Olin kolmisen vuotta sitten masentunut aika pahasti ja sitä kesti vuoden verran, kunnes tapasin nykyisen kihlattuni joka sai minut pikku hiljaa siitä parantumaan ihmeellisillä lahjoillaan.. Vuosi sitten aloitin uudet opiskelut vieraalla paikkakunnalla kaukana kaikista tutuista ja ensimmäinen vuosi meni ihan kohtalaisesti, mutta kaverini lopetettua koulun ja jäätyäni yksin tänne aloin taas pikku hiljaa masentumaan uudestaan.. Ja koulu ei muutenkaan enää kiinnosta, poissaoloja on kohta enemmän kuin tunteja joilla olen.. Ja nytten olen siinä tilassa että mikään ei enää viikolla huvita, viikonloput menee ihan hyvin kun saan olla kihlattuni kanssa, silloin unohdan kaiken muun.. Aloin pari viikkoa sitten huomaamaan tämän jotkut läheiset huomasivat jo minua aikaisemmin sen, muutuin totisemmaksi ja hiljaisemmaksi kuulemma.. Olen miettinyt koulun lopettamista ja muuttamista lähemmäs tuttujani, nykyistä koulua ei olisi jäljellä enään kuin vuoden verran, mutten tiedä jaksanko sitä.. Tällä hetkellä en ole myöntänyt masennukseni kenellekkään muulle kuin kihlatulleni joka ymmärsi sen hyvin ja jaksaa kuunnella minua ja tukea minua.. Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä, en halua kokea sitä kolmen vuoden takaista helvettiä uudelleen..
Auttakaa..
Ellu
2255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ymmärrän pelkosi, sitä ei kukaan uudestaan halua.
Auttaisiko lääkitys nyt kantamaan sinua vähän aikaa? Kaikkia pikkuisen masentaa tämä aikakin, luuletko että kevät helpottaisi oloa. Sitten on kesä ja saat varmaan olla poikaystäväsi kanssa enemmän. Koulu on tärkeä juttu ja antaa itseluottamusta ja valinnanvapauksia tulevassa elämässä, mutta ei sitä pidä terveyden kustannuksella tehdä. Olisiko sinulla mahdollisuus siirtää opiskeluasi vaikka puoli vuotta. Yritä keksiä sinulle sopiva ratkaisu.
Ymmärrän sua. Mä sairastuin masennukseen -99 ja se meni niin pahaks, et yritin itsaria ja jouduin hoitoon. Nyt olen naimisissa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Mulla on masennusta edelleen ja syön siihen lääkkeitä. tarvitsen myös ahdistukseen rauhottavia ja yöksi unilääkkeitä. Olen onnellisesti naimisissa, mutta mulla on fyysisia sairauksia jotka masentaa. En pysty tällä hetkellä olemaan töissä enkä opiskelemaan. Menneisyydessänikin on tapahtunut kauheita asioita. Neuvon sua varaamaan ajan lääkärille, et saat lääkityksen tohon masennukseesi ja ryhdyt käymään terapiassa. Jos et jaksa käydä koulua loppuun ei se ole maailman loppu. Terveys on kuitenkin tärkein. Tsemppiä sulle!! Yritä pärjätä! Kyllä sä selviät.