Mistä apua peliriippuvalle?

Otat kortin pois siltä ja hoidat itse perheen raha-asit ihan kokonaan. Eväät töihin eikä rahaa ikinä käteisenä. Näin asia korjaantui ilman ammattiauttajia sillä sekään ei auta ellei itse tee asialle jotain. Pelaaminen jatkuu jos ei iyse sitä lopeta. Ja jos hän haluaa irti niin antaa korttinsa sinulle heti.

Helsingissä Tiltti: http://www.tiltti.fi/fi/etusivu/

Päihdelinkissä keskustelualueet : Pelaajille Valtti, läheisille Hertta infosivuja ja linkkejä http://www.paihdelinkki.fi/

http://peluuri.fi/

http://pelirajaton.fi/ Vertaistukiryhmiä eri kaupungeissa

http://www.nimettomatpelurit.fi/ (GA) Vertaistukiryhmiä eri kaupungeissa

Itse peliriippuvaisena ja elämäni parhaan parisuhteen pilanneena voin ainakin antaa pari vinkkiä sinulle. Vaikka varmasti tuntuu pahalta kaikki tällä hetkellä niin tässä tilanteessa sinun täytyy olla älyttömän luja miestäsi kohtaan, mutta myös tukea häntä. Älä anna ollenkaan siimaa. Passita terapeutille ja tukiryhmiin, Hetkeksi ainakin otat hänen raha-asiat haltuusi ja annat vaikka ns. viikkorahaa. Pyydät vapaan pääsyoikeuden katselemaan tilitietoja. Kysyt joka päivä oletko pelannut. En tiedä mitä tienaatte, mutta suosittelen olemaan velkaneuvojaanki jokatapauksessa yhteydessä. Ei siitä ainakaan mitään haittaa ole.

Jos et halua jatkaa miehesi kanssa niin luultavasti eropäätös vain pahentaa miehesi tilannetta ja lähes 100 prosenttisesti menee pelaamaan. Teillä on varmasti pitkä tie kuljettavana. Miehelläsi varsinkin että pääsee irti peliriippuvuudesta. Tärkeintä asiassa on kumminkin miehen oma motivaatio paranemiseen ja kokonaan pelien lopettamiseen. Ei saa euroakaan pelata missään muodossa.

Loppuun vielä. Peliriippuvainen on loistava valehtelemaan kunhan ei tarvitse pelaamista paljastaa. Yleensä kerrotaan vasta siinä vaiheessa kun ei vain ole enää muita vaihtoehtoja. Kaikki rahat otettu mitä vaan mistäkin saatu irti jne. Joten pysy kovana äläkä luota raha-asioissa.

Älä ainakaan jätä yksin jos muuten hyvä tyyppi.

Pysykää lujana. Olen itse pelaaja ja tiedän että pelaaminen on pilannut minulta paljon. Rahat ja elämän ilo on mennyt. Parisuhde kuilunpartaalla ja läheiset huolissaan. Tärkeintä on puuttua syyhyn miksi miehesi pelaa ja sen jälkeen päästä myös vierottamaan miestäsi ulos pelaamisesta agressiivisesti. Itse pelasin lähes 20 000 ennenkuin herätys todellisuuteen tuli ja vaikeaa on vieläkin.

Hei Huolestunutvaimo

Olen pahoillani tilanteestasi, tilanteestanne. Olet saanut tärkeitä neuvoja tässä, samoja Peluuria ja Tilttiä olisin itsekin sinulle suositellut. Toivottavasti miehesi menee avun piiriin. Sinunkin kannattaisi hakea itsellesi apua ja ottaa asioista selvää (no, sen olet jo ehkä tehnytkin). Älä ihmeessä jää yksin. Huolehdi itsestäsi. Kyseessä on kuitenkin niin iso ja vakava asia, että omasta jaksamisestasi on tärkeä pitää huolta. Tuo asia vie luottamuksen, se on ehkä vienyt miehesi itsetunnon ja tuo paljon vaikeuksia, monenlaisia. Mutta pelitön elämä ON mahdollinen ja luottamuksen VOI saada takaisin, mitään ei ole lopullisesti menbetetty, paitse se raha, joka on pelattu, sitä ei saa takaisin. Jos teillä on asiat muuten kunnossa ja välität miehestäsi ja tahdot jatkaa hänen kanssaan, voitte päästä asian yli ja eteenpäin, kun molemmat sitoutuu ja suosittelen kyllä ulkopuolisen avun hakemista, joko yhdessä tai erikseen.

Voimia ja tsemppiä sinulle ja teille,
Pirkko-pappi

Älä luota ikinä raha-asioissa. Hän antaa sinulle oikeudet raha-asioihin, mutta muutaman kuukauden päästä hän haukkuu sinut lyttyyn, koska kyttäät rahoja. Hän myös keinottelee itsellensä tunnukset, kortit ym. Syy pelaamiseen on sinun. Niin hän tulee väittämään. Tarvit kovaa nahkaa ja suosittelen jo nyt hankkimaan itsellesi hyvän terapeutin ja lapsillesi hyvät apuverkostot. Riippuvuus sairastuttaa koko perheen. 10 vuotta peliriippuvaisen kumppanina sinnitellyt

Älä myöskään kuvittele, että voit parantaa. Väsytät vaan itsesi. Vaadi hakemaan apu ulkopuolelta. Sinä et voi ottaa ongelmaa kantaaksesi. Etkä voi myöskään ongemien juuria löytää. MUISTA, että syy ei oke sinun, vaikka niin sinulle tullaan väittämään, kun katumuskausi menee ohi.

Itse peli riippuvaisena voin kertoa, että rahojen hallitseminen ja kontroloiminen ei auta asiaa päinvastoin. Peliriippuvainen saa rahaa pelaamisen mistä tahansa himon yllättäessä esim jos otat kortit niin pankkiin nostamaan tai lainaa jostain tai pahimmissa tapauksissa jopa rahan saanti edellyttää rikosta. Itse koen että rehellisyys ja avoin puhuminen puolisolle auttaa. Myös se että sopikaa vaikka kun tekee mieli pelata joku pieni summa jonka kumppani pelaa ja sen jälkeen keskustelette asiasta rauhassa. Esim paljonko meni tunteet pelin aikana jne... puolison on myös tärkeä opiskella peliongelmaa.

Rehellisyys ja avoimuus ei auta. Riippuvainen vannoo ja valehtelee. Se katsoo silmiin silloinkin, kun tilejä aletaan tarkastamaan ja vannoo, että yhtään ei ole pelannut, vsikka viimeisen viikon aikana olisi mennyt 10000 euroa. Pieniä ei summia ei kannata pelata. Menee kuten päihteiden kanssa. Se on kaikki tai ei mitään. Rankkaa taistelua ja tiukka kontrolli. Väsyttävää ja kuluttavaa.

Hei.
Peliriippuvuus on vaikea ja tuhoisa kuten muutkin riippuvuudet. Sitä ei voi vähätellä. Ja läheisen on huolehdittava itsestään ja omista raha-asioistaan. Mutta peliriippuvuus ei ole toivoton asia kuten ei muutkaan riippuvuudet. Ihmiset ovat erilaisia, lähtökohdat ovat erilaisia, tilanteet on erilaisia. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää eikä sanoa, että huonosti käy. On myös toisenlaisia tarinoita, onneksi. Pelitön elämä on mahdollista. Siihen kannattaa kannustaa ja sitä kohti kannattaa pyrkiä. Peliriippuvainen tarvitsee tukea, kuten läheisetkin.
Voimia,
Pirkko-pappi

Sen verran olen peliriippuvaisien läheisten kanssa ollut puheissa, että hyvin käy 0,5 tapauksessa kymmenestä. Ainakaan ensi yrittämällä. Turha laittaa vaaleanpunaisia laseja päähänsä. Jos tyypillä on peliriippuvuus, ei vaan joku satunnainen hairahdus, takapakkeja on luvassa 98% todennäköisyydellä. Silloin on parasta, että tietää mihin on ryhtynyt ja mitä todennäköisesti tielle vielä tulee. Se on pettymykseltä suojautumista. Se pettymys on musertavaa, kun toinen pettää luottamuksen uudestaan ja uudestaan. Silloin on hyvä tietää, että ei ole asian kanssa yksin. Hyvä on tiedostaa minkä mörön kanssa alkaa kamppailemaan. Paraneminen on mahdollista, mutta se vaatii PALJON. Siinä ei lässytykset auta!

Suosittelen olemaan tekemisissä myös peliriippuvaisten läheisten kanssa. Peliriippuvainen valehtelee auttajilleenkin. Läheinen ehkä parhaiten tietää miten paljon viimeisellä repsahduksella rahaa kului. Repsahduksista selviää, mutta se on raskasta, vaikeaa ja uusiutumisen riski on valtava. Itsensä (ja lasten) suojeleminen on ainoa mihin oikeasti läheinen voi vaikuttaa. Muu on pelaajasta itsestään kiinni. Happinaamari on tärkeintä pitää omalla naamalla ja sitten yrittää pitää pelaajaa pinnalla. Matka on pitkä ja kivikkoinen! Ei mahdoton, mutta turha tuudittautua mihinkään höttö unelmaan. Suurin osa peliriippuvaisten läheisistä tulee alas ja kovaa, kun tahto uskoa siihen pelaajaan on kova. Usein riippuvainen hakee apua läheisten painostuksesta ja oma aito tahto paranemiseen kestää vaan sen katumuksen ajan