Tuntuu, että kaikki kaatuu päälle ja että mulla on ihan liikaa asioita vastuullani suhteessa omaan vointiini. Pitäis opiskella, hoitaa kotityöt ja pitää seuraa vilkkaalle koiranpennulle siinä sivussa. Mietin, oliko pennun otto virhe. Mutta kun sillon mulla oli parempi olo, kun aloin järjestämään tätä koiran hankintaa. Toisaalta toi pentu on aivan ihana ja varmaankin mun paras kaveri ja ainut, joka oikeesti välittää musta, mutta toisaalta niin usein haluisin vaan tehä itsemurhan ja tuntuu, etten voi koiran takia. Koska kukaan sukulaisista ei olis valmis ottamaan sitä. En tajua, miten elämä voikin olla taas vaihteeksi näin hankalaa.
Mä olin tyhmä, kun uskoin asioiden muuttuvan ja masennuksen parantuvan. Näkihän sen jo heti, ettei tästä mitään tuu, kun viimisen viiden vuoden ajan mä oon ollu lähes koko ajan masentunut jollakin tasolla. Ja silti silloin kun vointi hetkellisesti parani, mä tyhmänä aloin suunnitella tulevaisuutta, johon mulla ei voimat riitä. Oonko mä ihan kamala ihminen, jos tapan itteni ja jätän jälkeeni pienen koiran, jonka kohtalosta sen jälkeen ei oo mitään varmuutta :/ Sitäkin mietin, että millaiset traumat koira tulis saamaan, jos tekisin itsemurhan kotona ja koira joutuis sitten kyhjöttämään mun ruumiini vieressä epätietoisena. Toisaalta joku junan alle hyppääminen on tälläkin palstalla monesti tuomittu kuljettajan näkökulmasta, enkä mä haluais huoleastuttaa läheisiä entisestään esim. katoamalla jonnekin metsään hirttäytymään.
En tiiä mistään mitään, apua.
Mä olin tyhmä, kun uskoin asioiden muuttuvan ja masennuksen parantuvan. Näkihän sen jo heti, ettei tästä mitään tuu, kun viimisen viiden vuoden ajan mä oon ollu lähes koko ajan masentunut jollakin tasolla. Ja silti silloin kun vointi hetkellisesti parani, mä tyhmänä aloin suunnitella tulevaisuutta, johon mulla ei voimat riitä. Oonko mä ihan kamala ihminen, jos tapan itteni ja jätän jälkeeni pienen koiran, jonka kohtalosta sen jälkeen ei oo mitään varmuutta :/ Sitäkin mietin, että millaiset traumat koira tulis saamaan, jos tekisin itsemurhan kotona ja koira joutuis sitten kyhjöttämään mun ruumiini vieressä epätietoisena. Toisaalta joku junan alle hyppääminen on tälläkin palstalla monesti tuomittu kuljettajan näkökulmasta, enkä mä haluais huoleastuttaa läheisiä entisestään esim. katoamalla jonnekin metsään hirttäytymään.
En tiiä mistään mitään, apua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä ainakaan itseäsi tapa. Joku ratkaisu löytyy kyllä ja asiat tulee helpottamaan, vaikka tällä hetkellä tuntuukin toivottomalta. Itsemurha ei kuitenkaan ole mikään ratkaisu (vaikka se voikin tuntua ns. helpolta ulospääsyltä, sitä se ei kuitenkaan ole).
Onko sulla joku hoitokontakti tai taho johon voisit olla yhteydessä ja päästä puhumaan mieltä vaivaavista asioista?
Olisi se todella järkytys koirallesi. Mitä kotitöitä sinuun pitää tehdä? Ainakin niistä voi liisiä järjestelyillä. Liikuntaa voit listä ja siitä on hyötyä koiralle ja myös sinulle, jos koira ei ole ihan pienirotuinen. Luonto rauhoittaa mieltä.
Ja kannattaa käydä terveydenhoitajan juttusilla.
Kirjoittele myös palstalla.
Anna koiran kasvaa ja johdattaa sut ylös synkkyydestä. Saat ulkoilua ja fiiliksen että oot tärkeä jollekkin. Ei se varmaa mikää virhe ollu. Muistan oman koirani ilon ja riemun kun se haki tennispalloa sata lasissa joka kerta. Sen ilo tarttu muhunkin ja hävis huolet sen seurassa. Pitäkää hauskaa ja hankkikaa koira kavereita paljon on mun tipsi sulle....
;>