Kaikki alkoi kiusaamisesta, se vei mielenterveyteni ja toi vain masennusta. Ensin en tiedostanut sitä, mutta yhä useammin alkoi itkettää ja tuntua toivottomalta.
Pelkään yleisiä paikkoja, häpeän itseäni niin paljon, lisäksi olen alkanut häpeämään ystäviänikin. Mietin AINA mitä muut (ihan tuntemattomatkin) mahtavat ajatella nähdessään minut tai ystäväni. Itsetuntoni on täysin hävinnyt.
Yleisissä paikoissa tulee ahdistava olo, oikeastaan alkaa pelottamaaan tosi paljon. Ihmisiä ei tarvitse edes olla monta. Välillä sydän alkaa hakkaamaan lujempaa, mutta muita oireita ei tule. Yleensä tutun kanssa kulkiessa pelkoa ei tule läheskään niin lujana. Mitä tämä tarkottaisi?
Pari vuotta sitten aloin viiltelemään pahaan olooni, se auttoi paljon enkä halunnut lopettaa sitä.. Lopulta pääsin siitä eroon. Nykyään ei edes tule montaa kertaa, että tekisi mieli viiltää ja jos tulee niin se ei enää auta. Ehkä viiltäminen oli helpompaa, vaikka nyt pitäisi iloita että pääsi sen yli. Mitä tämä mahtaisi tarkoittaa? Parempaa suuntaa?
Ennen myös olin useemmin masentunut, vaikka se tulee yhäkin aika usein. Pitäisikö minun hakea apua? vai voisiko tämä mennä pois itsestään jopa kokonaan?
Pelkään yleisiä paikkoja, häpeän itseäni niin paljon, lisäksi olen alkanut häpeämään ystäviänikin. Mietin AINA mitä muut (ihan tuntemattomatkin) mahtavat ajatella nähdessään minut tai ystäväni. Itsetuntoni on täysin hävinnyt.
Yleisissä paikoissa tulee ahdistava olo, oikeastaan alkaa pelottamaaan tosi paljon. Ihmisiä ei tarvitse edes olla monta. Välillä sydän alkaa hakkaamaan lujempaa, mutta muita oireita ei tule. Yleensä tutun kanssa kulkiessa pelkoa ei tule läheskään niin lujana. Mitä tämä tarkottaisi?
Pari vuotta sitten aloin viiltelemään pahaan olooni, se auttoi paljon enkä halunnut lopettaa sitä.. Lopulta pääsin siitä eroon. Nykyään ei edes tule montaa kertaa, että tekisi mieli viiltää ja jos tulee niin se ei enää auta. Ehkä viiltäminen oli helpompaa, vaikka nyt pitäisi iloita että pääsi sen yli. Mitä tämä mahtaisi tarkoittaa? Parempaa suuntaa?
Ennen myös olin useemmin masentunut, vaikka se tulee yhäkin aika usein. Pitäisikö minun hakea apua? vai voisiko tämä mennä pois itsestään jopa kokonaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
kertonut asiastasi kenellekkään läheisellesi?Olethan kuitenkin miettinyt asiaa paljon? Voisitko ajatella että menisit terveyskeskuslääkäriin ja kertoisit asiasi ja että tarvitset apua. Tarkoitan jutteluapua. Lääkkeitä ei kannata heti alkaa popsimaan.Käy ensin asiantuntijan puheilla ja vannota häntä jos on tarjoamassa lääkettä, että ne ovat sitten sellaisia lääkkeitä joista ei tule minkäänlaista riippuvuutta.Kyllä sinä tästä selviät ja joskus tulevaisuudessa huomaat, että ne viiltelyt ja itsetunnon heikkous kuuluivat sinun aikuiseksi tuloosi.