Kyllästynyt /väsynyt alaani.

TÄYSIN SAMAA MIELTÄ KANSSASI! Hoitakoon mun puolesta omaiset vanhuksensa ja sairaat tai johtoporras..päättäjiä unohtamatta. Tervetuloa kokemaan tämänhetken todellisuus tällä alalla..

Olen tässä myös pohtinut, että mitähän sitä alkais tekemään... Pieni paikkakunta ja lähihoitajille ei ole mitään muuta, kuin vanhustyötä. Olen itse kotihoidossa, mutta meillä on niin pahoja ongelmia, että porukkaa yksitelleen jää pitkille sairauslomille työuupumuksen takia - itse mukaan lukien. Kukaan ei tee mitään, ei esimies, eikä kaupungin väestä mikään taho. Tuntuu, että kaikki näistä päättäjistä, työsuojelupäällikkö mukaan lukien, vaan nuoleskelee toistensa perseitä, eikä kukaan uskalla ottaa härkää sarvista ja tehdä jotain, vaikka asioita on yritetty selvitellä työterveyshuoltokin mukaan lukien jo toista vuotta. Avikin on nyt kutsuttu apuun, mutta se prosessi on vielä alussa...

Mutta hassuinta tässä on se, että haluaisin kyllä tehdä hoitotyötä, mutta työolot on tällä hetkellä niin karmeat, että ei kohta ole muuta vaihtoehtoa, kun lähteä litomaan... Mutta sitten taas fysiikka asettaa aika paljon rajoituksia, mitä voin tehdä. Kothoidossa olen nyt pärjännyt tähän asti kremppojeni kanssa, mutta nyt alkaa kroppa sanomaan, että kiitos riittää tai pian ollaan mullan alla... Työtahti on niin järjetön jo, ettei kenenkään kroppa (eikä varsinkaan pää) enää kestä, vaikka tekis mitä.

Tuskin löytää paikkaa, jossa hoitajana pääsisi "helpolla". Suo siellä , vetelä täällä. Mutta työtä voi tehdä itseään säästäen, tai ainakin yrittää. Pitääkö aina tehdä parhaansa?

Mitähän aloittaja on kuvitellut valitessaan alan? Sehän on ihmisläheistä työtä, jossa olet juuri niiden eritteiden kanssa tekemisissä. Itse inhoan niin paljon ihmiselämän realistisuutta eritteineen kaikkineen, että en ehdoin tahdoinkaan lähtisi hoiva-alalle.

Onko tulevaisuuteni vanhentuvana kansalaisena se, että jossain vaiheessa näen senkin päivän koittavan, jolloin hoitoala romahtaa lopullisesti.

Ja kun itse olen liian vanha ja sairas pysyttelemään hoitolaitosten ulkopuolella, ei enää anneta muuta hoitoa, kuin eutanasiapiikki tai pilleri.

Tällöin kodistani tulee linnake, jossa yritän pysyä ihan loppuun asti ja lähden kodistani mieluummin jalat edellä, kuin että joku muu tappaa minut piikillä tai pillerillä.

Vai aletaankohan tulevaisuudessa jopa rynnäköimään vanhusten koteihin ja laittamaan miesvoimin pakolla eutanasiapiikki persauksiin, kun joku tietty ikäraja on ylittynyt.

Onkohan tämä visio enää edes kovin kaukana todellisuudesta?

Hoitoala pitäisi saada kuntoon ja epäpätevät johtohenkilöt pois hallintoelimistä, jos he eivät saa muuta kuin burnoutteja hoitohenkilöstölle aikaan.

Vastaava omanlaisensa vaatimus luonnollisesti koskee myös alemmalla tasolla organisaatiossa työskenteleviä.

Mitään työtä ei voi hoitaa aikaa kestävästi niin, että ajetaan henkilöstö loppuun.

Eivät edes entisaikojen hyvät hevosmiehet ajaneet hevosiaan loppuun.

Huonon ja halveksittavan hevosmiehen tunnisti siitä, että hän rääkkäsi liiallisella rasituksella hevosensa raakiksi tai kuoliaaksi.

Resurssointi kuntoon!

Ongelma on nimenomaan näissä johtoportaissa ja lähiesimiehissä jotka ovat niin vieraantuneita todellisuudesta. Ehdotatpa mitä tahansa niin mitään ei tapahdu ja keskitytään epäolennaisuuksiin kuten vaikkapa paskapaperin väriin ja laatuun.

Esimiehet huolehtii aivan epäolennaisista asioista ja sitten kun työtä pitäisi organsioida niin sitä ei saada aikaiseksi tai jos saadaan niin esimies nysvää sitä yksin kaikessa hiljaisuudessa ja julkistaa oman neroleimauksensa sitten kaikille.

Lopputulos, että se ei toimi kun esimies ei kaikessa viisaudessaan ole kysynyt kenenkään mielipidettä joka käytännön työtä tekee.

Kyllä on niin vitsi tämä sote puoli kaikenkaikkiaan ettei sitä moni usko joka ei tällä alalla ole.

Minä olen myös, vaikka olen alle 30-vuotias. Mutta se ei johdu työstä vaan työnantajastani. Vakituista työtä ei saa, vaikka kuinka tekee työnsä tunnollisesti ja hyvin. Ei ole sairaspoissaoloja, olen tehnyt aina niinkuin sanotaan, en valita, joustan kaikessa. Pidän työstäni paljon ja olen hyvä hoitaja. Monet meistä on tehnyt vuosia määräaikaisilla, vakinaistamista odotellen. Mutta ei sillä ole merkitystä vaan sillä, kuinka paljon voittoa yrityksen omistajille saadaan. Äskettäin meille ilmoitettiin, että vakituisia paikkoja ei tule ollenkaan, vaan otetaan vain hoiva-avustajia ja keikkatyöläisiä. Kaikille ei ole mahdollista lähteä työn perässä muihin kaupunkeihin, ei minullekaan, olen perheellinen ja mieheni työ on myös tässä kaupungissa. Orjia olemme ja työnantajan pelinappuloita. Ei se ole hyvä vanhuksillekaan, että hoitaja vaihtuu koko ajan.

Ei se ole hauskempaa muuallakaan, tehdastöissä pitää tehdä laite tietyllä tapaa ja pysyä urakassa. Myyntihommissa pitää saada myytyä kiintiönsä verran ja enemmänkin, kun työnantajalla ei ole perskukkaroa josta palkata maksetaan, vaan palkat maksaa asiakas joka ostaa tavaran. Ennen kaikkea on menossa iso murros ja tuntuu katoavan viimeisetkin tavallisen tallaajan hommat.

Jaa-a...minä kouluttauduin vanhemmalla iällä terveyspuolelta sosiaalialalle. Selkä kun ei olisi enää kestänyt hoitotyötä. Nyt huomaan, etten halua tehdä KUMPAAKAAN työtä. Ja syy: ne ilkeimmät ja kummallisimmat työkaverit olen tavannut nimenomaan sote-aloilla. Todellakin haluan jo työskennellä ihan muissa hommissa- tavallisten mukavien ihmisten kanssa.