Oletko kokenut tämän todeksi?

Olen kokenut.

- Olipa vastenmielinen kaveri, ystävä huomautti.

- Hän nyt on samanlainen joka päivä, toinen sanoi hartioitaan kohauttaen.

- Miten sinä viitsit olla aina niin kohtelias ja kiltti hänelle? ystävä ihmetteli.

- Miksi en olisi? Miksi antaisin hänen päättää omasta käytöksestäni?

alotukseen:

kyllä pitää paikkansa, pidän hyvää välimatkaa tuon tyyppiseen ihmiseen,
en tapile tommosta ihminstä,
jos on pakko jossaki tilaisuudessa olla samassa tilassa,
kuuntelen juttuja ihmeissäni sujuvasti,
mutta pidän suuni kiinni,
en komentoi enkä missää tapauksessa yhdy hänen pielipiteeseensä,

meikällä on terve arvostelukyky tallella,

Asiahan on aivan hunkzsinselvää. Jos joku puhuu toisista sinulle, miksi hän jättäisi sinut rauhaan kun et ole kuuloetäisyydellä.

Pieni vastakysymys.

Oletko tavannut ihmistä, joka "kehuu" sinua kasvotusten, mutta herjaakin sinua muille selkäsi takana?

Minä kutsun tuollaista käytöstä selkärangattomuudeksi tai lipevyydeksi.

Se on valitettavasti todellisuutta, eikä ollenkaan kuulopuhetta.

Kai se noin menee, ihan sama mun puolesta. Kun se on vähän silleen, että kukaan ei ole täydellinen, ja mulla on omat viat. Jos jonkun tarvii niitä pähkäillä, niin ihan vapaasti. Tavallaan ymmärrän jos niistä tahtoo pähkäillä mieluummin jonkun muun kanssa kuin mun kanssa.

Se, jonka kanssa joku mun pahoja puolia miettii, hän on avainasemassa. Vähän niin kuin että ensimmäinen auto ei tee jonoa, vaan seuraava. Viekö hän asian eteenpäin, alkaako juoruilla asiasta. En yhtään arvosta että mulle tullaan siitä urputtamaan. Ja osaako hän laittaa asiat oikeisiin mittakaavoihin.

Oletko tavannut ihmistä, joka tekee saman aloituksen eri ikäryhmien palstalle?

Olen huomannut. Puhukoon mitä tykkää, En voi asialle kuitenkaan mitään.
Ainoa asia minkä voi tehdä on karttaa tällaista henkilöä.

Olen tällaisen kanssa tekemisissä vähintäin viikottain. Joskus tuntuu kovin raskaalta. Uusmaalaisena sanoa töksäytän suoraan takaisin, yritän puolustaa kohteita, yritän ns. muuttaa hänen ajatuksen juoksuaan. Eihän se onnistu, kuin valaisi vettä hanhen selkään. Mielenkiintoisinta on, että hän yrittää määrätä ja pomottaa muita ja loukkaantuu, jos ei tottele. En haluaisi loukata. Ärsyttää vain niin p:sti.
Ehkä olen tavannut sen täydellisen ihmisen. Muissa vikaa ja hän jakaa tuomioita. Yritän pitää ja siirtää keskustelun yleiselle tasolle enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Jotenkin säälittää. Puolisi on vähän samanlainen; pilkkaa muita. Jännä sattuma, koska juuri eilen tarkistin tätä asiaa eräältä henkilöltä, koska ajattelen, että oma suhtautumiseni on negatiivista. Tämä henkilö oli huomannut saman. Olemme siis toisista tietämättämme kokeneet tätä parikymmentä vuotta toisista tietämättämme. Kovin surullista.

On teillä ongelmia.

Minun kintereillä pyöri muutaman vuoden tällainen ikäiseni nainen. Tyyppi tutustuu helposti, saa kontakteja ihmisiin, mutta ystävyyssuhteita ei synny ja ne eivät kestä.
Yritin jopa säälistä olla kaveri tälle henkilölle, mutta alkoi olla vaarassa omat ystävyyssuhteet, kun tämä ihminen sähläsi, puhu selän takana pahaa minusta, laittoi omia sanojaan minun piikkiin.
Kumma että tällaiset henkilöt ovat alussa hyvin avoimia, luottamusta herättäviä ja jos ei ole ihmistuntija, menee helposti lankaan. Minäkin kerroin alussa liikaa itsestäni, ja tämä mimmi käytti sitten näitä tietoja "aseenaan" halventaessaan minua.
Rouva on tunnesyöjä, suorastaan ruuanorja. Ylipainoa on ainakin 30 kiloa, mutta kukaan ei saa mitenkään vihjata hänen kiloista, sanoa lihavaksi, ym. Kuitenkin hän koko ajan nimittelee toisia ulkomuotoon liittyvin laatusanoin: se ja se sinun lihava ystävä, lihava Pirkko, ym.
Se on selvää, että jos puhuu pahaa toisista, puhuu sitä myös sinusta ystävänä. Pahinta on tämä, että noihin juoruihin liittyy myös paljon sellaista, joka on täyttä valhetta. Tämäkin nainen oli väittänyt minun sanoneen jostain ystävästäni sellaista, mistä ei takuulla ollut puhuttu. Usein hän laittoi tekstarin varoittaen, etten vain kertoisi asioita, joita hän oli puhuttu.
Minulle riitti lopulla, kun henkilö aloitti riidan kolmannen kerran vuoden sisällä ihan tyhjästä alkaen rökittää minua perusteettomasti. Yksinkertaisesti lakkasin vastaamasta puheluihin ja tekstiviesteihin toteamalla vain kerran: hyvää jatkoa sinulle, hymyillään ja vaihdetaan sana pari, jos törmätään jossain, mutta aktiivinen yhteydenpitomme on nyt päättynyt.
Uusi miesystävä naisella taitaa nyt olla, mutta ei mitään yhteyttä kolmeen tyttäreen, ei äitiin ja sukulaisiin. Jotain tämäkin kertonee.

Minkä sille voi jos vammat tai sairaus häiritsee jotakuta, riesaa ja kärsimystä on välillä liiaksi asti - elo ei silkoisen siloista koskaan ole ollut
- monet vapaitten suuntien seurakuntalaiset esm sanovat että jos kertoo uskostaan tai ahdistuksestaan niissäkin asioissa tai näkemys-kokemuseroistaan - silloin todella sielunvihollinen hyökkää raivollaan todella kimppuun - joskus raakalaismaisella väkivallalla, rajuilla petoksilla, ganstaamalla, kiusaamalla, ahdistamalla mielipuolisuuden partaalle fyysisten vammojen lisäksi - ei aina löydy ihan kaikesta ihmisten toiminnasta silleen kaunista sanottavaa, ymmällä oloa myös jos ei tajua tai ymmärrä edes toiminnan tarkoitusta.

Kun mielenrauha on hukassa maailmanrauhan myötä - joskus järkytyksistä tasapainoon pääsyssä ongelmia liiaksi asti - piinaavaa on elinikäinen stressaantuminenkin - sekin todella kuormittaa liikaa ja piinaa arjessa selviytymistä. Juoruthan mediassa silleen aina ihmisiä kiinnostavia ja joskus kaupallista hömppääkin - joskus niin syvää tragediaa ja murhemieltä shokkisuudessaan.

Jep, luulen että monilla on näitä tällaisia ystäviä....sanotaankin että "with friends like this who needs enemies".

Minusta on täysin yhdentekevää, mitä joku vieras ihminen puhuu minusta selkäni takana - tai kasvotustenkaan. Varsinkin, jos kyse on vain ilkeän ihmisen omista mielipiteistään.

Moisiin puheisiin en yleensä reagoi mitenkään, jos tunnen ko. pahan puhujan. Ehkä voisin joskus kysyä, mistä moinen käsitys arvostellusta ihmisestä on hänelle syntynyt. Jos ryhtyisin jostain syystä juttusille moisen ilkeän ja epävarman ihmisen kanssa, voisin sanoa arvostavani tai jopa ihailemani hänen parjaamaansa ihmistä.

Ellei ole parempaakaan tekemistä, saattaisin ryhtyä hetkeksi juttusille ja vähän testailla tyyppiä. - Olkapäälläni istuskeleva pikku-piru kannustaa välillä hupsuihin leikkimielisiin juttuihin.

Tiedän, joka puhuu minulle pahaa toisesta puhuu pahaa tietysti minustakin. Se on sääntö ei poikkeus. Se mitä muut puhuu minusta takanapäin ei kiinnosta minua. Onneksi pahin takanapuhuja poistui, kummasti korjasi ilmapiiriä eikä manttelinperijää ole ilmestynyt. Älä koskaan kerro ystävällesi, mitä pahaa joku muu on hänestä sanonut, se on sama kun löisit häntä "ojennetulla kirveellä" silloin sinä olet julmempi kun se joka puhui takanapäin. Ei ole tarkoitettu sinun korvillesi.

Juoruilu on elämän suolaa, se on todettu pitkänelämän aikana,
työpaikoilla ja yksityiselämässä,
aina kiinnostaa mitä jollekki tutulle taas kuuluu,
tietenki ilkeät törkeät halventavat puheet saa karvatpystyyn,
kaveruus yleensä loppuu aina sen tutun kanssa siihen,
koska luottamus meni pahan puhumisen seurauksena,

Tämä aloitus huvittaa minua.
Aika selvästi on havaittavissa missä se ensimmäinen kipinä syntyi.
-
Samasta syystä en ala tämän enenpää asiasta keskustelemaan.
Siitä saattaisi tulla loputon suo kieli-kukkasilla.
Kenellä se älykkäin känny oikein on...

H.

Minusta saa kyllä puhua pahaa, en ollenkaan moiti sellaista ihmistä. Vai tarkoittaako aloittaja valetta? Sen voisi oikaista, mutta jos pahaa puhutaan niin kai sitä pahaa sitten minussa on puhujan näkövinkkelistä katsoen. Moikkaan häntä samaan malliin kuin ennenkin ja pari neutraalia sanaa heitän. Enkä ole tietävinäni pahoista puheista. En ole itse yhtään sen parempi, jos näen ihmisessä pahaa, voin hyvin kertoa mielipiteeni toiselle henkilölle.

Esim. varakas henkilö on toiselle öykkäri, duunarin niskanahasta kiskova ja toiselle arvostettu sitkeä yrittäjä.

Jatkan vielä. Toisten ihmisten, täysin vieraiden asiat ja tekemiset ei kiinnosta pätkääkään. Haluan muodostaa käsitykseni ilman "valistusta" ja tutustua muihin avoimin mielin. Ei tulisi mieleenikään kertoa tämän hankalan ja vastenmielisen luonteenpiirteen omaavan henkilön sanomisia toisille. Työpaikoilla olen törmännyt tällaisiin "valistajiin", mutta en ole piitannut siitä, sillä (teeskentelemättä) lähes joka yhteisössä niitä on. Karttelen. Tästä ei ole montaa askelta siihen, että tyyppi kerää porukoita ja aloittaa sakinhivutuksen jotakuta heikompaa kohtaan; miksi työpaikoilla ja kouluissa on niin paljon kiusaamista? Tutkittua tietoa.

Monesti joku haluaisi kertoa asioita jotka pyytää pitämään salassa.
Jos asia ei kosketa perhettäni ja ole tärkeä olen sanonnutkin että en uskalla luvata sellaista. Jos ei jotain asiaa osaa pitää omana tietonaan on turha vaatia sitä muiltakaan.
Joillekin tuottaa suurta nautintoa kertoa mitä on kuullut puhuttavan kaverista selän takana.

Niin on mullakin 2 kännyä hukassa , harmitti ku lapsenlapseltakin oli joskus kadonnu uusi känny - ja joskus lahjaks saatu pleikkari - raivostuttavaa ainakin vajaakuntoisten säälimätön hyväksikäyttö - on mullakin omakohtaista siitä kokemusta .
- toka juttu ainakin kun vammojen ja sairauden vuoksi halusin avioeron
- ekana hyökkäsi huorittelijaporukka kimppuun - että oli kuulemma niin vahva horon maine - jota olis pitäny uskonnoimalla putsata. Maailma ja työ vei kaiken, niin fyysisen kuin psyykkisenkin, omaisuuden ja suuren osan varoistakin - verot ja velat taitaa viedä loputkin - liekö onnen päivä oma kuolinpäivä kun on vapaa kaikista maallisista huolista.
Raskas työ tuhosi liikaa ja elämä enimmäkseen pelkkää hengissäselviytymisleiriä ja sinnittelyä juopponarkkien ja päihderiippuvaisten maailmassa - mukavaa myös että alle seittenkymppisenä on eka kerran aikaa joskus omille töille ja rauhaa myös joka sortin seksläärääjiltä - siistiksi sisätyöksi mainostettu hoitotyön sarka on vienyt jo useita nuorempiakin manan majoille iäkkäämistä ny puhumattakaan - ulkomaailma on kaunis, nykyisellään kaiketi hurjaakin hurjempi - kun ei vieläkään tiedä mikä on maallisen elon
ja matkan määrä - elän vain päivän kerrallaan - saman tähtitaivaan alla.
Kaikki riippuvuudet lienee ajastaaikaan joku kinkkinen juttu - olipa mitä hyvänsä.

Kummalinen aloitus, olen kokenut jos olen antanut aihetta jos joku muu antanut aihetta puuttua niin miksen puuttuisi, miehet ei yleensä ole lörppäsuita seläntaka olevia pikkusieluisia.