leipäpapin työ

Tietysti raha on välttämätöntä papillekin. Mutta jos raha on työn tärkein tai ainoa motiivi, rahakkaampiakin hommia on.

Sitä en tiedä, mitä mahdat tarkoittaa papin hyvillä eduilla. Työajatkin osittain epämukavat. Ja aina ihmisten tarkkailun alla.

No onhan se vakaa virka (jonka nykyaikana voi ajatella olevan jo arvo itsessään). Myös lomat ovat kohtuulliset valtiolla, eikä työkään ole aikatauluihin sidottua.

Jos on siis sosiaalinen ja empaattinen persoona, tykkää puhumisesta ja tulee juttuun ihmisten kanssa, niin papin työ voi olla ihan jees, vaikka ei olisi kovin kiihkouskovainen.

Töissä toki joutuu olemaan pyhinä, mutta toisaalta viikolla on sitten vapaampaa. Ja jos nyt suuremmassa kaupungissa on pappina, niin ei siinä varmaan kovin paljon tarkkailun alla ole. Ja ihmisethän tuppaavat olemaan keskimäärin liberaalisempia täällä etelän suuremmissa kaupungeissa, joten en usko, että kovin kauheita paineita nuhteellisuudesta tulee.

Itse tunsin öky maasturi papin, ja taisi mennä elämä sitten päin helvettiä, ja
hyvä niin.

Papin ei tarvitse olla eikä oikeastaan pidäkään olla mikään kiihkouskovainen.

Leipäpappeja varmasti löytyy, mutta ei joka seurakunnasta. Tärkeää on, että hoitaa työnsä ja kunnioittaa seurakuntalaistensa uskoa, vaikka se itsellä olisikin heikko ja horjuva tai joskus puuttuisi kokonaan.

Moni teologi tekee aivan muuta työtä kuin kirkon työtä. Leipänsä voi ansaita esim. uskonnon opettajana, toimittajana, järjestöissä jne.

Minusta ilta- ja viikonlopputyöt, helposti 12-tuntisiksi venyvät päivät ja alle 2700€ kuukausiliksa bruttona eivät ole mikään erityisen tavoiteltava asia. Sitä paitsi papeista on tullut samanlaisia pätkätyöläisiä kuin opettajista; virkaa on erittäin vaikea saada ja pätkiinkin on helposti 30-40 pätevää hakijaa! Jos joku haluaa leipäpapiksi, täytyy hänen olla sangen yksinkertainen (tänä päivänä!). Ennen vanhaan, jolloin papin ammatti oli parempi, vakaampi ja arvostetumpi, leipäpappeja saattoi olla jonkin verran, ja ehkäpä heitä vieläkin roikkuu vanhoina kappalaisina joissain seurakunnissa. Mutta en usko, että nämäkään vanhat leipäpapit olisivat olleet mitään ateisteja vaan ihan tavallisia luterilaisia, joita papinvirkaan ei ole ajanut suuri kutsumuksenpalo vaan käytännöllisemmät syyt.