Kahden valtiattaren alistamana

Vaimolla oli minulle syntymäpäiväksi yllätys, ja sitä se kyllä oli aivan uusiin sfääreihin kohotettuna. En ikinä olisi voinut kuvitellakaan mitään sellaista – mutta samalla se oli kaikkien toiveideni täyttymys.

Kun tulin töistä, vaimo oli jo valmiina eteisessä. Valmiina tarkoitti valmiina lähtöön jonnekin tuntemattomaan paikkaan, jossa yllätykseni sijaitsi. Minua vähän hämmästytti, että vaimolla oli jo pitkä takkikin päällään, aivan kuin hän olisi piilotellut asuaan, mutta epäilin ja toivoin, että asu olisi osa yllätystä. Sen verran nimittäin näin, että asuun kuuluivat ohuet mustat sukat, jotka katosivat takin alle, ja jo se sai sydämeni lyömään tavallista kovemmin.

Minut passitettiin pikaiseen suihkuun, jonka aikana vaimo sanoi etsivänsä minulle vaatteet. Kun palasin itseäni kuivaillen, löysin sängyltä aivan normaalit vaatteet. Se oli helpotus, sillä olin jo ehtinyt kuvitella, että minua kuljetettaisiin jossain pilailukuteissa ympäriinsä. Mutta vähänpä minä tiesin, kun kuvittelin niissä vaatteissa illan viettäväni.

– Onko se varmasti pesty hyvin? kysyi vaimo puristaen veitikkaani, jonka olin jo ehtinyt saada kalsareiden kätköihin.
– Totta kai… sinua varten, sanoin odotukset – ja jokin muukin – nyt jo varsin korkealla illan suhteen. Jos kaluni piti olla hyvin pesty, niin varmaan sille olisi käyttöä illalla. Olisikohan vaimoni viemässä minua jonnekin hotelliin mukavaan kahdenkeskiseen yöhön…
– Sano ’kyllä, valtiatar’ kuiskasi vaimoni korvaani.

Tätä leikkiä minä rakastin. Rakastin sitä, että vaimoni otti ohjat käsiinsä, komensi ja alisti minua. En ikinä voinut saada siitä tarpeekseni. Olin saman tien kivikovana, kun sain sanoa:

– Kyllä, valtiatar.
Vaimoni hyväili minua boksereiden päältä, mutta ei tehnyt mitään muuta, hymyili vain merkitsevästi. Hän kyllä tiesi, miten minua kiusattiin kaikkein parhaiten.

Vaimo komensi minut laittamaan päällysvaatteet myös. Itse hän otti salaperäisen laukun mukaansa, mutta minulle ei annettu mitään matkatavaroita. Kun kysyin asiasta, vaimo hymyili vain ja sanoi:
– Et sinä tarvitse. Ja mitä unohtui kysymyksestäsi?
– ’Valtiatar’… Anteeksi, valtiatar.

Leikki oli siis nyt päällä, mutta se vain kiihotti minua, samoin kuin tuntematon päämäärämme. Vaimo määräsi minut rattiin ja alkoi antaa ajo-ohjeita. Minä tottelin nöyrästi ja vilkuilin samalla salaa vaimon mustan nylonin peittämää reittä, jonka takki avautuessaan anteliaasti paljasti.

Minulla ei ollut aavistustakaan, mikä oli määränpäämme, kun matkamme eteni, ajoin vain, minne neuvottiin. Sitten olimme jo Kehä kolmosella, eli ainakaan minnekään keskustan hotelliin emme olleet suuntaamassa. Pienen sivutien kohdalla vaimo käski minun kääntyä.

Kapea tie vei suuren, kartanomaisen talon pihaan. Täälläkö minun yllätykseni olisi? Ja mitä ihmettä se voisi olla?

Vaimoni käski minun pysyä autossa ja meni itse ovelle. Hetken kuluttua hän viittasi minua tulemaan perässä.

Eteisessä ei ollut ketään muita kuin vaimoni, vaikka olisin voinut vannoa, että äsken hän oli keskustellut jonkun kanssa, ja olihan jonkun täytynyt päästää hänet sisäänkin.

Eteinenkään ei ollut mikään tavallisen kodin eteinen, pikemminkin se muistutti pientä ravintolan narikkaa. Mutta jokin sanoi minulle, että tänne ei selvästikään oltu tultu millekään syntymäpäiväkahville.

Vaimoni oli itse vielä salaperäisesti päällysvaatteet yllä, mutta minun hän käski jättää takkini naulakkoon sekä lompakkoni ja avaimeni tallelokeroon. Oli jotenkin kiihottavaa, että hän piti sillä lailla ohjat käsissään, ja huomasin odottavani ja kaipaavani sitä lisää. Ja sitä minä kohta saisin, yltäkylläisesti, vaikka en sitä osannut siinä vaiheessa kuin hämärästi aavistaa.

Vaimoni johdatti minut eteenpäin. Mustat, kimaltelevat kivilattiat kopisivat seksikkäästi hänen korkojensa alla, kun hän veti minut vasemmalla olevaan huoneeseen. Se oli jonkinlainen pukeutumistila, pukuhuone peileineen ja rekvisiittoineen.

Siellä oli peruukkeja, kenkiä, meikkejä, naamioita – jos jotakin. Vaimoni ei kuitenkaan halunnut minun pukeutuvan mihinkään niistä. Hän heitti eteeni pienen, nahasta ja niiteistä kootun vaatekappaleen ja komensi:
– Pue tuo yllesi!
– Tuo pelkästään? Mutta…
– Ei mitään muttia. Kun minä käsken jotain, niin sinä vastaat vain yhdellä tavalla: ’Kyllä, valtiatar’. Onko selvä?
– Kyllä, valtiatar, minä sanoin alistuneena.
Vaimoni veti pukeutumishuoneen sulkevat verhot kiinni ja jätti minut yksin nöyryytykseni kera.

Nahkavaatekappale paljastui kalsareiden irvikuvaksi, jossa oli edessä niitein koristettu kalukukkaro ja takana kaksi ohutta remmiä, jotka jättivät pakarat paljaiksi. Pukeuduin siihen ja jäin odottamaan, mitä vaimoni, nykyinen valtiattareni, seuraavaksi minusta haluaisi...

Lue koko tarina täältä:
http://seksifantasiat.runkkareille.com/alistaminen/kahden-valtiattaren-alistama/