7-vuotiaan pojan kielelliset ongelmat

Nyt en tiedä mitä tehdä. Esikoinen aloitti juuri koulun ja viitteitä on jo siitä, että tästä on tulossa pitkä ja kivinen tie...

Kun poika oli nuorempi, luulin kuulossaan olevan vikaa, kun tuntui, ettei mikään sanominen mene perille. Ei siis ole ikinä ollut mitenkään villi tai kuriton, ei vain osannut toimia ohjeiden mukaan. Kuulo todettiin kuitekin normaaliksi. Puhe kehittyi hitaasti. Uusien asioiden oppiminen on hidasta, turhautuu aina kun ei heti ymmärrä/osaa ja kun jättää asian vaikka pariksi viikoksi hautumaan, seuraavalla kerralla homma sujuu jo ihan eri tavalla.

Liikunnallinen poika on ollut aina, oppi pyöräilemään ilman apupyöriä 3-vuotiaana, on hyvä juoksemaan yms. Käden taidoissa ei sitten taas ole kehumista, piirtämistä ja askartelua vihaa, eikä siitä oikein mitään tulekaan. Käsiala on myös aika mielenkiintoista nyt kun opettelee kirjoittamaan. Matematiikassa loistaa, äidinkieli takkuaa. Matematiikassa ongelmat tulevat esiin sanallisen ohjeen tehtävissä (mitä harjoittelivat jo eskarissa). Ei ymmärrä, mutta teeskentelee ymmärtävänsä ja koittaa arvata mitä tehtävässä haetaan.

Sama toistuu arjessa. Annan ohjeen (ota takkisi tuosta tuolin selkänojalta) ja poika lähtee suorittamaan tehtävää. Kävelee tuolin ohi olohuoneeseen ja pyörii siellä ihmeissään. Jos kysyn, että ymmärsitkö mitä sanoin, vastaus on joo ja poika hädissään pyörii ympyrää ja etsii takkia.

Ryhmätilanteissa toimii niin, että kun ei ymmärrä mitä ohjeistettiin tekemään, katsoo vierestä miten muut toimivat ja matkii.

Puhe on epäselvää, lausuu sanoja väärin ja keksii omia sanojaan. Kerran tuli koulusta kotiin kysymään minulta, että mikä on meidän koodi. Kesti hetken tajuta, että poika tarkoitti osoitetta. Näitä esimerkkejä olisi paljon.

Yllättäviä tilanteita poika ei kestä. Aina on tiedettävä etukäteen mihin mennnään ja mitä tehdään. Jos jotain tapahtuu yllättäen, poika on aivan lukossa. Ei kykene toimimaan, hermostuu ja kiukuttelee sitten loppupäivän.

Kukaan ei tahdo uskoa minua, kun sanon, että epäilen että pojalla olis dysfasia, asperger tms. Pistävät kaiken sen piikkiin, että poika ei keskity, eikä kuuntele, eikä edes halua ymmärtää. Mutta kun se haluaa! Yhtä lukuläksyä tehtiin kumpikin silmät kyynelissä, kun poika yritti ymmärtää ja minä yritin auttaa ymmärtämään, mutta kun siitä ei vain tullut mitään.

En hakemalla halua hakea pojalle mitään diagnoosia, mutta olen niin varma, että koulussa hankaluuden alkavat, kun mennään lukemisen opettelemisesta ja peruslaskuista yhtään pidemmälle. Olisi hyvä saada tähän tukea jo nyt, mutta mistä sitä pitäisi lähteä hakemaan? Ollaan käyty pariin otteeseen puheterapeutilla, mutta hänen mielestään ei mitään vikaa ole. Pientä heikkoutta työmuistissa. Pojalla on parempia ja huonompia päiviä, välillä asiat sujuvat lähes normaalisti, ja välillä taas yksinkertaisemmatkin asiat tuottavat vaikeuksia.