Kiinnostaisi tietää teidän adventistien näkemys tästä asiasta.
Suomalaisena sain luterisen kasvatuksen. Ensin kaste vauvana kirkkoon. Lapsi otetaan Jumalan yhteyteen. Kuin ei olisi sitä ennen!
Myöhemmin rippikoulu. Pappi opettajana oppi- ja rippikoulussa.
Ei vastannut kysymyksiini Raamatusta - mieleiselläni tavalla.
Aloitti tunnit osoittamalla minua sormellaa: "Sinä olet sitten hiljaa!"
Heitin vain ajatuksia helvetin sadismista ja kohtuuttomuudesta.
Ettei Jumala voinut luoda Saatanaa. Että Saatana oli alunperin puhdas enkeli, joka lankesi haluun saada se, mikä kuului Jumalalle.
Mutta pappi ei halunnut vastata niin tyhmiin kysymyksiin.
Ei kuulunut keskikoulua käyvän opetusohjelmaan.
Olen siis kastettu ja rippikoulun käynyt.
Miten on, jos eroaa luterilaisesta kirkosta ja liittyy toiseen "kirkkoon".
Jeesus kastettiin Jordanilla. Johanneksen kaste, josta puhutaan Raamatussa. Myöhemmin Jeesuksen opetuslapset kastoivat ja mm.
Matteus 28:18-20 Jeesus kehoittaa opetuslapsia kastamaan seuraajiaan. Tosin kasteilla voi olla useampi merkitys.
Jos on kastettu toistamiseen toisessa kirkossa ja huomaakin olleensa
lapsi ymmärrykseltään - saa myöhemmin tietää "kirkon esiripun takana tapahtuvista asioista", joita ei voi hyväksyä, minkä arvoinen siihen kirkkoon kastetun kaste on? Mitätöityykö edellinen kaste, kun se uusitaan? Kun ihmisen näkemys kasvaa ja uudistuu, muuttuu.
Aikuisena minut kastettiin, koska se on Jeesuksen kehoitus ja
halusin tulla hänen opetuslapsekseen. Riittääkö tämä kaste, vai
tulisiko uskovan kastaa itsensä jälleen kerran kirkkoa vaihtaessaan?
Minusta se vaikuttaa silloin ihmisten vaatimukselta -
kilpailevien kirkkojen köydenvedolta.
Onko täällä "pappia", joka voisi vastata näin tyhmään kysymykseen?
Kasteesta kasteeseen - Raamatun mukaan
84
153
Vastaukset
Hei-
Papiksi en ole yliopistotutkintoa suorittanut, mutta keskustelen foorumilla.
Kysymykseesi;
Tiedän kuitenkin ilman pappis-koulutusta, että seurakunnissa yleensä kaikissa otetaan jäseneksi kasteen kautta.
- Välttämättä ei aina kastetta uusita seurakunnan vaihdon yhteydessä.
Asia on yksilö-tilannekohtaisesti aina arvioitava.
Jos uskon-upotuskaste on jo kerran elämässä tehty, ei kastetta aina uusita seurakunnan vaihdon yhteydessä. Upotuskaste on käytössä siksi, koska se on Raamatun esimerkki ja Raamatun malli.
Ne seurakunnat joidenka kaste on uskon kaste, ihmisen uskoon tulon johdosta uskossa Kristukseen kasteen liitto, -seurakunnat haluavat kastaa ns. uposkasteella, joka on uskoon tulon johdosta, ja jossa yhteydessä otetaan seurakunnan jäseneksi, - seurakunnat haluavat kastaa ne jotka ovat ns. pirskotuksen lapsena saaneet, ja etunimensä siinä yhteydessä. Eli "kaste" uusitaan tavallisesti jäsenkirjojen vaihdon yhteydessä, ellei ole upotuskasteella aikaisemmin kastettu.
Katsotaan tavallisesti, että kerran uskoon tulleen Ramaatun esimerkin mukainen kaste on riittävä, eikä ole tarvetta kastetta uusia seurakunnan vaihdon yhteydessä.
Tästä ei ole lakitekstiä, eli seurakunnat arvioivat itse tilanne-yksikohtaisesti asian aina.
Kasteen voi uusiakin jos tahtoo, jos luopuu uskosta, mutta myöhemmin jatkaa uskossa. Kaste ei ole tarpeellinen välttämättömyys tässäkään yhteydessä uusia, mutta voi olla ihmisen yksilö-tilannekohtainen toive uusia liittonsa myös kasteen osalta, eli ihmisen oma omantunnon asia.
Paavalin mainitsema "yksi usko ja yksi kaste" -siinä on kyse asiayhteydessä kasteen laadusta, erotukseksi monista Paavalin aikaisista pirskotuksista, -eli ei tarkoita kasteiden kpl/ lukumäärää, vaan kasteen laatua, ja ihmisen omaakin asennetta suhteessa liittoon uskossa Jeesukseen Kristukseen.
Minusta luterilainen kirkkokin jäseniä ottaessaan vaativat että tietyt traditiot suoritetaan vaikka aikuisena, ellei lapsena ole suoritettu.
Olen tavannut aidossa uskossa olevia ihmisiä, joita ei ole upotuskasteella kastettu, enkä ole henkilökohtaisesti ajatellut etteivätkö nämä voisi olla Herran omia kasteensa vuoksi, -kun kaste on näiden omantunnon mukainen.
Omantunnon asiat, ja seurakuntien omat käytännöt ovat ratkaisevia asiassa yksilö-tilanne-keskeisesti.
(Asiassa joskus itse kamppaillessani minä ajattelin että otan upotuskasteen "varmuuden vuoksi" omantuntoni rauhan suhteen. Upotuskasteenkin olen uusinut kerran, koska luovuin välillä uskosta. Eli minut on kastettu kerran lapsena pirskotuksena, ja kaksi kertaa upotuskasteella. (San 24:16.) -Ihmisen uskon tiellä voi olla hankaluuksiakin siis. Kuitenkin ihminen joka uskoon on tullut, ei jätä uskoa lopullisesti koskaan ilman Jumalan puhuttelua, ja vakaata omaa tahtoratkaisua.
Kerran uskoon tullut joutuu aina Jumalan suhteen pakolliseen harkinnan ratkaisuun aikanaan. Itsekin mm. tänä aamuna huomasin etten pääse Jumalasta eroon, ja olen siitä kiitollinenkin tietenkin, että olen Jumalan huolenpidon asia omassa uskossani suhteessa Jumalaan; Ilm 3:17-18.
Nykyajan seurakunnat ovat aina kaikkien muiden etujärjestöjen tapaan heterogeenisten ihmisten joukkoa, homogeenisessä yhteisessä aatteessa ja arvossa, mutta siellä missä ihmisiä on myös ristiriitojakin. Minä kompastuin liikarasituksen ongelmiin, sillä suoritin liikaa palvelutehtäviä, ja oli monta luottamustehtävää joissa oli palvelua paljon. Jotkut tehtävät teettivät huolta ja murhetta, ja jotkut työtä.)
Adventtikirkon teologia seisoo tukevasti Kristus kalliolla, eikä siitä maailman synnin puolelle hievahda. Tässä suhteessa Adventtikirkko on hengellisesti turvallinen alusta Raamatun Kristus mission uskonnon "vertaistuki-etujärjestönä."
Ihminen joutuu kuitenkin itse tulemaan toimeen siellä missä ihmisiä, ja ristiriitojakin nykyajan ihmisten ryhmissä aina on. Yksilöiden toiveet ja tarpeet eivät aina kohtaa ryhmien rajapintoja, ja pettymyksiäkin koetaan aina ihmisten joukossa.
Adventtikirkon teologia ei ole liian iso, jos pysyy perusteissa. Tiedon nälkäisille ei koskaan tieto lopu. Raamattu on ehtymätön, ja uutta tietoa on jokaiselle teologille, ja maallikolle koko elämän ajaksi. Tutuistakin asioista avatuu uusia näkökulmia uskossa jokaiselle läpi elämän. Muotomenoihin ei Adventtikirkon toiminta nojaudu, vaan seurakuntien oma yksilöllinen toiminta on elävää, ja hengellistä sanaa täynnä.
Adventtikirkon teologia on hengellisten pyhittyneiden vastuunsa tuntevien teologien ryhmän -toimielimen käsissä aina.
Suhde Jumalaan toimii vain rakkaudessa, 1 Joh 4:8, -suhde Jumalaan on aina henkilökohtainen. Usko on Jeesuksessa Kristuksessa, -Jumalan Hengen yhteydessä henkilökohtainen, eikä nojaa koskaan toisiin ihmisiin.
Hebrealaiskirje kertoo elävästä ylipapista taivaan joukkojen päälliköstä, joka toimii ihmisen uskoon tulon, uskon ylläpitämisen ja pelastuksen eteen yksilökohtaisesti -kun ihminen haluaa olla rakkaussuhteessa Jumalaan. Joh 14.
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija- KuinkasTeillä
Kiitos, Jari, näistä kiinnostavista seikoista.
Johanneksen kaste oli syntien anteeksi saamiseksi.
Katumksen ja kääntymyksen merkiksi. Siksi Johannes ei halunnut kastaa synnitöntä Jesusta. Mutta teki sen Jesuksen pyynnöstä.
Jeesus itse puhui opetuslapsille "tulikasteesta", Luukkaassa.
Myöhemmin lähtyskäskynä opetuslapsillen taivaaen palatessaan.
Nimen yhteydessä kaste kirkossa on kai vanhempie sydämen toive.
Itse asennoituu rippikoulussa enemmän tiedon mukan Raamatuta.
Oma Jumalaan uskominen ja suhde alkoi ja vahvistui luonnon keskellä. Luonto tarttuu ihmisen sieluun ja ravistelee sen hereille.
Siihen Jumalan olemassaoloon uskomiseen ei kaste ole ehto.
Jeesuksen opetuslapseksi tuleminen ja tahto elää Ramatussa
esitettyjen Jumalan dotusten mukaan sai minut upotuskasteelle.
Epäilys ja jopa oma kuoleman toivo ei vaikuttanut esim. Eliaan, Jobin ja Jeremian suhteeseen Jumalaan. Pietarikin jatkoi kiellettyään Jesuksen ilman uutta kastetta. Entä Tuomaan pettymys ja epäily?
Voidaanko kaste uusia vai toiseen kirkkoon, toisten pappien ohjaukseen, alistuttaessa? Sieluni sanoo sen olevan kasteen merkityksen törkää häpäisemistä! Näin juuri nyt. Mietitään! KuinkasTeillä kirjoitti:
Kiitos, Jari, näistä kiinnostavista seikoista.
Johanneksen kaste oli syntien anteeksi saamiseksi.
Katumksen ja kääntymyksen merkiksi. Siksi Johannes ei halunnut kastaa synnitöntä Jesusta. Mutta teki sen Jesuksen pyynnöstä.
Jeesus itse puhui opetuslapsille "tulikasteesta", Luukkaassa.
Myöhemmin lähtyskäskynä opetuslapsillen taivaaen palatessaan.
Nimen yhteydessä kaste kirkossa on kai vanhempie sydämen toive.
Itse asennoituu rippikoulussa enemmän tiedon mukan Raamatuta.
Oma Jumalaan uskominen ja suhde alkoi ja vahvistui luonnon keskellä. Luonto tarttuu ihmisen sieluun ja ravistelee sen hereille.
Siihen Jumalan olemassaoloon uskomiseen ei kaste ole ehto.
Jeesuksen opetuslapseksi tuleminen ja tahto elää Ramatussa
esitettyjen Jumalan dotusten mukaan sai minut upotuskasteelle.
Epäilys ja jopa oma kuoleman toivo ei vaikuttanut esim. Eliaan, Jobin ja Jeremian suhteeseen Jumalaan. Pietarikin jatkoi kiellettyään Jesuksen ilman uutta kastetta. Entä Tuomaan pettymys ja epäily?
Voidaanko kaste uusia vai toiseen kirkkoon, toisten pappien ohjaukseen, alistuttaessa? Sieluni sanoo sen olevan kasteen merkityksen törkää häpäisemistä! Näin juuri nyt. Mietitään!Hei-
Minusta kaste Jeesuksen ohjeena on selvä.
Pyhän Hengen tulisuus on hiukan eri asteinen käytännössä, sillä jokainen on jollakin tavalla osallinen Pyhästä Hengestä, Hengen puhuttelussa ennen uskoon tuloaan jo, ja sitten Hengen lahja kasteessa. Voimakkaat apostolit omasivat palavia Hengen lahjoja.
Jeesus kehotti kastamaan opetuslapsekseen, (Matt 28:19) ei kirkonkirjojen vuoksi. Kasteessa ihminen osoittaa, että tahtoo liittää elämänsä Kristukseen. (Gal 3:27) Kukaan ei voi pelastua ilman Jeesusta.
Raamatusta voimme ymmärtää että kaste toimituksena, ja siihen liittyvät asiat uskossa liittyvät pelastukseen. Kaste ei siksi ole toisarvoinen asia. Jeesus Kristus itse jätti esikuvan ottamalla kasteen. (Matt 3:13-17, Mark 1:9-11, Luuk 3:21-22, 1 Piet 2:21) Myös Johannes Kastaja kastoi ihmisiä parannukseen ja kääntymykseen vesikasteella, (Matt 3:1-10) mutta Jeesuksen Kristuksen kasteessa ihminen kastetaan "Pyhällä Hengellä ja tulella." (11-12)
Kaste ei sovi yleiseksi tavaksi tai lain säädökseksi. Raamatun mukaan sillä on aivan toinen merkitys. Ihmistekona kaste ei ole minkään arvoinen. Kun ihminen menee kasteelle Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta tehdäkseen liiton Vapahtajan kanssa, tulee kasteesta pelastukseen liittyvä kokemus. (Kol 2:12, Room 5:1)
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija- KuinkasTeillä
jarinhotelli kirjoitti:
Hei-
Minusta kaste Jeesuksen ohjeena on selvä.
Pyhän Hengen tulisuus on hiukan eri asteinen käytännössä, sillä jokainen on jollakin tavalla osallinen Pyhästä Hengestä, Hengen puhuttelussa ennen uskoon tuloaan jo, ja sitten Hengen lahja kasteessa. Voimakkaat apostolit omasivat palavia Hengen lahjoja.
Jeesus kehotti kastamaan opetuslapsekseen, (Matt 28:19) ei kirkonkirjojen vuoksi. Kasteessa ihminen osoittaa, että tahtoo liittää elämänsä Kristukseen. (Gal 3:27) Kukaan ei voi pelastua ilman Jeesusta.
Raamatusta voimme ymmärtää että kaste toimituksena, ja siihen liittyvät asiat uskossa liittyvät pelastukseen. Kaste ei siksi ole toisarvoinen asia. Jeesus Kristus itse jätti esikuvan ottamalla kasteen. (Matt 3:13-17, Mark 1:9-11, Luuk 3:21-22, 1 Piet 2:21) Myös Johannes Kastaja kastoi ihmisiä parannukseen ja kääntymykseen vesikasteella, (Matt 3:1-10) mutta Jeesuksen Kristuksen kasteessa ihminen kastetaan "Pyhällä Hengellä ja tulella." (11-12)
Kaste ei sovi yleiseksi tavaksi tai lain säädökseksi. Raamatun mukaan sillä on aivan toinen merkitys. Ihmistekona kaste ei ole minkään arvoinen. Kun ihminen menee kasteelle Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta tehdäkseen liiton Vapahtajan kanssa, tulee kasteesta pelastukseen liittyvä kokemus. (Kol 2:12, Room 5:1)
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelijaTakerruin tuohon Roomalaisten 5:1 minulla on jonkinlainen Rauha ja usko. Henkeä haluaisin enemmän. Tunnen olevani kuin se palvelija, joka sai vain yhden talentin, leiviskän, jolla asioida.
Mielestäni en ole haudannut sitä, sillä perusteella, että hankin tietoa koko ajan ja yritän soveltaa sitä elämääni.
Vanhenevana ja lisääntyvine vaikeuksineni sitä ei kykene samaan kuin nuorena. Silloinkin halusin tehdä enemmän.
Mitä henkeä silloin tarvitsisin? Tarkoitan henkilö vastuutehtävissä tarvitsee Jumalalta henkeä enemmän kuin joku yksi jalka haudassa.
Jeesus kehoitti opetuslapsiaan rukoilemaan pyhää henkeä Jumalalta.
Sitä teen tietysti varsinkin alkaessani tutkimaan Raamattua päivisin.
Joka päivä sitä on erilainen kuin edellisenä uusine kokemuksineen.
Siksi tarvitsen Jumalan hengen ohjausta soveltaakseni Raamatun periaatteita kunakin hetkenä kokemuksiini.
Siis, voisin luottaa tunteeseeni, että se antautuminen Jumalalle -
kerran tehtynä ja kastettuna riittää, kun tarkoitukseni oli tulla Jeesuksen kaksoisikeen alle palvelemaan Jumalaa -
Kristuksen ohjauksessa.
Siitä huolimatta, että oppikysymykset muuttuvat ja tieto lisääntyy.
Ihmisten epätäydellisyys tekee välistä "jalkakampin" -
saa nousta nolostuneena, kasvot häpeästä punaisena jatkamaan, - henki.ja.Henki.PH
KuinkasTeillä kirjoitti:
Takerruin tuohon Roomalaisten 5:1 minulla on jonkinlainen Rauha ja usko. Henkeä haluaisin enemmän. Tunnen olevani kuin se palvelija, joka sai vain yhden talentin, leiviskän, jolla asioida.
Mielestäni en ole haudannut sitä, sillä perusteella, että hankin tietoa koko ajan ja yritän soveltaa sitä elämääni.
Vanhenevana ja lisääntyvine vaikeuksineni sitä ei kykene samaan kuin nuorena. Silloinkin halusin tehdä enemmän.
Mitä henkeä silloin tarvitsisin? Tarkoitan henkilö vastuutehtävissä tarvitsee Jumalalta henkeä enemmän kuin joku yksi jalka haudassa.
Jeesus kehoitti opetuslapsiaan rukoilemaan pyhää henkeä Jumalalta.
Sitä teen tietysti varsinkin alkaessani tutkimaan Raamattua päivisin.
Joka päivä sitä on erilainen kuin edellisenä uusine kokemuksineen.
Siksi tarvitsen Jumalan hengen ohjausta soveltaakseni Raamatun periaatteita kunakin hetkenä kokemuksiini.
Siis, voisin luottaa tunteeseeni, että se antautuminen Jumalalle -
kerran tehtynä ja kastettuna riittää, kun tarkoitukseni oli tulla Jeesuksen kaksoisikeen alle palvelemaan Jumalaa -
Kristuksen ohjauksessa.
Siitä huolimatta, että oppikysymykset muuttuvat ja tieto lisääntyy.
Ihmisten epätäydellisyys tekee välistä "jalkakampin" -
saa nousta nolostuneena, kasvot häpeästä punaisena jatkamaan,1Ko 2:10 Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.
1Ko 2:11 Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
......
Suosittelen käyttämään Henki - Jumalan Henki - isoa kirjainlajia.
Kun ja koska Pyhän Hengen tarkoitus on laaja-alaisuudessaan noin Jumalainen, kyse on Hänestä, joka on Yksi - siis Hengenkin merkityksessä.
Kun Jumala uudestisynnyttää ihmisen, siis puhdistaa hänet taivaskelpoiseksi, ihminen on Hengen johdatuksessa, siis iso H- henki.
Myös armolahjat ovat, ei pienen h- näköisiä, siis meistä vaan Hengen armolahjoja.
Siis pelastustyö on Jumalan työ. Annetaan sille kuuluva kunnia, tässä H- sanan merkityksessä.
Pyhä Henki - PH - ja ihmisen henki on h- pienellä.
Jehovantodistajat pistävät pienen h-n. mutta se on heidän tulkintansa. - KuinkasTeillä
henki.ja.Henki.PH kirjoitti:
1Ko 2:10 Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.
1Ko 2:11 Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
......
Suosittelen käyttämään Henki - Jumalan Henki - isoa kirjainlajia.
Kun ja koska Pyhän Hengen tarkoitus on laaja-alaisuudessaan noin Jumalainen, kyse on Hänestä, joka on Yksi - siis Hengenkin merkityksessä.
Kun Jumala uudestisynnyttää ihmisen, siis puhdistaa hänet taivaskelpoiseksi, ihminen on Hengen johdatuksessa, siis iso H- henki.
Myös armolahjat ovat, ei pienen h- näköisiä, siis meistä vaan Hengen armolahjoja.
Siis pelastustyö on Jumalan työ. Annetaan sille kuuluva kunnia, tässä H- sanan merkityksessä.
Pyhä Henki - PH - ja ihmisen henki on h- pienellä.
Jehovantodistajat pistävät pienen h-n. mutta se on heidän tulkintansa.Selityksesi on vaikea ja liian syvällinen minulle.
Olen itsekin miettinyt erilaisia merkityksiä hengelle.
Ihmisen henki ja Jumalan henki tulisi mielestäni eroittaa.
Käytän mielelläni keraketta eroittaakseni Jumalan Hengen
ihmisten hengestä.
Mutta herää myös muita kysymyksiä.
sanotaan, että mitä sanoo vastaan Jumalan Esikoispoikaa,
Jeesusta, Kristusta, Jumalan Pyhällä Hengellä Voideltua, niin
sen saa kuitenkin katuessaan anteeksi!?
Mutta joka sanoo Pyhää Henkeä vastaan ei saa anteeksi tässä eikä tulavassa maailmassa?! Siis onko Jumalan Henki suurempi kuin Jeesus? Lisätään siihen että Jumala, Jeesus, Pyhä Henki ovat osa
samasta Jumalasta?
Siis tällaiset asiat saavat pään pyörälle!
Toisaalta meille ihmisille on annettu vapaa tahto, jota
itse Jumala ei mene pakottamaan valitsemaan mieleisesti.
Jumalan Pyhä Henki voi Jeesuksen sanojen mukaan muistuttaa, auttaa, ohjata tarvittaessa, jos vapaa tahdomme hyväksyy sen.
Mutta ajatus toisen PERSOONAN minun mieleni miehittämisestä -
se ei tunnu oikealta. Ei demoneja, enkeleitä asumaan minun ruumiiseeni ja ohjaamaan minua kuin ropottia mielensä mukaan.
Paulus puhuu Pyhän Hengen ja lihan kuninkaanana taistelusta
ihmissielussa - tahdon tehdä hyvää ja lihan heikkous taakkkana.
Sen ymmärrän ja hyväksyn, koska joudun joka päivä näiden asioiden kanssa tekemisiin - häviten tai voittaen.
Minulle nämä ovat merkityksellisiä asioita, joita pohdin. - KuinkasTeillä
henki.ja.Henki.PH kirjoitti:
1Ko 2:10 Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.
1Ko 2:11 Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
......
Suosittelen käyttämään Henki - Jumalan Henki - isoa kirjainlajia.
Kun ja koska Pyhän Hengen tarkoitus on laaja-alaisuudessaan noin Jumalainen, kyse on Hänestä, joka on Yksi - siis Hengenkin merkityksessä.
Kun Jumala uudestisynnyttää ihmisen, siis puhdistaa hänet taivaskelpoiseksi, ihminen on Hengen johdatuksessa, siis iso H- henki.
Myös armolahjat ovat, ei pienen h- näköisiä, siis meistä vaan Hengen armolahjoja.
Siis pelastustyö on Jumalan työ. Annetaan sille kuuluva kunnia, tässä H- sanan merkityksessä.
Pyhä Henki - PH - ja ihmisen henki on h- pienellä.
Jehovantodistajat pistävät pienen h-n. mutta se on heidän tulkintansa.Toinen asia kommentissasi: minä en ole uudestisyntynyt taivaalliseen elämään Jeesuksen halitsija- ja pappistoveriksi.
1 Pietari 2:9 siis pappis- ja kunigashallitsijoina Melkisedeksen antaman esikuvan mukaan.
2Pietari 3:13-15 tämä on odotukseni puhdistetussa maassa.
Siinä ponnistelen elämään, että Jumala katsoisi minut kelvolliseksi.
1 Pietari 2:1-8, 10 Raamatun kautta Jumalan Taivaallisen Valtakunnan
kansalaisena Galattalaisten 5:16-26 ; 1 Korintolaisten 6: 9-11 mukaan.
Ilman Jumalan Pyhää Henkeä en kuitenkaan voisi ymmärtää Hänen tahtoaan; Jumalan kirjoitettua sanaa ja seurata Jumalan Sanaa, Jeesuksen Kristuksen, opetuslapsena...
Siis jossain määrin minullakin on oltava
Jumalalta tulevaa Pyhää Henkeä apunani. - kerettiläinen-
KuinkasTeillä kirjoitti:
Selityksesi on vaikea ja liian syvällinen minulle.
Olen itsekin miettinyt erilaisia merkityksiä hengelle.
Ihmisen henki ja Jumalan henki tulisi mielestäni eroittaa.
Käytän mielelläni keraketta eroittaakseni Jumalan Hengen
ihmisten hengestä.
Mutta herää myös muita kysymyksiä.
sanotaan, että mitä sanoo vastaan Jumalan Esikoispoikaa,
Jeesusta, Kristusta, Jumalan Pyhällä Hengellä Voideltua, niin
sen saa kuitenkin katuessaan anteeksi!?
Mutta joka sanoo Pyhää Henkeä vastaan ei saa anteeksi tässä eikä tulavassa maailmassa?! Siis onko Jumalan Henki suurempi kuin Jeesus? Lisätään siihen että Jumala, Jeesus, Pyhä Henki ovat osa
samasta Jumalasta?
Siis tällaiset asiat saavat pään pyörälle!
Toisaalta meille ihmisille on annettu vapaa tahto, jota
itse Jumala ei mene pakottamaan valitsemaan mieleisesti.
Jumalan Pyhä Henki voi Jeesuksen sanojen mukaan muistuttaa, auttaa, ohjata tarvittaessa, jos vapaa tahdomme hyväksyy sen.
Mutta ajatus toisen PERSOONAN minun mieleni miehittämisestä -
se ei tunnu oikealta. Ei demoneja, enkeleitä asumaan minun ruumiiseeni ja ohjaamaan minua kuin ropottia mielensä mukaan.
Paulus puhuu Pyhän Hengen ja lihan kuninkaanana taistelusta
ihmissielussa - tahdon tehdä hyvää ja lihan heikkous taakkkana.
Sen ymmärrän ja hyväksyn, koska joudun joka päivä näiden asioiden kanssa tekemisiin - häviten tai voittaen.
Minulle nämä ovat merkityksellisiä asioita, joita pohdin.>> Paulus puhuu Pyhän Hengen ja lihan kuninkaanana taistelusta
ihmissielussa - tahdon tehdä hyvää ja lihan heikkous taakkkana.
Sen ymmärrän ja hyväksyn, koska joudun joka päivä näiden asioiden kanssa tekemisiin - häviten tai voittaen. <<
Sanoin tuolla aikaisemmin (alempana ketjussa), että olet suorastaan terve minuun verrattuna (siis mikäli sinulla on vain tuo dyslexia..), sillä minulla on diagnosoitu bipolaarihäiriö ja tuo edellä mainittu taistelu tahdon ja lihan välillä on kyllä joskus aikamoista myrskynkäyntiä, josta on todella huonot seuraukset, silloin kun jään häviölle...ja jatkuva vastaantaistelu on myös hyvin uuvuttavaa, jota psyykeltään tasaisempien ihmisten on vaikea ymmärtää...
Eino Leinon uskotaan kärsineen samasta häiriöstä ja tuo Vesa-Matti Loirin tulkinta Leinon runosta kuvaa niin hyvin myös minun tunteitani ja kokemuksiani.
https://m.youtube.com/watch?v=m5_fiVnuAh4 - KuinkasTeillä
kerettiläinen- kirjoitti:
>> Paulus puhuu Pyhän Hengen ja lihan kuninkaanana taistelusta
ihmissielussa - tahdon tehdä hyvää ja lihan heikkous taakkkana.
Sen ymmärrän ja hyväksyn, koska joudun joka päivä näiden asioiden kanssa tekemisiin - häviten tai voittaen. <<
Sanoin tuolla aikaisemmin (alempana ketjussa), että olet suorastaan terve minuun verrattuna (siis mikäli sinulla on vain tuo dyslexia..), sillä minulla on diagnosoitu bipolaarihäiriö ja tuo edellä mainittu taistelu tahdon ja lihan välillä on kyllä joskus aikamoista myrskynkäyntiä, josta on todella huonot seuraukset, silloin kun jään häviölle...ja jatkuva vastaantaistelu on myös hyvin uuvuttavaa, jota psyykeltään tasaisempien ihmisten on vaikea ymmärtää...
Eino Leinon uskotaan kärsineen samasta häiriöstä ja tuo Vesa-Matti Loirin tulkinta Leinon runosta kuvaa niin hyvin myös minun tunteitani ja kokemuksiani.
https://m.youtube.com/watch?v=m5_fiVnuAh4Hei, kohtalontoveri, jos tässä nyt aletaan kilpailemaan,
kuka on sairaampi, niin maistapa tätä listaa;-)
Äiti sanoi minulle 5-vuotiaasta hautaansa asti:"Sä olet huuulluuu!"
Sisrar sanoo vieläkin: "Sä ooot iiil-ke-ääää- äää;-( Se on diagnoosi!
Kaverit sanovat: "Sä olet konstikas!"
Työnantaja sanoi:"Sinä olet maano-depressiivinen!
Minä suututan sinua, niin teet enemmän kiukussasi töitä!"
(Minä kiristin hänelle hampaani ja otin lopputilin.)
Opettaja sanoo: "Sinä olet asperger."
Lääkäri sanoo: "Sinä olet bordeliini."
Minä sanon: Olen autistinen Bordeline Asperger, hyvää päivää!
Veljeni sanovat: "Et sä ole sen hullumpi kuin muutkaan,
jotka kadulla vastaan tulee!"
Ymmärrätkö, että RAKASTAN veljiäni! - KuinkasTeillä
kerettiläinen- kirjoitti:
>> Paulus puhuu Pyhän Hengen ja lihan kuninkaanana taistelusta
ihmissielussa - tahdon tehdä hyvää ja lihan heikkous taakkkana.
Sen ymmärrän ja hyväksyn, koska joudun joka päivä näiden asioiden kanssa tekemisiin - häviten tai voittaen. <<
Sanoin tuolla aikaisemmin (alempana ketjussa), että olet suorastaan terve minuun verrattuna (siis mikäli sinulla on vain tuo dyslexia..), sillä minulla on diagnosoitu bipolaarihäiriö ja tuo edellä mainittu taistelu tahdon ja lihan välillä on kyllä joskus aikamoista myrskynkäyntiä, josta on todella huonot seuraukset, silloin kun jään häviölle...ja jatkuva vastaantaistelu on myös hyvin uuvuttavaa, jota psyykeltään tasaisempien ihmisten on vaikea ymmärtää...
Eino Leinon uskotaan kärsineen samasta häiriöstä ja tuo Vesa-Matti Loirin tulkinta Leinon runosta kuvaa niin hyvin myös minun tunteitani ja kokemuksiani.
https://m.youtube.com/watch?v=m5_fiVnuAh4Suomenkielen opettajani kertoi:
"Eino Leinon sanottiin kuolleen syöpään.
Joku hänen kavereistaan oli tokaisut:" Eikös juopaan!"
Taisi olla yleinen lääke ja kuolinsyy jo silloin. - kerettiläinen-
KuinkasTeillä kirjoitti:
Hei, kohtalontoveri, jos tässä nyt aletaan kilpailemaan,
kuka on sairaampi, niin maistapa tätä listaa;-)
Äiti sanoi minulle 5-vuotiaasta hautaansa asti:"Sä olet huuulluuu!"
Sisrar sanoo vieläkin: "Sä ooot iiil-ke-ääää- äää;-( Se on diagnoosi!
Kaverit sanovat: "Sä olet konstikas!"
Työnantaja sanoi:"Sinä olet maano-depressiivinen!
Minä suututan sinua, niin teet enemmän kiukussasi töitä!"
(Minä kiristin hänelle hampaani ja otin lopputilin.)
Opettaja sanoo: "Sinä olet asperger."
Lääkäri sanoo: "Sinä olet bordeliini."
Minä sanon: Olen autistinen Bordeline Asperger, hyvää päivää!
Veljeni sanovat: "Et sä ole sen hullumpi kuin muutkaan,
jotka kadulla vastaan tulee!"
Ymmärrätkö, että RAKASTAN veljiäni!>> Lääkäri sanoo: "Sinä olet bordeliini."
Minä sanon: Olen autistinen Bordeline Asperger, hyvää päivää! <<
Bordeliinista minä tiedän jotain, kuten myös aspergerista ja autismistakin, mutta miten noiden kaikkien kolmen yhdistelmä käytännössä ilmenee onkin jo sitten toinen juttu...varsinkin tämä autismin yhdistyminen noihin kahteen muuhun..? Tai käsittääkseni jo asperger itsessäänkin luetaan autismin piiriin kuuluvaksi...?
Nyt saadaan sitten varautua siihen, että jokin irvileuka tulee örisemään tähän jotain "älykästä"...tai jos pitävät meitä tarpeeksi hulluina (mihin diagnoosit kyllä antavat aihetta.. 😀), niin karttavat kuin ruttoa, ettei hulluus vaan tartu...:-D - henki.ja.Henki.PH
KuinkasTeillä kirjoitti:
Selityksesi on vaikea ja liian syvällinen minulle.
Olen itsekin miettinyt erilaisia merkityksiä hengelle.
Ihmisen henki ja Jumalan henki tulisi mielestäni eroittaa.
Käytän mielelläni keraketta eroittaakseni Jumalan Hengen
ihmisten hengestä.
Mutta herää myös muita kysymyksiä.
sanotaan, että mitä sanoo vastaan Jumalan Esikoispoikaa,
Jeesusta, Kristusta, Jumalan Pyhällä Hengellä Voideltua, niin
sen saa kuitenkin katuessaan anteeksi!?
Mutta joka sanoo Pyhää Henkeä vastaan ei saa anteeksi tässä eikä tulavassa maailmassa?! Siis onko Jumalan Henki suurempi kuin Jeesus? Lisätään siihen että Jumala, Jeesus, Pyhä Henki ovat osa
samasta Jumalasta?
Siis tällaiset asiat saavat pään pyörälle!
Toisaalta meille ihmisille on annettu vapaa tahto, jota
itse Jumala ei mene pakottamaan valitsemaan mieleisesti.
Jumalan Pyhä Henki voi Jeesuksen sanojen mukaan muistuttaa, auttaa, ohjata tarvittaessa, jos vapaa tahdomme hyväksyy sen.
Mutta ajatus toisen PERSOONAN minun mieleni miehittämisestä -
se ei tunnu oikealta. Ei demoneja, enkeleitä asumaan minun ruumiiseeni ja ohjaamaan minua kuin ropottia mielensä mukaan.
Paulus puhuu Pyhän Hengen ja lihan kuninkaanana taistelusta
ihmissielussa - tahdon tehdä hyvää ja lihan heikkous taakkkana.
Sen ymmärrän ja hyväksyn, koska joudun joka päivä näiden asioiden kanssa tekemisiin - häviten tai voittaen.
Minulle nämä ovat merkityksellisiä asioita, joita pohdin.KuinkasTeillä kirjoitti
13.10.2016 15:36 ja vastaan vastaan sinulle.
eli Kuinkas teillä mietteitä.
Olen itsekin miettinyt erilaisia merkityksiä hengelle.
Ihmisen henki ja Jumalan henki tulisi mielestäni eroittaa.
Käytän mielelläni keraketta eroittaakseni Jumalan Hengen
ihmisten hengestä.
Mutta herää myös muita kysymyksiä.
sanotaan, että mitä sanoo vastaan Jumalan Esikoispoikaa,
Jeesusta, Kristusta, Jumalan Pyhällä Hengellä Voideltua, niin
sen saa kuitenkin katuessaan anteeksi!?
Mutta joka sanoo Pyhää Henkeä vastaan ei saa anteeksi tässä eikä tulavassa maailmassa?! Siis onko Jumalan Henki suurempi kuin Jeesus? Lisätään siihen että Jumala, Jeesus, Pyhä Henki ovat osa
samasta Jumalasta?
Siis tällaiset asiat saavat pään pyörälle!
henki.ja.Henki.PH kirjoitti: eli vastaan tuohon mietteeseesi näin.
-->
Katselepa Jeesusta. Mitä näet? Uhrikaritsan, siis sijaisuhrin jota katsellen saamme syntimme anteeksi. Siis uskomalla siihen sovitustyöhön. ..... katumus, siksihän on tämä uhrikaritsa, Hänessä on anteeksiantamus.
Entä Pyhä Henki, sen kohdalla, ei saa syntiä anteeksi.
Mitä on raamattuun muistiinmerkittynä Hengen tehtävä?
Onko Hän sijaisemme, eli uhrikaritsa? Ei,
Vaan Pyhä Henki tehtävänään on kirkastaa Kristus meille.
Joka tämän Hengen ilmoituksen ylenkatsoo, eihän hänellä silloin ole tätä sijaista. Siksi Pyhän Hengen tehtävän ylenkatsominen on Hengen pilkkaa, jos ei käänny ja siksi jos se jää sydämen asenteeksi on anteeksiantamaton - syntinä.
Syntihän on Jumalan tahdon, rikkomista.
Joko asia avautui? Luepa kirjoituksia, jos Henki avaa sinulle tiedonsanat, kuten itse olen asian ymmärtänyt rukouskammiossani, ja näin Henki pääsee todistamaan sinulle sijaisen merkityksen, Hengen tehtävä on onnistunut ja synnit uskomalla Kristukseen on anteeksiannettu ja senjälkeen seuraaminen Vapahatajan askeleissa on matkaa luvattua maata kohti.
Siihen Hengen armolahja antaa taisteluvarustuksen pahaa vastaan, sekä armolahjat- Hengen armolahjat viisauden matkalle. So. Jumalan työ elämässämme. Näin Hän palvelee meitä tässä elämässä. - henki.ja.Henki.PH
KuinkasTeillä kirjoitti:
Toinen asia kommentissasi: minä en ole uudestisyntynyt taivaalliseen elämään Jeesuksen halitsija- ja pappistoveriksi.
1 Pietari 2:9 siis pappis- ja kunigashallitsijoina Melkisedeksen antaman esikuvan mukaan.
2Pietari 3:13-15 tämä on odotukseni puhdistetussa maassa.
Siinä ponnistelen elämään, että Jumala katsoisi minut kelvolliseksi.
1 Pietari 2:1-8, 10 Raamatun kautta Jumalan Taivaallisen Valtakunnan
kansalaisena Galattalaisten 5:16-26 ; 1 Korintolaisten 6: 9-11 mukaan.
Ilman Jumalan Pyhää Henkeä en kuitenkaan voisi ymmärtää Hänen tahtoaan; Jumalan kirjoitettua sanaa ja seurata Jumalan Sanaa, Jeesuksen Kristuksen, opetuslapsena...
Siis jossain määrin minullakin on oltava
Jumalalta tulevaa Pyhää Henkeä apunani.Se toinen asia.
Uudestisyntyminen.
Vanha-aadam seisoo alastomana - siis aseettomana Herransa edessä.
Aseeton yleensä syyttelee elämässä Jumalaa ongelmista, siitä että kaikki on Luojan aikaansaamaa, että näin ollaan ja eletään nyt.
Ja siinä mielessä hän matkaa vain aikaan sidottua elämänmatkaa, sillä eihän hän matkaa luvattua kohti, siis rauhan valtakuntaa kohti.
Katselepa Edeniin päin. Mitä näemme? Alastomat - ilman kirkkauden Pyhää pukua, jossa ollaan erottauduttu Jumalan käyttöä varten.
On syöty hyvän ja pahantiedon puusta, ymmärretään hyvä ja paha, sekä valinta jatkuu.
Eletäänkö siinä eteenpäin ja julistaudutaan jumaliksi, siis hallitaan elämäämme kättemme ja tietomme pohjalta, josta puuttuu se todellinen rakkaus.
Edenissä tapahtui jotain - se on viesti - jossa peitettiin alastomuus, eli saatiin peittävä vaate, jossa aseet löytyi syntiä vastaan.
Katsotaan Jumalan kätten työtä. Hän opetti Aadamin ja Evan näkemään synnin palkka, jonka sijainen otti vastaan.
Uhrikaritsa kuoli ja tämän uhrikaritsan nahka-asu peitti tuon pariskunnan ja Jumala sen uhrin toi esiin, puki ja laittoi Adamin ja Evan matkaan tähän katoavaisuuden alaisuuteen.
Se viesti, - mikä tuossa varjolakina edusti eläinuhria oli tämä synnin peittovaate. Eli sijaisen kuolema on voitto, jonka katuva saa anteeksiannossa rikkoessaan Jumalan antamaa tahtoelämää vastaan. Siis rakkautta vastaan.
Varjolain aikaan ihminen tiesi rikkomisensa ja tahtoi puhdistuksen, hänelle oli opetettu viestinä se, mistä luemme, hän toi eläinuhrin, jota varjolaki edusti siihen asti, kun todellinen Uhrikaritsa tuli aikaan.
Uhrikaritsa on aina vastaus - syntiin, josta teemme parannuksen.
Siksi tämä Uusi Adam - joka näytti uskollisuudessaan Jumalan rakkauden täydellisen kuuliaisuuden kautta voiton, on meidänkin pelastus. Se on Jumalan työ meidän edestämme ja voimme pukeutua syntiä ja saastaisuutta vastaan, eli saamme aseet taisteluun pahaa vastaan. Siksi kääntyminen ja parannus ovat uudestisyntymistä.
Se on taivaallisen siemenen aikaansaamaa elämää.
Todellinen muutos. Siksi uudestisynnymme ylhäältä tämän Pojan kautta. Se on kirjoitettu Sana - joka oli Jumalan tykönä.
Poika tuli kirkastamaan Isän rakkauden meille, että käsittäisimme pelastuksen ja elämän todellisen sisällön ja Hengessä omaksuisimme sen voittosanoman ja voiman elämäämme.
Pyhä Henki kirkastaa juuri siksi tätä viestintää, joka on ennen luomista jo lähtenyt Jumalan suusta.
Me emme olisi voineet kohdata Jumalaa, Hänen kirkkautensa tähden, siksi Jumala tuli itse Pojan kautta, siis lihaan, osoittamaan että Jumalan tahto on Pyhä, vanhurskas ja oikeudenmukainen.
Siihen kulmakivelle rakennettuna Herran huone rakentuu eläviin kiviin jotka uskossa tähän siemenen vaikutuksesta syntyvät.
Jos uskot sijaiseen, Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, näet siinä sovituksesi.
Me teoillamme surmasimme, rakensimme sen "ristin" ja naulasimme Hänet ja Hän alistui, että kättemme teot tulisi esiin nähtävällä muodolla. Näin synti on suureksi tullut ja näemme tarpeen muuttaa suunnan elämällemme.
Se on Jumalan työ, rakkaudessa, että näkökykymme saisi valkeutta tiellemme. Tielle, ettemme enää syntiä tekisi ja rikkoisi lähimmäistä ja Jumalaa kohti. Luomakunta on Hänen ja lähimmäisemme on Hänen kättensä työ. Se liittymä on vain rakkaudessa elävää kokonaisuutta ja sitä vastaan eläminen on synnillistä.
Saako Herra peittää sinun syntisi? Voiko Hän olla sijaisesi, ettei kuolema kohtaa sinua kerran kun mitataan ihmisen elämä.
Syyttäjä on paikalla, eli rienaaja seuloo, eksyttää ja tappaa.
Mutta, Jeesus on elämä, jonka voitto on sinunkin voittosi.
Jos Henki saa kirjoitusten kautta avata pelastuksen lähteen, ja lähdet seuraamaan Vapahtajaa, hän on Vapahtaja, Ylimmäinen pappi ja siksi se pappeus - on todistusta Hänestä, papin suustahan lähtee totuus, jonka sisällämme oleva Henki kirkastaa.
Siksi yleinen pappeus on tämän lopunajan kansan pappeutta.
Ylimmäinen pappi, ainut välimies - on taivaissa. Ja Häntä Isä kuulee.
Tämän Ylimmäisen papin teot, kirjaavat elämänkirjan, eli onko nimemme tunnettu taivaissa.
Joka kuulee nyt Vapahtajamme sanat ja uskoo, uskoo sijaiseensa - saa elää - iankaikkisen elämän lahjan arvolla. Jumalan työ. Hän on elämänantaja. - KuinkasTeillä
kerettiläinen- kirjoitti:
>> Lääkäri sanoo: "Sinä olet bordeliini."
Minä sanon: Olen autistinen Bordeline Asperger, hyvää päivää! <<
Bordeliinista minä tiedän jotain, kuten myös aspergerista ja autismistakin, mutta miten noiden kaikkien kolmen yhdistelmä käytännössä ilmenee onkin jo sitten toinen juttu...varsinkin tämä autismin yhdistyminen noihin kahteen muuhun..? Tai käsittääkseni jo asperger itsessäänkin luetaan autismin piiriin kuuluvaksi...?
Nyt saadaan sitten varautua siihen, että jokin irvileuka tulee örisemään tähän jotain "älykästä"...tai jos pitävät meitä tarpeeksi hulluina (mihin diagnoosit kyllä antavat aihetta.. 😀), niin karttavat kuin ruttoa, ettei hulluus vaan tartu...:-DOi, hyvänen aika, kun en voi lopettaa tämän surkeuden nauramista;-D
Olet löytänyt jostain vielä minun kuvanikin seisoessani työnantajani edessä lopputili kädessäni!
Ei meitä enää pienet hetkauta, kuten pyhypyhy sanoo.
Onko sinullakin luovia kykyjä, joita et halua lääkkeiden mitätöivän? - kerettiläinen-
KuinkasTeillä kirjoitti:
Oi, hyvänen aika, kun en voi lopettaa tämän surkeuden nauramista;-D
Olet löytänyt jostain vielä minun kuvanikin seisoessani työnantajani edessä lopputili kädessäni!
Ei meitä enää pienet hetkauta, kuten pyhypyhy sanoo.
Onko sinullakin luovia kykyjä, joita et halua lääkkeiden mitätöivän?>> Onko sinullakin luovia kykyjä, joita et halua lääkkeiden mitätöivän? <<
No näinkin voisi sanoa, mutta mahdollisuus toteuttaa itseäni on tällä hetkellä hyvin rajallinen.
Rakastan tanssimista, askartelua, puutöitä ja taulujen tekemistä (mutta ei maalaamalla). Tyttäreni on hyvin luova ja taiteellinen erittäin monella tapaa. Jos minulla olisi ollut mahdollisuus valita, mikä minusta tulee isona, niin varhaisimpia haaveitani oli tanssija. No onneksi ei tullut, sillä se olisi ollut varmaankin katastrofi yhdistettynä tähän bipolaarihäiriöön...tosin olen minä onnistunut järjestämään katastrofeja ilman tanssimistakin... - KuinkasTeillä
henki.ja.Henki.PH kirjoitti:
KuinkasTeillä kirjoitti
13.10.2016 15:36 ja vastaan vastaan sinulle.
eli Kuinkas teillä mietteitä.
Olen itsekin miettinyt erilaisia merkityksiä hengelle.
Ihmisen henki ja Jumalan henki tulisi mielestäni eroittaa.
Käytän mielelläni keraketta eroittaakseni Jumalan Hengen
ihmisten hengestä.
Mutta herää myös muita kysymyksiä.
sanotaan, että mitä sanoo vastaan Jumalan Esikoispoikaa,
Jeesusta, Kristusta, Jumalan Pyhällä Hengellä Voideltua, niin
sen saa kuitenkin katuessaan anteeksi!?
Mutta joka sanoo Pyhää Henkeä vastaan ei saa anteeksi tässä eikä tulavassa maailmassa?! Siis onko Jumalan Henki suurempi kuin Jeesus? Lisätään siihen että Jumala, Jeesus, Pyhä Henki ovat osa
samasta Jumalasta?
Siis tällaiset asiat saavat pään pyörälle!
henki.ja.Henki.PH kirjoitti: eli vastaan tuohon mietteeseesi näin.
-->
Katselepa Jeesusta. Mitä näet? Uhrikaritsan, siis sijaisuhrin jota katsellen saamme syntimme anteeksi. Siis uskomalla siihen sovitustyöhön. ..... katumus, siksihän on tämä uhrikaritsa, Hänessä on anteeksiantamus.
Entä Pyhä Henki, sen kohdalla, ei saa syntiä anteeksi.
Mitä on raamattuun muistiinmerkittynä Hengen tehtävä?
Onko Hän sijaisemme, eli uhrikaritsa? Ei,
Vaan Pyhä Henki tehtävänään on kirkastaa Kristus meille.
Joka tämän Hengen ilmoituksen ylenkatsoo, eihän hänellä silloin ole tätä sijaista. Siksi Pyhän Hengen tehtävän ylenkatsominen on Hengen pilkkaa, jos ei käänny ja siksi jos se jää sydämen asenteeksi on anteeksiantamaton - syntinä.
Syntihän on Jumalan tahdon, rikkomista.
Joko asia avautui? Luepa kirjoituksia, jos Henki avaa sinulle tiedonsanat, kuten itse olen asian ymmärtänyt rukouskammiossani, ja näin Henki pääsee todistamaan sinulle sijaisen merkityksen, Hengen tehtävä on onnistunut ja synnit uskomalla Kristukseen on anteeksiannettu ja senjälkeen seuraaminen Vapahatajan askeleissa on matkaa luvattua maata kohti.
Siihen Hengen armolahja antaa taisteluvarustuksen pahaa vastaan, sekä armolahjat- Hengen armolahjat viisauden matkalle. So. Jumalan työ elämässämme. Näin Hän palvelee meitä tässä elämässä.Sydämellisesti kiitos näistä Pyhän Hengen ja Jeesuksen Kristuksen välisestä erosta selvittämällä.
Samalla kun lisäsit ymmärrystäni tästä erosta, lisäsit myös arvostustani ja haluani olla loukkaamatta sitä vähää Pyhää Henkeä, jonka Jumala on minulle katsonut hyväksi luottaa.
Olen vain sillä "yhdellä leiviskällä palveleva", rajoitettuna ihmisenä.
Oman vajaavaiuuteni tuntien en ole koskaan toivonut muuta kuin elää meren rannalla pienessä mökissä hoitaen metsää ja maata.
Mutta hallita toisia kuninkaana ja pappina taivaasta Kristuksen ohjauksessa - pelkkä ajatuskin kauhistuttaa!
Minulle riittää lupaus ylösnousemustoivosta Jeesuksen osoittaman kuolleista herättämisen mukaan - täällä maan päällä ollessaan.
Saada nähdä omat sukulaisensa ja osoittaa vanhemmilleni sitä kunnioitusta, johon en lapsena heitä ja elämää ymmärtämättömänä en kyennyt. Sitä ainoastaan osaan ja jaksan toivoa.
Että ihmiset saisivat elää Jumalan yhteydessä alkuperäisen tarkoituksen mukaan. Sen ainoastaan kykenen ymmärtämään. KuinkasTeillä kirjoitti:
Takerruin tuohon Roomalaisten 5:1 minulla on jonkinlainen Rauha ja usko. Henkeä haluaisin enemmän. Tunnen olevani kuin se palvelija, joka sai vain yhden talentin, leiviskän, jolla asioida.
Mielestäni en ole haudannut sitä, sillä perusteella, että hankin tietoa koko ajan ja yritän soveltaa sitä elämääni.
Vanhenevana ja lisääntyvine vaikeuksineni sitä ei kykene samaan kuin nuorena. Silloinkin halusin tehdä enemmän.
Mitä henkeä silloin tarvitsisin? Tarkoitan henkilö vastuutehtävissä tarvitsee Jumalalta henkeä enemmän kuin joku yksi jalka haudassa.
Jeesus kehoitti opetuslapsiaan rukoilemaan pyhää henkeä Jumalalta.
Sitä teen tietysti varsinkin alkaessani tutkimaan Raamattua päivisin.
Joka päivä sitä on erilainen kuin edellisenä uusine kokemuksineen.
Siksi tarvitsen Jumalan hengen ohjausta soveltaakseni Raamatun periaatteita kunakin hetkenä kokemuksiini.
Siis, voisin luottaa tunteeseeni, että se antautuminen Jumalalle -
kerran tehtynä ja kastettuna riittää, kun tarkoitukseni oli tulla Jeesuksen kaksoisikeen alle palvelemaan Jumalaa -
Kristuksen ohjauksessa.
Siitä huolimatta, että oppikysymykset muuttuvat ja tieto lisääntyy.
Ihmisten epätäydellisyys tekee välistä "jalkakampin" -
saa nousta nolostuneena, kasvot häpeästä punaisena jatkamaan,Hei "KuinkasTeillä" .. kirjoitit niin asiallisesti, että minäkin ajattelin että tuon oman mielipiteeni näihin asioihin.
Kaste on monelle tärkeä ja jotkut jopa ajattelevat, että kaste on välttämätön jos haluaa pelastua. Siksi esimerkiksi luterilaiset ainakin aikaisemmin käyttivät n.s. hätäkastetta jos vastasyntynyt lapsi oli niin heikko että epäiltiin sen kuolevan.
Mutta kasteen voi ymmärtää niin monella tavalla, monet jotka on lapsena kastettu - mutta tulevat uskoon aikuisina menevät niin sanotulle upotuskasteelle jossa vanha ihminen ikäänkuin jätetään sinne upoksiin ja se mikä nousee on se uusi Jumalan lapsi . Tämä on varmaankin monelle avuksi ja siksi en minä ainakaan ala ketään siitä arvostelemaan (tai kehumaan) .
Nyt on kuitenkin valitettavasti niinkin, että joskus sanotaan että lapsikaste "ei riitä" - mikä on aika kummallinen väitös mielestäni. Jotenkin se tarkoittaisi että Jeesuksen lunastus ei olisikaan voimallinen lunastamaan niitä jotka on kastettu esimerkiksi luterilaisessa kirkossa ? mikä ei luonnollisesti ole raamatullinen näkemys.
Lapsikasteen ajatus on että uskovat vanhemmat tuovat lapsensa Jumalan eteen liitettäväksi Jumalan kansaan ja kasvattavat hänet siten kuin kirkko opettaa.
Kuitenkin kun ihminen sitten kasvaa kirkon sisällä alkaa hän toivottavasti ajattelemaan asioita rehellisesti .. mikä tarkoittaa minulle että hän alkaa etsimään sitä mitä Jeesus kehoitti ihmisiä etsimään : >Jumalan vanhurskautta< .. että ihminen itse on vajavainen on selvä asia - mutta se ei estä häntä etsimästä Jumalan vanhurskautta.
Minun elämässäni meni asiat suunnilleen näin ja sen seurauksena sitten erosin luterilaisesta kirkosta koska en yksinkertaisesti voi hyväksyä sen opetuksia .. mutta minä en olen liittynyt mihinkään toiseen kirkkoon tai lahkoon tai alkanut kastamaan itseäni uudestaan - koska se tarkoittaisi että silloin hyväksyisin kaikki sen kirkon tai lahkon opetukset joka minut kastaisi - ja sellaista en ole löytänyt tähän päivään mennessä.
Siis minä hyväksyn omalle kohdalleni sen kasteen jonka sain lapsena .. vaikka en enää kuulukaan luterilaiseen kirkkoon - vaan Jumalalle - olen täysin Jumalan armon varassa. Joillekin tämä ei ole riittävää - mutta se on minun valintani koska en halua liittyä mihinkään kirkkoon tai lahkoon ja ikäänkuin hyväksyä oppeja joita en sydämessäni hyväksy . Näin minulle, mutta jokainen tehköön omien ajatuksiensa mukaan.
Kaikki on riippuvaista Jumalan armosta .. mutta on kuitenkin mielestäni hyvä olla kiinnostunut uskon-asioista rehellisesti ja ilman pelkoa .. jokaisella (lähes jokaisella :) uskovalla on jotain hyvääkin sanottavana ja siksi kannattaa myös keskustella asioista - vaikka ei aina samaa mieltä olisikaan - ja vaikka esimerkiksi täällä palstan ateistit tekevät kaikkensa jotta keskustelu uskosta ei olisi mahdollista. :)) Mikä tavallaan vain vahvistaa ainakin minun uskoani.
alex- KuinkasTeillä
henki.ja.Henki.PH kirjoitti:
Se toinen asia.
Uudestisyntyminen.
Vanha-aadam seisoo alastomana - siis aseettomana Herransa edessä.
Aseeton yleensä syyttelee elämässä Jumalaa ongelmista, siitä että kaikki on Luojan aikaansaamaa, että näin ollaan ja eletään nyt.
Ja siinä mielessä hän matkaa vain aikaan sidottua elämänmatkaa, sillä eihän hän matkaa luvattua kohti, siis rauhan valtakuntaa kohti.
Katselepa Edeniin päin. Mitä näemme? Alastomat - ilman kirkkauden Pyhää pukua, jossa ollaan erottauduttu Jumalan käyttöä varten.
On syöty hyvän ja pahantiedon puusta, ymmärretään hyvä ja paha, sekä valinta jatkuu.
Eletäänkö siinä eteenpäin ja julistaudutaan jumaliksi, siis hallitaan elämäämme kättemme ja tietomme pohjalta, josta puuttuu se todellinen rakkaus.
Edenissä tapahtui jotain - se on viesti - jossa peitettiin alastomuus, eli saatiin peittävä vaate, jossa aseet löytyi syntiä vastaan.
Katsotaan Jumalan kätten työtä. Hän opetti Aadamin ja Evan näkemään synnin palkka, jonka sijainen otti vastaan.
Uhrikaritsa kuoli ja tämän uhrikaritsan nahka-asu peitti tuon pariskunnan ja Jumala sen uhrin toi esiin, puki ja laittoi Adamin ja Evan matkaan tähän katoavaisuuden alaisuuteen.
Se viesti, - mikä tuossa varjolakina edusti eläinuhria oli tämä synnin peittovaate. Eli sijaisen kuolema on voitto, jonka katuva saa anteeksiannossa rikkoessaan Jumalan antamaa tahtoelämää vastaan. Siis rakkautta vastaan.
Varjolain aikaan ihminen tiesi rikkomisensa ja tahtoi puhdistuksen, hänelle oli opetettu viestinä se, mistä luemme, hän toi eläinuhrin, jota varjolaki edusti siihen asti, kun todellinen Uhrikaritsa tuli aikaan.
Uhrikaritsa on aina vastaus - syntiin, josta teemme parannuksen.
Siksi tämä Uusi Adam - joka näytti uskollisuudessaan Jumalan rakkauden täydellisen kuuliaisuuden kautta voiton, on meidänkin pelastus. Se on Jumalan työ meidän edestämme ja voimme pukeutua syntiä ja saastaisuutta vastaan, eli saamme aseet taisteluun pahaa vastaan. Siksi kääntyminen ja parannus ovat uudestisyntymistä.
Se on taivaallisen siemenen aikaansaamaa elämää.
Todellinen muutos. Siksi uudestisynnymme ylhäältä tämän Pojan kautta. Se on kirjoitettu Sana - joka oli Jumalan tykönä.
Poika tuli kirkastamaan Isän rakkauden meille, että käsittäisimme pelastuksen ja elämän todellisen sisällön ja Hengessä omaksuisimme sen voittosanoman ja voiman elämäämme.
Pyhä Henki kirkastaa juuri siksi tätä viestintää, joka on ennen luomista jo lähtenyt Jumalan suusta.
Me emme olisi voineet kohdata Jumalaa, Hänen kirkkautensa tähden, siksi Jumala tuli itse Pojan kautta, siis lihaan, osoittamaan että Jumalan tahto on Pyhä, vanhurskas ja oikeudenmukainen.
Siihen kulmakivelle rakennettuna Herran huone rakentuu eläviin kiviin jotka uskossa tähän siemenen vaikutuksesta syntyvät.
Jos uskot sijaiseen, Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, näet siinä sovituksesi.
Me teoillamme surmasimme, rakensimme sen "ristin" ja naulasimme Hänet ja Hän alistui, että kättemme teot tulisi esiin nähtävällä muodolla. Näin synti on suureksi tullut ja näemme tarpeen muuttaa suunnan elämällemme.
Se on Jumalan työ, rakkaudessa, että näkökykymme saisi valkeutta tiellemme. Tielle, ettemme enää syntiä tekisi ja rikkoisi lähimmäistä ja Jumalaa kohti. Luomakunta on Hänen ja lähimmäisemme on Hänen kättensä työ. Se liittymä on vain rakkaudessa elävää kokonaisuutta ja sitä vastaan eläminen on synnillistä.
Saako Herra peittää sinun syntisi? Voiko Hän olla sijaisesi, ettei kuolema kohtaa sinua kerran kun mitataan ihmisen elämä.
Syyttäjä on paikalla, eli rienaaja seuloo, eksyttää ja tappaa.
Mutta, Jeesus on elämä, jonka voitto on sinunkin voittosi.
Jos Henki saa kirjoitusten kautta avata pelastuksen lähteen, ja lähdet seuraamaan Vapahtajaa, hän on Vapahtaja, Ylimmäinen pappi ja siksi se pappeus - on todistusta Hänestä, papin suustahan lähtee totuus, jonka sisällämme oleva Henki kirkastaa.
Siksi yleinen pappeus on tämän lopunajan kansan pappeutta.
Ylimmäinen pappi, ainut välimies - on taivaissa. Ja Häntä Isä kuulee.
Tämän Ylimmäisen papin teot, kirjaavat elämänkirjan, eli onko nimemme tunnettu taivaissa.
Joka kuulee nyt Vapahtajamme sanat ja uskoo, uskoo sijaiseensa - saa elää - iankaikkisen elämän lahjan arvolla. Jumalan työ. Hän on elämänantaja.Ensiksi, en ole koskaan aiemmin ajatellut sitä Eedenin tapahtumaa noin. Muistan Jumalan tehneen ihmisparille nahkavaatteet, mutta
pidin Jumalaa Ensimmäisenä Räätälinä! Se ilahdutti minua!
Nyt voin ymmärtää siinä myös symbolisen esikuvan! Hämmästyttävää!
Hebrealaisten 7:1, 21-28; 9:13,14; 10:21-31; 13:20,21 ovat minulle hyvin merkityksellisiä ajatuksia, vaikka ne aukeavatkin niille, joilla on toivo hallita taivaasta Kristuksen kanssa, aivan eri tavalla.
Olen kuitenkin tyytynyt ajatukseen, että en voi itse paljoa nopeuttaa omaa kasvuani ja kypsymistäni ihmisenä.
Kasviakin voi vain kastella ja ravita kasvun edistämiseksi.
Ei siinä manailut hedelmien saantiin auta. - kerettiläinen-
kerettiläinen- kirjoitti:
>> Onko sinullakin luovia kykyjä, joita et halua lääkkeiden mitätöivän? <<
No näinkin voisi sanoa, mutta mahdollisuus toteuttaa itseäni on tällä hetkellä hyvin rajallinen.
Rakastan tanssimista, askartelua, puutöitä ja taulujen tekemistä (mutta ei maalaamalla). Tyttäreni on hyvin luova ja taiteellinen erittäin monella tapaa. Jos minulla olisi ollut mahdollisuus valita, mikä minusta tulee isona, niin varhaisimpia haaveitani oli tanssija. No onneksi ei tullut, sillä se olisi ollut varmaankin katastrofi yhdistettynä tähän bipolaarihäiriöön...tosin olen minä onnistunut järjestämään katastrofeja ilman tanssimistakin...Täytyy selventää vielä, että suurin syy lääkkeettömyyteeni on se, että häiriöni ei ole niin paha, etten selviäisi sen kanssa uskoni avulla...niin surkealta kuin uskoni varmaan monien silmissä vaikuttaakin... En ole esim. koskaan kärsinyt psykooseista tai ollut sairaalahoidossa sen vuoksi. Neuroleptit eivät sovi minulle alkuunkaan (aivan kauheata myrkkyä) ja epilepsialääkkeet taas sopisivat muuten, mutta en halua syödä lääkettä, jossa on alumiinia tai joka lihottaa ihan hirveästi.
Mutta siitä lähtien, kun löysin uskon, pääni on pysynyt "suhteellisen" kasassa (mitä nyt sain "pienen" hepulin bushmannin kanssa..), vaikka olen tälläkin hetkellä aikamoisten paineiden alla. Autan 79 vuotiasta äitiäni, joka sairastaa syöpää ja jolla on lonkkamurtuma ja avanne ja 86 vuotiasta parkinsonin tautia sairastavaa tätiäni, että he selviytyvät joten kuten kotona...siis kaksi lähes jalatonta ja heitä "hoitamassa" yksi, jonka pää ei pelaa...eli ei aivan ihanteellinen tilanne, mutta kun ei muitakaan ole... Lisäksi olen asunut vuosikausia korvessa lähes täysin ilman sosiaalista elämää, vaikka olen luonteeltani enemmän sosiaalinen, joten tämä netti on lähes ainoa yhteyteni ulkomaailmaan...niin säälittävää kuin se onkin... - KuinkasTeillä
alex.kasi kirjoitti:
Hei "KuinkasTeillä" .. kirjoitit niin asiallisesti, että minäkin ajattelin että tuon oman mielipiteeni näihin asioihin.
Kaste on monelle tärkeä ja jotkut jopa ajattelevat, että kaste on välttämätön jos haluaa pelastua. Siksi esimerkiksi luterilaiset ainakin aikaisemmin käyttivät n.s. hätäkastetta jos vastasyntynyt lapsi oli niin heikko että epäiltiin sen kuolevan.
Mutta kasteen voi ymmärtää niin monella tavalla, monet jotka on lapsena kastettu - mutta tulevat uskoon aikuisina menevät niin sanotulle upotuskasteelle jossa vanha ihminen ikäänkuin jätetään sinne upoksiin ja se mikä nousee on se uusi Jumalan lapsi . Tämä on varmaankin monelle avuksi ja siksi en minä ainakaan ala ketään siitä arvostelemaan (tai kehumaan) .
Nyt on kuitenkin valitettavasti niinkin, että joskus sanotaan että lapsikaste "ei riitä" - mikä on aika kummallinen väitös mielestäni. Jotenkin se tarkoittaisi että Jeesuksen lunastus ei olisikaan voimallinen lunastamaan niitä jotka on kastettu esimerkiksi luterilaisessa kirkossa ? mikä ei luonnollisesti ole raamatullinen näkemys.
Lapsikasteen ajatus on että uskovat vanhemmat tuovat lapsensa Jumalan eteen liitettäväksi Jumalan kansaan ja kasvattavat hänet siten kuin kirkko opettaa.
Kuitenkin kun ihminen sitten kasvaa kirkon sisällä alkaa hän toivottavasti ajattelemaan asioita rehellisesti .. mikä tarkoittaa minulle että hän alkaa etsimään sitä mitä Jeesus kehoitti ihmisiä etsimään : >Jumalan vanhurskautta< .. että ihminen itse on vajavainen on selvä asia - mutta se ei estä häntä etsimästä Jumalan vanhurskautta.
Minun elämässäni meni asiat suunnilleen näin ja sen seurauksena sitten erosin luterilaisesta kirkosta koska en yksinkertaisesti voi hyväksyä sen opetuksia .. mutta minä en olen liittynyt mihinkään toiseen kirkkoon tai lahkoon tai alkanut kastamaan itseäni uudestaan - koska se tarkoittaisi että silloin hyväksyisin kaikki sen kirkon tai lahkon opetukset joka minut kastaisi - ja sellaista en ole löytänyt tähän päivään mennessä.
Siis minä hyväksyn omalle kohdalleni sen kasteen jonka sain lapsena .. vaikka en enää kuulukaan luterilaiseen kirkkoon - vaan Jumalalle - olen täysin Jumalan armon varassa. Joillekin tämä ei ole riittävää - mutta se on minun valintani koska en halua liittyä mihinkään kirkkoon tai lahkoon ja ikäänkuin hyväksyä oppeja joita en sydämessäni hyväksy . Näin minulle, mutta jokainen tehköön omien ajatuksiensa mukaan.
Kaikki on riippuvaista Jumalan armosta .. mutta on kuitenkin mielestäni hyvä olla kiinnostunut uskon-asioista rehellisesti ja ilman pelkoa .. jokaisella (lähes jokaisella :) uskovalla on jotain hyvääkin sanottavana ja siksi kannattaa myös keskustella asioista - vaikka ei aina samaa mieltä olisikaan - ja vaikka esimerkiksi täällä palstan ateistit tekevät kaikkensa jotta keskustelu uskosta ei olisi mahdollista. :)) Mikä tavallaan vain vahvistaa ainakin minun uskoani.
alexTuo mainintasi, että jos menee upotuskasteelle aikuisena, niin se merkitsee, että hyväksyy sen uskonnollisen ryhmän kaikki opit -
hyi hirveää! - se ajatus saa nahan irtoamaan kauhusta!
Se ei voi tarkoittaa sitä - ainakaan minulle, koska sanotaan, että tieto kasvaa koko ajan ja vanha on jätettävä taakse.
Mooseksen laki oli kerran kuoleman pakolla noudatettavaa.
Jeesus kuitenkin täytti sen ja mitätöi sen.
Kuitenkin Jeesus veti Mooseksen lain yhteenvetona:
"Rakasta Jumalaa koko sielustasi ja lähimmäistä kuten itseäsi".
Tai paremminkin, Jeesus syvensi rakkauden lakia, joka esitettiin Mooseksen kautta. Jeesus vaati opetuslapsiaan rakastamaan toisia kuten Hän teki: rukoillen vihollisten puolesta, anteeksi antaen,
jopa valmiina uhraamaan henkensä toisten puolesta.
Sitä saa todisteita sellaisesta rakkaudesta myös tänä päivänä.
Ei vain uskovilta ihmisiltä, jotka ovat tietoisia tästä vaatimuksesta.
Ajattelen niitä lääkäreitä, jotka tälläkin hetkellä menevät kykyineen ja taitoineen vaarallisille alueille auttamaan hädässä olevia.
Hyi olkoon, kun minua ei saisi kirveelläkään kaikkiin sairauspesiin, sodan keskelle, vieraisiin kulttuureihin, joista en ymmärrä mitään.
Entä poliisit, palomiehet, jotka uhrautuvat toisten puolesta joka päivä? En ikinä menisi ammuttavaksi tai raskaissa tamineissa palaviin taloihin etsimään kissaa mummoineen! Fyi fa-an!
Tässä on ero ihmisen ja ihmisen välillä.
Minä haluan istua vain omassa rauhassani eläen tulevaisuudessa,
jossa kaikilla on rauha ja hyvä henki - oman omenapuunsa alla... Ihmettelen vain, jos minun sielun lahjoineni pääsen minkään puun alle! Orjantappureita ja ohdakkeita tänne voi odottaa.
Ei paljoa naurata, kun asiaa miettii! - KuinkasTeillä
kerettiläinen- kirjoitti:
>> Onko sinullakin luovia kykyjä, joita et halua lääkkeiden mitätöivän? <<
No näinkin voisi sanoa, mutta mahdollisuus toteuttaa itseäni on tällä hetkellä hyvin rajallinen.
Rakastan tanssimista, askartelua, puutöitä ja taulujen tekemistä (mutta ei maalaamalla). Tyttäreni on hyvin luova ja taiteellinen erittäin monella tapaa. Jos minulla olisi ollut mahdollisuus valita, mikä minusta tulee isona, niin varhaisimpia haaveitani oli tanssija. No onneksi ei tullut, sillä se olisi ollut varmaankin katastrofi yhdistettynä tähän bipolaarihäiriöön...tosin olen minä onnistunut järjestämään katastrofeja ilman tanssimistakin...Olet hauska ja ihana ihminen! Ajttele, miten rakastettu olet -
kaikista rasitteista huolimatta! Tyttäresi on siitä todiste ja hedelmä.
Minulla oli aika, jolloin söin lääkkeitä, mutta ne pistivät "tokkuroimaan sumussa". Lääkärin neuvo, että
elää rauhaisaa elämää, niin ei tarvitse lääkkeitä, osoittautui todeksi.
Minä päätin jo lapsena, 9-vuotiaana, että tulen elämään yksin.
No, yksin en kai ole elänyt, mutta hätävarana monelle.
Sisareni vaativat kyyneleet silmissä:
"Sinä et saa mennä naimisiin. Silloin sinulla ei riitä aikaa meille!"
Ystävättäreni huokaisi samoin:"Olet täydellinen yksinäsi.
Sinä et tarvitse miestä!" Hänellä oli kolmas mies menossa. :-D
Mutta kummasti sitä on tehnyt sairaanakin paljon.
Vain Taivaissa tiedetään kumpaa enemmän - pahaa vai hyvää.
Nauti sinä, "kerettiläinen", olemassaolostasi täysin siemauksin!
Elämä on lahja ja eväät antoi joku muu matkaamme.
Parhaansa sukumme teki ja parastamme mekin pakerramme. - KuinkasTeillä
kerettiläinen- kirjoitti:
Täytyy selventää vielä, että suurin syy lääkkeettömyyteeni on se, että häiriöni ei ole niin paha, etten selviäisi sen kanssa uskoni avulla...niin surkealta kuin uskoni varmaan monien silmissä vaikuttaakin... En ole esim. koskaan kärsinyt psykooseista tai ollut sairaalahoidossa sen vuoksi. Neuroleptit eivät sovi minulle alkuunkaan (aivan kauheata myrkkyä) ja epilepsialääkkeet taas sopisivat muuten, mutta en halua syödä lääkettä, jossa on alumiinia tai joka lihottaa ihan hirveästi.
Mutta siitä lähtien, kun löysin uskon, pääni on pysynyt "suhteellisen" kasassa (mitä nyt sain "pienen" hepulin bushmannin kanssa..), vaikka olen tälläkin hetkellä aikamoisten paineiden alla. Autan 79 vuotiasta äitiäni, joka sairastaa syöpää ja jolla on lonkkamurtuma ja avanne ja 86 vuotiasta parkinsonin tautia sairastavaa tätiäni, että he selviytyvät joten kuten kotona...siis kaksi lähes jalatonta ja heitä "hoitamassa" yksi, jonka pää ei pelaa...eli ei aivan ihanteellinen tilanne, mutta kun ei muitakaan ole... Lisäksi olen asunut vuosikausia korvessa lähes täysin ilman sosiaalista elämää, vaikka olen luonteeltani enemmän sosiaalinen, joten tämä netti on lähes ainoa yhteyteni ulkomaailmaan...niin säälittävää kuin se onkin...Anteeksi , etten oinut olla nauraa tyrskimättä asiaasi esittäessäsi sillä tutulla elämän antamalla huumorilla, jonka isoäitini hallitsi.
Hän oli kolmen sodan keskellä tajunnut, että huumori voi pitää hengissä, kun elämä vetää pinnan kireälle.
Jos sinä kykenet noihin voimainmittelöihin - lapsi kasvamassa,
suru äidistä ja apuna tädillesi, niin niihin voimia hekisesti ja fyysisesti vaativiin töihin ei tervekään henkilö kykenisi "päreiden palamatta".
Olet kyennyt jopa vaativiin oman hoitosi arvioihin ja
siihen tarvitaan lääketieteellistä koulutusta nykyisin.
Metsän keskellä, korvessa asuminen, uskon lisäksi
ovat parhaita mahdollisia mielenterveyslääkkeitä!
Olet varmasti kiitollinen molemmista Jumalalle.
Minä ainakin kiitän joka päivä Häntä kuluvasta hetkestä.
Ihailen sinua todella paljon epäitsekkyydestäsi ja huomaavaisuudestasi. Se on oikeaa palvontaa!
Jaakob 1:27 apua tarvitsevien auttaminen heidän ahdistuksessaan.
"Pyhävaatteissa" pari tuntia viikossa istuminen on jotain muuta.
Lähetän sinulle ajatuksen näin päivän ponnistelujesi päätyttyä.
Taivaan Isä siunatkoon sinua virkistäen unella ja hyvällä mielellä. - kerettiläinen-
KuinkasTeillä kirjoitti:
Olet hauska ja ihana ihminen! Ajttele, miten rakastettu olet -
kaikista rasitteista huolimatta! Tyttäresi on siitä todiste ja hedelmä.
Minulla oli aika, jolloin söin lääkkeitä, mutta ne pistivät "tokkuroimaan sumussa". Lääkärin neuvo, että
elää rauhaisaa elämää, niin ei tarvitse lääkkeitä, osoittautui todeksi.
Minä päätin jo lapsena, 9-vuotiaana, että tulen elämään yksin.
No, yksin en kai ole elänyt, mutta hätävarana monelle.
Sisareni vaativat kyyneleet silmissä:
"Sinä et saa mennä naimisiin. Silloin sinulla ei riitä aikaa meille!"
Ystävättäreni huokaisi samoin:"Olet täydellinen yksinäsi.
Sinä et tarvitse miestä!" Hänellä oli kolmas mies menossa. :-D
Mutta kummasti sitä on tehnyt sairaanakin paljon.
Vain Taivaissa tiedetään kumpaa enemmän - pahaa vai hyvää.
Nauti sinä, "kerettiläinen", olemassaolostasi täysin siemauksin!
Elämä on lahja ja eväät antoi joku muu matkaamme.
Parhaansa sukumme teki ja parastamme mekin pakerramme.Kiitos ihanista sanoistasi!
Minusta tuntuu, ettei kovinkaan moni ihminen pidä minua hauskana tai ihanana...tai ehkä sittenkin joskus, mutta toisaalta minä olen myös hyvin vaikea ihminen...sekä itselleni että muille...
Vanhempana, kun olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin, ajattelen, että minunkin on parempi olla yksin, sillä olen niin "outo lintu", etten voi löytää ketään sellaista, jonka kanssa yhteiselo sujuisi...
Joku rauhallinen ja tasainen ei voi ymmärtää minua, enkä minä häntä ja toisen samanlaisen kanssa elämä taas on yhtä vuoristorataa, mikä on kuluttavaa...molemmista on kokemusta, joten parempi olla vaan yksin ja keskittyä läheisiin...
Ja jos ajatellaan asiaa raamatullisesti, niin ei minulla sen mukaan ole enää oikeuttakaan parisuhteeseen, koska olen hyljännyt jo kaksi...toisen syyttä ja toisen syystä...
Mutta nyt on mentävä nukkumaan... Hyvää yötä, jos tätä vielä joku lukee!
- adventisti
Minäkään en ole pappi mutta olen keskustellut aiheesta pastorimme kanssa. Aikuiskasteessa olet tunnustanut seurakunnan edessä Jeesuksen omaksi vapahtajaksesi. Se riittää. Muita kasteita ei tarvita.
Minut kastettiin nuorena omasta halustani mutta en kokenut Jeesuksen rakkautta enkä lopulta oikein ymmärtänyt, mistä Raamatun asioissa oli kyse. Osasin Raamattua paljon mutta Jeesus ei ollut sillä tavalla sydämessäni kuin nykyään. Välillä olin pois kirkosta ja elin maallista elämää. Sitten tulin herätykseen ja löysin sen todellisen Vapahtajan. Ymmärsin asiat ihan toisin kuin nuorena kasteelle mennessäni. Ymmärsin ne syvällisemmin. Kysyin pastorilta myös sitä, että pitäisikö minun nyt mennä uudestaan kasteelle kun silloin nuorena en oikeastaan ymmärtänyt Jumalaa ja Jeesusta oikealla tavalla kun en tuntenut heitä.
Pastorimme sanoi, että ei pitäisi, sillä olen tunnustanut Jeesuksen Vapahtajakseni ja kaste on merkkinä siitä, että olen halunnut haudata vanhan minäni ja jatkaa uutta elämääni Jeesuksen kanssa. Näin oli silloin nuorena ja se on totta edelleenkin. Jos olenkin ollut välillä pois seurakuntayhteydestä, Jeesuksen luo voi aina palata. Kastamista ei tehdä varsinaisesti mihinkään seurakuntaan vaikka näinkin voidaan sanoa, vaan se tehdään Jumalan ja seurakunnan edessä avoimesti tunnustaen Jeesus Herraksi. Se seurakunta, jossa sinut on upotuskastettu, on edustanut siinä kasteessa Jumalan maanpäällistä seurakuntaa. Muuta kastetta ei tarvita. Ole siunattu!- KuinkasTeillä
Kiitos näistä syvällisistä mietteistäsi ja elämän kokemuksistasi.
Juuri näin koen asian itsekin! Kysymys on Jumlalle antautumisesta,
tunnustamisesta tarvitsevani Taivaallista Isääni joka askeleella.
Tuhlaajapoika palasi Isänsä luo tehtyään syntiä.
Kun syntine palaa sielunsa Vapahtajan luo, enkelit taiaassa riemuitsevat, ikä Jeesus asettanut heille uusia rituaaleja.
1Pietari 3:21 sanoo ksteen olevan hyvän omantunnon pyytämistä,
ei lihan saastan poistamista. Synnistä emme pääse eroon kasteella.
Epätäydellisiä olemme ja pysymme jopa uskoon tultuamme.
Aloittajalle.... vrt. kirjoitukseni:
http://otakoppi.webnode.fi/news/muutama-sana-kasteesta-/- KuinkasTeillä
Todella kiinnostavia Raamatullisia perusteita.
Toit esiin, että liitossa/kasteessa tarvitaan molempien osapuolten hyväksynys. Käsittääkseni lapsi ei kykene ottamaan kantaa tähän.
Logiikkani mitätöi siksi lapsikasteen, joka olisi uusittava ymmärrettyään, saatuaan tietoa Jumalasta, Hänen tahdostaan.
Jeesus vietiin temppeliin 8:san päivän vanhana ympärileikattavaksi.
Tosin se tapa loppui Kristuksen täytettyä Mooseksen laki.
Liitoja Jumalan aloitteesa ihmisen kanssa on kuvailtu Nooasta lähtien.
Liitto Aabrahmin ja Daavidin kanssa jne.
Lukeneena miehenä sinun perustelusi kaikkine alkuperäiskielten sanojen merkitysten selittämisenä menee yli ymmärrykseni.
Olen iloinen, että rohkenin katsoa nämä perustelusi... - pyhpyhjapyh
Luterilainen kasteoppi on harhaoppia. Se on kastelu eikä kaste.
pyhpyhjapyh kirjoitti:
Luterilainen kasteoppi on harhaoppia. Se on kastelu eikä kaste.
Kuules pyhpyh ongelma ei tässä ole se upotetaanko vai valellaanko vaan se, että uudestisynnytäänkö kasteessa vai myöhemmin uskoon tultaessa !
Minä uskon jälkimmäiseen enemmän mutta se ei silti tee lapsikastetta turhaksi ! ja tätä kirjoituksessanikin käyn läpi !
http://otakoppi.webnode.fi/news/muutama-sana-kasteesta-/
Ja tämä on luterilaisen lapsikasteen teologinen ongelma minusta ! ja tätä on pohdittu luterilaisen kirkon sisällä jo aikoja !
Vrt lähetyskäsky: Kastamalla ja opettamalla !
Matt 28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
28:20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."- hapatteissako.eletään
kasteessa ei kukaan uudestisynny, siis luterilainen kaste.
Sellainen uudestikastaminen on vain yleisuskonnon luoma harha, jossa kaste pelastaa, .... Meidät pelastaa Kristuksen sovitustyö - sijaisuhri, ei seremoniallinen lapsikaste, jossa kummit edustaa uskoa ja lapsi ei ymmärrä mitään.
Siitä lapsikasterituaalista kumpuaa kaikkea hirvittävää harhaa ihmismieliin. Mieti - kun äiti - lapsensa synnytyksessä menettänyt, itkee sitä, että lapsi on helvetissä nyt kärsimässä, kun ei keritty kastaa, se jo kopittelijallekin pitäisi avata silmiä, ettei todista väärää rahaa kauppapaikalla oikeaksi.
Vääränrahan kauppiaat luterilaisittain kertoo kirkkoherransa suulla lehdessä, että meille riittää tunnustuskirjat. Emme tarvitse raamattua.
Kirjoitus oli Kouvolan lehdessä ja olisiko ollut taannoin Valkealan suunnalta joku kirkkoherra. Lehtileikkeen olen jo hukannut.
Kun lähdetään sellaiselle tielle, jossa aamennetaan ekumeenisesti kaikkea, niin niillä rahanvaihtajien pöydiltä saadaan kaikkea harhaa siipeihinsä. Suomeksi se on hapate- ja hapate piti perata pois, ei pitää nutunhelmoissa tupsuina, että ne rukouspidot katujenkulmilla olisi näkyvillä. Ne tekevät tyhjäksi Jumalan Sanan edelleen, eli on sitä luterilaista farisealaisuutta.
Mutta, jos vierasta tulta pitää alttareillaan, niin siellähän sitten palaa kaikennäköiset tulet, jota olen huomannut sinun edustavan.
Kirjoitukset tekevät muotomenot turhaksi. "En tunne teitä" on ne painavat sana viimeisellä tuomiolla, joka pitäisi pysäyttää jokaisen meidän siitä, että onko nimemme tunnettu -taivaissa- vai jeesustelemmeko vain lämpimikseen, kun sitä on tehty isientoimesta tähänpäivään aina näin. hapatteissako.eletään kirjoitti:
kasteessa ei kukaan uudestisynny, siis luterilainen kaste.
Sellainen uudestikastaminen on vain yleisuskonnon luoma harha, jossa kaste pelastaa, .... Meidät pelastaa Kristuksen sovitustyö - sijaisuhri, ei seremoniallinen lapsikaste, jossa kummit edustaa uskoa ja lapsi ei ymmärrä mitään.
Siitä lapsikasterituaalista kumpuaa kaikkea hirvittävää harhaa ihmismieliin. Mieti - kun äiti - lapsensa synnytyksessä menettänyt, itkee sitä, että lapsi on helvetissä nyt kärsimässä, kun ei keritty kastaa, se jo kopittelijallekin pitäisi avata silmiä, ettei todista väärää rahaa kauppapaikalla oikeaksi.
Vääränrahan kauppiaat luterilaisittain kertoo kirkkoherransa suulla lehdessä, että meille riittää tunnustuskirjat. Emme tarvitse raamattua.
Kirjoitus oli Kouvolan lehdessä ja olisiko ollut taannoin Valkealan suunnalta joku kirkkoherra. Lehtileikkeen olen jo hukannut.
Kun lähdetään sellaiselle tielle, jossa aamennetaan ekumeenisesti kaikkea, niin niillä rahanvaihtajien pöydiltä saadaan kaikkea harhaa siipeihinsä. Suomeksi se on hapate- ja hapate piti perata pois, ei pitää nutunhelmoissa tupsuina, että ne rukouspidot katujenkulmilla olisi näkyvillä. Ne tekevät tyhjäksi Jumalan Sanan edelleen, eli on sitä luterilaista farisealaisuutta.
Mutta, jos vierasta tulta pitää alttareillaan, niin siellähän sitten palaa kaikennäköiset tulet, jota olen huomannut sinun edustavan.
Kirjoitukset tekevät muotomenot turhaksi. "En tunne teitä" on ne painavat sana viimeisellä tuomiolla, joka pitäisi pysäyttää jokaisen meidän siitä, että onko nimemme tunnettu -taivaissa- vai jeesustelemmeko vain lämpimikseen, kun sitä on tehty isientoimesta tähänpäivään aina näin.Siis mitä olit mieltä kirjoituksestani vai luitko sitä ollenkaan ?
Mutta kerrataan blogistani:
" Mielestäni on kuitenkin väärin sanoa, että ihminen "UUDESTISYNTYISI" kasteessa vaikka toiset kirkot näin opettavatkin !
Mutta silti... voihan näin kyllä joissakin yksittäisissä tapauksissa käydäkin, koska on paljon kristittyjä uskovia, jotka sanovat olleensa Uskossa jo pienestä pitäen ja he eivät osaa oikein määrittää milloin henkilökohtainen uskonratkaisu syntyi !
Mutta yleisesti sen opettaminen että ihminen aina Uudestisyntyisi kasteessa on väärin ja epäraamatullista !"
Vrt. http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Kaste
http://otakoppi.webnode.fi/news/muutama-sana-kasteesta-/Kopittelija007 kirjoitti:
Mutta kerrataan blogistani:
" Mielestäni on kuitenkin väärin sanoa, että ihminen "UUDESTISYNTYISI" kasteessa vaikka toiset kirkot näin opettavatkin !
Mutta silti... voihan näin kyllä joissakin yksittäisissä tapauksissa käydäkin, koska on paljon kristittyjä uskovia, jotka sanovat olleensa Uskossa jo pienestä pitäen ja he eivät osaa oikein määrittää milloin henkilökohtainen uskonratkaisu syntyi !
Mutta yleisesti sen opettaminen että ihminen aina Uudestisyntyisi kasteessa on väärin ja epäraamatullista !"
Vrt. http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Kaste
http://otakoppi.webnode.fi/news/muutama-sana-kasteesta-/vrt.VIELÄ. https://fi.wikipedia.org/wiki/Urho_Muroma
Urho Rafael Muroma (vuoteen 1919 Murén; 10. toukokuuta 1890 Helsinki – 25. kesäkuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen herätysliikejohtaja, Suomen Raamattuopiston perustaja ja rovasti
"Opillisesti Muroma kävi rajankäyntiä suhteessa sekä helluntailaisuuteen että evankelisen liikkeen edustamaan luterilaisuuteen. Muromalla oli hyviä ystäviä helluntailiikkeessä, mutta samaan aikaan hän kritisoi ankarasti helluntailaista oppia uskovien kasteesta ja henkikasteesta.
(JA HUOM )Yhtä voimakkaasti hän kritisoi evankelisten edustaman luterilaisuuden oppia kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä." !!!!- hapatteissako.eletään
Kopittelija - kirjoitit.
Minä uskon jälkimmäiseen enemmän mutta se ei silti tee lapsikastetta turhaksi ! ja tätä kirjoituksessanikin käyn läpi !
http://otakoppi.webnode.fi/news/muutama-sana-kasteesta-/
En yleensä lue linkkejä, vaan kirjoituksia.
Mutta, nyt kirjoitit ja siitä otin kiinni.
!!!!! mutta se ei silti tee lapsikastetta turhaksi !!!!!!!
Mieti tuota lausumaasi. Se ei ole raamatullinen vastaus - vaan hapate.
Mitä hapatteelle pitää tehdä, vrt. Egyptissä, kun syötiin se karitsa.
Hapate piti perata pois. .... Korjatkaa kaikki hapan taikina - taloistanne, kertoo kirjoitukset.
Hapan on epäpyhää raamatunkielessä. Myös puhutaan hengellisistä huoneista, elävistä kivistä jne.
Jos syömme Herran kuoleman muisto-ateriaa, joka julistaa sijaisena elämää, niin kirjoitusten mukaan, ettemme eksyisi, on perinnäisopeista luovuttava, mikä tekee tyhjäksi Jumalan sanan.
Näin ollen, sanat huuliltamme, jossa hyvänpuun hedelmiä tarjoten viestitään epäraamatullisuus pyhäksi, on hapate ja sen perkaaminen elämästä pitäisi olla tarkoitushakuista totta, jos Herran nimi on huulillamme. Siksi sanojesi mittaus - kirjoituksiin herättäköön tarpeellisuuden siihen tienkorjaamiseen matkaviestissä. - KuinkasTeillä
Kopittelija007 kirjoitti:
Siis mitä olit mieltä kirjoituksestani vai luitko sitä ollenkaan ?
Minä olen aiemmissa yhteyksissä lukenut blogiasi.
Me emme ole samalla aaltopituudella.
- lwrjonv
En ole pappi. Sanoisin, että ihmisen tulee tehdä sitä mitä Herran henki kehoittaa tekemään, jos se kehoittaa kasteelle niin on meneminen kasteelle, jos ei niin sitten ei. Tulee pyrkiä "kuuntelemaan" mitä Henki "puhuu", ensinnäkin sanan kautta, toisekseen mahdollisesti "oikeasti" kehoittaa. Kaikki muu on pelkkää teologiaa, joka on toisarvoista. Eensiarvoista on antaa Jumalan muutta omaa sydäntä rakkaudelliseksi ja epäitsekkääksi, Jumalle otolliseksi.
- KuinkasTeillä
Ymmärrän, mitä tarkoitat "sanan" kautta. Esim. Raamattua lukiessa.
Mutta mitä tarkoitit "oikeasti kehoittamalla"? - kielikukkanen
Sitä minäkin ihmettelen, sillä tuo "kehoittaa" ei ole Suomen kirjakieltä. Oikea sanamuoto kuuluu kehottaa!!!
- KuinkasTeillä
kielikukkanen kirjoitti:
Sitä minäkin ihmettelen, sillä tuo "kehoittaa" ei ole Suomen kirjakieltä. Oikea sanamuoto kuuluu kehottaa!!!
Sinä olet varmasti saanut kiitettävän arvosanan äidinkielen kieliopista. Olet varmasti se sama henkilö, joka lukee täällä
ja osoittelee toisten kielioppivirheitä tyytyväisenä omasta erinomaisuudestaan. Muuta kortta et kekoon taaskaan kantanut. - mielikukkanen
KuinkasTeillä kirjoitti:
Sinä olet varmasti saanut kiitettävän arvosanan äidinkielen kieliopista. Olet varmasti se sama henkilö, joka lukee täällä
ja osoittelee toisten kielioppivirheitä tyytyväisenä omasta erinomaisuudestaan. Muuta kortta et kekoon taaskaan kantanut.Hyvä se on jonkun sitä opetustakin tehdä. Ei koko elämä ole pelkkää uskontoa.
kielikukkanen kirjoitti:
Sitä minäkin ihmettelen, sillä tuo "kehoittaa" ei ole Suomen kirjakieltä. Oikea sanamuoto kuuluu kehottaa!!!
Aleksis Kivi käytti vielä muotoa "kehoittaa". Näistä verbeistä on käyty keskustelua pitkään ja kiivaastikin.
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1894
Vähitellen saatiin vakiintumaan säännöstö -otta- / -oitta-vartaloisten verbien muodostamiseen. Se löytyy kielitoimiston nettisivuilta. http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/566
Tuon kokoisiin virheisiin kompurointi ja huomauttelu on minusta tämän palstan kaltaisessa keskustelussa asiatonta. Jos asia tulee selväksi, pikkuvirheet on syytä jättää huomiotta.- KuinkasTeillä
v.aari kirjoitti:
Aleksis Kivi käytti vielä muotoa "kehoittaa". Näistä verbeistä on käyty keskustelua pitkään ja kiivaastikin.
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1894
Vähitellen saatiin vakiintumaan säännöstö -otta- / -oitta-vartaloisten verbien muodostamiseen. Se löytyy kielitoimiston nettisivuilta. http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/566
Tuon kokoisiin virheisiin kompurointi ja huomauttelu on minusta tämän palstan kaltaisessa keskustelussa asiatonta. Jos asia tulee selväksi, pikkuvirheet on syytä jättää huomiotta.Kiitos, V.aari, näistä liitteistä oikeaan ja hyvään suomenkielen kielioppiin!
Todella kiinnostavaa, mutta aikaa ja voimia vievää aivovoimistelua.
Minua ei niinkään kiinnosta ristisanatehtävät, vaan niiden sijaan esim.
synonyymisanasto ja sorvata joka sana sopivaan virkkeeseen!
Huvinsa kullakin.
Muuten makuasia, mutta minusta "kehoittaa" on kauniimpaa kuin "kehottaa".
Hyvää kieltä tulisi harjoittaa arkipäivinä normaalissa puheessa.
Tai lukea kirjallisuutta jossa on arvostavaa, ilmeikästä puhetta.
Harvalla on siihen nykyisin mahdollisuus. Itse aloin siksi tällä foorumilla.
Lähes 40 vuotta vieraalla maalla on saanut kielikorvan ruostumaan.
Mutta näistä liitteistä internetti-sivuille tulee olemaan hauskaa hyötyä :-)
On ero ilkkua toisen kielioppivirheitä tai
huomauttaa niistä auttaen korjaamaan ne.
Kaikilla ei vain ole sitä kypsyyttä ja hyväntahtoisuutta ihmisenä. - kielikukkanen
KuinkasTeillä kirjoitti:
Kiitos, V.aari, näistä liitteistä oikeaan ja hyvään suomenkielen kielioppiin!
Todella kiinnostavaa, mutta aikaa ja voimia vievää aivovoimistelua.
Minua ei niinkään kiinnosta ristisanatehtävät, vaan niiden sijaan esim.
synonyymisanasto ja sorvata joka sana sopivaan virkkeeseen!
Huvinsa kullakin.
Muuten makuasia, mutta minusta "kehoittaa" on kauniimpaa kuin "kehottaa".
Hyvää kieltä tulisi harjoittaa arkipäivinä normaalissa puheessa.
Tai lukea kirjallisuutta jossa on arvostavaa, ilmeikästä puhetta.
Harvalla on siihen nykyisin mahdollisuus. Itse aloin siksi tällä foorumilla.
Lähes 40 vuotta vieraalla maalla on saanut kielikorvan ruostumaan.
Mutta näistä liitteistä internetti-sivuille tulee olemaan hauskaa hyötyä :-)
On ero ilkkua toisen kielioppivirheitä tai
huomauttaa niistä auttaen korjaamaan ne.
Kaikilla ei vain ole sitä kypsyyttä ja hyväntahtoisuutta ihmisenä.Huumori on taitolaji. Tuliko nyt vastaan tosikkoja vao huumorintajuttomia lukijoita vai menikö huumori sarkasmi puolelle kun ei uppoa? Onko monet uskovat tiukkapipoja tällaisten asioiden suhteen? Eikö maailmassa saa käsitellä vaikeita asioita huumorin kautta. En usko, että Iwrjonv tuosta kommentista nokkiinsa otti. Vain pari ihmistä, jotka jo osaavat kirjoittaa oikein.
- KuinkasTeillä
kielikukkanen kirjoitti:
Huumori on taitolaji. Tuliko nyt vastaan tosikkoja vao huumorintajuttomia lukijoita vai menikö huumori sarkasmi puolelle kun ei uppoa? Onko monet uskovat tiukkapipoja tällaisten asioiden suhteen? Eikö maailmassa saa käsitellä vaikeita asioita huumorin kautta. En usko, että Iwrjonv tuosta kommentista nokkiinsa otti. Vain pari ihmistä, jotka jo osaavat kirjoittaa oikein.
No, sinä huumorintajuinen suomenkielenmaisteri, kielikukkanen,
kerropa tiukkapipo uskikselle, miksi sanajärjestys muuttuu erilaiseksi kirjoittaessa kuin puhuessa?
Olen huomannut sen käsin kirjoittaessakin, enkä vain koneella naputtaessa.
On kuin nopea ajatus kiirehtisi ennen kirjoitusta.
Sitä alkaa kirjoittaa, mutta ajatus muuttuu enenkuin virke on lopussa ja kaikki saamarin sanat ovat kummasti väärässä järjestyksessä.
Sen lisäksi sananpäätteet ovat kuin lasten lelukoppa -
kaikki sekaisin ja jos ei ehdi lukea, tarkistaa ja muuttaa, niin
saa hävetä silmät päästään nähdessään lähetetyn tekstinsä.
Saisinko hiukan myötätuntoa, kun minulla kummittelee dyslexi ja
sen lisäksi Konesaamari elää omaa elämäänsä.
Ei anna kaikkia kirjaimia, jotka napautan - ihan kiltisti.
Saa hakata niitä sormet lytyssä. Ja se poukkoilu sinne tänne!
Välistä tulee iso kirjain sanoissa,joita voisi pitää niminä.
Jälkeenpäin tietysti, kuten Rauha, Aina, ovat sellaisia.
Nämä sanat kirjoitin pienellä, mutta kone muuttaa ne nimiksi.
Sen lisäksi ne vihoviimeiset mainokset, joita syötetään koko ajan silmille. Yritin poistaa ne, mutta sain valita - joko itselleni sopivat tai sopimattomat. Vain lukutilassa saa rauhassa keskitty sanomaan.
Tämän lisäksi se tiedon Valtameri, joka aaltoilee vastaan hukuttaen.
Minulla on ollut kone käytössä vasta pari vuotta.
Silmiä kirvelee nämä lasiruudut - oli sitten TV tai dator.
Siksi ei ole ollut TV:tä kuin vuoden verran - laadun parantuessa.
No, kielikukkanen, saat tähden, kukkasen ja papukaijamerkin,
kun selität nämä kiusalliset ilmiöt!
Toivottavasti V.aari ehtii tulla M.ummolle avuksi... - Adventistiksi.syntynyt
v.aari kirjoitti:
Aleksis Kivi käytti vielä muotoa "kehoittaa". Näistä verbeistä on käyty keskustelua pitkään ja kiivaastikin.
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1894
Vähitellen saatiin vakiintumaan säännöstö -otta- / -oitta-vartaloisten verbien muodostamiseen. Se löytyy kielitoimiston nettisivuilta. http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/566
Tuon kokoisiin virheisiin kompurointi ja huomauttelu on minusta tämän palstan kaltaisessa keskustelussa asiatonta. Jos asia tulee selväksi, pikkuvirheet on syytä jättää huomiotta.Palstan eittämättä(hirviösana suomen kielessä) suurin virhe on adventismi.
kielikukkanen kirjoitti:
Huumori on taitolaji. Tuliko nyt vastaan tosikkoja vao huumorintajuttomia lukijoita vai menikö huumori sarkasmi puolelle kun ei uppoa? Onko monet uskovat tiukkapipoja tällaisten asioiden suhteen? Eikö maailmassa saa käsitellä vaikeita asioita huumorin kautta. En usko, että Iwrjonv tuosta kommentista nokkiinsa otti. Vain pari ihmistä, jotka jo osaavat kirjoittaa oikein.
Huumori on viestintää ja niinpä siinä on lähettäjä ja vastaanottaja ja media.
Huumori on taitolaji ennen kaikkea lähettäjälle. Jos vitsi ei toimi, on typerää syyttää siitä vastaanottajaa.
Kyse on saman tapaisesta asiasta kuin kielen valinta vastaanottajan mukaan. Jos minä puhun vaikkapa teille italiaa tai amerikkalaiselle yleisölle suomea, juttu menee kovin heikosti perille. Ja se on silloin kyllä ihan minun töppäykseni.
Minusta tuossa sinun urputuksessasi ei ollut huumorin häivääkään, vaan se oli vain mahdollisimman ikävystyttävää nillitystä. Mutta makuasiahan se tietysti on.
Nyt kun tiedämme jotain sinun huumorintajustasi, voimme jatkossa nakella sinulle kommentteja, joita pidät hauskoina.kielikukkanen kirjoitti:
Huumori on taitolaji. Tuliko nyt vastaan tosikkoja vao huumorintajuttomia lukijoita vai menikö huumori sarkasmi puolelle kun ei uppoa? Onko monet uskovat tiukkapipoja tällaisten asioiden suhteen? Eikö maailmassa saa käsitellä vaikeita asioita huumorin kautta. En usko, että Iwrjonv tuosta kommentista nokkiinsa otti. Vain pari ihmistä, jotka jo osaavat kirjoittaa oikein.
Mitä tarkoittaa sana "vao"?
"menikö huumori sarkasmi puolelle" on kieliopillisesti väärin. Pitää olla "menikö huumori sarkasmin puolelle".
Tämä ei ole kunnollinen virke: "Vain pari ihmistä, jotka jo osaavat kirjoittaa oikein.", koska päälauseesta puuttuu verbi.
Naurakaamme.- KuinkasTeillä
v.aari kirjoitti:
Mitä tarkoittaa sana "vao"?
"menikö huumori sarkasmi puolelle" on kieliopillisesti väärin. Pitää olla "menikö huumori sarkasmin puolelle".
Tämä ei ole kunnollinen virke: "Vain pari ihmistä, jotka jo osaavat kirjoittaa oikein.", koska päälauseesta puuttuu verbi.
Naurakaamme.Kivaa, V.aari! Arvasin oikein, että sinä tiedät enemmän kuin me ja voit olla avuksi yhdessä sun toisessa asiassa.
"Urputus", "nillitys", "nakella" ovat humoristisia sanoja,
joille tulee oma paikkansa sanastossani, jota keräilen ;-D! - kerettiläinen-
KuinkasTeillä kirjoitti:
No, sinä huumorintajuinen suomenkielenmaisteri, kielikukkanen,
kerropa tiukkapipo uskikselle, miksi sanajärjestys muuttuu erilaiseksi kirjoittaessa kuin puhuessa?
Olen huomannut sen käsin kirjoittaessakin, enkä vain koneella naputtaessa.
On kuin nopea ajatus kiirehtisi ennen kirjoitusta.
Sitä alkaa kirjoittaa, mutta ajatus muuttuu enenkuin virke on lopussa ja kaikki saamarin sanat ovat kummasti väärässä järjestyksessä.
Sen lisäksi sananpäätteet ovat kuin lasten lelukoppa -
kaikki sekaisin ja jos ei ehdi lukea, tarkistaa ja muuttaa, niin
saa hävetä silmät päästään nähdessään lähetetyn tekstinsä.
Saisinko hiukan myötätuntoa, kun minulla kummittelee dyslexi ja
sen lisäksi Konesaamari elää omaa elämäänsä.
Ei anna kaikkia kirjaimia, jotka napautan - ihan kiltisti.
Saa hakata niitä sormet lytyssä. Ja se poukkoilu sinne tänne!
Välistä tulee iso kirjain sanoissa,joita voisi pitää niminä.
Jälkeenpäin tietysti, kuten Rauha, Aina, ovat sellaisia.
Nämä sanat kirjoitin pienellä, mutta kone muuttaa ne nimiksi.
Sen lisäksi ne vihoviimeiset mainokset, joita syötetään koko ajan silmille. Yritin poistaa ne, mutta sain valita - joko itselleni sopivat tai sopimattomat. Vain lukutilassa saa rauhassa keskitty sanomaan.
Tämän lisäksi se tiedon Valtameri, joka aaltoilee vastaan hukuttaen.
Minulla on ollut kone käytössä vasta pari vuotta.
Silmiä kirvelee nämä lasiruudut - oli sitten TV tai dator.
Siksi ei ole ollut TV:tä kuin vuoden verran - laadun parantuessa.
No, kielikukkanen, saat tähden, kukkasen ja papukaijamerkin,
kun selität nämä kiusalliset ilmiöt!
Toivottavasti V.aari ehtii tulla M.ummolle avuksi...>> Saisinko hiukan myötätuntoa, kun minulla kummittelee dyslexi ja
sen lisäksi Konesaamari elää omaa elämäänsä. <<
Saat minulta P AL J O N myötätuntoa !!
Vaikkakaan en ole saanut dyslexia diagnoosia, niin tuo koneen eläminen omaa elämäänsä on aivan raivostuttavaa!!!
Nytkin kirjoitin ensin sanan "raivostuttavaa", mutta kone muutti sen "raivostuttaa", joten jouduin korjaamaan ja kirjoittamaan sen toiseen kertaan.
Miksei tämä kone voi vaan hyväksyä sitä, mitä oikeasti kirjoittaa, vaan kuuntelee sanoja oman mielensä mukaan. Menee paljon aikaa aivan turhaan korjailemiseen ja jos ei tarkista kirjaimet, niin tekstistä tulee aivan päätöntä...
Eli edellisessäkin kirjoitin siis "vaan kuuntelee sanoja"...Siis kolmas yritys >>> kiittelee >>> siis neljäs yritys >>> muuttelee Sanoja... No vihdoinkin onnistui !!!
Ja " tarkista kirjaimet" kirjoitin siis "tarkista kirjoitusta", mutta konepaja ei ollutkaan samaa mieltä siitä, mitä minä kirjoitin...kirjoitin siis " konepaja" >>>siis vielä yritys "konepa"...no nyt onnistui !! Miksi ihmeessä se muutti kaksi kertaa kirjoitustaito aivan väärin??? Siis "kirjoitustani"...no nyt onnistui..
Mutta jostain syystä "siis" ja "sanoja" tulikin isolla kirjaimella, vaikka kirjoitin mielestäni ne aivan samoilla pienillä kirjaimilla kuin kaiken muunkin...
Ja sitten tuo, kun yrittää korjata jotain kohtaa, niin se kohdistuukin jonnekin aivan muualle ja alkaa poistamaan tai lisäilemään jotain ihan käsittämätöntä...???
Tämänkin kirjoittamiseen meni varmaan ainakin kaksinkertainen aika, kun kone mielestään tietää paremmin, mitä minä haluan kirjoittaa... - KuinkasTeillä
kerettiläinen- kirjoitti:
>> Saisinko hiukan myötätuntoa, kun minulla kummittelee dyslexi ja
sen lisäksi Konesaamari elää omaa elämäänsä. <<
Saat minulta P AL J O N myötätuntoa !!
Vaikkakaan en ole saanut dyslexia diagnoosia, niin tuo koneen eläminen omaa elämäänsä on aivan raivostuttavaa!!!
Nytkin kirjoitin ensin sanan "raivostuttavaa", mutta kone muutti sen "raivostuttaa", joten jouduin korjaamaan ja kirjoittamaan sen toiseen kertaan.
Miksei tämä kone voi vaan hyväksyä sitä, mitä oikeasti kirjoittaa, vaan kuuntelee sanoja oman mielensä mukaan. Menee paljon aikaa aivan turhaan korjailemiseen ja jos ei tarkista kirjaimet, niin tekstistä tulee aivan päätöntä...
Eli edellisessäkin kirjoitin siis "vaan kuuntelee sanoja"...Siis kolmas yritys >>> kiittelee >>> siis neljäs yritys >>> muuttelee Sanoja... No vihdoinkin onnistui !!!
Ja " tarkista kirjaimet" kirjoitin siis "tarkista kirjoitusta", mutta konepaja ei ollutkaan samaa mieltä siitä, mitä minä kirjoitin...kirjoitin siis " konepaja" >>>siis vielä yritys "konepa"...no nyt onnistui !! Miksi ihmeessä se muutti kaksi kertaa kirjoitustaito aivan väärin??? Siis "kirjoitustani"...no nyt onnistui..
Mutta jostain syystä "siis" ja "sanoja" tulikin isolla kirjaimella, vaikka kirjoitin mielestäni ne aivan samoilla pienillä kirjaimilla kuin kaiken muunkin...
Ja sitten tuo, kun yrittää korjata jotain kohtaa, niin se kohdistuukin jonnekin aivan muualle ja alkaa poistamaan tai lisäilemään jotain ihan käsittämätöntä...???
Tämänkin kirjoittamiseen meni varmaan ainakin kaksinkertainen aika, kun kone mielestään tietää paremmin, mitä minä haluan kirjoittaa...Oi, kuinka ihanaa ;-D, en siis ole ainoa :-D!
Muillakin on "huumorintajuisia" konevempeleitä.
Enkä ole niiiin sairas kuin luulin,
vaikka vähän pipi olenkin... kerettiläinen- kirjoitti:
>> Saisinko hiukan myötätuntoa, kun minulla kummittelee dyslexi ja
sen lisäksi Konesaamari elää omaa elämäänsä. <<
Saat minulta P AL J O N myötätuntoa !!
Vaikkakaan en ole saanut dyslexia diagnoosia, niin tuo koneen eläminen omaa elämäänsä on aivan raivostuttavaa!!!
Nytkin kirjoitin ensin sanan "raivostuttavaa", mutta kone muutti sen "raivostuttaa", joten jouduin korjaamaan ja kirjoittamaan sen toiseen kertaan.
Miksei tämä kone voi vaan hyväksyä sitä, mitä oikeasti kirjoittaa, vaan kuuntelee sanoja oman mielensä mukaan. Menee paljon aikaa aivan turhaan korjailemiseen ja jos ei tarkista kirjaimet, niin tekstistä tulee aivan päätöntä...
Eli edellisessäkin kirjoitin siis "vaan kuuntelee sanoja"...Siis kolmas yritys >>> kiittelee >>> siis neljäs yritys >>> muuttelee Sanoja... No vihdoinkin onnistui !!!
Ja " tarkista kirjaimet" kirjoitin siis "tarkista kirjoitusta", mutta konepaja ei ollutkaan samaa mieltä siitä, mitä minä kirjoitin...kirjoitin siis " konepaja" >>>siis vielä yritys "konepa"...no nyt onnistui !! Miksi ihmeessä se muutti kaksi kertaa kirjoitustaito aivan väärin??? Siis "kirjoitustani"...no nyt onnistui..
Mutta jostain syystä "siis" ja "sanoja" tulikin isolla kirjaimella, vaikka kirjoitin mielestäni ne aivan samoilla pienillä kirjaimilla kuin kaiken muunkin...
Ja sitten tuo, kun yrittää korjata jotain kohtaa, niin se kohdistuukin jonnekin aivan muualle ja alkaa poistamaan tai lisäilemään jotain ihan käsittämätöntä...???
Tämänkin kirjoittamiseen meni varmaan ainakin kaksinkertainen aika, kun kone mielestään tietää paremmin, mitä minä haluan kirjoittaa...Yleensä tuollaisen automaattikorjauksen saa kyllä laitetuksi pois päältä jostain asetuksista.
Tarkemmin en valitettavasti osaa neuvoa, kun ei ole tietoa laitteesta ja järjestelmästä.- kerettiläinen-
KuinkasTeillä kirjoitti:
Oi, kuinka ihanaa ;-D, en siis ole ainoa :-D!
Muillakin on "huumorintajuisia" konevempeleitä.
Enkä ole niiiin sairas kuin luulin,
vaikka vähän pipi olenkin...>> Enkä ole niiiin sairas kuin luulin,
vaikka vähän pipi olenkin...<<
Kuule, sinä olet suorastaan terve minuun verrattuna, mutta eipä siitä sen enempää, kun "keksityt avautumiset" eivät kuulu tälle palstalle ja ovat vain säälipisteiden keruuta... :D - kerettiläinen-
KuinkasTeillä kirjoitti:
Oi, kuinka ihanaa ;-D, en siis ole ainoa :-D!
Muillakin on "huumorintajuisia" konevempeleitä.
Enkä ole niiiin sairas kuin luulin,
vaikka vähän pipi olenkin...>. Oi, kuinka ihanaa ;-D, en siis ole ainoa :-D!
Muillakin on "huumorintajuisia" konevempeleitä. <<
Ikävää vaan, että minäkin olen niin tosikko, etten ymmärrä sen huumorintajua...:-D - KuinkasTeillä
v.aari kirjoitti:
Aleksis Kivi käytti vielä muotoa "kehoittaa". Näistä verbeistä on käyty keskustelua pitkään ja kiivaastikin.
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1894
Vähitellen saatiin vakiintumaan säännöstö -otta- / -oitta-vartaloisten verbien muodostamiseen. Se löytyy kielitoimiston nettisivuilta. http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/566
Tuon kokoisiin virheisiin kompurointi ja huomauttelu on minusta tämän palstan kaltaisessa keskustelussa asiatonta. Jos asia tulee selväksi, pikkuvirheet on syytä jättää huomiotta.Huomaan toistuvasti käyttäväni "oittaa" "ottaa":n sijasta.
Minähän rakastin Aleksis Kiveä ja hänen kirjansa kököttävät hyllyssäni vieläkin välillä pölytettynä ja luettuna.
Minä rakastan "iii":tä! Se antaa sanalle kuunvalon valoisuutta.
Sellaista valko-kelta-kuultoa, joka saa sielun kepeämmäksi!!
Tuo "ottaa"; kehottaa, hekottaa, kotkottaa on niin tylyä kuin tympääntynyt äiti, joka haluaa kuristaa lapsensa päästäkseen siihen erehdyksessä menettäneensä vapauteen.Katuu kersalaumaansa.
Saanhan käyttää "oittaa"? Please! Olen vaaaanha mummu!
Elän Aleksis Kiven kanssa! Ja Zacrias Topeliuksen ja menninkäisten! - kielikukkanen
KuinkasTeillä kirjoitti:
Huomaan toistuvasti käyttäväni "oittaa" "ottaa":n sijasta.
Minähän rakastin Aleksis Kiveä ja hänen kirjansa kököttävät hyllyssäni vieläkin välillä pölytettynä ja luettuna.
Minä rakastan "iii":tä! Se antaa sanalle kuunvalon valoisuutta.
Sellaista valko-kelta-kuultoa, joka saa sielun kepeämmäksi!!
Tuo "ottaa"; kehottaa, hekottaa, kotkottaa on niin tylyä kuin tympääntynyt äiti, joka haluaa kuristaa lapsensa päästäkseen siihen erehdyksessä menettäneensä vapauteen.Katuu kersalaumaansa.
Saanhan käyttää "oittaa"? Please! Olen vaaaanha mummu!
Elän Aleksis Kiven kanssa! Ja Zacrias Topeliuksen ja menninkäisten!No niin, tulihan sitä huumoriakin. Entäs kirjoittaako "KuinkasTeillä" Jumalasta käytettävät persoonapronominit virheellisesti isolla, kuten Hän tai Häntä. Vai mennäänkös tässä suomalaisen kieliopin mukaan?
- KuinkasTeillä
kielikukkanen kirjoitti:
No niin, tulihan sitä huumoriakin. Entäs kirjoittaako "KuinkasTeillä" Jumalasta käytettävät persoonapronominit virheellisesti isolla, kuten Hän tai Häntä. Vai mennäänkös tässä suomalaisen kieliopin mukaan?
Ai, sinä Pikku-Pirpana, uskallat vielä pistää uteliaan nenäsi tänne vanhojen ja viisaitten kuritettavaksi!
Etkö pelkää, että me laitamme sinut tukistettuna istumaan nurkkaan aasinmyssy päässä?
Mitä siihen "hän" ja "Hänen" eroon tulee, niin iso "H" merkitse erotusta omaan majestettiisuuteensa. Majesteetiuuteensa?
(Mites saamaristi se sana taivutetaan, etten munaa itseäni?)
Kuten te nuoret sanotte: "Se oli "Suvereenia!"
Tarkoittaen vain yhtä ainokaista lajissaan.
Tosin niitä "suvereenejä" on enemmän kuin 13 kpl tusinassa.
Koko sana on vesitetty kuin maito nykyisin.
Etkös ole väsynyt koulusi jälkeen? Eikö sinun pitäisi lukea läksyjäsi?
Tulet taas tänne mestaroimaan kuin Jukolan Eero-kuopus mestaroi veljiään, kunnes Juho-veli otti pojulta luulot pois!
Mutta sinähän et tunne sitä kertomusta, joten se oli kuin vieraalla kielellä toiselle puhumista. - kerettiläinen-
kielikukkanen kirjoitti:
No niin, tulihan sitä huumoriakin. Entäs kirjoittaako "KuinkasTeillä" Jumalasta käytettävät persoonapronominit virheellisesti isolla, kuten Hän tai Häntä. Vai mennäänkös tässä suomalaisen kieliopin mukaan?
Masa Niemeä lainatakseni "asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta" minä ainakin kirjoitan aivan niin kuin itse tykkään ja tavalla, jolla koen parhaiten ilmaisevani itseäni...Jos se ei jonkun "kielikukkasen" silmää miellytä, niin ei voi mittään...
- KuinkasTeillä
Kun tässä nyt ollaan kieliopillisissa kysymyksissä, niin
minulla oli jo lapsena vaikeuksia verbin taivutuksen kanssa.
Kirjoititin: Alan lukemaan. Opettaja korjasi: Alan lukea.
En muista, jos se meni näin.
Mutta huomaan kirjoittavani luonnostaan:
Aloin etsimään ja kyselemään. Siksi arvelen sen olevan väärin. Korjasin: Alan etsiä ja lukea.
Mutta itseäni miellyttää edellinen tapa.
En osaa enää kieliopillisia nimiä tälle muodolle,
joten en kykene tarkastamaan asiaa.
Setälän "Suomen kielen kielioppi keskikoululaisille"
on kyyneleitten kastelema ja pehmentämä - KuinkasTeillä
kerettiläinen- kirjoitti:
Masa Niemeä lainatakseni "asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta" minä ainakin kirjoitan aivan niin kuin itse tykkään ja tavalla, jolla koen parhaiten ilmaisevani itseäni...Jos se ei jonkun "kielikukkasen" silmää miellytä, niin ei voi mittään...
Minusta tullee Masa-Niemiläinen ;-) Nyt!
- kielikukkanen
KuinkasTeillä kirjoitti:
Ai, sinä Pikku-Pirpana, uskallat vielä pistää uteliaan nenäsi tänne vanhojen ja viisaitten kuritettavaksi!
Etkö pelkää, että me laitamme sinut tukistettuna istumaan nurkkaan aasinmyssy päässä?
Mitä siihen "hän" ja "Hänen" eroon tulee, niin iso "H" merkitse erotusta omaan majestettiisuuteensa. Majesteetiuuteensa?
(Mites saamaristi se sana taivutetaan, etten munaa itseäni?)
Kuten te nuoret sanotte: "Se oli "Suvereenia!"
Tarkoittaen vain yhtä ainokaista lajissaan.
Tosin niitä "suvereenejä" on enemmän kuin 13 kpl tusinassa.
Koko sana on vesitetty kuin maito nykyisin.
Etkös ole väsynyt koulusi jälkeen? Eikö sinun pitäisi lukea läksyjäsi?
Tulet taas tänne mestaroimaan kuin Jukolan Eero-kuopus mestaroi veljiään, kunnes Juho-veli otti pojulta luulot pois!
Mutta sinähän et tunne sitä kertomusta, joten se oli kuin vieraalla kielellä toiselle puhumista.Juu, antaa tulla vaan! Olen tottunut kirjoittamaan työkseni. Teen sen Jumalan kunniaksi parhaalla mahdollisella tavalla. Mahdollisimman virheettömästi. Mutta voihan sitä roiskia menemään miten itte kukin haluaa. Ei se minua loukkaa, jos joku ei osaa. Vielä vähemmän se, jos ei arvosta työtään. Minä arvostan omaani.
- KuinkasTeillä
kielikukkanen kirjoitti:
Juu, antaa tulla vaan! Olen tottunut kirjoittamaan työkseni. Teen sen Jumalan kunniaksi parhaalla mahdollisella tavalla. Mahdollisimman virheettömästi. Mutta voihan sitä roiskia menemään miten itte kukin haluaa. Ei se minua loukkaa, jos joku ei osaa. Vielä vähemmän se, jos ei arvosta työtään. Minä arvostan omaani.
Oletko toimittaja? Kirjailija?
- kerettiläinen-
mielikukkanen kirjoitti:
Hyvä se on jonkun sitä opetustakin tehdä. Ei koko elämä ole pelkkää uskontoa.
No voisi sen työn tekemisen unohtaa jo klo 23.08 illalla/yöllä, vai missä ammatissa kirjoitellaan ammatiksi tähän aikaan?
"kielikukkanen
11.10.2016 23:08
Sitä minäkin ihmettelen, sillä tuo "kehoittaa" ei ole Suomen kirjakieltä. Oikea sanamuoto kuuluu kehottaa!!!"
Eli työnarkomaani vai kirjailija?
Työnarkomania on riippuvuus siinä kuin alkoholismi, peliriippuvuus, läheisriippuvuus tai mikä muu riippuvuus tahansa... - KuinkasTeillä
kerettiläinen- kirjoitti:
No voisi sen työn tekemisen unohtaa jo klo 23.08 illalla/yöllä, vai missä ammatissa kirjoitellaan ammatiksi tähän aikaan?
"kielikukkanen
11.10.2016 23:08
Sitä minäkin ihmettelen, sillä tuo "kehoittaa" ei ole Suomen kirjakieltä. Oikea sanamuoto kuuluu kehottaa!!!"
Eli työnarkomaani vai kirjailija?
Työnarkomania on riippuvuus siinä kuin alkoholismi, peliriippuvuus, läheisriippuvuus tai mikä muu riippuvuus tahansa...Niin, vedetään vähän duettoa "kielikukalle" ;-D
"Kehoittaa" kuulostaa minusta kuin duurissa kulkevat tanssiaskeleet verrattuna molliseen kävellä jympytykseen, "kehottaa".
"Kielikukkanen" kirjoittaa työkseen Jumalan kunniaksi.
Se on todella ihailtavaa.
Olen lukenut täällä monen kommentteja, jotka kunnioituksesta Jumalaan yrittävät valistaa toisia parhaan kykynsä mukaan.
Minä olen vielä eksyksissä ja yritän vain oppia lisää.
Mutta "kielikukkasen" Jumalan ylistys täällä on jäänyt vain toisten kielioppivirheiden sormella osoittamiseksi.
Mitähän Jumala siitä tykkää?
Enkö minä, suomenkieltä rusikoiva, saa palvoa Jumalaa,
ennenkuin olen oppinut kirjakielen yliopiston kurssit läpäisevästi?
Uskaltaako tässä lähestyä enää Jumalaa edes iltarukouksessa?
Voihan sitä pyytää ihmettä, että se kielioppi avautuisi minullekin.
Olen vain huomannut, että ne jotka ovat tottuneet saamaan palkkaa työstään ylistää Jumalaa ja valistaa toisia uskonnollisissa kysymyksissä, haluavat arvostamasta työstään palkkaa!
Muuten ei valistusta heru!
Ehkä "kielikukkanen" tyytyy siksi vain sormella osoitteluun.
Mitenkäs voisimme häntä lahjoa - jakamaan tiedonmurujaan? - kielikukkanen
KuinkasTeillä kirjoitti:
Niin, vedetään vähän duettoa "kielikukalle" ;-D
"Kehoittaa" kuulostaa minusta kuin duurissa kulkevat tanssiaskeleet verrattuna molliseen kävellä jympytykseen, "kehottaa".
"Kielikukkanen" kirjoittaa työkseen Jumalan kunniaksi.
Se on todella ihailtavaa.
Olen lukenut täällä monen kommentteja, jotka kunnioituksesta Jumalaan yrittävät valistaa toisia parhaan kykynsä mukaan.
Minä olen vielä eksyksissä ja yritän vain oppia lisää.
Mutta "kielikukkasen" Jumalan ylistys täällä on jäänyt vain toisten kielioppivirheiden sormella osoittamiseksi.
Mitähän Jumala siitä tykkää?
Enkö minä, suomenkieltä rusikoiva, saa palvoa Jumalaa,
ennenkuin olen oppinut kirjakielen yliopiston kurssit läpäisevästi?
Uskaltaako tässä lähestyä enää Jumalaa edes iltarukouksessa?
Voihan sitä pyytää ihmettä, että se kielioppi avautuisi minullekin.
Olen vain huomannut, että ne jotka ovat tottuneet saamaan palkkaa työstään ylistää Jumalaa ja valistaa toisia uskonnollisissa kysymyksissä, haluavat arvostamasta työstään palkkaa!
Muuten ei valistusta heru!
Ehkä "kielikukkanen" tyytyy siksi vain sormella osoitteluun.
Mitenkäs voisimme häntä lahjoa - jakamaan tiedonmurujaan?Teillä on varmaankin todellinen sanantarve, kun ei muuta mielessä liiku kuin hengellisyys...ai niin... ja arvostelu. Minulla ei ole ollut muuta sanottavaa teille kuin se, miten kaunista suomenkieltämme kuuluu käyttää. Se, että en keskustele tällä nimimerkillä muusta kuin keiliopillisista asiosta ei tarkoita, että en omaisi muita mielipiteitä tai etten haluaisi vaikkapa evankelioida. Mutta antaa olla. Menee vain turhaksi jänkkäämiseksi.
- Todistetusti.näin
Pyhpyhjapyh:llä ei ole syndäntä, eikä aivoja. Hän on vain tyhjä kuori.
- pyhpyhjapyh
Tostuus ei meitä hetkauta, me kun olemme niin jo paatuneita ja kirkkommekin on jo ihan suossa ja syvällä.
- ajatuksia.-
Kirkosta kirkkoon siirtyessään ei ihmisen tarvitse kastaa itseään uudestaan. Vauva valeukasteen jälkeen kyllä, jos usko tähän riittää.
Yksi kaste riittää, jonka uskossa vastaan ottaa.
Vauvan valelukaste on jokun muun, kun vauvan päättämä ratkaisu tai jos jonkun pakolla raahaat kasteelle, niin onko hänen kaste riittävä?
Ehkä vaikuttumina on silloin ihmisen epäusko, joka toisen väkisin raahaa kasteelle. Hän ei usko, että Jumala puhuttelee ihmistä tavalla tai toisella jossain elämän vaiheessa.
Tiet Jumalan luo ovat moninaiset. Esim. ihminen saattaa miettiä miten minun käy, kun en ole vauvana saanut kastetta ja lähtee lukemaan raamattua. Ihminen saattaa olla myös välipitämätön; minut on vauvana kastettu, joten kyllä minä pelastun elin minä miten tahana tai päin vastoin riittääkö vauvana saatu kaste, kun en ole uskonasioista välittänyt pätkääkään ja tämän seurauksena ihminen tarttuu raamattuun.
Lukemattomia muita asioita, kun kaste saattaa nousta pintaan ja ihminen etsii tietä Jumalan luo, kun ihmistä herätellään tavalla tai toisella.
Kaste ei ole merkki pelastumisesta. Ilman kastettakin on ihmisen mahdollista pelastua, kun hän uskoon tulee. Hänellä ei kenties ole mahdolista päästä kasteelle tai ei riitä ymmärrys. Jumala on heikkojen, sairaiden ja ymmärtämättömienkin Jumala. Sydänten tuntija on Jumala.
En ole pappi.- KuinkasTeillä
Kiitos näistä ajatuksistasi! Olen itse kokenut useampia.
Ihmettelin lapsena Jumalaa, joka tuomitsisi vastasyntyneen tuhoon, ellei häntä ehditä kastaa ennen kuolemaansa.
Tai Jumalaa, joka katsoo sikiön olevan elossa, jos mies tappaa sen jo kohdussa, niin hän menettä oman elämnsä taposa.
Kuitenkn Näitä abortteja melkin elikeinoisina ihisinä ei lasketa.
Minun Jualani laske elävät olennot persooniksi siitä lähtien kuin elämä alkaa. Itse kunnioitan elämän alkua.
No, älkää nyt laverelko, että ne kaikki eivät Tellukseen mahdu!
Minun Jumalani on sellainen Jumala, joka antaessaan kiellon katkaista elämä, suojelee aloitettua eämää jossain - vaikka toisella Telluksella. Niin, Daavid sanoi, että kaikki hänen osansa olivat Jumalan tiedossa, kun Hän kutoi Daavidin sikiöstä äidin kohdussa.
Nyt menee rönsyilyksi...
Joka tapauksessa äitini tuli hysteeriseksi, ellei sisaruksiani kastettu
"Jumalan yheyteen" ajoissa!
Minusta se oli outoa, sillä tunsin kaiken luodun olevan jo luomisestaan Luojansa yhteydessä!
Tuli pakollisia kuvioita! Täytyy jatkaa myöhemmin. - KuinkasTeillä
Tuosta kasteesta ja pelastuksesta vielä.
Kun minut kastettiin vauvana, se pelasti äitini huolesta.
Ettei hänen pentunsa joutuisi helvetin tuleen.
Minua se ei varmasti hetkauttanut - vauvana.
Uskoon tulemiseni tapahtui meren rannalla,
luonnon kauneuden viedessä hengen ja
kirjaimellisesti jalat, niin että putosin polvilleni.
Sen jälkeen aloin etsiä kaiken Luojaa, kysellä elämän alusta.
Se oli ennen kouluun menoa ja kannusti minua
opettelemaan lukutaidon.
Myöhemmillä luokilla raamaunkertomukset avasivat minulle
luterilaisen jumalkäsityksen.
Rippikoulussa puhuttuani papin kanssa tulin tulokseen,
ettei se vakuuttanut minua - näin monia ristiriitoja.
Huomioin useita erilaisia uskonnollisia riiteleviä ryhmiä.
Sukulaiseni välityksellä vakuutuin eräästä ryhmästä.
Mutta upotuskasteelle mennessäni en kokenut pyhittyväni.
Sain tietoisuuden suuremmasta vastuusta ja omasta mitättömyydestäni! Sen minä sain kasteen jälkeen.
Yrittäessäni tietoisesti miellyttää Jumalaa ja
tehdä Hänen tahtonsa palvellen kanssaihmisiäni.
Eihän sitä ymmärrä omaa parastaan ja vielä vähemmän toisen!
Taivaan portteja ei upotuskaste minulle avannut. - Cycl0ne
"Mutta upotuskasteelle mennessäni en kokenut pyhittyväni."
Näin onkin. Raamattu yhdistää kaksi asiaa pyhitykseen: Sapatti ja Pyhä Henki. Molemmat toki tarkoittavat samaa asiaa kun tuo yhteinen konteksti ilmenee kuvaan, mutta siitä voin joskus toiste kertoa. - levonteoistaan
Levon sielulle . Iankaikkisen levon sielulle . Pyhän lahjan .
- historiantuntemus
Menkääs nyt historiaan . Johannes luvattu Elias kastoi PARANNUKSEN kasteella niitä kun tunnusti syntinsä ja katui kääntyi . Se oli viimeiset Johanneksen opetuslapset vanhurskauskaste . Siihen Jeesus kastettiin tietysti kun Johannes Elias oli se edelläkäynyt tien raivaaja . Herodes murhasi Johanneksen kuulkaa että tervetuloa nykypäivään . EIHÄN ROOMALAISIA KREIKKALAISIA KASTETTU JORDANILLA EIKÄ EFESOLAISIA EIKÄ MALTALLA . VOITTEKO NYT LOPETTAA SEKOILUNNE TÄÄLLÄ. Jeesuksen ristiin kastaminen ja ylösnouseminen on nyt kasteena . Ootte tosi tyhmiä.
- KuinkasTeillä
Aivan, historiantuntemus, Johanneksen kaste oli syntisille, jotka katuivat ja kääntyivät synnistään. Johannes kastoi Jeesuksen.
Mitkä olivat Jeesuksen synnit, joita Hän katui ja joista hän kääntyi vanhurskauteen?
- Kettusen.kielioppi
Kehottaa vai kehoittaa?
Kummallakin verbillä on oma merkityksensä.
Kehoittaa = varustaa keholla. Vrt kenkä > kengittää- KuinkasTeillä
Ei VOI pitää paikkaansa! Minulle kehottaa= varustaa keholla.
Voi hyvänen aika tätä sekametelisoppaa!
Mutta kyllä se tästä lutviutuu ajan kanssa.
En väittänyt sinun kettuilevan... KuinkasTeillä kirjoitti:
Ei VOI pitää paikkaansa! Minulle kehottaa= varustaa keholla.
Voi hyvänen aika tätä sekametelisoppaa!
Mutta kyllä se tästä lutviutuu ajan kanssa.
En väittänyt sinun kettuilevan...Tuo "kehottaa" tai "kehoittaa" on sikäli erityisen tulkinnanvarainen tapaus, että sille ei ainakaan minun tietääkseni löydy kantasanaa. Siksi siihen ei voi soveltaa professorien laatimaa perussääntöä, joka perustuu juuri kantana olevan substantiivin tai sen taivutusvartalon loppuvokaaliin. Niinpä sitten hiukan keinotekoisesti keksittiin sääntöön takaportti, jonka mukaan, jos "verbin tausta on epäselvä tai verbi on kuvaileva", käytetään muotoa, jossa ei ole i-kirjainta.
Jos kantasana olisi "keho", se johtaisi juuri muotoon "kehottaa". Sikäli olet aivan oikeilla jäljillä tai niinsanottu kielikorvasi toimii samaan tapaan kuin kielitoimiston suositus.
Mutta on muitakin veikeitä tapauksia. Sana "lihoittaa" olisi johdettu sanasta "liha" eli "varustaa lihalla". Mutta lihavaksi saattaminen on kuitenkin "lihottaa". Mitähän sääntöä se mahtaa noudatella? No, sehän on oikeasti faktitiivijohdos verbistä "lihoa", samaan tapaan kuin "vetää" - "vedättää".
Nämä ovat sopimusasioita ja elävän kielen luonteeseen kuuluu, että on koko ajan rinnakkaisia muotoja ja murteita sekä kehittymässä että sammumassa. Kieli ei ole mitään matematiikkaa, jossa on selvästi vain yksi totuus.
Ja kielessä perimmäinen auktoriteetti on kuitenkin kieltä käyttävä kansa eikä suinkaan jokin asiantuntijoiden komitea. Kielitoimiston tehtävänä on pyrkiä pitämään yllä yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta varsinkin kirjakielessä, mutta se ei voi määrätä, miten kuuluu sanoa tai miten ei saa sanoa.- KuinkasTeillä
v.aari kirjoitti:
Tuo "kehottaa" tai "kehoittaa" on sikäli erityisen tulkinnanvarainen tapaus, että sille ei ainakaan minun tietääkseni löydy kantasanaa. Siksi siihen ei voi soveltaa professorien laatimaa perussääntöä, joka perustuu juuri kantana olevan substantiivin tai sen taivutusvartalon loppuvokaaliin. Niinpä sitten hiukan keinotekoisesti keksittiin sääntöön takaportti, jonka mukaan, jos "verbin tausta on epäselvä tai verbi on kuvaileva", käytetään muotoa, jossa ei ole i-kirjainta.
Jos kantasana olisi "keho", se johtaisi juuri muotoon "kehottaa". Sikäli olet aivan oikeilla jäljillä tai niinsanottu kielikorvasi toimii samaan tapaan kuin kielitoimiston suositus.
Mutta on muitakin veikeitä tapauksia. Sana "lihoittaa" olisi johdettu sanasta "liha" eli "varustaa lihalla". Mutta lihavaksi saattaminen on kuitenkin "lihottaa". Mitähän sääntöä se mahtaa noudatella? No, sehän on oikeasti faktitiivijohdos verbistä "lihoa", samaan tapaan kuin "vetää" - "vedättää".
Nämä ovat sopimusasioita ja elävän kielen luonteeseen kuuluu, että on koko ajan rinnakkaisia muotoja ja murteita sekä kehittymässä että sammumassa. Kieli ei ole mitään matematiikkaa, jossa on selvästi vain yksi totuus.
Ja kielessä perimmäinen auktoriteetti on kuitenkin kieltä käyttävä kansa eikä suinkaan jokin asiantuntijoiden komitea. Kielitoimiston tehtävänä on pyrkiä pitämään yllä yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta varsinkin kirjakielessä, mutta se ei voi määrätä, miten kuuluu sanoa tai miten ei saa sanoa.Kiitos näistä ajatuksista - ne ovat kullanarvoisia minulle.
Lasken sinut näissä asioissa luotettavaksi.
Mitä tulee tuohon usein kuulemaani ajatukseen, että kansan puhekieli olisi se auktoriteetti, niin itse olen sellaista ajatusta kauhistunut.
Kun kuuntelee puhetta tai jopa lukee sanomalehtiä, niin toteaa väärää kielioppia paljon. Kuitenkin sanavarastoa on välttämätöntä lisätä, uusia.
Erikoisesti nuoret luovat uusia sanoja, joita aikuistenkin tulisi seurata jonkin verran.
Mutta kun ollaan tällä raamatullisella palstalla, niin voisin ottaa esimerkiksi Raamatun. Oli vaikeaa ymmärtää aikoinaan 1980 ruotsalaista kirkon raamatunkäännöstä. Mutta sen jälkeen on tullut useampia käännöksiä, jotka eivät johdu kielen kehityksestä/muutoksesta, vaan enemmän ajatusten ilmaisuista.
Internetti on hyvänä apuna kielten opiskelussa ja kohentamisessa, mutta
suosin kuitenkin paperia ja kirjoja, käsinkirjoitusta mieluummin kuin naputtelua.
Minulla ei ole todisteita väitteelleni, että käsin kirjoittaminen paperille olisi terapeuttisesti hyödyllisempää. Vain oma tuntemukseni, kokemukseni. KuinkasTeillä kirjoitti:
Kiitos näistä ajatuksista - ne ovat kullanarvoisia minulle.
Lasken sinut näissä asioissa luotettavaksi.
Mitä tulee tuohon usein kuulemaani ajatukseen, että kansan puhekieli olisi se auktoriteetti, niin itse olen sellaista ajatusta kauhistunut.
Kun kuuntelee puhetta tai jopa lukee sanomalehtiä, niin toteaa väärää kielioppia paljon. Kuitenkin sanavarastoa on välttämätöntä lisätä, uusia.
Erikoisesti nuoret luovat uusia sanoja, joita aikuistenkin tulisi seurata jonkin verran.
Mutta kun ollaan tällä raamatullisella palstalla, niin voisin ottaa esimerkiksi Raamatun. Oli vaikeaa ymmärtää aikoinaan 1980 ruotsalaista kirkon raamatunkäännöstä. Mutta sen jälkeen on tullut useampia käännöksiä, jotka eivät johdu kielen kehityksestä/muutoksesta, vaan enemmän ajatusten ilmaisuista.
Internetti on hyvänä apuna kielten opiskelussa ja kohentamisessa, mutta
suosin kuitenkin paperia ja kirjoja, käsinkirjoitusta mieluummin kuin naputtelua.
Minulla ei ole todisteita väitteelleni, että käsin kirjoittaminen paperille olisi terapeuttisesti hyödyllisempää. Vain oma tuntemukseni, kokemukseni.En toki sanonut, että kansan puhekieli olisi auktoriteetti, vaan kieltä käyttävä kansa.
Hyvin harva kuitenkaan haluaisi viedä puhekielen muotoja sellaisenaan kirjakieleen. Toisekseen, puhekieli on hyvin moninaista: on murteita, slangeja ja alakulttuureja. Niiden käyttäjillä ei ole yleensä intressiä tehdä omista puhetavoistaan koko kansan yhteistä kirjakieltä koskevia normeja.
Niin että huoli pois tältä osin.
Jos jaksaa huolestua, on paljon perustellumpiakin aiheita. 8-)- KuinkasTeillä
Juu, minulla viruu tuskanhiki otsasta selkään tärkeämmistä huolista.
Nuorison tarkoitus on ennen kaikkea karistaa aikuiset kannoiltaan omalla puhekielellään. Lyöttäytyä keskenään yhteen , varsinkin jos ja kun heillä ei ole "puhtaita jauhoja pussissaan".
Välistä otan salaa selvää heidä sanontojensa merkityksestä niin että osaan teeskennellä ymmärtämätöntä tarpeen vaatiessa,välttää heitä.
- sovitusRistillä
Kaste pelastaa . Kaste on Jeesuksen käsky . Älkää leikkikö Syntisen pelastuksella . Vähän turha selitellä että prostituoitu synnyttää prostituoituja käyttävän miehen lapsen että se olisi jotenkin synnitön ootteko tyhmiä . Kaikki tarvitsee pelastajan synneistään Eli sovituksen .
- muutanimeäannettu
Yksikään maapallon ihminen ei pelastu muutoin kuin Jeesuksen kautta . Harhaopit pois.
- onkvaikeeta
Kyllä ne kastaa ehtii.., - joka lahkossa. Mutt` ei se oo tärkeintä. Jouduin ite aatteleen ydinpäivään kirkastumista ja vetää tosi hiljasex.
- KuinkasTeillä
Minut se ajattelu sai pälpättämään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pekka Aittakumpu ja Jenni Simula kiistävät väitetyn aviorikoksen
"Yleisessä tiedossa oleva asia”, sanovat Kalevan lähteet https://www.kaleva.fi/pekka-aittakumpu-ja-jenna-simula-ki2006148Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1442857- 442317
- 932079
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2382021Mitkä on ne arvot?
Itselleni särähtää korvaan joka kerta kun kuulen arvoista ja arvomaailmasta. Olen miettinyt paljon, että mikä on se minu2311427- 771402
Naton korkein sotilasjohtaja: Meidän on iskettävä ensin
Olen täysin samaa mieltä ja nämä iskut pitäisi olla jo suunniteltu ja tuhota käytännössä kaikki venäjän hyökkäysmateriaa3031387Tätä et nähnyt tv:ssä: TTK-voittaja Anssi Heikkilä avautuu suhteesta Linnea Leinoon: "Sie annoit..."
Menikö voitto mielestäsi oikeaan osoitteeseen? Linnea Leino ja Anssi Heikkilä voittivat TTK:n vain 1,2 % erolla yleisöää131326Tavarakirppis lopettaa ilkivallan takia.
Tähänkö on jo Kajaanissa tultu? Onko lasten kuriomuus jo näin pitkällä, ei kait tätä aikuiset tee. Mikä on seuraava j61256