Rajoittavatko keskustelupalstat sananvapautta?

Sananvapaus tarkoittaa sitä, että sinulla on oikeus perustaa esim. sanomalehti, jossa voit julkaista haluamiasi artikkeleita. Toki juttujen täytyy olla lainmukaisia, eli esimerkiksi herjaavia juttuja et saa julkaista ilman rangaistusta. Voit myös perustaa palvelimen ja julkaista siellä haluamiasi juttuja ihan vapaasti - kunhan juttusi ovat lainmukaisia.

Sananvapaus ei tarkoita sitä, että palvelimen ylläpitäjä (tässä tapauksessa Suomi24:n ylläpitäjä) ei saisi määrätä, mitä tekstejä palvelimellaan julkaisee. Jos minä perustan keskustelupalvelun, saan määrätä, mistä keskustellaan. Samoin sanomalehden, esimerkiksi Helsingin sanomien, ei ole pakko julkaista jokaista juttua, joka sille lähetetään. Palvelun ylläpitäjä, viime kädessä rahoittaja, saa määrätä, mitä palvelussaan julkaisee. Se ei ole sananvapauden rajoittamista.

Aika usein, kun joku henkilö ei saa mielipiteitään julki keskutelupalstalla ajatellaan että kyse on sensuurista, jonka siis pitäisi olla kielettyä.

Näin ei ole.

Laista ei ole apua seriffien toimintaan.

Kyseessä on lähinnä yhden ihmisen eli sheriffin putkiaivoisuudesta. Poistetaan kaikki viestit jotka eivät jostain syystä sovi omaan ajatusmaailmaan, vaikka viesteissä ei sinällään mitään laittomuutta lähentelevääkään olisi.

Tällainen diktaattorihahmo ei ole sovelias sheriffiksi ja parhaiten vaikutat kirjoittamalla aiheesta asiallisesti palveluntarjoajalle.

Sheriffiksi sopivat parhaiten varttuneet elämää nähneet ihmiset jotka tietävät että näkövinkkeleitä on useampi kuin se oma.

Kiitoksia vastauksista. Ymmärrän kyllä, että ongelma ei ole lakipykälissä. Suomi24 on juridisesti suojannut selustansa, mutta kyse on periaatteesta. Laitan tähän esimerkin viestistä, joka koettiin poistamisen arvoiseksi. Ymmärtääkseni minulla on kuitenkin oikeus harjoittaa julkista kritiikkiä, mikäli se kohdistuu menettelytapoihin.

Toisaalta ajattelen, että jos Suomi24 haluaa harjoittaa sensuuria ja näin rajoittaa minun perusoikeuksiani, sen tulisi laatia selvät pelisäännöt. Olisi paitsi kohteliasta, myös kohtuullista, että Suomi24 vaatisi rekisteröintiä, jonka yhteydessä ilmoitetaan, että he rajoittavat viestien sisältöä ja sananvapautta. Mutta koska tätä ilmoitusta ei ole, en voi tietää sitä etukäteen. Näin en voi päätellä, että milloin sensuuri osuu omalle kohdalle.

Jos olisin ns. häirikkö, (riippuen älynlahjoista) tiedostaisin häirikköviestien poistuvan liki automaattisesti. Mutta kun täysin asialliset viestit joutuvat poistetuksi, olen joutunut myös loukatuksi. Poistaminen on kuin leimaaminen häiriköksi, vaikka viestien sisältö on täysin asiallista. Sitä minä en ymmärrä!

Kiitokset vielä vastauksistanne. Tässä alla on nyt esimerkki viesti joka poistettiin.


------------------------------------------------
"Oikeus hankkia ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta" toteutuu vain, jos tiedotusvälineet ovat vapaita ja riippumattomia. Mielipiteen- ja sananvapauden tukahduttamisen taustalla on vaihtoehtoisten näkemysten pelko ja sen tiedostaminen, että mielipiteen- ja sananvapaus on muiden keskeisten oikeuksien turvaamisen edellytys.

Vaikka hallitukset onnistuisivatkin rajoittamaan näitä oikeuksia omassa vaikutuspiirissään, ne eivät kuitenkaan pysty lopullisesti tukahduttamaan ajatuksen-, mielipiteen- ja sananvapautta. Kirjojen kieltäminen ei poista niiden olemassaoloa, eikä julkaisemisen kieltäminen estä niiden julkaisemista ja lukemista jossain muualla tai niiden salaista levittämistä toisessa muodossa.

Ennakollisen viranomaistarkastuksen eli sensuurin kielto on Suomessa vanhastaan mielletty sananvapauden ydinsisällöksi. Esimerkiksi lehden sisältöön perustuva rikosoikeudellinen vastuu on sananvapauden kannalta periaatteessa hyväksyttävä, kunhan se ei merkitse ennakollista estettä julkaisutoiminnalle.

Sananvapaus saattaa myös olla ristiriidassa muiden ihmisoikeuksien kanssa. Itävallan liittokansleri Bruno Kreiskya (1911–1990) koskeneessa Lingens-tapauksessa lehtimies oli tuomittu rangaistukseen liittokanslerin kunnian loukkaamisesta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi vuonna 1986, että sananvapauden suojan varmistamiseksi poliitikkoja tuli voida arvostella paljon ankarammin sanankääntein kuin sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole uranvalintansa myötä asettuneet samalla tavoin julkisen huomion ja arvioinnin kohteeksi. Lehtimiehen tuomitseminen rangaistukseen oli siksi sananvapauden vastaista.

Tanskalaisessa Jersild-tapauksessa olivat vastakkain syrjintäsuoja ja sananvapaus. Televisiotoimittaja oli ohjelmassaan haastatellut niin sanottuja skinheadeja, jotka olivat esittäneet jyrkkiä rasistisia ja ulkomaalaisvastaisia lausumia. Osa lausumista saatettiin ymmärtää syrjintään kiihottamiseksi. Toimittaja tuomittiin sen vuoksi rangaistukseen. Erimielisessä tuomiossaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin piti vuonna 1994 toimittajan saamaa rangaistusta sananvapautta loukkaavana, koska ohjelman kokonaisuus oli ollut kriittinen suhteessa skinheadeihin ja heidän edustamaansa ideologiaan, eikä se siten kehottanut syrjintään.

Perustuu teksteihin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.
Levin: Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia.

-------------------------------------------------
Haluan tässä kohdassa esittää muutaman kysymyksen.

- On Suomi24 sellainen media, joka pyrkii rajoittamaan kaikin keinoin oikeuttamme sananvapauteen? Jos näin on, tulen tekemään kaikkeni, jotta tämä asia tulee saamaan tarvittavaa huomiota myös muissa medioissa.

- Sheriffi on Suomi24:n valtuuttama valvoja. Suomi24 on myös verkkojulkaisu. Kuka on Suomi24:n vastaava päätoimittaja? Ottaako hän vastuun valvojan toimista? On sanomattakin selvää, että valvoja on syyllistynyt aiheettomaan sensuuriin ja sananvapautta rajoittaviin toimiin.

- Minä ja muut palstalaiset olemme esittäneet pyyntömme, joka on samalla selkeä sovintoesitys. Haluamme tietää tarkat säännöt tämän palstan postitukseen, sekä perustelut nykyisen valvojan toiminnalle. On jo suorastaan naurettavaa, että meidän pitää ryhtyä näin mittaviin toimiin, jotta saamme asiamme kuuluviin, ja vastaukset esittämiimme kysymyksiin.

--------------------------------

Alla on otteita Mikko Välimäki, 24.12.2002 kirjoittamasta tekstistä, joka on julkaistu seuraavassa osoitteessa:

p.s Tekijänoikeuksia koskevassa laissa on edellytetty, että lähdetiedot mainitaan, mikäli lähde on saatavilla ja tekstin tekijänoikeudet ovat vielä voimassa. Senpä vuoksi lähdetiedon mainitseminen ei voi olla peruste viestin poistamiseen tältä palstalta.

http://www.effi.org/sananvapaus/sananvapaus-mikko-24-12-2002.html

--------------------------------------------------

Suomessa sananvapaus on turvattu suoraan ihmisoikeussopimuksien kautta sekä perustuslaissa. Toki perusoikeuksissa säädetään myös sananvapautta joissakin tilanteista rajoittavista intresseistä. Yksityisyyden suoja, yhteiskunnan turvallisuus ja vakavien rikosten selvittäminen ovat joskus vahvempia intressejä kuin sananvapaus.

Miksi ilmaisunvapaus on välttämätön edellytys demokratialle ja avoimelle yhteiskunnalle? Onko sananvapauden perusta rikkoutumaton?

Suomessakin hyvin tunnettu sosiologi Manuel Castells analysoi Information Age -trilogiansa viimeisessä osassa Neuvostoliiton ja valtiojohtoisen kommunismin tappiota. Hänen teesinsä kuuluu, että informaation vapaus ja leviäminen erilaisten sosiaalisten verkkojen välityksellä oli hyvin keskeisessä osassa Neuvostoliiton hajoamisessa. Tieto muista vaihtoehdoista ja avoin diskursiivinen keskustelu synnyttivät muutosvoiman, joka ajoi lopulta keskusjohdon valtakoneiston yli.

Taloustieteen Nobelilla palkittu F.A.Hayek esitti jo yli 50 vuotta sitten, että informaatio hyödynnetään yhteiskunnassa tehokkaimmin, kun se on epätasaisesti jakautunut. Yhteiskunnan yksittäiset jäsenet ovat hajautuneen tiedon tehokkaimpia kerääjiä ja käsittelijöitä; jokainen oman osaamisensa ja asiantuntemuksensa mukaan. Ihmiset saavat tehokkaimmin tietoa toisiltaan spontaanisti kun informaation välittäminen ja uusien välitysjärjestelmien rakentaminen on mahdollisimman vapaata. Hayekin teesi siis kuuluu, että yhdelläkään valtiolla tai yrityksellä ei ole parempaa tietoa kuin yhteiskunnan yksilöillä yhteensä. Niinpä informaation esittämisen, välittämisen ja vastaanottamisen rajoittaminen välttämättä vaikuttaa myös yhteiskunnan taloudellisen toiminnan tehokkuuteen.

Sekä Hayekin että Castellsin ajatukset ovat tänään yhtä ajankohtaisia kuin niiden esittämisajankohtana. Demokraattinen avoin yhteiskuntakeskustelu rakentuu sananvapauden käyttämisen varaan. Informaation leviämisen ja käyttämisen vapaus on myös tehokkaan kapitalistisen talousjärjestelmän välttämätön edellytys. Nämä asiat ovat laajakantoisia ja joskus vaikeasti hahmotettavissa. Siksi niiden relevanssia on monesti hankala arvioida.

Digitaaliajalla sananvapaus takaa tehokkaan informaation jakautumisen yhteiskunnassa. Tietoa tarvitseva löytää sen helposti ja nopeasti. Kysymyksiin vastataan ja niistä keskustellaan. Nämä positiiviset asiat on helppo unohtaa jos tapahtuu jotain ikävää. On siksi tärkeä muistaa, että sananvapaus on edellytys vapaalle demokraattiselle yhteiskunnalle, ei sen seuraus. Sananvapaudesta puhutaan yleensä vasta kun sitä ollaan rajoittamassa.

------------------------------------------------

Tässä muuten lakitekstiä, mikäli joku jaksaa lukea.

Lähde: Oikeusminsteriön websivut:
URL: http://www.om.fi/23307.htm


Uusia velvollisuuksia julkaisu- ja ohjelmatoiminnan harjoittajille:
Sananvapauslaki voimaan ensi vuoden alusta
Ensi vuoden alusta voimaan tuleva sananvapauslaki selkeyttää ja yhtenäistää joukkoviestinnän sääntelyä. Lakia sovelletaan kaikkeen julkaisu- ja ohjelmatoimintaan.

Painovapauslain valvontajärjestelmä kumotaan, mutta erityisesti verkkojulkaisujen tekijöille asetetaan uusia velvollisuuksia. Tietoverkon välityksellä harjoitettu viestintä tulee nyt ensimmäistä kertaa joukkoviestintää koskevan lainsäädännön piiriin. Myös säännöllisesti ilmestyville verkkojulkaisuille on määrättävä vastaava toimittaja. Uutta on myös lakiin sisältyvä tallentamisvelvoite, jonka mukaan ohjelma tai verkkojulkaisu on tallennettava 21 päivän ajan.

Säännöllinen julkaisu- ja ohjelmatoiminta erityisasemassa

Säännölliseksi tarkoitetulle julkaisu- ja ohjelmatoiminnalle laki asettaa erityisiä vaatimuksia. Lain piiriin kuuluvat myös verkkojulkaisut, joista tyypillinen esimerkki on sanomalehden verkkoversio. Sitä julkaistaan säännöllisesti ja se on laadittu kustantajan tuottamasta tai käsittelemästä aineistosta.

Sen sijaan verkkoportaali tai verkossa oleva keskustelupalsta ei ole verkkojulkaisu, ellei julkaisija toimituksellisesti käsittele siinä olevaa aineistoa.Vaikka lainvastaisesta viestistä vastaa rikoksen tekijä tai siihen osallinen, esimerkiksi keskustelupalstan ylläpitäjän rikosoikeudellinen vastuu voi tulla arvioitavaksi, jos hän sallii palstansa muodostuvan rikollisten viestien julkaisukanavaksi. Verkkojulkaisuja eivät ole myöskään viranomaisten, yritysten tai kansalaisjärjestöjen tavanomaiset kotisivut.

Yksityisten henkilöiden kotisivuihin sovelletaan vain niitä sananvapauslain säännöksiä, joilla tarvittaessa turvataan rikos- tai vahingonkorvausvastuun toteutuminen

Vastaavan toimittajan vastuu selkeytyy

Aikakautisille julkaisuille, verkkojulkaisuille ja ohjelmille on ensi vuoden alusta määrättävä vastaava toimittaja, joka johtaa ja valvoo toimitustyötä sekä päättää julkaisun tai ohjelman sisällöstä. Vastaavan toimittajan on oltava vähintään 15 vuotta täyttänyt henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu.

Vaikka julkaistun viestin sisällöstä vastaa se, jota rikoslain mukaan on pidettävä rikoksen tekijänä tai siihen osallisena, vastaavalla toimittajalla on erityinen rikosoikeudellinen vastuu. Jos hän olennaisesti laiminlyö johto- ja valvontavelvollisuutensa, hänet voidaan tuomita päätoimittajarikkomuksesta sakkoon. Lisäksi edellytetään, että laiminlyönti on ollut omiaan myötävaikuttamaan julkaistun viestin sisältöön perustuvan rikoksen toteutumiseen.

Nykyisin lähdetään siitä, että päätoimittaja tai vastaava ohjelmatoimittaja ovat aina vastuussa julkaisussa tai ohjelmassa tehdystä rikoksesta, jolleivät he pysty muuta näyttämään. Tästä vastuuolettamasta luovutaan, ja jatkossa vastaavan toimittajan syyllisyys on näytettävä toteen normaaliin tapaan.

Jokaisella on oikeus saada tieto vastaavasta toimittajasta. Julkaisuissa ja ohjelmatoiminnassa on oltava tieto vastaavasta toimittajasta. Samaten niissä on tiedotettava siitä, kuka on julkaisu- tai ohjelmatoiminnan harjoittaja.

Vastinetta ja oikaisua koskeva sääntely laajenee

Vastinetta ja oikaisua koskeva sääntely yhdenmukaistuu, sillä nämä oikeudet laajenevat koskemaan kaikkea säännöllistä julkaisu- ja ohjelmatoimintaa. Nykyisin vastineoikeus ei koske radio- ja tv-ohjelmia eikä verkkojulkaisuista ole lainkaan säännöksiä.

Vastineoikeus on jokaisella, jolla on perusteltu syy katsoa aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai niihin rinnastettavassa, toistuvasti lähettävässä ohjelmassa esitetyn viestin loukkaavan itseään. Se ei kuitenkaan enää voi perustua pelkästään henkilön omaan kokemukseen vaan edellytyksenä on, että vaatimusta on myös objektiivisin kriteerein pidettävä perusteltuna.

Vastineoikeus on vain yksityisellä henkilöllä. Sen sijaan ns. oikaisuoikeus kuuluu kaikille. Yksityisen henkilön lisäksi siis myös yhteisöllä, säätiöllä ja viranomaisella on oikeus saada itseään tai toimintaansa koskeva virheellinen tieto korjatuksi.

Kokonaan uutta on, että tuomioistuin voi asianomistajan vaatimuksesta antaa määräyksen kunnian ja yksityiselämän loukkaamista koskevan tuomion julkaisemisesta. Tieto tuomiosta on julkaistava maksutta siinä aikakautisessa julkaisussa tai verkkojulkaisussa, jossa rikokseen on syyllistytty. Ohjelmatoiminnassa tieto tuomiosta tulee julkaista saman ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmassa.

Lain periaatteiden mukaisesti myöskään lähdesuojaa koskevissa säännöksissä ei tehdä eroa välineiden kesken. Jatkossa kaikki julkaisijat ja ohjelmatoiminnan harjoittajat saavat kieltäytyä paljastamasta viestin perusteena olevien tietojen antajaa ja viestin laatijaa.

Syytteen nostamisesta päättää valtakunnansyyttäjä

Koska sananvapauslaissa annetaan tarkempia säännöksiä perustuslaissa turvatun sananvapauden käyttämisestä, lakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.

Ensi vuoden alusta valtakunnansyyttäjä päättää keskitetysti syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvissa virallisen syytteen alaisissa rikoksissa. Ylimpänä syyttäjänä hän määrää myös, kenen on ajettava syytettä. Nykyisin syytteen nostamisesta painovapauslain mukaan päättää oikeusministeriö.

Uutta on lakiin sisältyvä tallentamisvelvoite, jolla varmistetaan, että myös ohjelmaa tai verkkojulkaisua voidaan tarvittaessa käyttää todisteena oikeudenkäynnissä. Julkaisijan tai ohjelmatoiminnan harjoittajan on säilytettävä tallennetta vähintään 21 päivää.

Verkkoviestintää koskee erityissäännös, jonka mukaan tuomioistuin voi määrätä palvelimen tai muun laitteen ylläpitäjän luovuttamaan hallussaan olevat viestin lähettäjän tunnistamistiedot viranomaisille. Edellytyksenä on, että on todennäköisiä syitä epäillä viestin olevan sisällöltään rikollinen. Vaatimus on esitettävä kolmen kuukauden kuluessa vaatimuksen perusteena olevan viestin julkaisemisesta.

Jos verkkoviesti on sisällöltään ilmeisen lainvastainen, tuomioistuin voi myös määrätä, että verkkoviestin pitäminen yleisön saatavilla on keskeytettävä. Määräys on voimassa kolme kuukautta.

Painovapauslain järjestysmääräykset kumoutuvat

Sananvapauslailla kumotaan painovapauslaki ja radiovastuulaki. Uudistus merkitsee myös oikeusministeriön valvontavelvollisuuden päättymistä. Samalla lakkaavat kirjapainoille ja aikakautisen painokirjoituksen kustantajille säädetyt erityisvelvollisuudet.

Kirjapainojen ei siis tarvitse enää toimittaa julkaisemistaan painokirjoituksista (kirja, sanomalehti, aikakauslehti, muu painokirjoitus) painovapauslaissa säädettyä ilmaiskappaletta oikeusministeriöön. Myöskään aikakautisen painokirjoituksen julkaisemisesta tai kirjoituksen päätoimittajasta ei enää tarvitse tehdä ilmoituksia maistraatille tai muulle viranomaiselle.

Huomioitavaa: Olen lainannut tähän tekstiin skeptikoiden nettisivulta löytämääni kirjoitusta, jossa käsiteltiin oikeusohjeita skeptikoille. Lisäsin teksiin myös omia mielipiteitäni, mutta koska alkuperäinen kirjoitus tiivisti lähes koko asian, jonka halusin välittää palstalaisille ja ylläpidolle, en tehnyt kovin suuria muutoksia. Valitettavasti minulla ei ole tarkempaa lähdetietoa tiedossa.
-------------------------------------------------

Saako valvojia nimitellä valehtelijoiksi tai hulluiksi? Onko kriitikolla mahdollisuus puuttua radion, television, keskustelupalstan, sanomalehden tai yksityishenkilön levittämään hölynpölyyn? Onko meillä oikeus kritisoida niitä toimia, joilla ylläpito ja valvojat rajoittavat sananvapauttamme?

Arvostelu ja kiistely eri maailmanselityksistä ovat oikeusjärjestyksen mukaan sallittua. Suomen perustuslain mukaan (Hallitusmuodon 10 §) jokaisella kansalaisella on sananvapaus sekä oikeus kirjoituksen ja kuvallisen esityksen julkaisemiseen kenenkään niitä ennakolta estämättä, samoin kuin oikeus kokoontua keskustelemaan yleisistä asioista edeltäpäin lupaa hankkimatta. Ilmaisunvapaus kuuluu perusoikeuksiin, ennakkosensuuri on kielletty, mahdolliset seuraamukset ilmaisurajojen ylittämisestä määrätään jälkikäteen.

Arvostelunvapautta rajoittavat kunnianloukkausta koskevat säännökset. Jos keskustelija
käyttää liian kärkevää kieltä, hän saattaa syyllistyä joko herjaukseen tai solvaukseen.

Herjaus toteutuu, mikäli joku perättömästi sanoo toisen syypääksi tiettyyn rikokseen tai muuhun sellaiseen tekoon, joka voi saattaa hänet halveksimisen alaiseksi tai haitata hänen elinkeinoaan tai menestystään. Rangaistus painokirjoituksen kautta tai muuten julkisesti tehdystä herjauksesta
on joko sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Rangaistuksen lisäksi syypää voidaan tuomita maksamaan korvausta herjauksen aiheuttamasta kärsimyksestä.

Herjaus koskee siis tietynlaista toimintaa.

Esimerkiksi: Arvostelija, joka väittää tiedemiehen väärentäneen tutkimustuloksia, voi syyllistyä herjaukseen.

Kun kriitikko puolestaan kutsuu vastapuolta hulluksi tai valehtelijaksi tai esittää hänestä muita tämäntyyppisiä henkilökohtaisuuksia, kyseessä on yleensä solvaus. Solvaus ei sisällä väitettä tietystä menettelystä vaan toisen henkilön persoonallisista ominaisuuksista. Maksimirangaistus solvauksesta on neljä kuukautta vankeutta.

Arvostelu on syytä kohdistaa oppeihin eikä niitä harjoittaviin henkilöihin. Tässä tapauksessa me voimme arvostella keskustelua rajoittavia toimia.

Toimet voivat olla hölynpölyä, humpuukia tai vaikkapa idiotismia ja ylivaltaa, mutta valvojia ei pidä sanoa ääliöiksi eikä pölkkypäiksi. Henkilökohtainen nimittely täyttää helposti solvauksen tunnusmerkistön eikä tuomiosta voi vapautua näyttämällä väitteensä "toteen". Solvausta harkittaessa tuomioistuimen jäsenet, mikäli ovat itse täysijärkisiä, voivat olla samaa mieltä asianomistajan hölmöydestä, mutta rangaistus on silti tuomittava. Onkin järkevää kritisoida menettelytapoja!

Herjauksen osalta on merkitystä sillä, onko esitetty väite totta. Arvostelija, joka on tieteellisessä tai yhteiskunnallisessa keskustelussa esittänyt huomautuksia jonkun toisen epätieteellisestä
tai vilpillisestä menettelystä, voi välttyä rangaistukselta näyttämällä soimauksensa toteen.
Keskustelijan ei yleensä tarvitse kantaa huolta kunnianloukkausrikoksista. Kunhan arvostelu
kohdistuu oppeihin eikä henkilöön, puhe on vapaata.

Huomioitavaa on kuitenkin se, että on mahdotonta asettaa syytteeseen sellaista henkilöä, joka arvostelee nimimerkkiä, jonka takana kirjoittavan henkilö henkilöllisyys ei ole yleisesti tiedossa. Eli jos joku kirjoittaa, että nimimerkillä Jani kirjoittava henkilö on aivokuollut idiootti, minun olisi mahdotonta vaatia korvausta kunnianloukkauksesta, sillä Jani on yleisnimi, eikä se kerro minusta henkilönä juuri mitään.


Humpuukin arvostelu on vapaata, mutta kaikki viestintävälineet eivät ole ilman muuta arvostelijan käytössä.

Radio ja televisio saattavat päästää eetteriin myös virheellistä tietoa, joka esitetään faktana;
niitä levittävät joskus toimittajat, joskus yleisö kontaktiohjelmissa jne. Tämä herättää kriitikon
halun oikaista väärät tiedot. Ohjelmia seuraavilla ihmisillä ei kuitenkaan ole yleistä oikaisuoikeutta. Virheellisen asiatiedon voi vaatia oikaistavaksi vain se henkilö, jota
väärä tieto koskee ja joka voi kärsiä siitä vahinkoa. Nimetyllä henkilöllä, jota on sanottu tele-
visiossa tai radiossa astrologiksi, on oikeus saada tämä väite korjatuksi, mutta jos ohjelmassa
on kerrottu maan olevan pannukakun muotoinen, kenelläkään yksityishenkilöllä ei ole oikaisuvaadetta.

Ohjelmien yleistä laatua ja totuudellisuutta valvovat hallintoneuvostot. Kansalainen, joka pitää ohjelmien sisältöä virheellisenä, voi yrittää vaikuttaa asiaan julkisen kritiikin avulla.

Julkinen kritiikki jää yleensä ainoaksi aseeksi esim. silloin kun yliopiston professori hairahtuu epätieteellisen humpuukin opettamiseen. Väärän opetuksen estäminen on vaikeaa. Professori, joka osoittautuu kelvottomaksi tehtäväänsä tai joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan, voidaan kyllä lopulta erottaa virastaan, mutta virkamiesoikeuden keinot ovat mutkikkaat ja raskassoutuiset. Keskustelijan käytettävänä on vain julkinen arvostelu.


Yhteenvetona: Minun pointtini tässä asiassa on se, että Suomi24 on oikeudellisesti turvannut selustansa. Valvojat, jotka ovat syyllistyneet harkitsemattomaan viestienpoistoon, ovat luonnollisesti aiheuttaneet haittaa keskustelijoille. Harkittavaksi jää, onko toimista ollut haittaa myös Suomi24:lle.

Suomi24 ei kuitenkaan ole suojattu julkiselta kritiikiltä. Mikäli palsta aikoo rajoittaa meidän oikeuksiamme sananvapauteen ja mielipiteen julkiseen esittämiseen, sen tulisi tehdä seuraavat toimenpiteet:

1.   Palstalle ei saisi kirjoittaa kuin rekisteröidyllä nimimerkillä. Tämä sen takia, että silloin käyttäjä voidaan sitoa sopimuksella, joka selkeästi ilmoittaa, että liittymällä jäseneksi, sinun perusoikeuksiasi rajoitetaan mm. sananvapauden osalta.

2.   Jokaisen palstan yläpuolella olevassa laatikossa (siinä missä ilmoitetaan keskustelunaiheet ja palstaa valvovan sheriffin nimimerkki), tulisi selkeästi ilmoittaa säännöt ja kansalaisten oikeuksia rajoittavat toimet, joita keskusteluissa noudatetaan. Näin toteutuisi asiakkaan, eli mahdollisen palstalle kirjoittavan yksityishenkilön oikeus valita, haluaako hän oikeuksiensa rajoittamista vai ei.

3.   Lisäksi: Mikäli viesti poistetaan palstalta, olisi kohteliasta ilmoittaa perustelut, miksi kyseinen viesti on tuhottu. Mikäli viesti on siirretty toiselle palstalle, olisi edelleen kohteliasta informoida keskusteluun osallistuneita kirjoittajia viestin uudesta sijainnista.

Haluan korostaa sitä seikkaa, että tässä viestissä käsitellään nimenomaan julkista kritiikkiä. Koska en ole Suomi24:n rekisteröitynyt jäsen, enkä maksa palveluista, en ole asiakassuhteessa kyseisen palstan kanssa. On myös erittäin todennäköistä, etten tule koskaan käyttämäänkään sivuston maksullisia palveluita. Minulla on kuitenkin täydet oikeudet harjoittaa julkista arvostelua palstaa ja sen toimintaa valvovien nimimerkkien toimia kohtaan. Voin tehdä sen joko kyseisellä palstalla tai jossain muualla. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on suuri virhe sallia sheriffien ylivaltainen käyttäytyminen ja sananvapautta rajoittava toimintaideologia. Minusta sellaisessa käytöksessä ei ole mitään kunnioitettavaa, ja asianomaiset voisivat hävetä toimiaan. Mutta sehän onkin vain mielipide!

Toivon edelleen, että tämä keskustelijoiden ja sheriffin välinen epäselvyys saadaan selvitettyä mahdollisimman pian, että keskustelut voisivat jatkua ilman summittaista viestiketjujen tuhoamista.

Mieleeni tuli, että onko tämä viestiketju teidän mielestänne aiheeton? On totta, että laki ei velvoita Suomi24:sta julkaisemaan kaikkia kirjoituksiani. Ja vaikka tiedostan tuon asian, olenko syyllistynyt asiattomuuteen, kun tulen tälle palstalle kysymään toisten keskustelijoiden mielipidettä?

Ottaen huomioon, että tarkoitukseni on herättää keskustelua ja saada mielipiteitä ihmisiltä, joiden oletan olevan tietoisempia tällaisesta asiasta kuin minä, en katso loukkaavani viestillä ketään. Ja olettamukseni siitä, että voin löytää älykkäitä keskustelukumppaneita, on osoittautunut oikeaksi.

Mikäli viestini olisi sen sheriffin valvomalla palstalla, josta olen teille kertonut, hän poistaisi koko ketjun asiattomana tai asiaankuulumattomana. Tätä en ymmärrä. Miksi itse keskustelu on asiatonta, mutta esimerkiksi palveluita mainostava linkit koetaan asiallisiksi?

En usko, että olen ärsyttänyt teistä ketään, mutta toisella palstalla minut koetaan häiriköksi tai minut leimataan sellaiseksi, poistamalla kaikki kirjoitukseni.

Eikö silloin ole kyse siitä, että yhden sheriffin harkintakyky on pettänyt totaalisesti, ottaen vielä huomioon, että kyseisen sherffin valvomilta palstoilta, on kantautunut ennenkin valituksia aiheeettomista poistoista ja keskustelun rajoittamisesta. Asiaa on tutkittu jopa ylläpidon toimesta.

Ymmärtäisin, että tämäkin ketju poistettaisiin, mikäli suurin osa kirjoittamastani (tai siteeraamastani) tekstistä oli aiheetonta.

Toivottavasti olen kuitenkin herättänyt edes jonkun mielenkiinnon sananvapauden puolesta, jos ei muuten, niin tulevaisuuden kannalta.

Kiitoksia vielä kerran, että olette kommentoineet viestejäni.

Ystävällisesti: Jani

Keskustelupalstalla tulisi keskustella seksilehdistä ja seksivideoista.

Sinun kirjoituksesi eivät käsittele kysesistä aihetta, joten Seriffillä oli täysi oikeus ja velvollisuus poistaa aiheen vierestä kirjoittelut.

Mitä jos tunnustaisit, mistä posistaminen alkoi?