Ei taida enää ikävä, koskaan ollutkaan?
Minä hieman mietin, pakko-mielle..
Minä hieman mietin, pakko-mielle..
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En ole ehkä oikea...mutta omin silti.
Olet tullut osaksi minua. Miten tästä eroon? Ei onnistu. Pitää vaan hyväksyä tunteet ja elää niiden kanssa. Ikävä on. Ja aina ollut. Jotain josta aavistus. Tai oikeastaan varmuus. Lämmin olo kun ajattelen sinua. Jotain niin tuttua ja kuitenkin täysin vierasta. Viestejä jonnekin, ajatuksissa sille oikealle.
Ei pakkoa, vaatimuksia. Kosketat jotain perustavaa, jotain syvällä sisässäni.
Niin olisi varmaan hänellekin.
Ikävä on suuri ja tunteet vieläkin, vaikka ei olla nähty. En osaa sanoa muuta, kun aiheutat minussa niin syvällä jotakin erityistä. Ja haluaisin vaan olla lähelläsi ja tuntea ne kaikki tunteet... ja puhua. Olet todella koskettanut minua ja se on jotain mitä ei voi vain unohtaa. Ei ole pakko-miellettä... Olen vaan herkkä ja tunneihminen.
Viesti, miten? Puhelimeeni voi laittaa viestin milloin vain. Mitään konstruktioita en ala tekemään.
Olen olemassa ja minut voi tavoittaa. Ihminen ihmisenä.
Mitään puolifeikkiä tai salattua en tarvitse. Hienotunteisuutta tarvitaan. Sen tiedän. Aivan varmasti.
Vastaatko myös minulle viestiin, jos huomenna laitan sinulle? Toivoisin sitä.
Tietysti.
Mun elämässä ihmisiä tulee ja menee ja vain tärkeimmät jää.
Mun ajatus vaan.
Mitä sääkin mietit..
Uskon että sulla on pakkomielteitä
(Onko terän kanssa vai ilman..vai kuristatko tällä kertaa..pakkomielteesi)
En ole väkivaltainen vaan hitusen omapäinen.
Tämä on niin turhaa! Tehkää jotain kivaa Lotten kanssa!
Voi olla, että tässä kiteytyi tämän sivun viisaus.