SDP ei kelpaa enää Ahtisaarelle

No mitä yksi ääni vaikuttaa?

Autuaita ovat rahantekijät


Teksti Kimmo Jylhämö

Rauhantekijä Martti Ahtisaari ei ole tullut kuuluisaksi puolueettomuuspolitiikallaan – päinvastoin. ”Uskon siihen, että Suomen täytyy olla mukana Natossa”, Ahtisaari sanoi Ylen haastattelussa 11. lokakuuta, vuorokausi Nobelin rauhanpalkinnon julkistamisen jälkeen. Juttu on julkaistu Voiman numerossa 9/2008 ja se julkaistaan Fifissä uudelleen Nobel-seremonian kunniaksi.

Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin vuonna 2008 presidentti Martti Ahtisaarelle. Ahtisaarta kiitettiin hänen ”työstään useilla mantereilla yli kolmenkymmenen vuoden aikana kansainvälisten konfliktien ratkaisemisessa”.

Nobel-komitean mukaan Ahtisaari edisti Namibian itsenäistymistä vuosina 1989–1990, rauhaa Indonesian Acehissa vuonna 2005, Kosovossa vuonna 1999 ja jälleen vuosina 2005–2007 Kosovon itsenäistyessä. Vuonna 2008 Ahtisaari auttoi Irakin ”ongelmien ratkaisemisessa”.

Acehissa apuna rauhaan pakottamisessa oli tsunami ja Kosovossa Naton pommitukset. Kaikissa tapauksissa Ahtisaari on edistänyt länsimaiden intressien toteutumista. Kaikissa tapauksissa Ahtisaaren toimintaa ohjaa vahvemman voimapolitiikka. Samalla Ahtisaari edistää johdonmukaisesti talouspoliittisesti vahvemman intressejä.

Ahtisaari ymmärtää rahan arvon.

Kun toimittajat tiedustelevat Nobel-palkinnon tiedotustilaisuudessa 11. lokakuuta 2008, mihin Ahtisaari aikoo käyttää rauhanpalkinnosta saamansa miljoona euroa, Ahtisaari suuttuu. ”Ei lottovoittajaltakaan kysytä mihin hän rahansa käyttää”, Ahtisaari ojentaa. ”Enköhän minä löydä reikiä, joita tällä rahalla täytän.”

Kun tivaaminen jatkuu, Ahtisaari joutui ojentamaan toimittajia uudelleen: ”Älkää huolehtiko, tämä ei ole valtava rahasumma. Olen nyt kaupungissa päättämässä palkinnosta, joka on viisi miljoonaa dollaria.” Ahtisaari viittasi Ibrahim-palkintoon, joka annetaan vuosittain afrikkalaiselle valtionpäämiehelle.

Myöhemmin Ahtisaari ilmoittaa antavansa palkintorahat johtamalleen järjestölle, rauhankonsultointia harjoittavalle CMI:lle, jonka hän on perustanut vuonna 2000. Ahtisaari vihjaisee julkisuudessa palkinnon myöntämisen jälkeen, että CMI saisi enemmän aikaan, jos sen perusrahoitus helpottuisi.

Kymmenen päivää lausunnon jälkeen, 21. lokakuuta, Suomen hallitus myöntää CMI:lle lisäbudjetistaan 100?000 euroa.

Ahtisaari toimii lännen yhteistoimintamiehenä.

Ahtisaari luotsaa vuosina 1989–1990 YK:n Namibian itsenäisyyteen johtavaa operaatio Untagia. Sittemmin Namibian presidentiksi tullut Sam Nujoma syyttää Ahtisaarta länsimaiden ”yhteistoimintamieheksi”.

Namibian rauhanprosessin lopussa Ahtisaari antaa Etelä-Afrikalle luvan hyökätä swapon PLAN-sissejä vastaan. Sen seurauksena verisissä taisteluissa kuolee arvioista riippuen 100–300 SWAPO:n sissiä.

Presidentti Nujoma ei ollut antanut tätä anteeksi vielä vuonna 2001 ilmestyneessä kirjassaankaan: ”Kun tekaistut todisteet PLAN-sotureiden hyökkäyksestä oli saatu valmiiksi, Ahtisaari nieli valheen ja salli Etelä-Afrikan taisteluvalmiudessa olleen 101. pataljoonan uudelleensijoittamisen. Tällä pirullisella, salaisella suunnitelmalla oli Reaganin ja Thatcherin täysi tuki.”

Ahtisaari vaikenee tupakkateollisuuden vaalituesta.

Vuonna 1995 presidentti Ahtisaaren lehdistöpäällikkö Jussi Lähde käy keskusteluja ryhmäkanteesta Philip Morrisin pääkonttorissa. Heikki Hiilamon Voimassa 9/2002 julkaistun artikkelin mukaan ”reilu kaksi kuukautta aikaisemmin Jussi Lähde oli ollut New Yorkissa tutustumassa Philip Morrisin toimintaan. Philip Morrisin sisäisen muistion mukaan yhtiön tavoitteena oli opastaa Lähdettä Yhdysvaltojen ryhmäkanteesta.” Lähde kertoo perehtyneensä myös yhtiön ”viestinnällisiin haasteisiin, ryhmäkanne mukaan lukien”.

Hiilamon mukaan Amer-yhtymän tupakkalobbarina työskennellyt Lasse Lehtinen oli keskeinen hahmo Ahtisaaren vaalikampanjan suunnittelussa ja rahoituksen keräämisessä. Ahtisaari ei halua kommentoida osallistuiko tupakkateollisuus hänen vaalikampanjansa rahoittamiseen. Ahtisaari ei myöskään halua sanoa, mikä on hänen kantansa ryhmäkanteeseen.

Ahtisaari kaveeraa diktaattorin kanssa.

Lama-Suomessa presidentti Ahtisaari ottaa tehtäväkseen suomalaisen vientiteollisuuden edistämisen. Hänestä se on presidentin tärkein tehtävä. Hän tulee erinomaisesti toimeen Indonesian diktaattorin, presidentti Suharton kanssa.

USA auttoi kenraali Suharton valtaan vuonna 1968. Hän on vastuussa satojen tuhansien ihmisten kuolemasta ja maan puhdistamisesta kommunisteista. USA takasi kiitokseksi vuosikymmenien investoinnit Indonesiaan.

Vuonna 1995 vieraillessaan Indonesiassa, Ahtisaari kiittelee isäntäänsä: ”Teillä indonesialaisilla on hyvä syy olla ylpeitä maanne edistyksestä ja saavutuksista. Viimeisten 30 vuoden aikana, herra presidentti, kehitys on tapahtunut teidän johtajuudellanne.”

Ahtisaarta ei kiusaa Suharton ongelmallinen politiikka puhumattakaan Itä-Timorin ihmisoikeusrikkomuksista. ”Ymmärrämme että Suomi ei ole kovin suuri tekijä Indonesian markkinoilla, mutta eräillä yrityksillä

Jopas otti Ahtisaarella koville Urpilaisen syrjäyttäminen SDP:n johdosta. Niin otti monelle, varsinkin Sorsalle, sekin kun Ahtisaari syrjäytti hänet. Ja Ahtisaarella otti koville kun Halonen syrjäytti hänet SDP:n pressaehdokkaana.

Ahtisaarelle syrjäyttäminen on ok silloin kun hän itse syrjäyttää puolueessa ansioituneemman, mutta kun hänet tai kaverinsa syrjäytytään niin on toinen ääni kellossa.

No, Ahtisaari onkin aina ollut pirun omahyväinen, se lienee paras sana häntä kuvaamman jos yksi sana vain sallitaan.

Miten kukaan voisi äänestää tuollaista porukkaa?, kysyy Ahtisaari sen jälkeen kun Urpilainen syrjäytettiin puolueen johdosta. Aika moni voi. Kun Urpilainen oli vielä pj. niin puolueen gallup-kannatus oli n. 13%, nyt se on noin 20%.

Ahtisaari kertoo totuuden. Mm. VVO:n kautta köyhien rahoja varastaneet Riku Aallot antavat ahneudelle kasvot. Siinä ei köyhät paina, kun Riku sammuu köyhien rahoilla kustannetut ryyppyremun jälkeen.

Eipä tietysti,kun poikakin perheineen on kokomukselainen.Takinkääntö on
helppoa,jos siintä seuraa etuja.

Toisaalta meillä on jo liuta verovapailla/eläkeläiset eleleviä pressoja. Kun muistaa kuinka Ahnesaari uhosi tv lähetyksessä nyt aletaan tehdä rahaa.. Joka ei ollut tarkoitettu julki.
Kuinka paljon todellisuudessa hänen toimisto kupannut valtiolta rahoja.Jopa YK_n toimista aikanaan oli melua.. SE siitä!

Suomi ei tee Ahtisaarella enää mitään. Ja mikä löpöttelijä on Iloniemi ja joka paikassa ek:n äänellä huseeraava Ruokonen. Kovin on yksipuolinen käsitys vallasta ja elämästä. Helppoa elämää aina viettäneet.

Ahnesaari ei kelvannut Suomen kansalle toiselle presidenttikaudelle

"Ahtisaari ryöpyttää rajusti Sdp:tä" kirjoittaa otsikkossa Iltasanomat, ja jatkaa: "Presidentti Martti Ahtisaari arvostelee rajuin sanakääntein taustapuoluettaan Sdp:tä eilen julkistetussa Miten tästä eteenpäin -uutuuskirjassa"

Vs: En tiedä onko kirjassa muutakin kuin perustelemattomia höpinöitä, mutta netti-jutusta en ainakaan löydä muuta:

"Miten tuommoista porukkaa voisi äänestää? Miksi he antoivat ammattiyhdistysliikkeen kaapata vallan? Ahtisaari kysyy."

Vs: Ahtisaari ei taida tietää, että kaikki merkittävät puolueet ovat sidoksissa etujärjestöihin, toiset työnantajajärjestöihin-, toiset työnantajajärjestöihin ja MTK:n ja toiset työntekijäjärjestöihin jne. Olisi aika erikoista jos SDP ei olisi tiiviissä yhteistyössä nimenomaan työntekijäjärjestöjen kanssa. "Kaapata vallan" on taas vanhan vaarin höpinöitä. Käsittääkseni SDP:ssä asiat eteneen hyvinkin demokraattisin menetelmin, toisin kuin monissa muissa puolueissa.

"On käsittämätöntä, että demarit ja ay-liike ovat nyt romuttamassa hyvinvointivaltiota, Ahtisaari sanoo."

Vs: Voi tuota Ahtisaaren patoutuneen kiukun määrää. Olipa taas viisas ja analýyttinen kommentti. Ihan kun kiukuttelevan pikkupojan suusta.

"Ahtisaari on suivaantunut myös tavasta, jolla Antti Rinne ja hänen ay-taustainen tukijajoukkonsa syrjäytti Jutta Urpilaisen puolueen johdosta 2014."

Vs: Miksi? Mistä tavasta? Urpilainenhan oli ajanut SDP:n lähes marginaaliin, konkurssiin, finaaliin kuinka vaan. Rinne oli SDP:n viimeinen oljenkorsi ja mielestäni Rinne on mukavasti palauttanut SDP:tä oikealle uralle. Kyllä meillä näitä oikeisto-puolueita tuntuu riittävän.

"Minusta Jutta Urpilaisen pitäisi lähteä demarien presidenttiehdokkaaksi. Sanoin hänelle, etten voi äänestää demareita sen jälkeen, mitä hänelle tehtiin."

Vs: Voi kauheeta, mitä Urpilaiselle sitten tehtiin: Rinne voitti Urpilaisen demokraattisessa äänestyksessä, so what. Urpilaisesta ei tule presidenttiä eikä poliittisella kentällä juuri muutakaan. Urpilainen epäonnistui rankasti tehtävässään. Mikä tässä nyt on niin mystistä?

Tuo kelpaahattomuus ei ole uusi asia. Se tuli esiin jo silloin kun Halonen yritti estää Viron liittymisen Natoon.

Rinne on Putinin kaltainen vallanhimoinen öykkäri.

SDP ajautui jo P.Lipposen johdolla liikaa oikealle ja Urpilainen jatkoi samalla tuhon linjalla. Samalla kun puolueessa velloi feministinen hegemonia, soppa oli kypsymässä valmiiksi. Rinne oli viimeinen pelastusrengas puolueelle ja pj-vaalissa näkyi puolueen VIISAAN enemmistön tahtotila. Rinteen johdolla "karvap...e" duunarikin tuntee olevansa taas omiensa joukossa. SDP alkoi pahimmillaan oleen hyvätuloisten, julkisella sektorilla työskentelevien akateemisten, kaikkeen tyytymättömien naisten sanansaattaja ja se alkoi näkyä myös puolueen ilmeessä. Nyt ollaan palattu aavistuksenmatkaa sinne perusjuurille ja hyvä näin.

Muistakaa, Ahtisaari valitettavasti kerran valittiin presidentiksi, mutta onneksi moni hylkäsi Ahtisaaren ettei jatkoa tullut, uskoakseni moni demari hylkäsi Ahtisaaren silloin.

Vanhan kuppaisen orangin lailla eteenpäin etenevä Martti Ahtisaari on tullut suomalaisille veronmaksajille kalliiksi, hän on firmansa kautta kupannut kymmeniä miljoonia euroja rahaa suomalaisilta veronmaksajilta, eurostakaan ei ole ollut hyötyä tavallisille suomalaisille veronmaksajille. Nyt tämä jenkkien innokkaana perseennuolijana tunnettu "orangi" koittaa liittää maatamme väkisin Natoon.

Me emme huoli rehellistä Ahtisaarta. Rikollinen Antti Rinne vastaa meidän moraalikäsitystä paremmin.

Me kaikki tulemme vanhoiksi ja kun vanhuus saapuu, niin todellisuuden taju useimmilta hämärtyy. Meidän pitää kunnioittaa vanhuksia ja muistaa sitä kaikkea mitä he ovat elämässään aikaan saaneet.
Kaikki ei vain ymmärrä siirtyä sivuun oikeaan aikaan, Kekkonen oli hyvä esimerkki,

Ahtisaari on todellisuudessa ollut aina oikeistolainen. Aikanaan presidentinvaaleissa oli sossujen ehdokas vaalitaktisista syistä.

Eikä entisen puolueensa jäsenet häntä, tuskinpa kovin muutkaan, sillä Ahtisaaren kupla on puhjennut jo vuosia sitten.

Ahtisaari ei ole tehnyt rikoksia eteenkään petoksia kuten Antti Rinne.

Nykydemareilta puuttuu täydellisesti kyky itsetutkiskeluun. Palstan karkerat kommentit kertovat demarien todella palanneen juurilleen kaunan, kateuden ja katkeruuden sulosointuja kuuntelemaan.

Juuri siksi heiltä lähtee porukkaa älykkäimmästä päästä. Mutta ei kilkata kello että miksi? vaan ei kun lokaa niskaan vaan.