Historioitsija Ville Kivimäen teos Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945 (WSOY)
Ville Kivimäen sotilaan psyykeä kuvaava Murtuneet mielet voitti Tieto-Finlandian.
Kivimäki kartoittaa teoksessaan suomalaisten rintamamiesten psyykkistä kestämistä ja psyyken murtumista talvi- ja jatkosodassa. Kirja pohjautuu hänen väitöskirjaansa.
"Se vahvistaa myötätuntoa, auttaa eläytymään ja kunnioittamaan. Se käsittelee rauhan, kodin ja läheisten ihmisten merkitystä sekä auttamisen vaikeutta. Kirjan lukija joutuu kyseenalaistamaan käsityksiään hyväksytystä ja torjutusta, vahvasta ja heikosta", Tanninen-Mattila sanoo.
Ville Kivimäki on Tanninen-Mattilan mukaan antanut sanat monien psyykkisesti järkyttyneiden sotilaiden oireille, jotka ovat tähän mennessä jääneet jäsentymättömäksi historiaksi.Helsingin Sanomat
"Löysin psykologian harjoitustehtävänä lukiossa kirjoittamani esseen, jonka aiheena oli sotatraumat. Aihe on muhinut takaraivossani pitkään", Kivimäki sanoo.
MYÖHEMMIN Kivimäki sai kuulla, miten raastavia sota-ajan eronhetket olivat, kun veräjällä näkyi viimeinen vilkutus ja sotilassaappaiden askeleet katosivat pimenevään iltaan.
Kiitospuheessaan Kivimäki halusi korostaa, että sodan psyykkiset vammat olivat sotavammoja siinä missä muutkin.
"Psyykkiset oireet olivat pohjimmiltaan mitä normaalein reaktio pöyristyttäviin olosuhteisiin. Ne eivät olleet merkkejä mistään poikkeavasta tai vailinnaisesta luonteenlaadusta, kuten niitä pitkään käsiteltiin."
Kivimäen pitkä kiinnostus sodan vaurioittamiin ihmisiin alkoi hahmottua väitöskirjaksi 2005–2006. Englanninkielinen väitöskirja hyväksyttiin Åbo Akademissa alkukesästä.
"Aihe tuntui tärkeältä, koska sodan inhimillistä puolta on tutkittu vain vähän."
LISÄÄ TÄSTÄ AIHEESTA
Arvio: Moni tuli hulluksi rintamalla
Tutkija: Psyyken romahtaminen sodassa oli häpeä – pahimmillaan hoitokeinona oli simputus
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1385003137715
Ville Kivimäen sotilaan psyykeä kuvaava Murtuneet mielet voitti Tieto-Finlandian.
Kivimäki kartoittaa teoksessaan suomalaisten rintamamiesten psyykkistä kestämistä ja psyyken murtumista talvi- ja jatkosodassa. Kirja pohjautuu hänen väitöskirjaansa.
"Se vahvistaa myötätuntoa, auttaa eläytymään ja kunnioittamaan. Se käsittelee rauhan, kodin ja läheisten ihmisten merkitystä sekä auttamisen vaikeutta. Kirjan lukija joutuu kyseenalaistamaan käsityksiään hyväksytystä ja torjutusta, vahvasta ja heikosta", Tanninen-Mattila sanoo.
Ville Kivimäki on Tanninen-Mattilan mukaan antanut sanat monien psyykkisesti järkyttyneiden sotilaiden oireille, jotka ovat tähän mennessä jääneet jäsentymättömäksi historiaksi.Helsingin Sanomat
"Löysin psykologian harjoitustehtävänä lukiossa kirjoittamani esseen, jonka aiheena oli sotatraumat. Aihe on muhinut takaraivossani pitkään", Kivimäki sanoo.
MYÖHEMMIN Kivimäki sai kuulla, miten raastavia sota-ajan eronhetket olivat, kun veräjällä näkyi viimeinen vilkutus ja sotilassaappaiden askeleet katosivat pimenevään iltaan.
Kiitospuheessaan Kivimäki halusi korostaa, että sodan psyykkiset vammat olivat sotavammoja siinä missä muutkin.
"Psyykkiset oireet olivat pohjimmiltaan mitä normaalein reaktio pöyristyttäviin olosuhteisiin. Ne eivät olleet merkkejä mistään poikkeavasta tai vailinnaisesta luonteenlaadusta, kuten niitä pitkään käsiteltiin."
Kivimäen pitkä kiinnostus sodan vaurioittamiin ihmisiin alkoi hahmottua väitöskirjaksi 2005–2006. Englanninkielinen väitöskirja hyväksyttiin Åbo Akademissa alkukesästä.
"Aihe tuntui tärkeältä, koska sodan inhimillistä puolta on tutkittu vain vähän."
LISÄÄ TÄSTÄ AIHEESTA
Arvio: Moni tuli hulluksi rintamalla
Tutkija: Psyyken romahtaminen sodassa oli häpeä – pahimmillaan hoitokeinona oli simputus
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1385003137715
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oikea teos voitti tieto-Finlandian, minunkin isäni silloin 20v. nuorukaisena oli rintamalla kokemassa 4 vuoden ajan nuo sodan kauheudet. Luojan kiitos hän selvisi hengissä ja ainakin fyysisesti terveenä.
Olen säilyttänyt hänen saamansa mitallin jossa on toisella puolella Suomen vaakuna ja toisella puolella lukee isänmaa 1941-1945 tuo mitalli on kirjahyllyssä isäni kuvan vierellä, voi mikä kiitollisuuden tunne minut valtakaan aina kun otan tuon mitallin käteeni.
Jokainen Suomalainen sotaveteraani ansaitsee kunnianosoituksen ja suuret kiitollisuuden tunteen meiltä jotka saamme elää itsenäisessä Suomessa.
Todellakin minäkin kiitollinen, pidin viestistäsi!
unohtavat ....noin vain ....100 000 nuoren uhranneen henkensä itsenäisyyttämme puolustaessaan.
kokonaan!
Hienoa että joku on uskaltanut ja osannut kajota niin vaiettuun aiheeseen kuin sotimaan joutuneitten ihmisten mielenterveys. Hän saisi saada vielä monta muutakin palkintoa.
Karsastan mitaleita, prenikoita ja kaikenlaisia arvonimiä ja -asetelmia, joita kovia kokeneille ihmisille annetaan muka lohdutukseksi tai merkiksi ansioitumisesta sotatantereella. Se ei korvaa mitään, ei yhtään mitään siitä, mitä sellainen on menettänyt pelon ja kauhun myötä omasta itsestään, sisällöstään.
Jotenkin kroteskia ja irvokasta, naurettavuuden huippua, että esim. valtiovalta tekee sodassa kaatuneista sankareita lieventääkseen omaa käskevää ja vaativaa osaansa asiassa.