Harmittavaa, kuinka mustasukkaisuus voi pilata asioita.
Mustasukkaisuus on sellainen asia, että hyvin nopeaan siitä tulee pariskunnan kesken jonkinlaisia esteitä. Esimerkiksi toinen jättää kertomatta asioita, vaikka olisivatkin ihan tavallisia ja viattomia juttuja. Aikojen kuluessa se voi jäädyttää parisuhteen.
Olen mustasukkainen ja jollakin tavoin kontrolloiva. (en mielestäni kuitenkaan kovin pahasti, silti liikaa)Mustasukkaisuuden tunteet ja epäilykset, pelot, voivat kuitenkin olla niin voimakkaita, ettei sitä kaikkea pysty salaamaan toiselta. Sitten ne kysymykset. Nehän piinaavat sekä kysyjää, että toista osapuolta.
Mustasukkainen ihminen tuntee pakon kysyä ja punnitsee ja taistelee mielessään, ettei kyselisi, mutta kysyy kuitenkin, koska tuska, epäilys ja pelko on niin suuri. Kyselyjen jälkeen tulee kuitenkin morkkis. Miksi kysyin, miksi epäilin, miksi ihmeessä? Olisin yhtä hyvin voinut olla kysymättäkin tai sanomatta mitään. Miksi en vain kestänyt sitä omaa tuskaa ja pelkoa ja antanut toisen olla?
Pitääkö aina pelon ja epäilyksen tullessa päästä elämään läpi se tuska kaataen sen kaiken toisen päälle? Onko se sitä, ettei jaksa itse pelkoaan ja tuskaansa omasta olostaan kantaa? Onko se sitä, että pitää itseään niin huonona, ettei kukaan voi niin paljon rakastaa? Onko se sitä, ettei ole koskaan saanut tuntea sitä todellista ehdotonta rakkautta vanhemmiltaan ja sitten aikuisena se kaikki näyttäytyy näin, pilaa osaltaan parisuhteen? Kuinka ihmeessä päästä sellaisesta käärmeestä eroon?
Tämä on tietenkin myös itseluottamusasia, mutta tuskin kaikki huonolla tai vaihtelevalla itseluottamuksella varustetut ihmiset ovat kuitenkaan mustasukkaisia. Miten he tai muut ajattelevat, tekevät? Onko elämä siltä osin aina helppoa, kun elää suhteessa, jossa toinen on hyvin sosiaalinen ja ottaa herkästi kontaktia muihin.
Itsellä on koulutusta, harrastuksia ja sosiaalinen työ, sekä paljon ystäviä. Tämän ei pitäisi siis olla mökkihöperövaikutustakaan.
Mustasukkaisuus on sellainen asia, että hyvin nopeaan siitä tulee pariskunnan kesken jonkinlaisia esteitä. Esimerkiksi toinen jättää kertomatta asioita, vaikka olisivatkin ihan tavallisia ja viattomia juttuja. Aikojen kuluessa se voi jäädyttää parisuhteen.
Olen mustasukkainen ja jollakin tavoin kontrolloiva. (en mielestäni kuitenkaan kovin pahasti, silti liikaa)Mustasukkaisuuden tunteet ja epäilykset, pelot, voivat kuitenkin olla niin voimakkaita, ettei sitä kaikkea pysty salaamaan toiselta. Sitten ne kysymykset. Nehän piinaavat sekä kysyjää, että toista osapuolta.
Mustasukkainen ihminen tuntee pakon kysyä ja punnitsee ja taistelee mielessään, ettei kyselisi, mutta kysyy kuitenkin, koska tuska, epäilys ja pelko on niin suuri. Kyselyjen jälkeen tulee kuitenkin morkkis. Miksi kysyin, miksi epäilin, miksi ihmeessä? Olisin yhtä hyvin voinut olla kysymättäkin tai sanomatta mitään. Miksi en vain kestänyt sitä omaa tuskaa ja pelkoa ja antanut toisen olla?
Pitääkö aina pelon ja epäilyksen tullessa päästä elämään läpi se tuska kaataen sen kaiken toisen päälle? Onko se sitä, ettei jaksa itse pelkoaan ja tuskaansa omasta olostaan kantaa? Onko se sitä, että pitää itseään niin huonona, ettei kukaan voi niin paljon rakastaa? Onko se sitä, ettei ole koskaan saanut tuntea sitä todellista ehdotonta rakkautta vanhemmiltaan ja sitten aikuisena se kaikki näyttäytyy näin, pilaa osaltaan parisuhteen? Kuinka ihmeessä päästä sellaisesta käärmeestä eroon?
Tämä on tietenkin myös itseluottamusasia, mutta tuskin kaikki huonolla tai vaihtelevalla itseluottamuksella varustetut ihmiset ovat kuitenkaan mustasukkaisia. Miten he tai muut ajattelevat, tekevät? Onko elämä siltä osin aina helppoa, kun elää suhteessa, jossa toinen on hyvin sosiaalinen ja ottaa herkästi kontaktia muihin.
Itsellä on koulutusta, harrastuksia ja sosiaalinen työ, sekä paljon ystäviä. Tämän ei pitäisi siis olla mökkihöperövaikutustakaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jasmiini_kukassa eli bella__n on mustasukkainen Liimataisesta.
Jasmiini eli bella__n on todella mustasukkainen Liimataisesta, näkee hänet huoneessakin jokatoisena nikkinä, voi bella et ikinä saa suurta kohdettasi, jotan tyydy vaan itseesi, mutta muuta tyyliäsi niin elämäsi vois olla antoisempaa.