"Tunnen huonoa omaatuntoa” – Tuilla elävä 27-vuotias Mimosa tunnustaa.
Mimosa Partasen mielestä monilla on väärä kuva toimeentulotuen saajista laiskureina, jotka eivät yritä tarpeeksi.
Hän itse kokee tehneensä kaikkensa, jottei päätyisi yhteiskunnan elätiksi.
Hän on mielestään hyvä esimerkki ihmisestä, joka yrittää parhaansa, mutta jolle sattuu huono tuuri liian monta kertaa.
Mimosa kirjoitti omasta elämäntarinastaan Valtaajat-hankkeessa.
Vastaperustetussa blogissa, Syrjässä, Mimosa jakaa tunteitaan:
http://syrjässä.fi/
(Eikös työkkäri katso sen nyt kokopäiväiseksi yrittäjäksi?)
Mimosa kokee, että toimeentulotuen saajat nähdään usein laiskoina ihmisinä, jotka eivät yritä tarpeeksi.
“Tämä blogi on olemassa -- virheellisten mielikuvien muuttamiseksi."
“Tunnen syyllisyyttä, kun haen tukia”
Mimosa elää nyt Kelan kuntoutustuella, käytännössä määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä.
Silloin kun päätös siitä venyy, hän saa kunnan sosiaalitoimesta toimeentulotukea.
Jotta voi saada toimeentulotukea, pitää ilmoittautua TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi, vaikka ei ole oikeutettu työmarkkinatukeen eikä ole työkykyinen.
– Suomessa ei todellakaan ole helppo elää sosiaalitukien varassa. Niitä ei välttämättä saa, vaikka kuinka tarvitsisi, Mimosa tietää.
Virkailijan vaihtuminen on saattanut muuttaa päätöstä, vaikka oma tilanne ei muuttuisi.
“Niillä” Mimosa tarkoittaa Kelaa, sosiaalitoimea ja TE-toimistoa.
Järjestelmä on hänen mielestään niin monimutkainen, että “pitäisi melkein olla itse virkailija, jotta tietäisi, miten saa tarvitsemansa tuet.”
– Ei ole ketään, joka neuvoisi kokonaisuudessa. Joskus olen saanut keskenään ristiriitaisia neuvoja.
Vuoden 2017 alusta toimeentulotuen perusosa haetaan ilman työntekijän tapaamista Kelasta, jolloin Mimosallakin olisi yksi luukku vähemmän – ellei hän sitten edelleen tarvitse täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea, jotka haetaan edelleen kunnasta.
Uudistus on helpotus niille, jotka ovat käyneet “sossussa” vain perustoimeentulon takia.
Mimosa sanoo tuntevansa syyllisyyttä joka kerta, kun hän hakee toimeentulotukea, työmarkkinatukea tai asumistukea.
Toimeentulotukea hän on hakenut joka vuosi jonkin verran siitä lähtien, kun muutti pois kotoa 11 vuotta sitten.
Tulot tulivat kunnan sosiaalitoimesta, silloin kun tulivat. Tukea piti hakea joka kuukausi.
Kun virkailija vaihtui, perusteleminen piti aloittaa alusta.
http://yle.fi/uutiset/3-9212980
Pelastaisiko perustulo monen elämän, kun enää ei sossujen mielivaltaiset päätökset sekottaisi elämää?
Mimosa Partasen mielestä monilla on väärä kuva toimeentulotuen saajista laiskureina, jotka eivät yritä tarpeeksi.
Hän itse kokee tehneensä kaikkensa, jottei päätyisi yhteiskunnan elätiksi.
Hän on mielestään hyvä esimerkki ihmisestä, joka yrittää parhaansa, mutta jolle sattuu huono tuuri liian monta kertaa.
Mimosa kirjoitti omasta elämäntarinastaan Valtaajat-hankkeessa.
Vastaperustetussa blogissa, Syrjässä, Mimosa jakaa tunteitaan:
http://syrjässä.fi/
(Eikös työkkäri katso sen nyt kokopäiväiseksi yrittäjäksi?)
Mimosa kokee, että toimeentulotuen saajat nähdään usein laiskoina ihmisinä, jotka eivät yritä tarpeeksi.
“Tämä blogi on olemassa -- virheellisten mielikuvien muuttamiseksi."
“Tunnen syyllisyyttä, kun haen tukia”
Mimosa elää nyt Kelan kuntoutustuella, käytännössä määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä.
Silloin kun päätös siitä venyy, hän saa kunnan sosiaalitoimesta toimeentulotukea.
Jotta voi saada toimeentulotukea, pitää ilmoittautua TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi, vaikka ei ole oikeutettu työmarkkinatukeen eikä ole työkykyinen.
– Suomessa ei todellakaan ole helppo elää sosiaalitukien varassa. Niitä ei välttämättä saa, vaikka kuinka tarvitsisi, Mimosa tietää.
Virkailijan vaihtuminen on saattanut muuttaa päätöstä, vaikka oma tilanne ei muuttuisi.
“Niillä” Mimosa tarkoittaa Kelaa, sosiaalitoimea ja TE-toimistoa.
Järjestelmä on hänen mielestään niin monimutkainen, että “pitäisi melkein olla itse virkailija, jotta tietäisi, miten saa tarvitsemansa tuet.”
– Ei ole ketään, joka neuvoisi kokonaisuudessa. Joskus olen saanut keskenään ristiriitaisia neuvoja.
Vuoden 2017 alusta toimeentulotuen perusosa haetaan ilman työntekijän tapaamista Kelasta, jolloin Mimosallakin olisi yksi luukku vähemmän – ellei hän sitten edelleen tarvitse täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea, jotka haetaan edelleen kunnasta.
Uudistus on helpotus niille, jotka ovat käyneet “sossussa” vain perustoimeentulon takia.
Mimosa sanoo tuntevansa syyllisyyttä joka kerta, kun hän hakee toimeentulotukea, työmarkkinatukea tai asumistukea.
Toimeentulotukea hän on hakenut joka vuosi jonkin verran siitä lähtien, kun muutti pois kotoa 11 vuotta sitten.
Tulot tulivat kunnan sosiaalitoimesta, silloin kun tulivat. Tukea piti hakea joka kuukausi.
Kun virkailija vaihtui, perusteleminen piti aloittaa alusta.
http://yle.fi/uutiset/3-9212980
Pelastaisiko perustulo monen elämän, kun enää ei sossujen mielivaltaiset päätökset sekottaisi elämää?
Vastaukset 42
Vanhimmat
Miten ihminen ei saa asioitaan kuntoon yli kymmenessä vuodessa? Mitä tarvittaisiin, että sellainen ihminen saisi elämänsä omaan hallintaansa?
Miten niin yli 10 vuotta? Hänhän ilmeisesti on ylioppilas. Ylioppilaaksi valmistutaan normaalisti n. 18-19-vuotiaana. Sen jälkeen hän on ilmeisesti suorittanut ammattitutkinnon. Siinä menee keskimäärin 1,5-2 vuotta ylioppilaspohjalta. Muistutan,että te-toimisti pakottaa hakemaan ammatilliseen koulutukseen ylioppilaatkin ja varsinkin jos ei heti ylppäreiden jälkeen pääse minnekään. Myös siinä tapauksessa, että nuori selvästi tietää, että yliopisto on se mun juttu eikä ammatillinen tutkinto. Nyt hän ilmeisesti lukee yliopiston pääsykokeisiin. Sinne pitää valmistautua luonnollisesti kunnolla ja kilpailu on kovaa. Hakijoita on paljon ja kaikki eivät luonnollisesti saa opiskelupaikkaa, vaikka kuinka haluaisivatkin. Tämä ei ole nuorten syy vaan karsintasysteemi on vaan sellainen.
Jos ala-ikäisenä (alle 18v) joutuu turvautumaan sossuun niin mitä ilmeisemmin kotona asiat eivät ole olleet hyvin tai on joutunut muuttamaan vanhempiensa luota varhain pois tai sitten tulee köyhästä perheestä. Jotkut nuoret haluavat itsenäistyä varhain eikä se välttämättä ole huono juttu. Aina syy ei suinkaan ole nuoressa vaan myös vanhemmissa. Vanhempia on laidasta laitaan. Ei ole nuoren syy jos vanhemmat ovat hankalia tai jos on syntynyt köyhään perheeseen.Kukaan ei voi valita vanhempiaan. Toisinaan taas ongelmat ovat nuorella, vaikka kuinka vanhemmat tekisivät kaikkensa. Syitä ja lähtökohtia on niin paljon ja laidasta laitaan.
Minusta hänellä ei ole mitään syytä hävetä tai tuntea syyllisyyttä avun hakemisesta. Päinvastoin, apua pitääkin hakea. Jos sitä ei aikanaan hae, joutuu vielä suurempiin hankaluuksiin myöhemmin. Silloin asiat ovat paljon vaikeampia ja kalliimpia. Enemmänkin tyypillinen esimerkki tunnollisesta ja kiltistä (?) nuoresta, joka tuntee syyllisyyttä ja yhteiskunta sekä työelämä käyttää säälimättä näitä kilttejä ihmisiä hyväkseen. Ei pitäisi olla liian kiltti vaan osata pitää puolensa. Helposti kultalusikka suussa syntyneet, joilla ei ole mitään käsitystä reaalielämästä laukovat tälläisiä kommentteja, että syy on ihmisessä itsessään. Joidenkin poliittiseen agendaan kuuluu selkeästi työttömien syyllistäminen, vaikka syy ei olisikaan työttömässä.
Ihmettelen vaan, mitä tarkoitit ei saa asioitaan kuntoon??? Jos järjestelmä on mätä, miten sitä tarvitseva kuntoon laittaa ?????
Tarkoitin sitä, että on joutunut turvautumaan sossun apuun 11 vuotta, mikä osoittaa vahvaa avuttomuutta. Onko tuon ihmisen asiat niin kuin pitää?Kyseessä vielä nuori ihminen, jolla luulisi olevan tarve järjestää itselleen hyvä elämä. Mutta ei, ei mitään, sossussa vaan roikkuu.
Järjestelmän vika ehkä on, että tuollainen on mahdollista. Valtaosa tässä samassa järjestelmässä kuitenkin hankkii koulutuksen, työn ja toimeentulon itselleen käymättä koskaan sossun luukulla.
Minäkin olen köyhistä oloista ja moni muu myös. 15-vuotiaana oli lähdettävä kotoa. Mutta ei se sitä tarkoita, että olisin siihen jämähtänyt. Pienipalkkaisen kokopäivätyön ohessa opiskelin ja sitä tietä pääsin kiinni hyviin töihin ja hyvään elämään.
En tiedä, millainen järjestelmä aloittajaa auttaisi saamaan otteen omasta elämästään. Meillähän on mahdollisuudet kaikkeen. Pitäisiköhän tuollainen vetelys lähettää Siperiaan oppimaan.
Olet osoitus, että typeräkin voi pärjätä kun ihminen saa enemmän osakseen kuin ihmisenä ansaitsee.
Ihminen pääsee nettiin ja siittä huolimatta ei kykene omaksumaan mitään maailman menosta... joka on aivan erilainen kuin 70 - 80 vuotiaan nuoruudessa, jossa kouluja käymättömän käveltiin työpaikkaan.
Ehkä joo asiat oli toisin silloin 60/70-luvuilla. Silloin taisi päästä yliopistoonkin sillä tavoin, että kunhan osasi aukaista yliopiston oven.
Tuliko esimerkiksi mieleen, että on mahdotonta olla samaan aikaan samalla kellon lyömällä sekä klo 8-16 töissä kokoaikaisesti ma-pe ja samaan aikaan kokopäiväinen opiskelija, jossa pakollinen, fyysinen läsnäolopakko luennoille? Jotkut opiskelut vaativat vahvasti pakollista läsnäolopakkoa luennoille ja tiivistä, vaativaa opiskelua. Niillä aloilla, joissa palkka ja työllisyys on parempi, niihin luonnollisesti on myös vaikeampi päästä ja opiskelu on vaativaa ja siihen pitää panostaa kunnolla. Pääsykokeisiin pitää lukea erittäin paljon, kilpailu on kovaa eikä samaan aikaan voi oikein käydä kokopäivätöissä. Ne rikkaisiin olosuhteisiin sattumalta syntyneet saavat kultalusikka suussa vanhemmiltaan rauhallisen asunnon, kalliit pääsykoekurssit jne. eikä heidän tarvitse käydä töissä ollenkaan, koska rikkaat vanhemmat rahoittavat heidän opiskelunsa. Ne ihmiset, jotka tahtomattaan ovat syntyneet köyhiin tai keskituloisiin perheihiin, heidät pakotetaan kokopäivätöihin, jolloin pääsykokeisiin lukeminen luonnollisesti jää vähäiseksi tai jopa kokonaan. Näin moni lahjakas, fiksu ja motivoitunut nuori syrjäytetään. Seuraava pyrkiminen on sitten vuoden päästä. Te-toimisto ja yritykset pommittavat työtarjouksillaan ja karenssia pukkaa jos haluaa mielummin satsata tulevaisuuteen ja tienata parempaa palkkaa paremmin työllistävässä ammatissa tulevaisuudessa. Kaiken järjen mukaan on järkevämpää panostaa koulutukseen, mikä takaa paremman työllisyyden ja paremman palkan kuin ottaa hetkeksi joku muutaman kuukauden määräaikainen hanttiduuni huonommalla palkalla.
Tuliko yhtään mieleen, että kukaan ei voi valita millaiseen perheeseen syntyy tai millaiset vanhemmat saa? Ei ole kenenkään vika jos on syntynyt köyhään perheeseen. Toisaalta taas on aivan turha kokea minkäänlaista ylemmyyttä ja ylpeyttä jos on sattunut syntymään rikkaaseen perheeseen. Rikkaaseen perheeseen syntyminen ei ole nuoren syy, ei myöskään köyhään perheeseen syntynyt.
Ihmettelen vaan-nimimerkki!!
Opiskelitko sinä 6 vuotta ja valmistuit sitten työkyvyttömänä? Kuinka menet työkyvyttömänä töihin? Minkälaisen kokopäivätyön sinä sait 15-vuotiaana, jolla maksoit 600euron vuokran ja elämisen? Tänä vuonna valmistuvat maisteritkaan eivät saa töitä, koska niitä ei enää ole. 2016 työttömyys ei ole itsestä kiinni. Toisin oli 70-luvulla jolloin pystyit kävelemään yritykseen sisälle ja sinut palkattiin siltä seisomalta. Mahdatko olla näitä kävelytaidolla työtä saaneita?
"Pitäisiköhän tuollainen vetelys lähettää Siperiaan oppimaan."
Näyttäisi ennemminkin siltä, että hän on sitkeästi taistellut vastoinkäymisistään huolimatta. Eikö kannattaisi ensin lukea ja vasta sitten kommentoida?
"Nuorin pikkusisko muutti käytännössä Mimosan luokse kun Mimosa oli 17, sisko 13 vuotta." "Siskosta yksin huolehtiminen ei tuntunut lainkaan kummalliselta – olihan hän tehnyt samaa lapsuudenkodissaan niin kauan kuin muisti."
"Koko asunto ja sen tavarat olivat homeessa. Mimosa joutui luopumaan kaikesta omaisuudestaan, koska se olisi pitänyt hänet sairaana." "Mimosa omisti vain patjan ja kassillisen vaatteita. Sosiaalityöntekijä myönsi rahaa uuteen sänkyyn, mutta muuta hän ei Mimosan mukaan pitänyt välttämättömänä."
"..kukaan ei kiinnittänyt huomiota siihen, että hänellä oli monta ongelmaa: toimeentulovaikeuksia, lukihäiriö, homeasunnossa kehittynyt kilpirauhasen vajaatoiminta, josta oli tullut elinikäinen sairaus. Hän kävi terapiassa käsittelemässä lapsuudenkodista jääneitä traumoja."
"Mimosan päivät venyivät 12-tuntisiksi, kun hän meni iltaisin hoitamaan lapsia rahoittaakseen opintonsa. Niukat tulot aiheuttivat stressiä. Samaan aikaan alkoi kiusaaminen koulussa. Mimosan mukaan luokan pojat haukkuivat ja yksi heistä ahdisteli häntä."
"Mimosa kävi terveyskeskuksen lääkäreillä ja fysioterapeuteilla lukemattomia kertoja. Kukaan ei osannut epäillä kahta välilevyn rappeumaa ja kolmen pullistumaa, koska vaiva on tavallinen vasta viisikymppisillä.
Tähän asti Mimosa oli sinnitellyt Buranan ja sen tiedon voimalla, että valmistumisen jälkeen koittaisi työelämä ja säännölliset tulot. Nyt hän tajusi valmistuvansa ammattiin, jota ei koskaan pystyisi harjoittamaan. Sitä hän ei enää kestänyt."
"Diagnoosi: vakava masennus ja traumaperäinen stressihäiriö. Hoito: lääkkeet. Kela ei korvaa terapiaa, jos edellisestä kerrasta on kulunut alle viisi vuotta.
Mimosa oli saanut terapiaa jo lukioaikana, joten nyt hän joutui odottamaan sen alkua kaksi vuotta “kotona istuen”.
– Voisin olla jo terve, jos olisin päässyt terapiaan heti, Mimosa arvelee nyt, puolitoista vuotta terapian alkamisesta."
Ei niiden tukien hakeminen mitään herkkua ole.
Mutta kela ei ole kyllä paras viimekäden tukein maksaja, sekään.
Sossutuilla eläjien sietäisi vilkaista peiliin. Sieltä löytyy pääsyyllinen omiin oloihin ja kurjuuteen. Sieltä löytyy myös se, joka tilanteen voisi korjata.
Se joka syyttää yhteiskuntaa ja järjestelmää omasta kurjuudestaan, ei tule koskaan pääsemään parempaan tilanteeseen. Onnen avaimet ovat omissa käsissä. Käytä niitä avaimia.
kyllä on taas niin typerää komenttia mistä näitä tietämättömiä riittää
järjestelmäässä on vika se estää kaiken pienenkin yrittämisen
siis pienen ihmisen kannalta katsottuna .
valtaapitävälle eliitille tämä on tietoista toimintaa jotta saadaan luokkayhteiskunta
köyhät herrojen orjiksi
"avaimet.onneen "
Kommenttisi on kulunutta ja typerää fraasia, jolla hopealusikka suussa syntyneet koettavat nostaa itsetuntoaan köyhien kustannuksella.
Avaimet onneen on musta hyvät ihmissuhteet, terveys ja työ, josta saa palkan millä pystyy maksamaan elämisen kulut.
Ilmeisesti "avaimet.onneen" henkilöllä on nämä ja hän luulee, että ne saa kaupan hyllyltä jokainen joka haluaa ne hakea. Hän ehkä saikin helposti.
On vain muistettava se, että ennen sai valita minne meni töihin, kun niitä töitä oli. Koulutukseenkaan ei vain kaikki pääse, kun hakijamäärä on moninkertainen. Ei pidä myöskään verrata toisiin, mitä itse on saanut aikaan. Olemmehan yksilöitä, erilaisia persoonallisuuksia, mikä sopii itselle, ei ehkä toiselle. Työtön ei ole syyllinen siihen, jos kukaan ei ota töihin eikä siihen jos joutuu turvautumaan yhteiskunnan tukiin, kun muuta vaihtoehtoa ei ole.
Asia on päinvastoin. Ennen ei voinut valita, mihin töihin meni, vaan oli otettava sitä työtä mitä sai. Nyt on valinnanvaraa: jos ei halua ottaa vastaan esimerkiksi siivoustyötä, niin rahaa saa soskustakin ja asumistuen Kelalta. Ruokakasseja voi hakea lisäksi vähän sieltä sun täältä. En kadehdi, totean vaan, että nykyään on valinnanvapautta enemmän kuin ennen.
Olet oikeassa, mutta ennen VAIN KOULUTTAMATTOMAN oli otettava vastaan sitä työtä mitä sai.
Nykyään ei edes koulutettu saa töitä.
Vain palkattomista siivoojista on pulaa ja niistä on huutava pula... työllisyyskoulutusta järjestävät haluavat välittää palkattomia siivoojia, koska välistä voi vetää mukavasti yhteiskunnan varoja omaan kukkaroon.
Palkka maksetaan vain sellaiselle siivoojalle, joka on käynyt asianmukaisen koulutuksen,
Arvostella ja kyseenalaistaa ei saa.
Mitä mieltä olette, kuinka monta terapiaa pitää yhteiskunnan kustantaa yhdelle ihmiselle?
Nii monta terapiaa, että ihminen tulee terveeksi. Sanotaanko syöpään kaksi kertaa sairastuneelle, että sait jo kerran elämässäsi kemoterapian niin et sinä sitä nyt enään saa. Kuole vaan, jos ei ole omaa rahaa.
Ihmisiä ei lasketa kiloissa eikä Euroissa ja hoitoa ei voi mitata missään yksiköissä. Jos et sitä ymmärrä, et ymmärrä elämästä yhtään mitään.
Syöpähoito taitaa kuitenkin olla vähän eri asia kuin terapia. Jos terapioita saisi loputtomasti, meille syntyisi tässäkin asiassa oma kansanluokkansa, ikuiset terapialaiset. Kansantalous ei oikein toimi sillä systeemillä.
Tuskin kukaan huvin vuoksi kävisi terapiassa. Itseasiassa ongelmana on, että ihmisille lykätään pillerit käteen ja lähetetään kotiin, vaikka oikea hoito olisi nimenomaan se terapia. Olisi monelta ongelmalta tässäkin yhteiskunnassa säästytty jos pillereiden sijaan tarjottaisiin terapiaa. Tulisi yhteiskunnallekin huomattavasti halvemmaksi pitkässä juoksussa. Joissakin tapauksissa se terapiakin välillisesti ehkäisee syöpiä. Enkä oikein usko, että sinäkään ajattelet yhteiskunnan parasta vaan omaan napasi etua, niin kuin meistä jokainen loppujen lopuksi.
"ydfgsubchvx
10.10.2016 20:33
Syöpähoito taitaa kuitenkin olla vähän eri asia kuin terapia... Kansantalous ei oikein toimi sillä systeemillä."
Syövässä ja masennuksessa on molemmissa suuri kuoleman riski ilman hoitoa. Kommenttisi paljastaa yleisen asenneongelman mielenterveyteen. On niin paljon kaltaisiasi ihmisiä, jotka eivät oikeasti tiedä että mielenterveys on ihan oikeasti terveysasia. Ihan yhtä lailla kuin syöpäsolut ovat kehossa niin mielensairaus on aivoissa. Masennus voidaan magneettikuvalla nähdä.
Ihan taloudellisesta näkökulmasta syrjäytynyt nuori maksaa miljoonan yhteiskunnalle ja kolmen vuoden terapia 14 000. Kumpi nyt sitten on kannattaa yhteiskunnan maksaa?
Kaltaisesi tietämättömät ihmiset maksattaisivat mielellään omaa typeryyttään itsellään ja muilla seitsemän kertaisesti yhteiskunnan kulut.
Molemmat kouluampujat sairastivat masennusta, jota hoidettiin ainoastaan lääkkeillä. Jälkiviisaana voidaan laskea eloonjääneiden ja satojen läheisten terapiat maksavat versus 2 ihmisen terapia.
Onko ollut julkista tietoa, että kouluampujalla oli masennus (ainoana diagnoosina) ja että sitä hoidettiin ainoastaan lääkkeillä? Luulisi sellaisen olevan salassapidettävää tietoa.....
On ollut julkisuudessa. Siksihän aselakia tehtiin tiukemmaksi hakijoille, joilla on ollut psyykkisiä sairauksia. Muistaakseni ainakin toinen ampujista oli hakenut terapiaa, mutta sitä ei hänelle myönnetty.
Heitä ilmeisesti yhdistää kaikkia tai ainakin lähes kaikkia tietty lääke. Ainakin näin on julkisuudessa väitetty. Eli lääkettä on myyty ja mainostettu, vaikka sillä on todettu olevan tiettyjä pahoja sivuoireita. Lääketeollisuus voi hyvin ja kukoistaa.
Oma mielipiteeni tästä on, että jokaista yhdistää huono itsetunto ja siihen yhdistettynä koulukiusaaminen, yksinäisyys, erilaisuuden tunne sekä omassa elämässä vastoinkäymisistä ei ole osattu päästä yli tavalla tai toisella tai niitä ei ylipäätään ollenkaan osata käsitellä omassa mielessä. Osalle tämä tarkoittaa sitä, että pienestä pitäen ei ole totutettu kohtaamaan häviämistä esim. peleissä, leikeissä, kilpailuissa. (tämä muuten liittyy myös narsismiin kuten heikko itsetuntokin). Yksinäisyyttä ja erilaisuuttakin ihminen voi sietää hyvin paljon tai jopa nauttia siitä jos oma itsetunto on kunnossa. Myös pillereiden iskeminen kouraan ja kotiin lähettäminen mielestäni on aivan väärä tapa hoitaa asioita. Terapia on se kaiken juju. Masennus on taas sivutuote, ei syy vaan seuraus. Masennus tulee kun kokee itsensä täysin arvottomaksi, on hyvin heikko itsetunto, henkinen tuki ja kannustus sekä ylipäätään elämän punainen lanka puuttuu kokonaan. Pelkällä liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla saavutetaan jo paljon, niin hullun yksinkertaiselta kuin se kuulostaa. Lääkkeet ovat toisinaan hyvin pahasta. Turruttavat mielen ja yksilö kävelee kuin sumussa, vaikka nimenomaan niitä pahoja ja heikkoja fiiliksiä pitäisi kestää ja osata käsitellä oman pään sisällä. Jos siihen ei ole tottunut lapsesta asti, vaikeaa on se hieman vanhempana.
Tiedän ihmisen, jolla lykättiin käteen vain pillereitä ja itse sanoi, että tekivät täysin sumeeksi koko elämän ja turruttivat koko pään. Henkilöllä tuskin oli edes mitään varsinaista masennusta, suri vaan elämässään ja perhepiirissään tapahtuneita asioita. Tällainen helposti luokitellaan ahdistukseksi tai masennukseksi, diagnosoidaan ihminen mielenterveysongelmaiseksi, vaikka oikeasti jokaisen elämään kuuluu joskus surua ja ikäviä asioita ja on ihan normaalia surra asioita ja käsitellä niitä oman pään sisällä. Aivojen turruttaminen lääkkeillä vaan siirtää sitä käsittelyprosessia eteenpäin hamaaseen tulevaisuuteen. On tervettä käsitellä niitä asioita omassa mielessä. On normaalia kokea surua ja iloa. Jos kaikki fiilikset etenkin ne ikävät patoaa tai ei suostu niitä mielessään käsittelemään niin joku päivä vielä kärpäsestä tulee härkänen.
Masennus sen sijaan voi aiheuttaa syöpää huonojen elintapojen muodossa. Tulee huonot elintavat:tupakka, viina, ei liikuntaa, kenties huumeetkin (kaikenlainen kemikaalicoctail), rasvaiset, paistetut kenties ylikypsät ja palaneet ruoat yhdistettynä syöpägeeneihin jne.
Toimeentulotuen tarve ei ole yksilön vaan yhteiskunnan häpeä.
Sossu vielä lisää suolaa haavoihin laittomilla ja mielivaltaisilla päätöksillään joutumatta siitä vastuuseen koska tässä virkanilkkien luvatussa epäoikeusvaltiossa rikoslain 40 luku (virakarikokset) homehtuu käytön puutteessa eli virkavastuu ei toimi ollenkaan. Laittoman ja mielivaltaisen päätöksen saa ehkä oikaistua hallinto-oikeudessa mutta sekin kestää noin vuoden eikä siihen ole kanttia läheskään kaikilla.
On täysin hyödytöntä tarkastella toimeentulotuen tarvetta häpeänä.
Sen sijaan yksilöllä on AINA joku oma osuus toimeentulotuen tarpeelleen. Tähän voi vaikuttaa vain yksilö itse korjaamalla omaa toimintaansa.
Ei tarvitsisi suoltaa tuollaista paskaa, jos olisi edes peruskoulun suorittanut.
Ei yksilö omalla toiminnallaan työpaikkoja synnytä vaan yrittäjät. Suomessa yrittäjien tilanne on vaikeaa, koska on paljon oheiskustannuksia ja sen lisäksi pitää kilpailla palkatonta työvoimaa hyödyntävän yrityksen kanssa.....
Päättäjien typerillä toimilla ja päätöksillä on aina seuraus, mikä vaikuttaa kaikkeen. Taas haukutaan väärää puuta. Puuttuu vain, että sanot jokaisen olevan oman onnensa seppä.
Eiköhän jokainen ole päättäjä omissa asioissaan. Omilla typerillä toimilla ja päätöksillä on myös aina seurauksensa. Ja ne seuraukset ovat usein huonot. Samoin omilla tosiasiat huomioon ottavilla, viisailla toimilla ja päätöksillä on seurauksensa. Ne seuraukset ovat tavallisesti hyvät. Se siitä oman onnensa sepästä.
Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, riippuu mistä puhutaan.
Totta. Kaikkeen ei voi vaikuttaa. Mutta jospa vaikuttaisi edes siihen, mihin voi. Aika sairas pitää olla, jos omiin asioihinsa ei voi vaikuttaa yhtään.
Kyllä se niin vain oli , että 1960-luvulla esim. sai valita minne meni töihin, kun tarjottiin useampaakin työpaikkaa, Se taas johtui siitä, että työttömiä oli yhtä työpaikkaa kohti vähemmän hakemassa kuin nyt. Silloin voi jopa puhua työvoimapulasta, ei nykyään. Itse kokeneena sen kyllä muistan. Sossusta sai kyllä rahaa silloinkin ja asumistukea Kelalta. Ruokakasseja ei silloin taiettu jakaa. Nykypäivään verrattuna ainut ero: TYÖTÄ OLI.
Ei pidä paikkaansa.
Jos on rahaton, se vaikuttaa aika moneen asiaan eli et voi itse vaikuttaa vaan rahattomuus vaikuttaa. Miten voi olla oma osuus toimeentulotuen tarpeeseen. Jos työtä ei ole niin jostakin ruokarahat pitää tulla. Jos on sairas eikä pysty työhön siihenkään ei voi itse vaikuttaa, silloinkin tulee rahat jostakin. Asiat ei ole aina niin yksinkertaisia kuin luullaan. Toinen on erilainen kuin toinen, joku ei pysty edes huolehtimaan omista asioistaan vaikka HALUAISI ei ainakaan masentunut ihminen. Ainahan on luusereita, mutta varmaankin vähemmistö. Ei siis pidä mollata kaikkia toimeentulotuensaajia. Miksi yleensä puhutaan toimeentulotuen tarpeesta häpeänä. Ei kait se ole häpeä ollenkaan. Aivan samanlainen kustannuserä kuin mikä tahansa verorahoista menevä, sama mitä kustannetaan, sitä vartenhan ne verot on. Jospa vika onkin niin ajattelevien omassa päässä eli ASENNEVIKA.
No onhan se rankkaa, kun tukea pitää hakea joka kuukausi!
Helpompaa tietysti on niillä, joiden pitää käydä töissä joka päivä, jotta sossutuilla elävät saavat tukensa.
Joka kuukausi haettavassa tuessa on vaikeaa se, että et tiedä saatko sen. Et tiedä onko sinulla ensi viikolla rahaa ruokaan tai vuokraan. Työssäkäyvän ei tarvitse miettiä tällaista koko ajan.
Toimeentulotuki riittää vaan yhden kuukauden menoihin. Elämää täytyy suunnitella kuukausi kerrallaan. Jos tarvitset jotain pakollista esim. pesukoneen, mitä toimeentulotuki ei kata niin et saa sitä hankittua niin kauan kuin tarvitset toimeentulotukea.
Et voi esim. tehdä kahden päivän työkeikkaa ja hankkia rahoja pesukoneeseen. Kahden päivän palkka vähennetään toimeentulotuesta ja loppujen lopuksi sinulla tismalleen saman verran rahaa käytössäsi.
Voit vapaasti vaihtaa elämään tuilla jos koet sen helpoksi. Varmasti jokainen tuilla eläjä ottaisi mielellään sinun työpaikkaasi.
Omill - Ilmeisesti olet töissä kunnalla tai valtiolla, jolloin saat koko palkan yhteiskunnan kukkarosta, joka on paljon enemmän kuin toimeentulotuki.
Toinen vaihtoehto on, että olet työttömyydestä loisiva mätäpaise.
... kumpi tahansa oletkin, niin olet vain toimeentulotukea saavaa parempi kuppaamaan itsellesi enemmän yhteiskunnan rahoja, mutta toisin kuin toimeentulotuen hakijalla sinulla olisi mahdollisuus tienata oma elantosi tekemällä rehellistä työtä.
Mitä+helvettiä!+Minä+olen+itsenäinen+free+lancer+-yrittäjä.+Työni+on+rehellistä+ja+kunniallista.+En+hae+enkä+saisikaan+sen+enempää+toimeentulotukea+kuin+asumistukeakaan+tai+työttömyyskorvauksia.+Eläketurvani+maksan+itse,+yli+20+%+tuloistani.+Lisäksi+maksan+melkein+30+%+veroja+tuloistani.
Niin on minun miehenikin yrittäjä ja maksaa isompia veroja kuin sinä. Hän tosin ei ole joko yhtä pahanhaluinen tai yhtä tyhmä sillä hän haluaa auttaa niitä joilla ei ole rahaa. Hän tietää että ihminen itse ei ole useinkaan syypää rahattomuuteen, vaikka niitäkin ihmisiä on jotka ovat. Mistä sitä tietää vaikka itse joutuisi joskus tilanteeseen missä loputkin rahat viedään yrityksen mukana ja joutuisi kerjuulle kun ei PALKKAtöitä löydy. Osan elämääsi voit vaikuttaa itse ja sekin vaihdellen mutta loput päättää maailma. Kukaan ei ole niin viisas että tietäisi kaikista päätöksistään etukäteen ja osaisi ennustaa tulevaisuuteen. Siksi minulla ja miehelläni on vaikeaa rahassa vaikka painetaankin töitä. Yhtenä Esimerkkinä on mieheni työauto joka nyt sattui hajoamaan vuodessa 12000 euron edestä monta kertaa ja piti käyttää laina-autoa. Ennalta arvaamatonta jonka vuoksi piti ottaa lisää lainaa. Meinasi toiminimiyritys kaatua siihen.
Miksi et mieti, mihin muualle verosi menevät????????
Ja mitähän tukia itse saat yrittäjänä ???