Oman kehon ph- arvon nostaminen

Älä läträä suolan kanssa, vaan rupea harrastamaan Pauliina Aarvan ja Seydou Koyandan opettamaa voodooinsesti-CAM:a. Älykäs kokonaisvaltainen hoito, josta saa kahdeksan vuotta.

William Davis kirjoitta kirjassa Eroon vehnästä seuraavasti;

Elimistön pH-tasapainon säilyttäminen on tärkeää. Jos pH laskee tai nousee normaaliarvosta puolikin yksikköä, olet kuollut. Elimistön happo-emäs-tasapaino on herkkä muutoksille. Esimerkiksi bakteeritulehdus voi johtaa kuolemaan, koska tulehduksen myötä elimistöön pääsee happamia sivutuotteita, eikä elimistö enää pysty neutralisoimaan tilannetta. Myös munuaissairaus voi johtaa vakaviin komplikaatioihin, koska munuaiset eivät enää pysty poistamaan happamia sivutuotteita.
Elimistön taidokas kontrollijärjestelmä säätelee pH:ta niin, että se pysyy sopivana. Elimistön normaali pH on 7,4. f Aineenvaihdunnan tuloksena syntyneet sivutuotteet ovat happoja (esimerkiksi maitohappo). Ne laskevat pH:ta, jolloin elimistö alkaa korjata tilannetta hyödyntämällä emäsvarastojaan, esimerkiksi veren bikarbonaattia tai luuston emäksisiä kalsiumsuoloia (kalsiumkarbonaattia ja kalsium' fosfaattia). Koska normaalin pH-tason säilyttäminen on ratkaisevan tärkeää, elimistö "uhraa" luuston terveyden ylläpitääkseen vakaata pH:ta. Elimistön priorisointijärjestelmän vuoksi luusto saa siis pehmetä muusiksi ennemmin kuin pH:n annetaan suistua raiteiltaan. Kun emäs-happo-tasapaino on taas löytynyt, luusto ja niveletkin voivat hyvin.
Vaikka kumpaan tahansa suuntaan suuresti poikkeava 1 pH-taso on vaarallista, elimistö voi hyvin ollessaan lievästi emäksinen. Pieni emäslisäys ei näy veren pH:ssa, mutta virtsan pH-testi paljastaa sen.
Elimistön pH-tasapainoa horjuttavat hapot voivat olla peräisin myös ravinnosta. Tietyt elintarvikkeet ovat selviä happolähteitä, kuten hiilihapolliset virvoitusjuomat. Joissakin virvoitusjuomissa, kuten Coca-Colassa, on myös fosforihappoa. Jos ihminen nauttii hiilihapollisia juomia paljon, happorasitus saa elimistön neutralointijärjestelmän toimimaan kapasiteettinsa rajalla. Kun elimistö joutuu jatkuvasti turvautumaan esimerkiksi luuston kalsiumiin, luusto haurastuu. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että hiilihydraattipitoisia kolajuomia nauttivilla lukiolaistytöillä ilmeni viisi kertaa enemmän murtumia.
On kuitenkin paljon ruoka-aineita, joita ei tiedosteta yhtä selkeästi elimistön happamuutta lisääviksi. Oli happojen lähde mikä tahansa, elimistön täytyy suojella itseään. Ruokavalio voi vaikuttaa siihen, onko elimistön pH happaman vai emäksisen puolella.
Eläintuotteiden proteiineja pidetään yleensä pahimpana elimistön happamuutta lisäävänä tekijänä. Liha, kuten kana, sianliha ja naudanliha, on länsimaisessa ruokavaliossa pahin elimistön happamuutta lisäävä ruoka-aine. Elimistön on puolustauduttava lihan sisältämiä happoja, kuten virtsahappoa ja rikkihappoa (samaa happoa kuin auton akussa ja happosateessa) vastaan. Toinen kehon happamuutta voimakkaasti lisäävä ruoka-aineryhmä on nautaeläinten maidosta saatu käymistuote eli juusto - ja erityisesti vähärasvaiset, proteiinipitoiset juustot. Lyhyesti sanottua kaikki eläinperäiset ruoka-aineet aiheuttavat elimistössä happorasituksen, oli sitten kyse tuoretuotteista, käymistuotteista, raaoista ainesosista tai hyvin kypsytetyistä raaka-aineista - kastikkeen kera tai ilman.
Eläintuotteet eivät kuitenkaan välttämättä ole aivan niin haitallisia pH-tasapainon kannalta kuin on luultu. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella proteiinipitoisella lihalla on muita vaikutuksia, jotka osittain kumoavat happorasituksen. Eläinproteiini vahvistaa luustoa aktivoimalla insuliininkaltaisen kasvutekijän (IGF-1) muodostumista, mikä puolestaan edistää luuston kasvua ja mineralisaatiota. ("Insuliinin kaltainen" viittaa siihen, että hormoni on rakenteeltaan samanlainen kuin insuliini, ei vaikutuksiltaan.) Huolimatta siis siitä, että eläinproteiinit lisäävät elimistön happamuutta, niiden nettovaikutus on positiivinen, koska ne myös edistävät luuston terveyttä. Lapsilla, nuorilla ja vanhuksilla, jotka ovat lisänneet lihan ja tätä kautta proteiinien osuutta ruokavaliossaan, luuston kalsiumpitoisuus on noussut ja luusto vahvistunut.

Tarkista magnesiumin, kaliumin ja kalsiumin saanti.

Mitenköhän ihmiset on selvinneet hengissä ja voineet oikein hyvin ilman minkäänlaista tietoa näistä huuhaa-jutuista ?!
Kaikella ihmiset antavatkin huijata itseään !
"Leikkimiset" ph-arvoilla ym. aiheuttaa pahempia seurauksia kuin kuviteltu "väärä ph-arvo".

Liian monella on, ilmeisesti ruokasuolan tms. takia, muodostunut kovin vakiintunut kuva siitä mikä on suola, vaikka siitä ei loppupeleissä tunnu kovin vahvaa tietoa olevan.. Suola itsessään ei ole mikään aine yksistään, vaan se tarvitsee aina jonkin "isännän", eli sanottaisiin vaikka ano (sallittakoon huono termi). Natrium ei myöskään ole suola, vaan alkuaine, joka reagoi räjähdysmäisesti veteen koskiessaan. Natriumin suoloihin kuuluva natriumkloridi (NaCl - ruokasuola), on niitä vanhankoulun suoloja jos näin voi sanoa, josta syystä se saanut yleisyytensä takiakin itselleen "suola" lyhenteen. Ja btw Ruokasuolan PH on hyvin pitkälti neutraali, vaikka mittaus suoritetaan yleisesti vasta liuoksesta eikä kiinteästä aineesta.

Se onkin sitten eri asia, monen pöydässä se suola on juuri ja vain tätä natriumkloridia. Jodisuolat yms yozo:t ei mene ihan kriteerien mukaan. Mineraalisuolat ja vuorisuolat yms ovat ihan hyvä vaihtoehto, koska niissä pienempi osuus on natriumin suoloja. Isohkot siivut vievät Kaliumkloridi ja magnesiumkloridi mm. Kaikki nämäkin ovat suolahapon suoloja (HCl) ("hydrokloridi"). Esimerkin vuoksi rikkihapon suolat voivat olla sulfaatteja, typpihapon nitraatteja, sitruunahapon sitraatteja jne. Ensimmäisenä tulee metallin/katinonin nimi kuten vaikka Natrium. Seuraavaksi anioni. Esmerkiksi hiilihapon suolat ovat tunnettuja varmasti myös, kuten esimerksi kaliumkarbonaatti.

Eli jos PH arvo pitää tietää tuossa vaiheessa, ja ellei pysty katsomaan onko kyseiset suolat tarkemmin mitä ja minkä suoloja, suosittelen mittaamaan vasta liuoksena. Lisäksi tulee muistaa tietenkin, että hapanta nauttimalla ruumiisii ph arvo ei happane, vaan kohoaa eli emäksistyy.

Huomautettava vielä että nykyään Natriumhydroksidiakin kutsutaan suolaksi, vaikka tyhmää minusta.

Soodasta pakko vielä sanoa, että se on vaan natriumkarbonaattia, eli hiilihapon natriumsuolaa. Toki sitä kannattaa ennemmin närästykseen ottaa kuin niitä mitkä ei ole about samaa, esim onko renniessä vielä alumiinia.. :D Semmosta pälätystä.

Ph-arvoosi et pysty vaikuttamaan eikä tarvitse.
Lue Duodecim-kirjastosta.

Eritteiden ph-arvo voi tietysti vaihdella ja on eri kuin elimistön ph-arvo, johon ei voi itse vaikuttaa eikä ole tarvis.

Älkää ottako ruokasoodaa, ei hyväksi , sotkee esim ruuansulatusta.

kehon eri nesteissä on kullakin oma ph, veren ja virtsan ph on siis vain niiden taso.

Parhaiten päästään homeostaasiin PH asiassa syömällä terveellistä ruokaa . Omena viini etikan sanotaan vaikuttavan elimistössä alkaalisesti, vaikka onkin happo . Eli mielummin sitä kuin ruokasoodaa .