Olen lukenut monia viestejä tältä palstalta ja ymmärrän toki lapsettomuuden ikäväksi ja vaikeaksi asiaksi. Sitä kuitenkin ihmettelen miksei adoptio voisi olla yhtä hyvä tai paremminkin parempi vaihtoehto monelle. Perustella kai voi, että jos en ole itse synnyttänyt ei lapsi ole omani. Eihän se lapsi lahjoittajien spermalla tai munasoluillakaan ihan oma ole, vai kuinka?
Lastenkodeissa on omassakin maassamme liikaa pienokaisia ja myös vähän isompia. Ei tarvitse käydä ulkomailta hakemassa. Tiedän, ettei adoptioprosessi ole nopea ja yksinkertainen, mutta eipähän ole monien kertomuksien perusteella lapsettomuushoidotkaan. Rahaa ja aikaa kuluu aikamoisia määriä.
Itse en voisi kuvitella lahjoittavani spermaani kenellekään. Vaikka en koskaan saisi tietää onko spermaani käytetty tai ei, vaivaisi ajatus siitä onko omilla perintötekijöilläni varustettu napero jossain, ties missä.
Itselläni on ilmeisen onnekas ja hieno tilanne kun olen isä, mutta jos emme vaimoni kanssa olisi syystä tai toisesta lapsia saaneet olisimme ryhtyneet pitkän ja ikävän lapsettomuushoitoprosessin sijasta pitkään ja ikävään adoptioprosessiin. Olisimme saattaneet kokeilla vaikka lisäksi sijaisvanhemmuutta. Kuka tietää vaikka kokeilisimme sitä vastakin.
Lastenkodeissa on omassakin maassamme liikaa pienokaisia ja myös vähän isompia. Ei tarvitse käydä ulkomailta hakemassa. Tiedän, ettei adoptioprosessi ole nopea ja yksinkertainen, mutta eipähän ole monien kertomuksien perusteella lapsettomuushoidotkaan. Rahaa ja aikaa kuluu aikamoisia määriä.
Itse en voisi kuvitella lahjoittavani spermaani kenellekään. Vaikka en koskaan saisi tietää onko spermaani käytetty tai ei, vaivaisi ajatus siitä onko omilla perintötekijöilläni varustettu napero jossain, ties missä.
Itselläni on ilmeisen onnekas ja hieno tilanne kun olen isä, mutta jos emme vaimoni kanssa olisi syystä tai toisesta lapsia saaneet olisimme ryhtyneet pitkän ja ikävän lapsettomuushoitoprosessin sijasta pitkään ja ikävään adoptioprosessiin. Olisimme saattaneet kokeilla vaikka lisäksi sijaisvanhemmuutta. Kuka tietää vaikka kokeilisimme sitä vastakin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Niin, tämähän on sinun valintasi...
Et luovuta spermaasi, etpä tietenkään. sinä suorastaan tuhlaat sitä.
Mielenkiintoinen ajatus tuo että miettisit missä sinun perintötekijöilläsi tuo napero puuhailisi. Puuhailisipa missä hyvänsä, niin joka tapauksessa se sperma josta puhut, ja jota et siis luovuta, siittiösoluina laskettuna olet sitä jo tuhlannut miljardeja yksilöitä ja miljarjeja viemäreihin käsipyyhepapereiden kautta, (masturbaatio) vaimosi ehkäisyn kautta jne.
En moralisoi. Mutta. Miksi olla luovuttamatta sitä missä omaisuus ns. miljardööritasoa.
Okei. Teet mitä tykkäät mutta mieluummin lapsettomalle pariskunnalle kuin viemäriin.
Hieman ehkä ajatteletko asioita naivisti???Voi voi,kyllä olis maailma nykyistäkin tilaansa syvemässä kusessa jos kaikki sperma joka menee viemäreihin,pyyhkeisiin ynnä muualle ,hedelmöitettäisiin joittenkin lapsettomien naisten munasoluihin,ja taas olisi lisää nälkäisiä ja parkuvia suita huutamassa.On kohtuus ettei kaikilla ole lapsia.Sehän tästä nyt vielä puuttuisi.Paljon olisi luontoäidillä vielä korjaamisen varaa!
Olen samaa mieltä siitä,että adoptio on yhtä hyvä ellei jopa parempi vaihtoehto.Maailma on kodittomiaja onnettomia lapsia täynnä,joten miksi pahentaa maailman liikakansoittumisen ongelmaa,jos kerta mahdollisuutta siihen ihan omaan lapseen ei ole.Uskon,että adoptoitu lapsi olisi ihan yhtä rakas kuin se biologinenkin lapsi olisi.
Heipä hei!Sinulle mieshenkilö, joka kirjoitit, että Suomessa on lastenkodit pullollaan sekä pikkulapsia että isompiakin...haluaisin kertoa adoptioprosessin läpikäyneenä, ettei adoptio Suomesta ihan helposti käykään.Meille esteeksi tuli ikä.Naisen ikä sai olla alle 40 ja miehenvähän päälle.Eli jos olisimme olleet jonossa vaikke 5 vuottakin, emme olisi iän puolesta saaneet enää adoptiolupaa, jonka adoptiolautakunta myöntää prosessin loppuvaiheessa.Tiesitkö sen, vaikka lapsia olisi kuinka paljon lastenkodeissa Suomessa,ei heitä voi antaa adoptoitavaksi ilman vanhempien lupaa.Joten me yritimme lasta ulkomailta ja noin parin vuoden päästä haimme suloisen tumman lapsen kotiin.Hän on aivan ihana, ja varmasti yhtä hyvä kuin kotimaastakin adoptoitu tai sitten ihan itse tehty.
Eräs tuttavaperheemme on adoptoinut 2 lasta vaikka olivat onnellisesti pienen lapsen ihan oikeita biologisia vanhempia. Sanoin kyllä kuunneltuani heidän kertomuksiaan adoption hankaluudesta, että tosissaan ovat varmasti liikkeellä muuten eivät varmasti olisi jaksaneet.
Mitä tulee siihen 40:een ikävuoteen.... onhan se aikamoinen riski-ikä ajatella synnytystäkään, miksi se ei olisi siis adoptiotilanteessa huomionarvoinen asia. Anteeksi vain, mutta olen ihan rehellisesti sitä mieltä, että erään ministerimme ikäisiä isiä eivät lapset itselleen haluaisi. Lapset kuuluvat, eivät nuoruuteen, mutta nuoreen aikuisuuteen, ei missään nimessä vanhuuteen. En tarkoita että nelikymppinen olisi vanhus, mutta että pienen vauvan äiti tai isä.... Omasta mielestäni vain on parempi saada lapsi vähän aikaisemmin.
Taitaa olla tuo vanhempien ikä yks asia,jota ei juuri uskalleta kritisoida.
Olet ihan oikeassa kun sanot,että "sen ikäisiä isiä eivät lapset itselleen haluaisi".Vaan eipä heillä ole äänioikeutta.
Ja nämä isovanhempien ikäluokkaa olevat vanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsen tunteista.Kai he uskovat,että rakkaudella saadaan tilanne muuttumaan paremmaksi.Ikävä kyllä faktat ei muutu.
ps.sitäpaitsi jos isä on viisikymppinen niin lapselta on melko varmasti viety ilo ja oikeus isoisään
Hieno pointti tuo oikeus isovanhempiin. Näinhän asia juuri on. Moni asia muuttuu iän myötä, enkä ymmärrä sitä, ettei fiksut ihmiset sitä itselleen myönnä. En ole nelikymppinen - vielä, mutta tunnen olevani melkoisesti erilainen kuin esikoisen syntyessä tuossa n.26 vuoden iässä.
Onhan se aika eri asia olla 45-vuotias isä tai äiti naperon ollessa 3-vuotias. Tosiasiassa on todella paljon hienompaa olla vaikka 29-vuotias ja 3-vuotiaan lapsen vanhempi. Luulenpa vaan, että nautin suuresti isovanhemmuudestani n.viisikymppisenä, jos luoja niin suo. Mutta tiedän 100%:n varmuudella, etten todellakaan enää sen ikäisenä nauttisi yösyötöistä ja jatkuvasta vaipparallista.
Oletko asiasta ihan varma;)
miltä naisena tuntuu tieto siitä ettei koskaan saa kokea raskautta? Adoptiota ei pitäisi mielestäni tyrkyttää vaihtoehtona, koska kaikille se ei vain sovi ja sillä hyvä! Adoptio ja lapsettomuushoidot ovat kaksi aivan erilaista asiaa ja tuntuu, etteivät ihan kaikki tätä sisäistä! Jos lähdetään mukaan adoptioprosessiin, täytyy luopua kaikista toiveista saada biologinen lapsi.
mutta voin yrittää niitä arvailla. En todellakaan vähättele tätä ongelmaa. Olen pahoillani puolestasi ja ymmärrän nämä sinunkin tunteesi. Niin vaikeat kuin sekä adoptio- ja lapsettomuushoitoprosessit ovatkin, en voi välttyä ajattelemasta sitä hyvää tekoa, jonka adoptiovanhemmiksi ryhtyvät tekevät. Heille nostan hattua. Enkä valitettavasti voi ymmärtää sitä, että vain sisälläsi kannettu lapsi voisi olla se jota rakastat. Jos näin on, älä sitten harkitsekaan adoptiota. Niillä lapsilla, jotka joutuvat adoptoitaviksi on ollut varmasti jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa. He ansaitsevat loistokodit!
En ymmärrä ehdottomuuttasi. Mielestäni näissä asioissa ei ole ehdotonta oikeaa toimintatapaa. Minusta lapsettomia ei saa syyllistää, jos eivät halua adoptoida lasta. Osa lapsuuden kavereistani oli sijaisvanhempien hoidossa, eikä heille kaikille sijaisvanhemmat kyenneet antamaan samaa huolenpitoa / rakkautta kuin biologisille lapsilleen.
Ei saa myöskään yleistää sitä, että sijaisvanhemmat tai adoptiovanhemmat eivät kaikki kykenisi huolenpitoon ja rakkauteen lapsia kohtaan. Uskon, että suurin osa heistä varmasti pystyy. Takaavatko biologiset vanhemmat aina rakastavan ja tasapainoisen ympäristön omille lapsilleen? Biologiseksi vanhemmaksi tullakseen ei tarvitse käydä läpi testejä ja tutkimuksia, varttitunti riittää....
nämä homovanhemmat??
...että moisesta asiasta edes keskustellaan. Jos asiaa vaivauduttaisiin ajattelemaan lapsen kannalta loppuisi asiasta keskustelu välittömästi. Mitähän mahtaa liikkua pikkuvesselin päässä, kun isät suutelevat toisiaan hellästi nukkumaan mennessä. Tai äidit. Tuollaisessa kasvuympäristössä ei voi kasvaa "normaalimittoihin". Aikuisten (tässä tapauksessa homoparien) itsekeskeinen muista piittaamaton ajattelutapa on kerrassaan hirvittävä. Jokainen voisi miettiä omalla kohdallaan asiaa. Haluaisitko itse olla homoparin lapsi?
Opettajat saavat ylimääräisen kappaleen biologiankirjaan:"Homotkin voivat saada lapsia"!!!
ei kai kukaan täysjärkinen enää luovuta kun kaavaillaan,että pitäisi aina tietää luovuttajan henkilöllisyys.ja voisi joutua elatusvelvolliseksi.