Minä sain aikanaan n.3 vuotta sitten villikissan pennun.Saatiin otettua talteen pienenä,ennekuin se ehti emonsa vaikutuksesta villiintyä. Emo jouduttiin lopettamaan.Paavo on väriltään kelta-valkoinen iloinen leikattu kollipoika.Se on erittäin ihmisrakas ja hellyyden kipeä poikakissa. Paavo on siis leikattu ja minä sen isäntänä vanhuutani muuten vaan immpis! Meillä on sen takia oikein rauhallista ja mukavaa vietellä elonpäiviä!
Villikissan pentu
Karvinen
1130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mäkin kerran löysin villikissan pennun se oli naapurissa (siel ei asunu ketää) siel kaivonkannella yksin ja maukus monta päivää ja sit mä ehdotin et otettais se meille mut eihän meijän vanhemmat antanu ottaa sitä ku sen muka joku voi omistaa. No tuskin kukaan joka omistaan kisunpennun jättäis sitä kaivonkannelle yksin miukumaan ja sit mä otin sen ja pidin sitä meijän varastossa piilossa ja ruokin sitä..
ja sit mun mutsi löys sen ja mä jouduin viemään sen takasin sinne kaivonkannelle. Ja se oli tullu kesyx ku mä olin pitäny sitä vähän aikaa ni sit se rupes liikkuun meijän nurkis ja sit meijän mutsi vei sen eläinlöytökotiin ku mä kielsin sen lopettamisen...