeta täysin Jeesuksen Kristuksen asetuksen mukaan, jos vain Jumalan Sanaa ja sakramentteja ei kielletä tykkänään, vaan molemmat ovat olennaisin osin säilyneet, jokaisen tulee kuitenkin autuutensa tähden paeta kaikkia vääriä opettajia, karttaa kaikkia sekaoppisia seurakuntia ja lahkoja ja sen sijaan tunnustautua ja pitäytyä oikeaoppisiin seurakuntiin ja niiden oikeaoppisiin saarnaajiin, mistä vain sellaisia löytää.
A. Myös sekaoppisissa ja vääräoppisissa seurakunnissa on Jumalan lapsia; myös siellä tosi kirkko on havaittavissa puhtaasta Sanasta ja sakramenteista, jotka niissä vielä ovat jäljellä. Gal. 1:2; 1 Kun. 19:14,18; 2 Sam. 15:11; Ilm. 2:24.
B. Jokaisen on autuutensa tähden paettava kaikkia vääriä opettajia ja kartettava sekaoppisia seurakuntia ja lahkoja. 5 Moos. 13:1-3; Matt. 7:15; Matt. 24:23,24; Apt. 20:30,31; Room. 16:17,18; 1 Kor. 10:18,21; 1 Kor. 11:19; 2 Kor. 6:14-18; Gal. 5:9; Tiit. 3:10,11; 2 Joh. 10,11; Ilm. 18:4.
C. Jokaisen kristityn on autuutensa tähden tunnustauduttava ja pitäydyttävä oikeaoppisiin seurakuntiin ja niiden oikeaoppisiin saarnaajiin, mistä vain sellaisia löytää. Matt. 10:32,33; Luuk. 9:26; Room. 10:9,10; Luuk. 10:16; Matt. 10:14,15, 40,41; 2 Tim. 1:8; 1 Kor. 1:10-13; Ef. 4:3-6; 1 Joh. 2:19; Hebr. 10:25; Apt. 2:42,44,46,47.
Teesi IX
Ehdottoman välttämätön autuuteen on ainoastaan yhteys näkymättömään kirkkoon, jolle yksin on alun perin annettu kaikki kirkkoa koskevat ihanat lupaukset. Room. 3:28; Apt. 4:12; Room. 10:13,14,17.
C.F.W.Walther
Kokonaisuutena ajattelen Lestadiolaisuutta useine eri haaroineen harhaoppeja viliseviksi eriseuralaisiksi.
Kuitenkin niissäkin on elävään uskoon uudestisyntyneitä kristityitä niinkuin on rakkaassa Ev.Lut.kirkossamme jonka ympärillä vilisee hiiriä ja rottia raatelevaiset sudet seuranaan.
http://www.kuuntelupalvelu.fi/rec/003.mp3
Ja perään Esikoisten seurat: 17.9.2016 Helsinki
Voisit vaikka kuunnella.
Nojaan ja me lestadiolaisuudessa herätysliikkeessä nojaamme täydellisesti Lutherin oppiin ja tunnustamme sen.
Sinun on turha yrittää Lutherin opilla selittää sitä, että eläviä kristittyjä olisi missä tahansa.
Kristillisyys leviää suusta suuhun sanassa. Kristittyjen välityksellä.
Ei elävä seurakunta kasva ulkoapäin ilman uudestisyntyneiden kristittyjen evankeliumin julistusta!
Ei se tule minään pakettina taivaasta keskelle Jumalatonta kansaa. Se elää tämän maan päällä, Jumalan lasten sydämessä!
Kun puhumme kristityistä niin emme tarkoita kaikkia eri kirkkoja ja suuntauksia ja oppeja, joissa Jeesuksen uskotaan, vaan kristuksen kirkon jäseniä, joista Lutherkin puhuu, jotka ovat uudestisyntyneitä kristittyjä ja joista luther sanoo: "Vaikka tosi kirkko, sanan varsinaisessa merkityksessä on olemuksensa puolesta näkymätön, sen olemassaolo voidaan kuitenkin varmasti havaita; sen tuntomerkkejä ovat Jumalan Sanan puhdas saarna ja Kristuksen asetuksen mukainen sakramenttien jakaminen."
Eräältä vanhalta saarnaajalta kysyttiin, että: "Luuletteko te todella, että vain te pääsette taivaaseen?"
Hän vastasi ja sanoi: "Ei suinkaan meistäkään kaikki pääse"
Tällä hän tahtoi tuoda julki sen näkymättömän kirkon luonteen, ettei se ole mikään maallinen kirkko, tai yhdistys.
Ja se on niin, että jos oppiin tulee vikaa, siis oikeaan raamatulliseen oppiin, niin koko kristillisyyteen tulee vikaa!
Oppi tulee olla puhdas ja raamatullinen. Ja näin me uskomme, että, jos jossakin on sama oppi, ja käsitys, kuin Lutherilla ja Laestadiuksella ja jonka raamattu vahvistaa, niin siellä on Jumalan seurakuntaa.
Ja vaikka emme kiellä, etteikö jossain voisi olla kristillisyyttä, niin emme voi opettaa niin että olisi. Tahdommehan ohjata ihmisiä sinne, ja siihen uskoon, missä tiedämme taivaan tien olevan auki!
voi sinua sokeaa raukkaa!
sano yks asia josta uskomaton näkee sen teidän oppinne puhtauden ja taivaan oven näiden kirjoitustenne perusteella!
kun sielä joukossanne ei ole kahta samanmielistä, mikään armolahja ei toimi, lapsellisissa kravattisynneissä roikutaan aikuiset ihmiset ja sata muuta asiaa jotka pimentää todellista Nasaretin lahkon jälkeä!
oletko ollenkaan hereillä vai mistä on kyse!?!
Näiden kirjoitustenko perusteella?
Todellako arvioit elävää uskoa, nettipalstan nimettömien kirjoitusten perusteella??
Tule seuroihin kuulemaan Jumalan sanaa ja arvioi sen perusteella.
Joukossamme oli 1900 saman mielistä kristittyä Joensuun kokouksissa mikkelinpäivä seuroissa viime viikonloppuna!
Lahdessa on ensi viikonloppuna lauantaina ehtoollinen ja sunnuntaina seuratilaisuus, jonne kristityt kokoontuvat. Tule sinne ja arvioi sen perusteella mitä näet uskoamme.
Jos puhut armolahjoista joinakin voimallisina ihmistekoina, niin en usko, että sillä on niin suurta merkitystä Jumalan edessä.
Raamattuhan sanoo näin:
Matt. 7: 20-24
20. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
24. Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
Ne on suuret armolahjat mitä Jumala on seurakunnalleen antanut! Niistä suurin on se, että saamme syntisinä, niin perkeleen kaltaisina kuin olemme, uskoa syntimme anteeksi!
Luuletko ettei se toimi?
Minä uskon, että se toimii kuolemassa!
Ehtoota.
Et tainnu kuunnella saarnoja.
https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwiL4bXFgszPAhWCFCwKHUsGClwQFggZMAA&url=https://fi.wikipedia.org/wiki/C._F._W._Walther&usg=AFQjCNHyz6TCKPA98QLheN9mmi1epvw49A&sig2=Z6LzGWqFUaRB9j6PcKWtsQ&bvm=bv.135258522,d.bGs
Riittää että oppi perustuu Raamattuun.
Otanpa tähän paikkaan kuitenkin lainauksen johdanto-osasta kirjasta Apostoli Paavalin Roomalaiskirjeen selitys Georg Stockhardt:
http://www.luterilainen.com/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=95&Itemid=448
Apostolinen oppi, Paavalin evankeliumi ei ollut eikä ole uusi oppi ja
uskonto, vaan ikivanha totuus, josta jo Mooses ja Profeetat ovat todistaneet.
Evankeliumi viittaa Vanhan Testamentin lupaukseen ja on sen täyttymys.
Vanha Testamentti on voimassa kaikkien aikojen Kirkolle, joka kootaan
kaikista maailman kansoista, ja on sille auktoriteetti. Sen vuoksi apostolit
ovat Kristuksen esikuvan mukaisesti liittäneet oppinsa ja saarnansa
kauttaaltaan Vanhan Testamentin Kirjoituksiin, siitä riippumatta, olivatko
he tekemisissä juutalaisten vai pakanoiden kanssa. He tekivät
pakanakristityillekin tunnetuiksi Profeettojen Kirjoitukset. Kristuksen
Kirkko ja varsinkin juuri pakanoiden kirkko on rakennettu Apostolien ja
Profeettojen perustukselle.
ROOMALAISKIRJE
"Tämä kirje on oikea Uuden Testamentin pääkappale ja kaikkein puhtainta
evankeliumia, hyvin sen arvoinen, että kristitty ei osaa sitä vain sanasta
sanaan ulkoa, vaan käyttää sitä sielunsa jokapäiväisenä leipänä. Sillä sitä ei
koskaan lueta eikä tutkita liian paljon eikä liian hyvin; ja mitä enemmän sitä
käytetään, sitä kalliimmaksi se tulee ja sitä paremmalta se maistuu…
Evankelisen saarnaajan tehtävä on ensiksi lain ja syntien ilmi tuomisella
nuhdella ja nimittää synniksi kaikkea, mikä ei ole Hengestä ja uskosta
Kristukseen; siten ihmiset oppivat tuntemaan itsensä ja oman kurjuutensa
niin, että nöyrtyvät ja pyytävät apua. Niin pyhä Paavalikin tekee ja alkaa
ensimmäisessä luvussa nuhdella karkeita syntejä ja epäuskoa, jotka ovat
kaikille julkisia, niin kuin pakanoiden synnit olivat ja yhä vielä ovat,
pakanoiden, jotka elävät ilman Jumalan armoa. Hän sanoo: evankeliumin
sanasta Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta
ja vääryyttä vastaan. He tosin tietävät ja joka päivä tuntevat, että on
olemassa yksi Jumala. Heidän oma luontonsa on kuitenkin ilman armoa niin
paha, ettei se häntä kiitä eikä ylistä, vaan sokaisee itsensä ja lankeaa alati
yhä pahempaan synnin hyörinään aina epäjumalanpalvelukseen asti,
harjoittaa myös häpeällisiä syntejä kaikkine paheineen ollenkaan niitä
häpeämättä ja sallii niitä toisissakin, sen sijaan että nuhtelisi niistä.
Toisessa luvussa apostoli ulottaa tämän nuhteensa niihinkin, jotka
näyttävät ulkonaisesti hurskailta, mutta ovat salaisesti syntisiä, niin kuin
juutalaiset olivat ja vieläkin kaikki ulkokultaiset ovat, jotka ilman halua ja
rakkautta elävät ulkonaisesti hyvin, mutta sydämessään vihaavat Jumalan
lakia ja kuitenkin mielellään tuomitsevat muita ihmisiä. Sellaisia ovat kaikki
tekopyhät: he pitävät itseään puhtaina ja kuitenkin ovat täynnä saituutta,
vihaa, ylpeyttä ja kaikenlaista saastaa (Matt. 23:25). He ovat niitä, jotka
katsovat ylen Jumalan hyvyyden ja sydämensä kovuudella kartuttavat
päällensä Jumalan vihan. Niin Paavali siis oikeana lain selittäjänä ei jätä
ketään synnittömäksi, vaan julistaa Jumalan vihaa kaikille niille, jotka
tahtovat elää hyvin luontaisen taipumuksensa ja vapaan tahtonsa mukaisesti,
eikä myönnä heidän olevan parempia kuin julkisyntisetkään, vieläpä hän
sanoo, että he ovat kovasydämisiä ja katumattomia.
Kolmannessa luvussa apostoli heittää heidät samaan joukkoon ja
sanoo, että molemmat ovat samanlaisia, kaikki yhdessä ovat Jumalan edessä
syntisiä, se vain erotuksena, että juutalaisilla on Jumalan sana. Vaikkapa
monet eivät olekaan siihen uskoneet, niin Jumalan uskollisuus ja totuus ei
silti ole lopussa. Hän mainitsee tässä yhteydessä lauseen (Ps. 51:6): "jotta
Jumala havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissaan". Sitten hän palaa takaisin ja
todistaa Raamattuun vedoten, että he kaikki ovat syntisiä ja että lain teoista
ei kukaan tule vanhurskaaksi, vaan että laki on annettu, jotta synti
tunnettaisiin. Sen jälkeen hän alkaa opettaa oikeaa tietä, kuinka tullaan
vanhurskaiksi ja autuaiksi, ja sanoo: "kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat
Jumalan kirkkautta vailla" ja tulevat vanhurskaiksi ilman ansiota uskossa
Kristukseen, joka on meille sen ansainnut verellään ja on tullut Jumalalta
meille armoistuimeksi, joka antaa meille anteeksi kaikki ennen tehdyt
synnit. Siten hän osoittaa, että yksin hänen vanhurskautensa, jonka hän
antaa uskossa, voi auttaa meitä, mikä nyt on ilmoitettu evankeliumissa ja
aikaisemmin on todistettu lain ja profeettain toimesta. Niin siis laki
vahvistetaan uskon kautta, vaikka lain teot ja maine siten kukistetaan.
Kun kolmessa alkuluvussa on ilmaistu synti ja opetettu uskon tie
vanhurskauteen, hän alkaa neljännessä luvussa torjua muutamia
vastaväitteitä ja huomautuksia. Hän käy ensiksi käsiksi siihen
vastaväitteeseen, jonka tavallisesti tekevät ne, jotka kuulevat, että usko
vanhurskauttaa ilman tekoja, ja sanovat: eikö nyt siis tarvitsekaan enää
tehdä hyviä tekoja? Siksi hän esittää Aabrahamin ja sanoo (Room. 4:1):
"Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan
mukaan." Onko kaikki ollut turhaa? Eikö hänen teoistaan ole ollut mitään
hyötyä? Ja hän päättelee, että Abraham on yksin uskosta kokonaan ilman
lain tekoja vanhurskautettu, jopa niin että häntä on jo ennen hänen
ympärileikkaustaan Raamatussa ylistetty uskosta vanhurskaaksi (1 Moos.
15). Mutta kun ei hänen vanhurskauttamiseensa ympärileikkaus ole mitään
vaikuttanut ja sen oli kuitenkin Jumala hänelle määrännyt ja se oli hyvä
kuuliaisuuden teko, niin ei mikään muukaan hyvä teko voi edistää
vanhurskautumista. Sen sijaan niin kuin Aabrahamin ympärileikkaus oli
vain ulkonainen merkki, jolla hän osoitti vanhurskauttansa ja uskoansa, niin
kaikki hyvät teot ovat vain ulkonaisia merkkejä, jotka johtuvat uskosta ja
osoittavat hyvinä hedelminä, että ihminen on jo sisällisesti Jumalan edessä
vanhurskas. Täten pyhä Paavali todistaa nyt vaikuttavalla Raamatun
esimerkillä, mitä hän edellä 3. luvussa on opettanut uskosta ja liittää siihen
vielä, mitä myös Daavid sanoo 32. psalmissa, että ihminen tulee
vanhurskaaksi ilman tekoja, vaikka ei jääkään ilman niitä vanhurskaaksi
tultuaan. Sitten hän ulottaa tämän esimerkin kaikkia muitakin lain tekoja
vastaan ja päättelee, että juutalaiset eivät ole Aabrahamin perillisiä vain
veriheimolaisuuden vuoksi, vielä vähemmän lain tekojen tähden, vaan
heidän täytyy periä Aabrahamin usko, jos tahtovat olla oikeita perillisiä,
koska Aabraham on ennen Mooseksen ja ympärileikkauksen lakia tullut
vanhurskaaksi uskosta ja saanut nimen "kaikkien uskovien isä". Siihen tulee
lisäksi se, että laki vaikuttaa pikemmin vihaa kuin armoa, koska ei kukaan
tee sitä rakkaudesta ja halulla, ja pikemmin tulee lain teoista epäsuosio
armon sijaan. Sen tähden täytyy yksin uskon saavuttaa se armo, joka
luvattiin Aabrahamille, sillä nämä esimerkit on meidän tähtemme
kirjoitettu, että mekin uskoisimme.
Viidennessä luvussa apostoli puhuu uskon hedelmistä ja teoista, jotka
ovat rauha, ilo, rakkaus Jumalaa ja jokaista ihmistä kohtaan, turvallisuus,
luottamus, iloisuus, rohkeus ja toivo ahdistuksessa ja kärsimyksissä. Sillä
tämä kaikki on oikean uskon seurauksena sen ylenpalttisen hyvyyden
tähden, jonka Jumala on osoittanut meille Kristuksessa, kun hän antoi hänen
meidän tähtemme kuolla, ennen kuin osasimme sitä häneltä pyytääkään ja
kun vielä olimme hänen vihollisiansa. Meidän on siis pidettävä kiinni siitä,
että usko vanhurskauttaa ilman kaikkia tekoja, mutta siitä ei seuraa, ettei
meidän tarvitse tehdä mitään hyviä tekoja, vaan että vanhurskaat teot, joista
tekopyhät eivät tiedä mitään, eivät jää tekemättä. He keksivät itselleen omia
tekoja, joissa ei ole rauhaa, iloa, varmuutta, rakkautta, toivoa, rohkeutta eikä
mitään muuta oikeaa kristillistä tekoa eikä uskoa.
Sen jälkeen hän tekee hauskan sivuhypyn ja kävelyretken ja kertoo,
mistä molemmat, synti ja vanhurskaus, kuolema ja elämä tulevat ja asettaa
kauniisti vastakkain nuo kaksi, Aadamin ja Kristuksen. Hän tahtoo siis
sanoa: Sen tähden täytyi tulla Kristuksen, toisen Aadamin, joka jättää meille
perinnöksi vanhurskautensa uuden, hengellisen syntymisen kautta uskossa,
niin kuin ensimmäinen Aadam on jättänyt perinnöksi synnin vanhan
lihallisen syntymän kautta. Täten tuodaan ilmi ja vahvistetaan, ettei kukaan
voi teoilla auttaa itseänsä synnistä vanhurskauteen, sen paremmin kuin hän
on voinut estää, että hän on ruumiillisesti syntynyt. Samalla on todistettu:
Jos yleensä jokin voi auttaa vanhurskauteen, niin olisi toki Jumalan lain
pitänyt siihen pystyä. Se on kylläkin tullut, mutta ei ole auttanut, vaan on
jopa lisännyt syntiä, sillä paha luonto nousee sitä vastaan sitä
vihamielisemmin ja tahtoo tyydyttää himojansa sitä halukkaammin, mitä
enemmän laki siitä kieltää. Niin laki tekee Kristuksen vielä
tarpeellisemmaksi ja vaatii enemmän armoa auttaakseen luontoa.
Kuudennessa luvussa apostoli ryhtyy käsittelemään uskon erityistä
tekoa, hengen taistelua lihaa vastaan kokonaan kuolettaakseen muita syntejä
ja himoja, jotka ovat jääneet meihin vanhurskauttamisen jälkeen. Hän
opettaa meille, että emme ole uskon kautta sillä tavalla vapaita synnistä, että
voisimme olla joutilaita, laiskoja ja suruttomia, ikään kuin ei olisi enää
mitään syntiä. Synti on vielä jäljellä, mutta sitä ei lueta tuomioksi uskon
tähden, joka taistelee sitä vastaan. Sen tähden meillä on kylliksi tekemistä
koko elämämme aika itsessämme, masentaessamme ruumistamme,
kuolettaessamme sen himoja ja pakottaessamme sen jäseniä olemaan
kuuliaisia Hengelle eikä himoille. Siten tulemme Kristuksen kuoleman ja
ylösnousemisen kaltaisiksi ja toteutamme kasteemme, joka juuri samoin
merkitsee synnin kuolemaa ja uutta elämää armossa, kunnes me kokonaan
puhtaina synneistä myös ruumiillisesti nousemme Kristuksen kanssa
kuolleista ja elämme iankaikkisesti. Sen voimme tehdä, hän sanoo, koska
olemme armon alla emmekä lain alla. Tämän hän itse selittää siten, että
ilman lakia oleminen ei merkitse laittomana olemista sillä tavoin, että
jokainen voi tehdä mitä haluttaa. Lain alla oleminen sitä vastoin merkitsee,
että me toimimme lain teoissa ilman armoa. Silloin hallitsee varmasti synti
lain kautta, koska ei kellään luonnostaan ole lakia kohtaan ystävyyttä, mutta
tämä on suuri synti. Mutta armo tekee meille lain rakkaaksi, niin ei olekaan
enää mitään syntiä eikä laki ole enää meitä vastaan, vaan yhtä meidän
kanssamme.
Mutta tämä on oikea vapaus synnistä ja laista. Siitä apostoli puhuu
luvun loppuun asti, että oikea vapaus on hyvän tekemistä halulla ja oikein
elämistä ilman lain pakkoa. Siksi tämä vapaus on hengellinen ja se ei
kumoa lakia, vaan antaa, mitä laki vaatii, nimittäin halun ja rakkauden, jolla
laki tyydytetään niin, ettei sillä ole enää mitään velkomista ja vaatimista. On
aivan kuin olisit velkaa jollekin läänitysherralle etkä voisi sitä maksaa.
Hänestä voisit päästä kahdella tavalla vapaaksi: toinen olisi se, että hän ei
ottaisi sinulta mitään, vaan repisi rikki velkakirjan, toinen, että joku hurskas
mies maksaisi sinun puolestasi ja antaisi sinulle niin paljon, että voisit
maksaa velan. Tällä tavalla Kristus on vapauttanut meidät laista. Siksi se ei
ole hillitöntä, lihallista vapautta, jolla ei olisi mitään tekemistä, vaan vapaus,
joka tekee paljon ja kaikenlaista ja on lain vaatimuksista ja velasta vapaa
Seitsemännessä luvussa apostoli vahvistaa tämän vertauksella
avioelämästä. Kun mies kuolee, on vaimokin vapaa ja niin he ovat
toisistansa erotetut. Ei niin, ettei vaimo saisi tai voisi ottaa toista miestä,
vaan pikemmin niin, että hän nyt vasta on oikein vapaa ottamaan toisen
miehen, mitä hän ei aikaisemmin voinut tehdä, ennen kuin hän oli vapaa
ensimmäisestä miehestä. Samoin on meidän omatuntomme sidottu lakiin
ollessaan vanhan synnin-ihmisen alaisena, mutta kun se Hengellä
kuoletetaan, on omatunto vapaa ja ne ovat toisistansa riippumattomia. Ei
niin, ettei omallatunnolla olisi mitään tekemistä, vaan nyt vasta sen oikein
tuleekin riippua Kristuksessa, toisessa miehessään ja tuottaa elämän
hedelmiä.
Sen jälkeen hän kuvailee laajemmin synnin ja lain laatua, kuinka vasta
lain vaikutuksesta synti oikein herää ja tulee voimakkaaksi. Sillä vanha
ihminen käy lakia kohtaan yhä vihamielisemmäksi, kun se ei voi maksaa,
mitä laki vaatii. Sillä synti on sen luonto, eikä se itsestään mitään muuta
voikaan, siksi laki on sen kuolema ja kaikkien sen tuskien syy. Ei niin, että
laki olisi paha, vaan että ihmisen paha luonto ei voi sietää hyvää, koska se
vaatii häneltä hyvää. Niin kuin ei sairaskaan voi sietää, että häntä vaaditaan
juoksemaan tai hyppäämään ja tekemään muita terveen ihmisen tekoja.
Sen tähden pyhä Paavali päättää tässä, että missä laki oikein tunnetaan
ja parhaiten käsitetään, siellä se ei tee muuta kuin muistuttaa meille meidän
syntejämme ja tappaa meidät niillä ja tekee meidät iankaikkiseen vihaan
syypäiksi, niin kuin tämä kaikki hyvin opitaan ja koetaan omassatunnossa,
kun vain laki siihen oikein sattuu. Tarvitaan siis jotakin muuta ja enemmän
kuin laki, jotta ihmisestä voitaisiin tehdä hurskas ja autuas. Mutta ne, jotka
eivät lakia oikein tunne, ovat sokeita ja röyhkeitä luullen voivansa täyttää
sen teoilla, sillä he eivät tiedä, kuinka paljon laki vaatii, nimittäin vapaata,
halukasta ja taipuvaista sydäntä. Siksi he eivät katsele Moosesta oikein
silmiin, peite on hänen kasvoillaan ja ne ovat peitetyt heiltä.
Sen jälkeen hän osoittaa, miten henki ja liha sotivat keskenään
ihmisessä ja asettaa itsensä esimerkiksi, että me oppisimme oikein
tuntemaan teon, joka kuolettaa meissä synnin. Mutta hän nimittää
kumpaakin, henkeä ja lihaa, laiksi, sillä niin kuin Jumalan lain ominaisuus
on, että se pakottaa ja vaatii, niin myös pakottaa, vaatii ja vaivaa liha henkeä
vastaan ja tahtoo noudattaa himojansa. Henki taas pakottaa ja vaatii lihaa
vastaan ja tahtoo täyttää omaa haluansa. Tätä taistelua kestää meissä niin
kauan kuin elämme, toisessa enemmän, toisessa vähemmän sen mukaan,
onko henki vai liha voimakkaampi. Ja ihminen on kuitenkin molempia,
henkeä ja lihaa, ja sotii itseänsä vastaan, kunnes hän tulee kokonaan
hengelliseksi.
Kahdeksannessa luvussa hän lohduttaa sellaisia taistelijoita, ettei tämä
heidän lihansa kadota heitä, ja osoittaa edelleen, mikä on hengen ja lihan
luonto ja että henki tulee Kristukselta. Hän on antanut meille Pyhän
Henkensä, joka tekee meidät hengellisiksi ja kuolettaa lihan sekä vakuuttaa
meille, että olemme Jumalan lapsia siitä huolimatta, että synti meissä
kovasti raivoaa, niin kauan kuin seuraamme Henkeä ja taistelemme syntiä
vastaan kuolettaaksemme sitä. Mutta kun ei mikään niin kuin risti ja
kärsimys masenna lihaa, hän lohduttaa meitä kärsimyksissä sillä, että Henki,
rakkaus ja luomakunta auttavat meitä. Sillä Henki huokaa meissä ja
luomakunta ikävöi meidän kanssamme, että pääsisimme vapaiksi synnistä ja
lihasta. Siis me näemme, että nämä kolme viimeksi mainittua lukua johtavat
uskon ainoaan tekoon, joka on vanhan aadamin kuolettaminen ja lihan
kukistaminen.
Yhdeksännessä, kymmenennessä ja yhdennessätoista luvussa hän
opettaa Jumalan iankaikkista kaitselmusta. Siitä johtuu alun perin, kuka
uskoo tai ei usko, kuka voi päästä vapaaksi synnistä, kuka ei voi. Siten
meidän hurskaaksi tulemisemme on otettu kokonaan pois meidän
käsistämme ja pantu yksinomaan Jumalan käsiin. Tämä onkin mitä
välttämättömintä. Sillä me olemme niin heikkoja ja epävarmoja, että jos se
riippuisi meistä, ei varmaankaan yksikään ihminen tulisi autuaaksi,
paholainen saisi varmaan kaikki valtoihinsa. Mutta kun nyt Jumala on
luotettava, niin ettei hän erehdy kaitselmuksessansa eikä kukaan voi häntä
vastustaa, meillä on vielä toivo syntiä vastaan.
Mutta tässä on myös syytä panna raja julkeille ja korkealentoisille
hengille, jotka ensimmäiseksi johtavat ajatuksensa tähän ja alkavat ylhäältä
lähtien tutkia Jumalan kaitselmuksen syvyyttä ja turhaan huolehtivat siitä,
ovatko he valituita. Heidän täytyy syöstä itsensä häviöön niin, että he joko
heittäytyvät epätoivoon tai sitten epämääräisen sattuman varaan. Mutta
seuraa sinä tätä kirjettä järjestyksessä. Huolehdi ensin Kristuksesta ja
evankeliumista, että tunnet syntisi ja hänen armonsa, sodi sitten syntiä
vastaan, niin kuin näissä kahdeksassa luvussa on opetettu. Sitten kun olet
ehtinyt kahdeksanteen lukuun ristin ja kärsimyksen alle, se opettaa Room.
9., Room. 10. ja Room. 11. luvussa sinulle, kuinka lohduttava on Jumalan
kaitselmus. Sillä ilman kärsimyksiä, ristiä ja kuolemanhätää ei voida
käsitellä kaitselmusta sen tuottamatta vahinkoa ja salaista vihaa Jumalaa
vastaan. Siksi Aadamin täytyy ensin olla kokonaan kuollut, ennen kuin se
tätä kestää ja juo väkevää viiniä. Ole sen tähden varuillasi, ettet juo viiniä
niin kauan kuin olet vielä rintalapsi. Kullekin opille on määränsä, aikansa ja
ikänsä.
12. luvussa hän opettaa oikeaa jumalanpalvelusta ja tekee kaikista
kristityistä pappeja, että he uhraisivat, ei rahaa ja karjaa, niin kuin laki
määrää, vaan oman ruumiinsa kuolettaen sen himot. Sitten hän kuvaa
kristityn ulkonaista vaellusta Hengen vallanalaisuudessa, kuinka kristittyjen
tulee opettaa, saarnata, hallita, palvella, antaa, kärsiä, rakastaa, elää ja tehdä
ystävälle, vihamiehelle ja jokaiselle. Nämä ovat niitä tekoja, joita kristitty
tekee, sillä niin kuin on sanottu, usko ei lepää.
13. luvussa hän opettaa kunnioittamaan ja olemaan kuuliainen
maalliselle esivallalle, joka on sitä varten asetettu, että jollei se teekään
ihmisiä hurskaiksi Jumalan edessä, se kuitenkin saa niin paljon aikaan, että
hurskailla on ulkonainen turva ja etteivät pahat voi pelotta ja rauhassa
rankaisematta tehdä pahaa. Sen tähden on hurskaittenkin sitä kunnioitettava,
vaikka he eivät sitä tarvitse. Lopuksi hän yhdistää kaiken rakkauteen ja
ottaa Kristuksesta esimerkin, miten hän on tehnyt meille, että me tekisimme
niin ja seuraisimme häntä.
14. luvussa hän opettaa hoitamaan helläkätisesti heikkoja omiatuntoja
ja säästämään niitä, ettei kristityn vapautta käytettäisi heikkojen vahingoksi
vaan hyödyksi. Sillä missä ei niin tehdä, siellä on seurauksena eripuraisuus
ja evankeliumin halveksuminen. Kuitenkin on kaikista tarpeellisinta, että
parempi on olla heikkouskoisille myöntyväinen, kunnes tulevat väkeviksi,
kuin että evankeliumin oppi kokonaan häviäisi. Sellainen teko on erityinen
rakkauden teko, joka nytkin on hyvin tarpeen, koska lihan syömisellä ja
muulla vapaudella julkeasti ja raa'asti järkytetään tarpeettomasti heikkoja
omiatuntoja, ennen kuin ne ovat päässeet totuuden tuntoon.
15. luvussa hän asettaa Kristuksen esikuvaksi, että mekin kärsisimme
toisia heikkoja, esim. niitä, jotka heikkoudesta lankeavat julkisynteihin tai
loukkaaviin tapoihin. Heitä ei saa erottaa muista, vaan heitä tulee sietää
kunnes tulevat paremmiksi. Sillä niin Kristus on menetellyt meihin nähden
ja yhä joka päivä menettelee sietäen meissä paljon vikoja ja pahoja tapoja
monenlaisen epätäydellisyyden lisäksi ja auttaa meitä lakkaamatta.
Sitten lopuksi apostoli rukoilee roomalaisten puolesta, kiittää heitä ja
uskoo heidät Jumalan haltuun sekä puhuu virastansa ja saarnatehtävästänsä
ja pyytää sitten ystävällisesti avustusta Jerusalemin köyhille, hänen
puheensa ja puuhansa on pelkkää rakkautta.
Viimeinen luku on tervehdysten luku. Mutta sen ohessa hän esittää
jalon varotuksen ihmisoppeja vastaan, jotka tunkeutuvat evankelisten
oppien rinnalle ja saavat aikaan pahennusta, ikään kuin hän olisi varmasti
nähnyt, että Roomasta ja roomalaisten kautta tulevat viettelevät ja
pahennusta herättävät säännöt ja määräykset ja inhimillisten lakien ja
käskyjen koko joukko ja sekamelska, johon tänä aikana koko maailma on
uponnut ja joka on tämän kirjeen ja koko pyhän Raamatun sekä hengen ja
uskon perin pohjin hävittänyt niin, ettei mitään enää ole jäänyt paitsi
epäjumala, vatsa, jonka palvelijoiksi hän kuvaa heidät tässä. Jumala
pelastakoon meidät heistä. Aamen.
Tässä kirjeessä meillä on siis mitä runsaimmin sitä, mitä kristityn pitää
tietää, nimittäin mitä laki, evankeliumi, synti, rangaistus, armo, usko,
vanhurskaus, Kristus, Jumala, hyvät teot, rakkaus, toivo ja risti ovat ja
kuinka meidän tulee käyttäytyä itseämme ja jokaista kohtaan, olkoon
hurskas tai syntinen, vahva tai heikko, ystävä tai vihamies. Sitä paitsi tämä
kaikki on erinomaisen raamatullisella perustuksella, todistettu hänen oman
elämänsä ja profeettain esimerkeillä, niin ettei enempää voi toivoa. Sen
tähden näyttää myös kuin pyhä Paavali tässä kirjeessä olisi tahtonut esittää
lyhyesti koko kristillisen ja evankelisen opin ja tahtonut meitä johtaa koko
Vanhan Testamentin ymmärtämiseen. Sillä epäilemättä on sillä ihmisellä,
jolla tämä kirje on hyvin sydämessä, Vanhan Testamentin valo ja voima;
siksi perehtyköön jokainen kristitty siihen hyvin ja käyttäköön sitä
alinomaa. Siihen antakoon Jumala armonsa. Aamen."
Leikkaa ja liimaa nyt koko vanha testamentti saman tien, kun niin aikaansaava olet.
Jeremia 17
Kirous ja siunaus
5 Näin sanoo Herra:
-- Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin,
katoavaisten ihmisten voimaan,
mies, jonka sydän luopuu Herrasta!
6 Hän on kuin piikkipensas, joka yksin kituu aavikolla, kasvaa kivierämaassa, suolaisella kamaralla, missä kukaan ei asu.
7 Siunattu on se mies,
joka luottaa Herraan
ja panee turvansa häneen!
8 Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.
9 Petollinen on ihmissydän,
paha ja parantumaton
vailla vertaa!
Kuka sen tuntee?
10 Minä, Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset. Minä annan kullekin sen mukaan, miten hän elää ja millaisia ovat hänen tekojensa hedelmät.
11 Joka vääryydellä hankkii omaisuutta, on kuin peltopyy, joka hautoo vieraan linnun munia. Jo voimiensa päivinä hän menettää kaiken, ja lopulta hän on pelkkä narri.
12 -- Kunnian valtaistuin,
korkealle korotettu alusta asti,
on meidän pyhäkkömme paikka.
13 Herra, sinä olet Israelin toivo! Kaikki, jotka hylkäävät sinut, saavat onnettoman lopun, jotka luopuvat sinusta, häviävät kuin tomuun kirjoitetut nimet. Sillä he ovat hylänneet Herran, elävän veden lähteen.
14 Paranna sinä minut, Herra,
niin minä paranen.
Auta minua,
niin minä saan avun.
Sinua yksin minä ylistän!
Kiva kun lainasit taas koko luvun. Tärkein eli asiayhteyshän vain jäi tuosta pois. Tuossa luvussa puhutaan/ennustetaan Juudan eli juutalaisten synnistä ja ihmisiin turvaamisella tarkoitetaan omiin ihmistekoihinsa turvaamista. Tuosta sinun käyttämästäsi käännöksestä puuttuu selvennys, että "luottaa ihmisiin ja ottaa lihan itselleen käsivarreksi". Tämä siis nyt eriseuralle selväksi: Ei ole todellakaan väärin turvatua kristityihin matkaystäviin, ymmärrätte varmasti tämän itsekin.
Ai siltsiin ja purtsiin niistä erikoiset puhuu jumalina pitää
Vai että isien synnit periytyy moneen polveen lapsille....voi rakas isä taivahan noita teidän käsityksiänne!!
Kuule nyt jos et ole koskaan avannut Raamattuasi tee se nyt ihan vaan rohkealla mielellä ja ala etsiä sitä mitä siellä sanotaan ja hylkää nuo hölmöt opinkappaleet joista juuri yllä annoit näytteen!
KUKAAN ei peri mitään isien eikä äitien syntejä, siitä voitte aloittaa opin korjaamisen.
ja se Raamatunkohtakin on ihan väärin käännetty ja ymmärretty.
Tahtoo vaan geeneissä mennä vääryys ja vilpillinen elämä. Jos olet aikuinen, olet sen jo nähnyt.
Vai on raamattu väärin kirjoitettu ja ymmärretty jollet sinä tahdo taipua sen sanan alle.....................
Meissä jokaisessa on perisynti joka on peritty jo aikojen alusta asti. Vai ei peritä mitään syntejä?
Ei peritä yhtään mitään isäsi tekemiä asioita, peritty lankeemuksesta tuleva taipumus synnin tekemiseen on aivan ja ihan eri asia, koittakaa ymmärtää näin yksinkertainen juttu.
Käskepä isäs ilmoittaa, kun on perille päässyt. Miten muuten on, pitääkö pyytää anteeksi myös synnit anteeksi aina neljänteen polveen saakka, vaikkei oo mitään tietoa, mitä syntejä isoisoisäisoaiii, miten nyt menee, on tehnyt. Eihän dyntejä voine noin köntässä pyytää ja saada anteeksi. Entäs sitten isoäidinisoäidin ja isoäidinisäisoisänäidin synnyt, mikä niistä lukua pitää. Eikö riitä kun Jumala kostaa ne meille semmoisenaan, uhkauksensa mukaisesti? Mitä noista räknäämään...
saajärkiintyä 3.10.2016 11:01
"Vai että isien synnit periytyy moneen polveen lapsille....voi rakas isä taivahan noita teidän käsityksiänne!!
Kuule nyt jos et ole koskaan avannut Raamattuasi tee se nyt ihan vaan rohkealla mielellä ja ala etsiä sitä mitä siellä sanotaan ja hylkää nuo hölmöt opinkappaleet joista juuri yllä annoit näytteen!"
zzzz
Kuule sinä Jeesuksen omien pilkkaaja. Juuri annoit näytteen josta kiistatta ilmenee ettet tunne Raamattua etkä ihmisen olemustakaan.
4. Moos. 14:18 'Herra on pitkämielinen ja suuri armossa, hän antaa anteeksi pahat teot ja rikokset, ***) -> mutta ei jätä niitä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.'
2. Moos. 20:5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
2. Moos. 34:7 joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen."
5. Moos. 5:8 Älä tee itsellesi jumalankuvaa, älä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.
5. Moos. 5:9 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
5. Moos. 5:10 mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
Nyt Lempäälässä raamattu auki ja silmä käteen! Nyt puhutaan pahojen tekojen kostamisesta, ei syntivelasta! Kaksi aivan eri asiaa. Sinullekin tekisi hyvää olla raamatun kanssa edes puolet siitä ajasta, minkä vietätä täällä. Ei se ole mitään evankeliumia, kun täällä kinataan ja haukutaan toisia. Jokaisesta turhasta sanasta on meidän kaikkien tehtävä parannus.
Kuten raamattu sanoo;
Hesekiel 18
19 Ja vielä te kysytte: 'Minkätähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee-sen on kuoltava.
20 Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa.
21 Ja jos jumalaton kääntyy pois kaikesta synnistänsä, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa kaikkia minun käskyjäni ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti saa elää; ei hänen ole kuoltava.
22 Ei yhtäkään hänen synneistänsä, jotka hän on tehnyt, muisteta; vanhurskautensa tähden, jota hän on noudattanut, hän saa elää.
Kumpi kohta teistä on oikein, sekö jossa luemme että poika ei kanna isänsä syntivelkaa vaiko tuo tuossa ylempänä jossa Jmala kuulemma kostaa kolmanten polveen asti isien synnit
Raamattua oln tutkinut enempi kuin monikaan lestalainen joista tiedän että ainakaan vanhoilliset eivät lue juurikaan ollenkaan Raamattua.
Menkääpä vaikkasinne helsingin jutalaiseen synagoogaan ja kysykää mitä heidän Raamatussaan lukee tuon ..Jumalakostaa... kohdalla.
Ei ole ollut mitään hyötyä sinun tutkimisistasi. Ainoastaan ristittyjen panettelija sinusta on tullut joka ei ymmärrä Raamatusta mitään.
Miksi ette vastaa yksinkertaiseen kysymykseen?
luuletko sinä edelläkirjoittava valehtelija olevasi jotenkin hurskaampi kun et osaa muuta kuin käydä kravattiin kiinni häh!
Ei uudesti syntyneen kristityn sydämen usko ja oma kokemus voi jäädä tälle tasolle, että jää epävarmana pohtimaan tällaisia asioita. Tässä selkeä vastaus, joka ei horju.
Ei auta isä tai äidin synnittömyys, eikä myös ole tuomioksi minulle isän tai äidin synnit, mutta kysymys ainoastaan siitä, että minä itse tunnen omat syntini ja pahuuteni, sekä myös tarvitsen armoa ja anteeksiantamuksen, sovitustyön turvakseni. Se on aivan eri asia, mikä on totta, että usein vanhempien synnintaipumukset ja monet muutkin taipumukset kulkeutuvat sukupolvelta toiselle. Silloin kun kristitty on saanut kokea, oikean syntymä tuskan, mutta päässyt iloon ja vapauteen asti uskomaan, ei ole tarvis, eikä tule edes miettineeksi tällaista, mitä täällä nyt taas on turhaakin turhemmin voihkittu
...kravattiin kiinni? Kravatti on saarnattu synniksi niin kauan itse muistan. Et ole näköjänsä uskossa tai mitä lie jehovia.
NO . OLETKO HUOMANNUT RISTITTYJEN PANETTELUSA ON YKSI VIKA,
JA SE ON SIINÄ , ETTÄ JUUTALINEN SYNÄGOOGAAN KÄYTTÄJÄ ON ,
PAKANA ,NYKYÄÄN . SEN LÄ'PÄISY LOPPUI JO 30jKr. EIKÄ OLE SAANEET MITÄÄN AIKAISEKSI SEN JÄLKEEN .
-
JOS OLISI RISTI JOLLAKIN .J ATOINEN TULEE J A PYHKÄSEE RISTILLÄÄN TOISTA
OLISIKO S ERISTITYN PANETELIJA . MINUSTA PITÄÄ OLLA KRISTITTY ETTÄ VOI.
KUNNOLLA TEHDÄ ASIAT OIKEEN.TODELLA KRISTUS KÄRSI JOKAISEN PUOLES-TA , EIKÄ KUKAAN VOI HEITTÄÄ LOKAA TOISEN PÄÄLLE. EIKÖPÄ OLISI HIENO
KUN VOISI UNHOTTAA KAIKKI PAHAT (JOKA IKINEN). NYT JA IKUISESTI... "
Ei ole kravattini uskossa ollenkaan eikä se tulekkaan!
sene enmpääkuin ylänappikaan tai pitemmät verhot ja maalattu kirkkoreki.
vetoketjusta en ole varma, saattaa olla se uskoon kallellaan ainkin auki ollessaan.
Höpö höpö,synti missään materiassa oo,siittä vaan tuli opittu tapa,syy erottautua taviksista tai osoittaa kuuluvuutta,lojaalisuutta liikkeeseen vähän niinkuin kärjistetysti esim. hakaristi natseilla.
Synakoogissa käyvät eivät ole kristittyjä ollenkaan. Eivätkä he lue Raamattua.
Nyt olikin kyse vanhanliiton jakeesta Raamatussa.
luuletko ettei juutalainen synägooga tunne vanhaa liittoa ja lue sitä häh?
siis vastataa kysmykseeni kun nyt kerraan olette niitä mailman ainoita oikeita kristittyjä, ei pitäisi olla siinä ominaisuudessa vaikeaa vastata noin helppoon kysymykseen.
Lue kirje hebrealaisille 12 luku. Siinä on vastaus sinulle.
" ETKÖ -TIENNYT "
EI NE LUEKKAAN ,VAAN TOORAA , MUTTA ON SIELLÄ PIISKUINEN LAUMA JOKA ON SIEMENEKSI JÄTETTY , JA HE LUKEE SEPTUAGINTAA. RAAMATTUA.
SE RAAMATTU OLI NIIDEN 70 ISRAELILAISTEN TEKEMÄ , JOKA OLI KREIKAN
HENKILÖITTEN AIKAANSAANNOS (ALEKSANTERISSA ) EGYPTISSÄ ..
-
SE ALKOI KUN ALEKSANTRI SUURI OLI VALLOITTANUT EGYPTIN. KREIKKA- LAISET, OLI PALKANNEET 5 JOKAISESTA HEIMOSTA. 5X12 = 72 SIITÄ NIMI..
LXX . , . SE RAAMATTU OLI ENSIMMÄINE KIRJAN MALLINEN. JA VAMISTUMIS
VUOSI OLI, N. 200 eKr. SIITÄ ON VIELÄ JOTAIN JÄLJELLÄ ..EI KUITENKAAN
KOKO KÄSIKIRJAA ..
Kerotko miten se vastaa kysmykseen siitä että Jumala tuo isien synnit moniin polviin jälkeläisille?
Ja kerro samalla miksi allaoleva Raamatunkohta ei kelpaa vastauksena, eli siis;
19. Ja vielä te kysytte: 'Minkätähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava.
20. Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa.
Selittäkää miten tähän sopii tuo ylläoleva jossa sanotaan että moniin polviin Jumala rankaisee isien synneistä?
Jos olisit vaikka Hitlerin jälkeläinen, ymmärtäisit.
Kyllä ne isien synnit vaikuttaa jälkipolviin monin tavoin tietämättämme mutta onneksi Jeesus poikkes.
Jaa ja sekö on sitten sitä ...Jumala rankaisee kolmanteen polveen asti..?
Jos isä oli juoppo retku ja poika kärsii siitä j a pojanpoikakin, niin silloinko Jumala siinä rankaisee, niinkö?
Isäs horisee...
Avaajalle
Halleluja!!!!
Siellä me pian yhdessä isäsi kanssa laulamme uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle, hypimme ja riemuitsemme kuin nuoret...
Halleluja, on se valtavaa... oi kun ihanaa lukea täältä tuollainen todistus elävästä uskosta.
Että voi olla vaikeaa saada kirkkaita vastauksia lestalaisilta!
Oikea Raamatun ajatus siitä Jumalan rankaisusta moniin polviin on se, että Jumal atuo esiin isien pahat teot aina kolmansiin polviin asti!
Se on taaskin aivan toinen asia kuin että Hän rankaisisi jälkipolvia!
Jos isä on juopperetu, niin lapset käsrsivät siitä, sehän lienee päivänselvää, mutta ei se ole sitä että Jumala olisi siinä vielä lisää raippoja anatamassa lapsille kun isä oli huono!
Eikö näin selvä asia luulis olevan päivänselvä jokaiselle joka vähänkin ajattelee asioita.
selvä
Kitarat esiin